Äidin vointi ja palautuminen synnytyksen jälkeen

Kiips

Näppärä viestien naputtelija
Tuolla aikaisemmissa kuukausissa oli tällainen aihe, ja päätin aloittaa tästä ketjun mikäli haluaa keskustella ja avautua fiiliksistä synnytyksen jälkeen :)
 
Näyttää hiljaiselta vielä toistaiseksi, joten laitetaanpa vastaus.
Tämä äiti voi oikein hyvin. Nukkuminen on vähän kortilla, kun ekaa hoitaa ja pitää vähän opetella rutiineja ja omaa nukkumista päivisin ja öisin. Muutama hassu tikki tuossa häpyhuulissa välillä kirvelee näin hiostavilla säillä, mutta eiköhän ne siitä nopsaan parane. Mitää isompaa ompelua ei siis tarvinnut tehdä. Jälkivuoto on muutenkin aikas vähäistä. Paino on takasin joulukuun lukemissa, ainakin toistaiseksi. Lihakset tosin ovat tiessään...
Mun jalat eivät olleet mitenkään erityisen turvonneet raskauden aikana, mut tänään vähän ihmettelin, et onpa ne sutjakkaan näköset.
:dance008
Näin lyhyesti...
 
Tämäkin äiti voi hyvin. Vauva-arki on lähtenyt hyvin sujumaan. Jälkivuoto on täälläkin ollut vähäistä. Ihan kiva näillä helteillä. Ompeleita tuli jonkin verran, mutta lähtivät ihan hyvin heti paranemaan. Painoakin tipahtanut jo melkein kaikki mitä raskausaikana tuli, n. 10kg jo poissa. Laitoinkin jo tuonne toiseen ketjuun et ainoa takapakki tuli, kun maanantaina 22.7 kotiuduttiin ja lauantaina takaisin sairaalaan minun korkean kuumeen takia päivystyksen kautta osastolle tiputukseen ja uudestaan kotiuduttiin tiistaina.
Nyt voi sanoa, että on IHANAA olla vihdoinki taas kotona :happy093
Onneksi vauva on voinut hyvin kokoajan, on se niin suloinen pieni poika :love017
 
Täälläkin palautuminen on hyvässä vauhdissa :) jälkivuotokin jo loppui viikoksi mutta alkoi uudestaan.. Tai sitten jo ekat menkat alko, en tiiä :O ehdittiin tuossa tauon aikana kokeeksi heilutella vähän peittoja miehen kans :wink

Kovasti kyläillään ja vaunuillaan vauvan kans että saatais tämä mamma liikkeelle, muuten jämähtäisin sylitteleen sohvalle! Kroppa tykkää kun liikkuu ja koko ajan tuntuu paremmalta! Kiloja on lähteny jo 12, vielä 5kg jäljellä raskauskiloja. Ajattelin ottaa tavoitteeksi että toukokuuhun mennessä ois paino tippunu yht. 12kg vielä. Sit alkais olla hyvät lukemat :) mutta vielä ei piiiitkään aikaan laihduteta, annetaan imetyksen tehdä töitä :) ja liikunnalla sitten loput :)
 
Kiippu, teillä jäi mies vauvan kanssa kotiin sinun sairaalassaolon ajaksi, olettaisin. Kerroin meinaan miehelle jo aikaa sitten, että hänenkin tulee olla asioista kartalla, koska onhan meitä kaksi huoltajaa, eikä minun voinnista voi mennä takuuseen. Pelkään jotakin infektiota itsekin, tuon strepto plussan takia, vaikka eihän se nyt ole sanottua.
 
Olo on ollut ehkä jopa liian hyvä, eikä ole tullut juuri lepäiltyä. Sen kyllä eilen huomasi ja tämä aamupäivä onkin mennyt vaakatasossa. MUISTAKAA KAIKKI LEPÄILLÄ! Sain pienen muistutuksen siitä kun alapäätä alkoi eilen juilimaan... :oops:.

Missähän vaiheessa voi pikkuhiljaa aloittaa tekemään vatsalihasliikkeitä yms. Lantionpohjanlihaksia vissiin heti?
 
Lantiopohjan lihaksia kannattaa ruveta reenaan vaan heti kun tuntuu, että pystyy siihen. Toki se on alkuun hiukan hankalaa, mutta helpottuu sekin äkkiä :)
 
Täällä kanssa kaikki muuten hyvin, mutta alakerta kyllä muistuttaa olemassaolostaan heti jos liian pitkiä pätkiä olen seisaaltaan. Istumisen kanssa ei juuri enää ole ongelmia.

Mulla tuli raskauskiloja n. 16, vielä ei ole lähtenyt kuin 5. Sama oli esikoisen kanssa että paino laski hitaasti, mutta varmasti. Vuoden imetyksen jälkeen olinkin sitten reilusti alipainoinen, toivottavasti nyt ei käy samalla tavalla!
 
Täällä on alku ollut melko takkuista erinäisten ikävien käänteiden takia...sairaalassa ollaan vietetty pojan 11 elinpäivän aikana 9 päivää!!! Oma toipuminen on lähtenyt alakerrassa hitaaaasti käyntiin. Mulle tehtiin episiotomia, ja haava oli heti ensi turvotusten poistuttua repsottava, siis tikkien raoissa järkkyjä aukkoja. No niiden aukkojen takia varmaan, ja hyvistä suihkutuksista huolimatta, eppari alkoi tulehtua. On ollut koko ajan tosi kipeä :meh:

Välissä käytiin pojan vuoksi muutama päivä sinivalohoidossa, ja heti kun kotiudutttiin, niin mulle alkoi nousta kuume. Mentiin heti takas seuraavana päivänä tuon tokan kotiutumisen jälkeen. Ja mulla siis todettiin kohtutulehdus, lisäksi oikea rinta punoitti jo niin uhkaavasti, että siinäkin meinasi olla tulehduksen alkua. Niin ja se eppari, sekin todettiin sit kunnolla tulehtuneeksi. Eli ei kumma kun joka paikkaan sattui! Ja voimat lähes viikon valvomisen ja korkean kuumeen takia suoraan sanoen aika paska!

Kotiuduttiin mun parin päivän antibioottitiputuksen jälkeen (taas) eilen, ja nyt on alkanut vihdoin pahimmat kivut helpottaa. Mutta eppari vieläkin aika pahan näkönen ja se kipuilee eniten :sad001 itku tuli kun jotkut on päässyt jo peittoa heiluttelemaan :sad010 sanoin miehellekin että oon niin kateellinen niille joille ei oo tullu tällästa kauheeta haavaa. Vasen puoli alapäästä tuntuu kun koskaan ei olis synnyttänytkään, mutta toi haavapuoli... :sad001 paraneekohan koskaan :sad001 harmittaa todella paljon, mutta kai se tästä.

Rinnatkin alkuun olivat todella arat mutta onneksi imetys lähtenyt sujumaan suht ok, ja maidon pakkautuminenkin alkaa hiljalleen helpottaa. Mutta tuntuu tuota riittävän vaikka muille jakaa :p
 
Mutta kiva kuulla muiden palautumisia ja onneksi kaikki ei joudu ihan samanlaiseen mankeliin heti alkuun kuin me :) !!

Pikkuhiljaa alkaa positiivisiakin juttuja nousee omasta toipuisesta enemmän :) raskauskiloja kertyi 20kg ja mulla oli tosi pahoja turvotuksia jo kevättalvesta eteenpäin. Turvotusten ja synnytyten myötä jo 10kg lähtenyt johon oon kyllä tyytyväinen :) puolet jäljellä, mutta luotan nyt vahvasti imetykseen ja pikkuhiljaa kun pääsee liikkumaankin taas kunnolla, niin eiköhän ne loputkin sula :)
 
Salmiakille kovasti voimia nyt toipumiseen! Todella harmillista, että teillä on ollut noin paljon vastoinkäymistä synnytyksen jälkeen. :sad001 On siinä toipumista jo muutenkin! Tsempit täältä ja toivotaan todellakin, että nyt alkaa kaikki sujua! Ei enää takapakkia teille, kiitos. Jos vaikka joku jossain voisi asiaan vaikuttaa...

Täällä nyt on vasta pari päivää synnytyksestä, mutta toipuminen on toistaiseksi alkanut mainiosti, suurelta osin siitä johtuen, etten revennyt synnytyksessä ollenkaan. Viimeksi ne tikit kyllä vähän kiusasivat, tuli kuitenkin II asteen repeämä. Jälkisupistukset ovat kyllä olleet aika jäätäviä, särkylääkettä on saanut vetää ja pitänee tänne kotiinkin hakea vähän tujumpaa tavaraa kuin 500 mg paracetamolia. Kätilö salissa arveli, että kun synnytyskin oli niin raju, niin voi olla nämä jälkisupistukset samaa luokkaa. En sitten tiedä, onko niillä oikeasti tekemistä toistensa kanssa.

Nyt saa vaan toivoa, että hyvä alku saa hyvää jatkoa. Tokikaan olo ei ole ihan normaali vielä, mutta varsin hyvä, kun liikkuminen ja istuminen mm. onnistuvat normaalisti. Peräpukaman olen tainnut taas saada, muttei ole kovin kipeä kuitenkaan, kun isommallakin hädällä käyminen onnistuu. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys synnytyksen jälkeen. Painoa en olekaan vielä katsonut, pitääkin suunnata tästä vaa'alle. :)
 
Mä oon pari päivää ollu totaalisen väsy :sad001 Nenä tukossa, pää täys räkää. Iltaa kohden alkaa jäätävä päänsärky. Nukkumaa oon menny buranan kanssa. Pientä lämpöä. Tosin jos kuume korkeeks nousua ni sithän se ois lähettävä lääkäriin. Mutta jotenki tää tukkonen olo vie voimat ihan kokonaa..

Muuten toipuminen on, mitä nyt jälkivuotoa ja välillä alapäätä vihloo jos liikaa kävelee. Rinnatkaa ei oo enää niin kipiät imetyksen suhteen. Mutta en mä kyllä vielä peittoja heiluttelis, toiset näyttää olevan nopeita sen suhteen :D
 
Perhevalmennuksessa rempseä neuvolantäti mainitsi, että aika harva on ennen jälkitarkastusta peittoja heilutellut... Et on ihan normaalia sellanen parin kk kuiva kausi synnytyksen jälkeen ja kerroin sen miehellekin, että ei tuu yllärinä. Myös imetyshormoonit voi viedä haluja ja aiheuttaa kuivumista.

Liikuntarajoituksia tutkiskelin ahkeraan, oma harrastukseni jäi tauolle joulukuun jälkeen, kun kuuluu niihin jotka pitää lopettaa mahan tullessa esiin ja toisaalta ei tuntunut enää mukavalta muutoinkaan (ilkeitä vihlomisia jne.). Sen jälkeen musta tulikin sohvaperuna (inhoan lenkkeilyä, jumppia jne).

Lantionpohjasta kannattaa aloittaa heti ja vaunukävelyt tietenkin kuvioihin mukaan. Lajeja joissa tulee äkillisiä liikkeitä ja taakkojen nostoja (esim. pallopelit, mun kannalta ikävä kyllä, ja jopa alkuun juoksu) pitäisi kai vältellä/varoa parisen kk, siksi että nivelsiteet on löysällä koko kropassa! Hormoni, joka löystyttää alakerran systeemeitä synnytystä varten, löystyttää muuallakin kehossa! Vaarana on saada nivelvammoja normaalia herkemmin. Vatsojen reenauksesta sanottiin, että ei kannata aloittaa ennenkuin vatsat on kuroutunu takaisin yhteen ja siinä voi joillakin mennä useampi kuukausikin(?). Mulla ainakin vatsat erkani jo aika alussa, eli varmaan kestää kuroutuakin... itse asiassa ihan säikähdin ällötyksestä kun huomasin oudon harjanteen keskellä ylävatsoja, olin vain ajatellu että ne vatsat siinä venyy mahan mukana! Liikunnasta näköjään löytyy täältä vau:stakin artikkeli (Lempeää liikuntaa synnyttäneille), jossa on oikeestaan nuo samat asiat. Laihduttaahan ei imetysaikana saa (ympäristömyrkyt lähtee rasvakudoksesta liikkeelle) ja käsitreenit alkaa ihan itsestään :)

Kunhan nyt tuo yksi tyyppi vain suvaitsisi SYNTYÄ! :smiley-angry017 Menee muutoin koko kausi harakoille!
 
Mulle on tullu pelko synnytystä/sen jälkeistä aikaa ajatellen. Nimittäin esikoisen synnyttyä mulla ilmeni jonkun verran rakon kanssa ongelmia, ei meinannu tyhjentyä kunnolla ja vessas sai ravata vuos synnytyksen jälkeenkin useamman kerran yössä. Sitten gyne toteski et on lievä virtsarakon laskeuma. Nyt sitten hirvittää et mites kun synnytys on ohi, tuleeko lisää oireita, ja tuleeko kohdun ja peräsuolenki laskeumaa. Pahimmissa mielikuvissa kuvittelen koko kohdun pullahtavan ulos, vaikka se harvinaista onkin :sad001 Mä jotenkin olin aina kuvitellu et mul on hyvät lantionpohjalihakset, ja oon ollu tosi laiska niitä harjottamaan, ja nyt tuntuu et ku vauva painaa todella kovasti tonne lantioon, niin en meinaakaa enää saada lihaksia jännitettyä seisaaltani. Ainaki se on vaikeaa.
 
Bettie: Minäkin vähän jännitin, miten lantionpohjanlihakset toimii tämän toisen synnytyksen jälkeen, vaikkei minulla ongelmia esikoisen synnytyksen jälkeen ollutkaan. Nyt oli kuitenkin sitä painon tunnetta alakerrassa ihan eri lailla kuin esikosta, mutta hyvin sujuu jo lantionpohjan lihasten treenaus! Ja synnytyksestä 2,5 vuorokautta vasta. Olen itsekin ollut laiska treenaamaan noita, enkä nytkään jaksanut odotusaikana kovin ahkerasti treenata, vaikka yritin kyllä tsempata. Paremmin tuli niitä välilihan venytysliikkeitä tehtyä, päivittäin oikeastaan viimeisellä kolmanneksella. Ei niistäkään varmaan haittaa ole ollut, ainakaan ei tullut repeämiä. Mutta ei se auta, kuin treenailla sitten synnytyksen jälkeen. Pitäisiköhän sekin pistää ajankäyttökalenteriin, että tulisi varmasti tehtyä... Ei veisi edes kauaa päivästä, mutta kun... Mutta jos Bettie tulee nyt jotain ongelmaa sen suhteen synnytyksen jälkeen, niin pidä pintasi! Olen kuullut, että voivat aika nihkeästi tarjota apua melko vakaviinkin ongelmiin noissa, itse joutuu tappelemaan puolestaan. Toivottavasti ei kuitenkaan tule mitään pahempaa!

Minulla ei myöskään ole mikään kiire heilutella peittoja, vaikka varmaan varsin pian jo pystyisi, kun ei kerta tikkejäkään tarvittu. Mutta varmaan odotan ihan kiltisti kuitenkin jälkitarkastukseen. Sehän on 4-6 viikkoa synnytyksestä. Ei pitkä aika. :) Enkä ennen sitä ainakaan treenaisi kyllä vatsalihaksiakaan. Ei kannata liian aikaisin ryhtyä niitä treenaamaan eikä muutenkaan mitään rankkaa treeniä! Neuvolastakin saa ohjeita synnytyksen jälkeiseen treenaamiseen, maltti on valttia! Itse olen ajatellut, että varmaan ratsastuksenkin aloitan taas vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Ainakin odotan, että olo on normaali. Nyt nimittäin ainakin keskivartalo tuntuu vähän oudolta, kun käy esim. lyhyellä lenkillä. Varmaan, kun kylkiluut yms. pääsevät palautumaan normaalille paikoilleen, niin siitä tulee tuo outo tunne. En halua mitään ylimääräisiä vaivoja riesakseni, jos suinkin pystyn ne välttämään, joten maltan ratsastuksenkin suhteen, vaikka kova hinku toki takaisin rakkaan harrastuksen pariin onkin. Ei tässä enää kauaa kuitenkaan tarvitse odotella. :) Ja voihan sitä käydä vaikka muuta touhuamassa tallilla, varsinkin, jos se vuokrahepo tässä jo löytyisi.

Netistäkin löytyy varmasti ohjeita synnytyksen jälkeiseen jumppaan. Myös vauvan kanssa tehtäviä jumppaliikkeitä löytyy ohjeineen, niitä on ihan kiva tehdä vauvan kanssa yhdessä, kun siihen pystyy. :) Kyllä me tästä pikkuhiljaa kuntoon taas päästään. Nyt pitää muistaa, että totuus todellakin on, että "hiljaa hyvä tulee".
 
Takaisin
Top