Äidin jaksaminen.

Tuohon ilman miestä olemiseen tottuu välillä. Sitten taas joskus tuntuu että vaikka se on aivan vieressä niin sitä on aivan yksin.
Meillä tämän toisen tultua elämä ja jaksaminen on ollut parempaa. Molemmat tietää jo mitä voi tehdä ja missä toinen ns parempi.
Olin kesällä lähes kuusi viikkoa yksin. Mies siis kyllä kävi viikonloppuisin vaihtamassa matkalaukkuun uudet puhtaat kauluspaidat mutta... Sitä oppi olemaan ja pyörittämään arkea. Pidempään sellaista en jaksaisi.
Nyt mies hakee töitä maailmalta ja voi olla että saatan jäädä keväällä kahden lapsen kanssa hetkeksi "yh":n rooliin. Itse palaan myös työelämään joten kauhulla odotan jo pakkasta ja pukemista. Toinen huutaa vieressä kun toista pukee ja toiselle tulee kuuma ja toinen repii samaan aikaan pipaa pois päästä. Oih. Talvi ♡
Tällä hetkellä siis makaan kotona sohvalla kun olen jälleen nukkumut 2h päiväunet kun olisi pitänyt pestä pyykkiä tai tehdä ruokaa :/ syysväsymystä kauniina aurinkoisena päivänä!
 
Miten te selviätte siitä huonosta omatunnosta/paskaäiti-fiiliksestä mikä jää kun on päivällä menettänyt "hermonsa". Tai siis meinaan, sitä hetkeä, esim. kun vauva herääkin päikkäreiltä liian aikaisin ja on vielä väsy ja ei kuitenkaan halua nukkua. Väsymys kiukututtaa vauvaa ja itsellä on se olo, että ei jksa enää kuunnella hetkeäkään itkua ja märinää, kun on juuri tarponut 1,5h kylmässä tuulessa ulkona, josta poika on nukkunut 30min. Ja tiedostaa itse, että pääsee levähtämään taaskin vasta nukkumaan mennessä ja
omaa aikaa ei taaskaan jää ollenkaa.

Vaikka me pojan kanssa aina sovitaankin, kun äiti on ollut hetken huonolla päällä ja halitaan ja hupsutellaan. Ja tänääniin leikittiin koko päivä yhdessä, ennen toivon menetystä, mutta kun se heti kun menetti hermot vaivaa mua aina useita päiviä :sad001
 
Täällä kanssa menee hermot välillä, juurikin edellä mainitsemillasi tavoilla. Eilen poika heräsi tosi vihaisena ja vaan huusi, laitoin pinnikseen karjumaan ja itse lässytin vieressä väsyneenä ärsyttävällä tavalla tahallani. Otin kumminki pian syliin ja sovittiin ja pusuteltiin, pyysin anteeksi kun äiti oli vähän väsy ja tyhmä. Inhottaa vaikka aina ajattelisi niin ei saa menettää hermoja mutta menee ne välillä kuitenkin vaikka toista niin paljon rakastaakin.
 
Kai noita tulee kaikille, enemmän jos on väsynyt. Nyt onneksi ei ole viime viikon lauantain itkun jälkeen ollut, silloinkin siis hermojen meneminen oli itkemistä. Seurauksena kuitenkin pojan itku jatkui, kun normaalisti saan rauhoittumaan nopeasti.

Mulla on niin hyvä tilanne kun mies oikeasti tekee niin paljon. Jännittää kyllä toisen lapsen tulo, kun varmasti olen väsyneempi sitten.

Mä en käy lenkeillä poikaa nukuttamassa. Lenkit on pojan piristämiseksi ja omaksi liikunnaksi. Poika nukahtaa kyllä aikanaan päikkäreillekin, joskus aiemmin ja joskus myöhemmin. Silloin ainakin on omaa aikaa. Imurointi on pojan "lempipuuhaa". Vähän turhankin, koska roikkuu imuria päällä. Pyykkikonetta on pojan mielestä kiva täyttää ja tyhjentää, joko auttaen tai häiriten äidin työskentelyä.

Poika myös leikkii itsekseen. Omaa aikaa siis on. En tiedä, miten jaksaisin jos pitäisi koko ajan pitää varta vasten leikkiseuraa pojalle.
 
Mulla ei vauvan kanssa oo hermot menny, ku jotenki oon aika kärsivällinen, ku vauva ei vielä ymmärrä eli en osaa suuttua, mutta esikoisen kanssa kyllä, lähinnä jos kiusaa vauvaa jatkuvasti tai sotkee tahallaan tms. Pyydän anteeksi, jos olen huutanut ja kerron syyn, miksi meni hermot (oon monta kertaa nätisti sanonut/varoittanut tms.) ja hänkin pyytää anteeksi multa ja veljeltään omaa käytöstään ja tietysti halitaan ja pusutellaan päälle. Helpompaa tietysti, kun voi jo keskustella.
 
Muokattu viimeksi:
Kyllähän sitä välillä meinaa pinna katketa kun poika vaan venkoilee sylissä vaikka on selvästi väsynyt, tai haluaa syliin mutta ei kuitenkaan halua olla sylissä kitisee vaan molemmissa. Mietin vaan että olen vain ihminen ja suutahtaminen on inhimillistä. Sitten kuitenkin halitaan ja sovitaan.
 
Lohduttavaa, että muillakin menee hermo välillä :Heartred Juuri se harmittaa, että rakastaa toista niin paljon ja sitten on itse niin lapsellinen, että kiukuttelee vauvalle... Eilen tuli purettua illalla vielä kaiken kukkuraksi monen viikon stressi ja väsy mieheen :sad001:rolleyes: Noh olihan se tiedossa, että vauva vuosi on rankkaa, ja onneksi on niin rakastava mies, että ei ihan hevillä hätkähdä :P
 
DT, mä luulen myös että mun pinnaa koetellaan enemmän sitten, kun tulee tahalliset vastustamiset, uhmat ym. vähän vanhempana.

Toisaalta kahdesti olen huomannut tiuskaisseeni vauvalle "hiljaa" kun itku ei loppunut. Nää molemmat tapahtu kuukausia sitten, kun vauva vielä saattoi itkeä pitkin päivää lähes koko päivän. Tajusin aina tiuskaisun jälkeen mitä tuli tehtyä, ja järkytyin siitä että aikuinen voi olla niin lapsellinen. Vähän kuin lapsi joka potkaisee varpaansa oveen ja huutaa sitten, että "Tyhmä ovi!". Mutta se liittyy väsymykseen, se käytös.
Siksi uskon, että puolisolla ja muilla "apulaisilla" on suuri merkitys tässäkin. Pitää saada omaa huiliaikaa.

Eikö täälläkin ollut monia, jotka ovat päävastuussa lapsesta ja miehet eivät työn tm. vuoksi kauheasti leiki, syötä tai vaippoja vaihtele pikkuisilta? Mulla menis varmasti herkemmin pinna, jos itse joutuisin siihen tilanteeseen.
 
Meillä on miehen puolelta aika vähäistä tytön hoito. Jos pakko on (jos itsellä jokin meno) niin syöttää tai sitten voi kyllä käydä lusikallisen tai pari tytön suuhun laittamassa jos itse haen esim maissinaksuja välissä.. Leikittää sentään nykyisin paljon enemmän kun tyttö oppii enemmän ja enemmän leikkimään, mutta silti on mielestäni liikaa hetkiä kun itse olen sidoksissa tyttöön tunteja ja mies istuu sohvalla katsomassa telkkaria tai tietokoneella. Sitten jos itselläni on läppäri sylissä kun tulee vilkaisemaan tytön huoneeseen ja tyttö leikkii lattialla niin saan kuulla miten olen _aina_ koneella.. Itselläni noissa tilanteissa pinnaa kiristää jo tuo ihan joka hetki vaivaava selkä joka meni entiseksi tytön ollessa täysin kannettava, "koliikki" (halkio) ja refluksi vaivasi ja jouduin hypyyttämään ja keikuttamaan niin ettei leikattu selkä sitä kestänyt.. Ja sen hetken kun vain on niin "sä oot kans aina koneella".. :meh: Edelleen nukuttaminen käy selän päälle kun pienenä oppi siihen, että paikoillaan ollessa ei rauhoituta nukkumaan.. Ja kun kurkottaa sänkyyn ja koittaa hytkyttää ja hyssyttää tyttöä turhaan uneen kauan kun ei vain voi nukkua niin pinna kiristyy vähän liiankin usein ja koittaa vain niellä kiukkunsa ja ajatella ettei se oma olotila tytön vika ole.. Onneksi harvenemassa määrin tulee enää tiuskaistua tytölle mitään, mutta kun niin tapahtuu niin pitää vain koittaa unohtaa tapahtunut ettei se paina mieltä sitten taas tytön herättyä.. Vaippaa meillä vaihdankin sitten vain ja ainoastaan minä. Sama tytön pesuissa..

Nykyään on kyllä pakko päästä joka päivä ulos kun ennen meni päiviä kun huomasi, ettei ole tullut ulkoiltua.. :grin Eilinenkin oli sitten kyllä niiiiiin pitkä päivä kun oli kamala ilma eikä ulos viitsinyt lähteä.. Jos ulos ei pääse tuulettumaan niin on oma jaksaminen ja hermot ihan nollassa..
 
Varmasti tekee sekin paljon, että meillä niin helppo ja tyytyväinen vauva. Ei ole pinna siis esim. valvomisen/itkujen takia kiristynyt, mutta tuo tytön mustasukkaisuus syö kyllä hermoja kiitettävästi eli onneksi ei siihen päälle ole vauvan kanssa hankalaa. Mies ottaa meillä onneksi paljon vastuuta.
 
Meillä on turvaistuimeen laitosta tullu nyt hirvee venkoilushow. Siinä meni vklna hermot kaupan parkissa. Sit oli vaan pakko perääntyy ja antaa miehen hoitaa lapsi vöihin, ku ite ei saanu poikaa rauhottumaan, ku itsekään ei ollu enää rauhallinen. :sad001
 
Ja yöt on joskus tosi rankkoja. Jos ehdin nukkua vaan jotain tunnin verran heräämisten välissä, oon tosi kiukkunen. Saatan äristä ja murista itsekseni, mut en pojalle. Kolme tuntia unta putkeen tuntuu taas jo kunnon unilta. :D
Taas ois unikoulu tms alitettava, et pääsis näistä yösyömisistä eroon, vihdoin ja viimein. Mut kokoajan on jotain, flunssa, reissu, hampaat... Täydet yöunet tekis terää...
 
Täällä sumppi kanssa samanlaista menoa! Eli i feel u :Heartred kahvia naamaan niin helpottaa :D joku poikaa valvottaa hampaat tai liikkeelle lähtö tulee uniin
 
Täällä myös on yöt mulla aika rankkoja. Poika itkeskelee ja pyöriskelee sängyssään ja mä tietenkin herään joka inahdukseen.... :inpain: Rupesin jo hetki sitten puhumaan miehelle, että pitäsikö siirtää poika nukkumaan omaan huoneeseensa, jos se rauhottais öitä ja saisin itsekin nukuttua vähän enemmän. En kuitenkaan vielä raaski, ajatuskin siitä, että toinen on eri huoneessa ja siellä itkee yksin, on jotenkin mulle liikaa. :sad001 Tissillä saan kuitenkin aina rauhoittumaan nopeasti, enkä jaksaisi lähteä toiseen huoneeseen imettämään. En oikein tiedä, mitä tässä nyt tekis. Yöimetyksestä vois jossain vaiheessa yrittää luopua unikoulun avulla, jos mies jaksais jokusen yön kouluttaa. Tää oma väsymys alkaa kyllä välillä olla aikamoista ja sit on pinna kireällä ja kaikki itkettää. Plääh.

Lisäksi oon nykyään niin laiska, en jaksa lähteä lenkille, en salille, en juuri mihinkään. Vaikka nämähän juuri tukis sitä jaksamista. Ärsyttää, kun on nivelet, ilmeisesti imetyksestä johtuen, tosi kipeet, eikä mitään hyppypomppu-jumppaa pysty tekeen. Sit salilla vaan haahuilee laitteesta toiseen, kun ei oo mitään ohjelmaa ja tuntuu, et ihan yhtä tyhjän kanssa siellä käyminen. Voi valivali. :hilarious: Tein just päätöksen, että tammikuussa saa loppua herkuttelut ja otan ryhtiliikkeen liikunnan kanssa. Tähän asti on imetys pitäny painon hyvin kurissa, vaikka oonkin aikamoinen herkkuhamsteri. Nyt oli hups vaa tullu pari kiloa lisää, joten täytyy ruveta tarkkailemaan, ettei pääse ihan leviämään. Mutta vasta joulun jälkeen, tänä vuonna aion nauttia jouluherkuista, kun viime vuonna tuli herkkukielto loppuraskaudesta, kun ennustettiin jättiläisvauvaa. Jäi tortut ja piparit ja suklaat syömättä. Ja lapsi syntyessään 3100g, että varsinainen jätti olikin. :p
 
Mä voin ehkä vähän helpottaa teidän oloa sillä että meillä nyt kun kävely on jo varmaa ja ylähampaatkin vihdoin läpi nukutaan 11h yöunia aikalailla heräämättä.

Viime kuukaudet oli kaameita, yöt todella repaileisia, toisinaan koko yön puolen tunnin välein hereillä..unta koko yönä rikkonaisesti se tunti pari..huoh. MUTTA nyt näyttää että siitä selvittiin ( kunnes uudet hamapaat alkaa vaivaamaan:mad: ) ja nukutaan isojen tyttöjen lailla. Näin muistan sen esikoltakin menneen, mutta siinä pöhnässä missä syksyn oon elänyt ei sitä tahdo juuri muistaa että kyllä se kohta helpottaa. Tsemppiä kaikille kanssa sisarille♡ kyllä se siitä kunhan saavat jalat kunnolla alle! Hampit sitä yöunta rikkoo vielä ajoittain pitkään:rolleyes: tosin esikko ei kipuillut muita kun ylä etu ja kulma hampaita, toivottavasti näin myös kuopus.
 
Toivottavasti yöt rauhoittuu! Meillä heräillään edelleen melkein joka aamuyö. Menee sit pari tuntia että nukahdetaan uudestaan. Tänään aamulla heräsi viideltä eikä nukahtanut sit enää ollenkaan. Nyt nukkuu toisia päikkäreitä ja mietin pitäiskö herättää että jaksaa yölläkin nukkua. Nukkui aamulla 2h ja nyt koisinut tunnin.
 
Meilläkin yöt katkonaisia, 1-2 tunnin välein tissille. Nukutaan isolla patjalla lattialla niin saan parhaiten nukuttua. Tsemppia kaikille! On se rankkaa...
 
Meilläkin seistään vähän väliä sängyssä tai käännytään mahalleen. Jotkut yöt menee 1-2 heräämisellä, jotkut sitten hyppään tunnin välein antamassa tuttia tai hyssyttämässä. Nyt vielä kun on se tikki takaraivossa, nii kääntyy unissaan sen päälle ja alkaa itkeä. :sad001
 
:wideyed:
Ja mulle sanottiin 8 kk neuvolassa, että silloin kahden tunnin välein maitoa (isoja määriä) juova vauva saattaa kehittää meille ongelman tarvitsemalla jatkossakin sen yömaidon jotta nukahtaa...

Nyt nukkuu pääasiassa öisin 13 tuntia, herää 2-3 kertaa syömään. Kolmen jälkeen herää hyvin harvoin. Aina nukahtaa uudelleen kun laittaa tutin suuhun syötön jälkeen, aina ei tarvitse tuttiakaan. Joskus tulee pientä itkua, joka kestää parikymmentä sekunttia ja laantuu sitten.

Mutta suoraan sanoen, en tiedä miten jaksaisin noilla teidän unimäärillä. Tosin tällä hetkellä nukun keskimäärin 3 tunnin pätkiä itse. Yöllä 3-4 tuntia, päivällä 2 tuntia ja illalla 2-3 tuntia. Se ei kuitenkaan ole pojan vika, joten elimistö kestää sen paremmin.

Meillä mies kyllä hoitaisi tarvittaessa unikouluja viikonloppuisin, jos sellaiseen pitäisi lähteä. Saa kuitenkin viikolla nukkua täydet yöt kun me nukutaan pojan kanssa toisessa huoneessa.
 
Niin, ja koen että kun aikanaan siirryn takaisin makuuhuoneeseen, poika on helpompi jättää omaan huoneeseensa kun on siellä tottunut nukkumaan. Äiti ei sitten vain ole aamulla lähellä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top