Äidin vointi ja palautuminen synnytyksen jälkeen
- Ketjun aloittaja Kiips
- Aloituspäivämäärä
orvokki 81
Sukkela juttelija
Ei ehkä kannattaisi vielä hehkuttaa, takapakkeja voi aina tulla....eilen ja tänään seisominen ei ole enää tuottanut suurta tuskaa. Olen tosi iloinen pienistä edistymisistä ja odotan että pääsisin taas palaamaan normaalielämään eikä tarvitsisi kökkiä kipujen takia sisällä. Ehkä viikon pari vielä odotan, mutta kova on hinku jo hevosen selkään :)
Oodi
Silmät suurina ihmettelijä
Täällä myös tuore äiti ja paapero voi ihan hyvin. Ihanaa olla kotona!
Vähän jännitetty ton imetyksen sujumisen suhteen, ei tahdota saada oikein rytmiä siihen, mut toisaalta mietin et syökööt nyt kun nälkä vaan on, ehtii niitä rytmejä myöhemminkin miettiä... Nukuttu aika vaihtelevasti kun alakerta on hiton kipeä. Nyt vasta kotiutumisen jälkeen alkanu oikein kunnon kivut
( ei voi istua ja kävey tekee tosi tuskaa. Tuntuu että toinen puoli siellä on ihan ok ja toien turvoksissa ja herkkä ihan vedellekkin, kirvelee tosi paljon kun suihkuttelee. Särkylääkettä vaan! Vaik tuntuu et sekin on ajoittais yhtä tyhjän kanssa.
Pikkusen toinen silmä rähmii kanssa ihan hirveesti, on ollu vähän itkuen vissiin senkin takia.
Pääsääntösesti kaikki hyvin kuitenkin, on tää niin jännää ja kaikki uutta:)
Tänään tulee neuvolatäti käymään, toiv siltä sais jotain rähmävinkkejä :D
Vähän jännitetty ton imetyksen sujumisen suhteen, ei tahdota saada oikein rytmiä siihen, mut toisaalta mietin et syökööt nyt kun nälkä vaan on, ehtii niitä rytmejä myöhemminkin miettiä... Nukuttu aika vaihtelevasti kun alakerta on hiton kipeä. Nyt vasta kotiutumisen jälkeen alkanu oikein kunnon kivut
( ei voi istua ja kävey tekee tosi tuskaa. Tuntuu että toinen puoli siellä on ihan ok ja toien turvoksissa ja herkkä ihan vedellekkin, kirvelee tosi paljon kun suihkuttelee. Särkylääkettä vaan! Vaik tuntuu et sekin on ajoittais yhtä tyhjän kanssa.Pikkusen toinen silmä rähmii kanssa ihan hirveesti, on ollu vähän itkuen vissiin senkin takia.
Pääsääntösesti kaikki hyvin kuitenkin, on tää niin jännää ja kaikki uutta:)
Tänään tulee neuvolatäti käymään, toiv siltä sais jotain rähmävinkkejä :D
Täällä on alkanut elämä voittaa - eilen käytiin jo puolen tunnin vaunulenkillä (varovasti tosin), ja tänään pikkasen jo imuroin enimmiä roskia pois. Pitää tosin yrittää muistaa että on vielä toipilas, sektiohaava on parantunu tosi hyvin ja antaa liikkua jo melkein kokonaan kivuitta, mutta siitä jos intaantuu ja vähänkään enemmän touhuilee päivällä niin kostautuu kyllä illalla kun alkaa kunnon haavakivut ja jomotukset.. :/ Ollaan oltu kotona nyt reilu viikko, ja nyt vasta pystyn kunnolla hoitamaan itse vauvaa. Lähinnä nuo yöt on olleet haastavia kun haava on ollut kipeä, välillä tarvinnut mieheltä apua että pääsee kivuitta sängystä ylös, ja että saa vauvan aseteltua kunnolla rinnalle sohvalla. Meillä on aika syvä sohva, niin jotta saa selän tuettua pitää sinne ihan kömytä kunnolla, joka tuon haavan kanssa oli alkuun tosi haastavaa. Mut niin oli kyllä pitkällään imetyskin, selkäkivut ja kääntymiset tissiltä toiselle oli tosi kivuliaita, joten parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan :)
Muuten tuntuu kyllä että virtaa riittää, vointi on virkeä ja ollaan koko porukka oltu hirveen hyväntuulisia (noh, jos on yö valvottu niin sit se hyväntuulisuus on vähän niin ja näin, mut valtaosin kuitenkin :D ). Tänään käydään piipahtamassa neuvolassa iltapäivällä, ja illemmalla aateltiin lähtee ensimmäistä kertaa kyläilemään tohon naapuriin. Jos sinne pääsis vaikka ihan vaunujen kanssa kävellen ni ei tartteis vajaata puolta kilsaa kurvailla autolla
Loppuraskaudesta osasin tehdä nimittäin senkin, kun ei jaksanut eikä pystynyt enää kunnolla kävelemään :D
Muuten tuntuu kyllä että virtaa riittää, vointi on virkeä ja ollaan koko porukka oltu hirveen hyväntuulisia (noh, jos on yö valvottu niin sit se hyväntuulisuus on vähän niin ja näin, mut valtaosin kuitenkin :D ). Tänään käydään piipahtamassa neuvolassa iltapäivällä, ja illemmalla aateltiin lähtee ensimmäistä kertaa kyläilemään tohon naapuriin. Jos sinne pääsis vaikka ihan vaunujen kanssa kävellen ni ei tartteis vajaata puolta kilsaa kurvailla autolla
Loppuraskaudesta osasin tehdä nimittäin senkin, kun ei jaksanut eikä pystynyt enää kunnolla kävelemään :D
Liitoskivut ovat palanneet. Muutamana päivänä tullut sellaisia tuikkauksia häpyliitokseen, että täytyy ihan voihkaista. Tikit alkaa hiljalleen lähteä, mutta kipu on edelleen sama. Olin jotenkin kuvitellut, että tikit lähtee, kun haava on kokonaan parantunut eli parissa viikossa, mutta nyt tuntuu ettei tuo helpota ollenkaan. Mukava valittaa miehelle koko ajan, kuinka paljon tisseihin ja alapäähän koskee. En olis uskonu, että synnytyksestä palautuminen on tällaista. Ankeaa kun ei voi mihinkään edes lähtee kun kävely tekee kipeää. Pari kertaa oon kaupassa käyny tuossa vieressä, mut äkkiä alkaa tikit hiertää ja saa kävellä kunnon länkkärityyliin. Mahtaa vastaan tulijat ihmetellä, kun eivät voi tietenkään mistään tietää, että tässä sitä palaudutaan synnytyksestä.
Oodi mun esikoisella rähmi silmä ensimmäiset 11kk. Saatiin lähete silmälääkärille 1veen tienoille, jotta avaisivat ahtaan kyynelkanavan (veljentytölläni sama ongelma). Mutta viikkoa ennen lääkäriä rähmiminen loppui kuin seinää ja ilmeisesti vihdoin ja viimen kyynelkanava aukesi itsestään. Nyt tällä kuopuksella näyttäisi myös toinen silmä rähmivän, saas nähdä kuin käy. Esikoisen aikana sain vinkin, että jos tavan vedellä + pumpulilla ei helpotu niin kannattaa kokeilla omalla maidolla pyyhkimistä. Esikoisella näin tein ja se ainakin hetkeksi hieman helpottui. Ja ihan tippojakin käytettiin moneen otteeseen. Tän vauvan kanssa on ihan vesiputsaus riittänyt, mutta ei ookkaan ihan niin paha viel mitä esikoisella. Sillä pahimmillaa rähmi niin paljon ettei saanut silmää omin voimin auki
Keijuli
Näppärä viestien naputtelija
Heips..Täälä vauvelin kans viettänyt kotosalla 3 päivää..ihan hyvin lähteny käyntiin kotona oleminen..vauva syö hirmusia määriä kokoonsa nähden mut se on vaan hyvä asia. Tänään käytiin neuvolassa mittauttamassa paino niin oli noussu syntymäpainosta 110grammaa :)..Itsellä tuo maidon nousu pikkuhiljaa lähtee käyntiin. Ensimmäistä kertaa maanantaina hieroskelin varovaisesti rintoja josta ne sit kovettui eli niin sanotusti heräilemään päin :D. Pumppua varovaisesti kokeilin jo sairaalassa ollessa..ja ostin maanantaina kotiin sellasen jolla oon yrittäny *HUOM* yrittäny keretä pumppailemaan rintoja ja sit tietenkin vuorostaan antanu vauvan maistella et jos sekin auttais...Nyt niistä on sit ruvennu jonkin verran tulemaan ja olen antanu vauvan imeä maitoa ja samalla vauvan imiessä painellu varovaisesti rintaa et vielä enempi vaan rupeisi tulemaan....Eli uskonen että maidon tulo siitä virkistynee päivä päivältä en ota tuosta mitään ressiä..:D.Nyt vaan vähäsen huolestuttaa kun tuota vuotoa vielä tulee ja tänään tuli pienehkö verinen klöntti siteeseen et pitäneiskö huolestua vaiko eikö....?..Eilen kävi neuvolan täti kotona ja tietysti "pelotteli" kaikilla kohtu tulehduksilla ja sanoi jotta jos tulee useita verisisä klönttejä niin ottaa yhteyttä mahd.pian...
Ja tuossa vauvan nukkuessa otin itsekkin päiväunet niin heräsin yhtä äkkiä koviin vilun väreisiin ja poltti tuolla lapaluiden välissä ihankuin ois kuumaa vettä kaadettu.....Rupeankohan mie jo hourimaan vai meneekö nää vilun väreet ynm hikoilut hormoonien piikkiin..??
Miten teillä muilla tuon vuodon ynm. kanssa??? Ite olen ihmeen hyvin toipunut synnytyksen jälkeen et ei ole ollut mitään...nyt vaan tulee ajatelleeksi kaikenlaista kun neuvolatäti heitteli kaikenlaisia ajatuksia..
Ja tuossa vauvan nukkuessa otin itsekkin päiväunet niin heräsin yhtä äkkiä koviin vilun väreisiin ja poltti tuolla lapaluiden välissä ihankuin ois kuumaa vettä kaadettu.....Rupeankohan mie jo hourimaan vai meneekö nää vilun väreet ynm hikoilut hormoonien piikkiin..??
Miten teillä muilla tuon vuodon ynm. kanssa??? Ite olen ihmeen hyvin toipunut synnytyksen jälkeen et ei ole ollut mitään...nyt vaan tulee ajatelleeksi kaikenlaista kun neuvolatäti heitteli kaikenlaisia ajatuksia..
orvokki 81
Sukkela juttelija
Keijuli: mulla tuli kanssa isompi verinen klömppi jokunen päivä synnytyksen jälkeen ja soitin siitä synnärille kun vähän pelästyin. He olivat ainakin sitä mieltä ettei ole vakavaa. Ja maidon nousu varmaan aiheuttaa noita kylmiä ja kuumia aaltoja :)
Keijuli Mulla tuli synnytyksen jälkeen viikon mittaa niitä klönttejä joita hyytymisiksikin voi sanoa. Eikä se ollut mitään vakavaa. Edelleen kun synnytyksestä on reilu 2 viikkoa kuljen siteen kanssa, koska vuotoa tulee vieläkin. Varsinkin liikkuessa. Jälkivuotohan voi siis kestää useamman viikon. Mulle neuvolatäti sanoi, että tulehdusten (kohtu + rinta) kivut on niin hirveät ettet pystyisi kotona olemaan sekä molemmissa kuume nousee lähemmäs 40 asteeseen.
IhaNainen
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mulla on noita liitoskipuja ollut nyt rynnytyksen jälkeen, niitä ei ollut esikoisesta vissiin lainkaan, eikä tästä kakkosestakaan ennen synnytystä. Samoin kuin täällä muutkin on kirjoitelleet niin hikeä pukkaa öisin ihan järkyttävästi, ihan tuntuu välillä kuin lammikosta heräisi. Jälkivuoto oli jo melkolailla ohi, mutta nyt on alkanut "uutta verta" vuotamaan jonkin verran, mietin että voiko se olla menkkoja vai mistä lie johtuisi? Esikosta kuitenkin kesti muutaman kuukauden ennen kuin kuukautiset alkoivat... Täysimetyksellä meillä mennään, joten en kyllä odottanut että vielä alkaisi menkat, synnytyksestä kun on aikaakin vasta kolme viikkoa.
Täällä huomenna baby 3 viikkoinen, ja äidin vointi vaihtelee. Alkuunhan jouduttiin takaisin sairaalaan kun sain kohtutulehduksen, nyt kun vihdoin antibiootit loppuivat niin eikös täällä taas noussut kuume nyt vissiin tiehyttukoksen takia? Toinen rinta toooodella kipeä toivottavasti tämän saisin kotikonstein menemään ohi. Mielialatkin vaihdelleet paljon ja yksi syy voi olla kauheat univelat. Olen todella itkuinen välillä ja joskus on hankalaa jaksaa pitkiä imetysruljansseja ja vauvan masuvaiva itkuja pelottaa että mieskin pettynyt minuun kun en ole mikään super äiti ja alku ollut sairaalareissujen yms takia vähän vaikea.. Olen itsekin pettynyt siihen että alku ollut hankala vaikka siihen tuskin olisin voinut itse vaikuttaa pikkumies kuitenkin on ihana, syö ja kasvaa erinomaisesti <3
nyt vissiin tiehyttukoksen takia? Toinen rinta toooodella kipeä toivottavasti tämän saisin kotikonstein menemään ohi. Mielialatkin vaihdelleet paljon ja yksi syy voi olla kauheat univelat. Olen todella itkuinen välillä ja joskus on hankalaa jaksaa pitkiä imetysruljansseja ja vauvan masuvaiva itkuja pelottaa että mieskin pettynyt minuun kun en ole mikään super äiti ja alku ollut sairaalareissujen yms takia vähän vaikea.. Olen itsekin pettynyt siihen että alku ollut hankala vaikka siihen tuskin olisin voinut itse vaikuttaa pikkumies kuitenkin on ihana, syö ja kasvaa erinomaisesti <3
Miko_84:n kanssa aika tavalla samat sanat. En ole eläessäni ollut näin huonossa kunnossa, kirjoittelen joskus paremmalla ajalla synnytystarinaan, kuinka sektiossa tällä kertaa oikein kävi.
Eilen kotiuduttiin, ja nyt kuitenkin elämä voittaa: tänään kitkin kasvimaan (ja kaaduin holtittomasti astuttuani koomista kyllä rullaavien muoviputkien päälle, ottaen pahasti vatsalihaksilla vastaan ettei haava repeytyisi, auts) ja oltiin reilu tunnin vaunulenkillä. Vastapainona sitten öisin sängystä ylös pääseminen on lähes mahdotonta ja mies saa tosiaan nostaa vauvan puolelta toiselle, kun olen itse makuulla.
Virtaa kyllä on ollut vähän liikaakin suhteessa siihen, että olen maanantaista asti syöttänyt pikkuista tunnin - kolmen välein vuorokauden läpi. Maitoa siis tulee, noustessa sairaalassa suorastaan tulvi, eli esikoisesta jäänyt suuri huolenaiheeni on toistaiseksi selätetty, jee!!!
Nyt täytyy tankata unta, mutta voimia kaikille väsymyksen ja muiden murheiden kanssa kamppaileville!
Eilen kotiuduttiin, ja nyt kuitenkin elämä voittaa: tänään kitkin kasvimaan (ja kaaduin holtittomasti astuttuani koomista kyllä rullaavien muoviputkien päälle, ottaen pahasti vatsalihaksilla vastaan ettei haava repeytyisi, auts) ja oltiin reilu tunnin vaunulenkillä. Vastapainona sitten öisin sängystä ylös pääseminen on lähes mahdotonta ja mies saa tosiaan nostaa vauvan puolelta toiselle, kun olen itse makuulla.
Virtaa kyllä on ollut vähän liikaakin suhteessa siihen, että olen maanantaista asti syöttänyt pikkuista tunnin - kolmen välein vuorokauden läpi. Maitoa siis tulee, noustessa sairaalassa suorastaan tulvi, eli esikoisesta jäänyt suuri huolenaiheeni on toistaiseksi selätetty, jee!!!
Nyt täytyy tankata unta, mutta voimia kaikille väsymyksen ja muiden murheiden kanssa kamppaileville!
orvokki 81
Sukkela juttelija
Salmiakki: Sulla on ollut vaikea alku, joten ei saa olla liian ankara itselleen. Mä ainakin esikoisen kanssa olin aika itkuinen ekat viikot ja varmasti hormooneilla oli suuri vaikutus asiaan. En tiedä helpottaako ajatus tässä vaiheessa, mutta joka kuukausi vauvan kanssa on aina vähän helpompi ja masuvaivat sekä yövalvomiset helpottavat ajan mittaan. Mä ainakin lohduttaudun tällä ajatuksella kun meillä valvottaa tällä hetkellä sekä vauva että esikoinen :) Paljon jaksamisia sulle!
Mä olin tänään ekaa kertaa hevosen selässä! Nyt kolme viikkoa synnytyksestä ja vähän kyllä mietin että onko vielä liian aikaista. Mutta ihan rauhallinen maastolenkki tehtiin, ei tuntunut mitään kipuja ja hyvä mieli tuli tälle mammalle :)
Mä olin tänään ekaa kertaa hevosen selässä! Nyt kolme viikkoa synnytyksestä ja vähän kyllä mietin että onko vielä liian aikaista. Mutta ihan rauhallinen maastolenkki tehtiin, ei tuntunut mitään kipuja ja hyvä mieli tuli tälle mammalle :)
Ei sektiokaan mikään kiva ollut, tosin näköjään vaivoja tulee normaalistakin synnytyksestä. Tosin voin kertoo, että lauantaiyön kidutuksen jälkeen operaatiot tuntuivat maksimissaan ikäviltä. Kestokatetrin jäljiltä virtsaputki tuntuu vieläkin hassulta, spinaalipuudutteen reikä nipistelee istuessa ja haavaa pakottaa jos tulehduskipulääkkeiden otosta kuluu liian kauan aikaa. Haava myös kiristää, eli varmaan pitää hommia tehdä että arpialueesta ei tule kiristävä. Ilmavaivat ne haavan kannalta pahimpia olivat, mutta sektiopotilailla niitä lääkitään automaattisesti.
Olo on kuitenkin reipas ja ei ainakaan vielä juuri väsytä! Ihan Hellin reippauteen en vielä kykene (onnea Helli muuten!)... Mies tosin on kotona ja osallistuu täysillä kaikkeen! On aivan rakastunut tulokkaaseen...Ilmeisesti kenguruhoito teki tehtävänsä :)
Mystinen juttu muuten... Laitokselle jäi suunnilleen 5kg, jos sitäkään! Poju painoi 3,5kg ja vettä oli ihan älyttömästi. Mua tosin nesteytettiin aika rankasti, eli oisko siitä jääny kiloja..?
Olo on kuitenkin reipas ja ei ainakaan vielä juuri väsytä! Ihan Hellin reippauteen en vielä kykene (onnea Helli muuten!)... Mies tosin on kotona ja osallistuu täysillä kaikkeen! On aivan rakastunut tulokkaaseen...Ilmeisesti kenguruhoito teki tehtävänsä :)
Mystinen juttu muuten... Laitokselle jäi suunnilleen 5kg, jos sitäkään! Poju painoi 3,5kg ja vettä oli ihan älyttömästi. Mua tosin nesteytettiin aika rankasti, eli oisko siitä jääny kiloja..?
Kellitys
Piirimestaruustason postaaja
Eilen oli taas ei niin hyvä päivä, mutta mitäs tempaisin liian innokkaat lihaskuntotreenit torstaina. Ainakin oletan, että ne vaikuttivat. Eilen nimittäin tuli taas kirkasta verta ihan eri tavalla, jatkuvasti sai vaihtaa sidettä ja oikein tunsi, että jotain valuu. Myöskin laskeuman tai "laskeuman" suhteen oli ikävämpää, lisäksi vessassakäynnin yhteydessä oikein plumpsahti jotain pönttöön. Eli hyytymää nähtävästi tuli vielä. Mutta oikeastaan tietysti hyvä, että se hyytymä tuli sieltä pois, ja nyt on kuitenkin vuoto taas rauhoittunut. Buranaa piti vähän eilen taas ottaa ja paljon ei mitään puuhailtu, mitä nyt vähän leipomista ja kaupassa käyntiä, mutta illalla oli jo parempi olo. Ja nyt ei taas se laskeumakaan tunnu vaivaavan. Ihmeellistä vuoristorataa sen kanssa kyllä, kun välillä on päiviä, jolloin ei tunnu juuri mitään ja on hyvin toiveikas fiilis, sitten taas on päiviä, kun on paljon huonompi olo sen suhteen. Mutta ajattelen, ettei tilanne voi olla ihan hirveän paha, kun kerran välillä ei vaivaa ollenkaan. Huonomminkin voisi olla. :)
pikkukoo: Minustakin tuntui, ettei laitokselle jäänyt paljon mitään. Olisihan vauvan, istukan ja lapsiveden pitänyt jo aika paljon painaa. Tuntuu, että hyvä jos nekään lähtivät. :D Ja kohtu kuitenkin palautui taas nopeasti, vaikka toki nyt toisen jäljiltä vielä näkyy mahasta, että raskaana on oltu. Minä en edes voi nesteytystä syyttää. Eikä turvotustakaan ollut. On tässä nyt sentään ehkä n. kilo per viikko tahtia lähtenyt tippumaan paino, joten ei tässä kauaa pitäisi mennä, kun ollaan taas "normaalipainossa". SIis omassa normaalipainossa.
Vau, orvokki, siellä on jo päästy taas ratsaille! :) Miekin olen täällä miettinyt, josko piakkoin jo uskaltaisi lähteä vuokrahevosia kokeilemaan. Ratsastuksen voi kuitenkin alkuun ottaa aika iisisti, ei tarvitse heti ryhtyä kauheita vaatimaan itseltä ja ratsulta. Kuitenkin minulla istuminen on sujunut koko ajan ongelmitta, kun ei repeämiä tullut. Eli sen puolesta voisi kohta jo aloittaa taas. :) Vaikka muita ongelmia palautumisessa vielä olisi, niin paluu oman rakkaan harrastuksen pariin auttaisi kyllä kummasti sitä henkistä jaksamista.
pikkukoo: Minustakin tuntui, ettei laitokselle jäänyt paljon mitään. Olisihan vauvan, istukan ja lapsiveden pitänyt jo aika paljon painaa. Tuntuu, että hyvä jos nekään lähtivät. :D Ja kohtu kuitenkin palautui taas nopeasti, vaikka toki nyt toisen jäljiltä vielä näkyy mahasta, että raskaana on oltu. Minä en edes voi nesteytystä syyttää. Eikä turvotustakaan ollut. On tässä nyt sentään ehkä n. kilo per viikko tahtia lähtenyt tippumaan paino, joten ei tässä kauaa pitäisi mennä, kun ollaan taas "normaalipainossa". SIis omassa normaalipainossa.
Vau, orvokki, siellä on jo päästy taas ratsaille! :) Miekin olen täällä miettinyt, josko piakkoin jo uskaltaisi lähteä vuokrahevosia kokeilemaan. Ratsastuksen voi kuitenkin alkuun ottaa aika iisisti, ei tarvitse heti ryhtyä kauheita vaatimaan itseltä ja ratsulta. Kuitenkin minulla istuminen on sujunut koko ajan ongelmitta, kun ei repeämiä tullut. Eli sen puolesta voisi kohta jo aloittaa taas. :) Vaikka muita ongelmia palautumisessa vielä olisi, niin paluu oman rakkaan harrastuksen pariin auttaisi kyllä kummasti sitä henkistä jaksamista.