Äidin jaksaminen.

Meilläkin heräiltiin pari yötä 1-2h väkein, kun poika teki toista yläkulmuria. Sitten älyttiin laittaa suppo ja nyt hammas oöikin tullut jo läpi :) Tänään aamulla nukkuikin puoli 10 asti!! Ei ole ikinä nukkunut niin pitkään
 
Täällä alkaa stressitasot nousta vähän turhan korkealle, äiti uupuu samaa tahtia kun tyttö kasvaa ja kehittyy (ja vaatii kokoajan enempi huomiota, seuraa, viihdytystä, virikkeitä). Yli vuoteen en ole nukkunut kuin max 3h putkeen, noi 3h unetkin on aika luxusta varsinkin jos niitä saa useammat samanyön aikana (eli todella harvoin!)

Päikkäreitä nukutaan 90% päivistä vaan yhdet, nekin saattaa olla vaan ½h ulkoilun aikana eli ei toivoa että äiti saisi silloin levätä..

Arjen pyörittäminen yksin, taloudelliset paineet, vaativat opinnot (joille riittää ihan liian vähän aikaa) yhdistettyinä totaaliuupumukseen ei oo mikään tavoiteltava yhtälö. On päiviä kuin itken vähän väliä. Kaikki tuntuu kaatuvan niskaan eikä mikään onnistu niinkuin toivoisi!!

Silti niinäkin päivinä tyttö on se joka saa hymyilemään. Tytön takia jaksaa sinnitellä ja suunnitella tulevaa. On pakko luottaa että asiat järjestyy ja tilanne ajan mittaan helpottuu. Mun miesyhtävä, josta on ollut edes vähän apua ajoittain, muuttaa tällä viikolla lontooseen, koska työ. Nyt kaiken kiireen ja stressin lisäksi pitää sinnitellä oikeesti totaali yh:na ja koittaa raivata aikaa ja rahaa lontoon reissuja varten..

Jossain vaiheessa oli jo vähän vauvakuumetta, mutta just nyt ajatus toisesta lapsesta (vaikka kuin helposta) tähän kaiken lisäksi tuntuu ihan mielettömältä hulluudelta! Ei todellakaan. En varmaan selviäisi hengissä. Nyt kaikki energia menee äitiyteen. Sitä haluaisi lapselleen seesteisen, rauhallisen ja onnellisen lapsuuden, mutta väkisinkin aistii äidin väsymyksen, ahdistuksen, huomaa itkuisuuden jne.. siitä mä saan vaan lisästressiä, että mitä traumoja aiheutan lapselleni kun oon näin rikki!?
 
Mä olen kans ihan poikki. Poika muuttunut vaan huonompaan suuntaan nukkumisissa. Eilen kukkui illalla klo 22.30 asti ja tänään ei ole nukkunut yhtään. Tavallisesti yöunille klo 20 ja päiväunet klo 09-10 ja klo 13-15 välillä. Oon ite ihan väsynyt ja stressaantunut. Pumppu hakkaa satasta ja kiukuttelen, jopa pojalle kun on tuollainen. Siitä seuraa vielä paskaäitifiilis. Poika ei vaikuta kivuliaalta hampaista tms vaan pelleilee, ei vaan kykene rauhoittumaan. Tissiä imenyt niin paljon että imetys jopa välillä sattuu. Huutaa kahta kauheammin jos ei saa rintaa. Ja viimein jos saan pojan irti itsestäni on mies ruinaamassa yhteistä aikaa kun haluaisin nukkua. Miten niin mulla paha mieli kaikesta? Viikonloppuna puhkesi atooppinen ekseema stressin vuoksi iholle niin mitähän seuraavaksi? Huoh. Jaksamista myös muille äideille :Heartred samankaltaista varmasti muillakin
 
Juu, sama menoa täälläkin! Tsemppia kaikille! Mulla jää pikkujoulujuhlatkin väliin, koska pojalla eroahdistus eikä pystyy nukahtamaan ilman tissiä. Kyllä pää hajoaa, kun täytyy olla 24/7 lapsen kanssa, vaikka rakas hän on....
 
Millaisia kokemuksia eroahdistuksesta muilla? Vai onko tänä meidän höntsäily nyt sitä?
 
Meillä ainakin tyttö ollut aina siitä saakka kun vain pelleilyn oppi niin tuollainen ettei vain osaa rauhoittua sänkyyn itsekseen. Koskaan ei saanut imetettyä halkion takia joten sellaista läheisyyttä ei ole kumpikaan meistä tytön kanssa saanut niin en tiedä miten vaikuttaisi asiaan, mutta kun ollaan jompikumpi miehen kanssa samassa huoneessa niin tyttö vain pelleilee ja kekkuloi sängyssä eikä nukahtamisesta tietoakaan ja kun lähdetään pois niin usein tulee kamala huuto, joka sitten rauhoittuu hetken päästä kun vain pysyy poissa ja kohta kuuluu taas "vävvävvävvävä" kun tyttö pelleilee yksinään.. Jos jää huoneeseen ettei huutohetkeä olisi niin saa kyllä sitten katsoa pelleilyä kauan. Yksinään pelleillessä sitten taas kohta kuuluu väsykitinää ja silloin mennään kokeilemaan josko jo nukahtaa. Joskus kun näkee meidät niin alkaa taas nauraa ja pelleillä, sitten saa pelleillä taas yksinään kun jos taas jää huoneeseen katsomaan showta niin piristyy niin, että nukahtaminen viivästyy taas paljonkin...
 
Jaksamista kaikille! Täällä myös yksi väsynyt. En ole missään vaiheessa aiemmin ollut näin väsynyt ja pelkään jatkuuko tämä kun menee töihin.. Selvästi huomaan, että mieliala on laskenut väsymyksen mukana. Joulua yrittänyt laitella, mutta iloa siitä ei ole saanut. Tulee joulu tarpeeseen kun saa olla omien sukulaisten ympäröimänä ja apuja on koko ajan vieressä. Kaikki vaiheet menee ohi ja aika kultaa muistot, näillä ajatuksilla eteenpäin.
 
Meillä on kans taas yöt ollu yhtä hulinaa, mikä lie taas:rolleyes: epäilisin minäkin eroahdistusta...tyttö menee nukkumaan ja herää siitä tunnin päästä itkemään, ähräämään ja kunhan nyt vaan on hereillä useimmiten pari tuntiakin 01-04 välillä, ihan kiinni iholla nukkuu onneksi vähän paremmin.

Kun sais ees päivällä nukuttua mutta ei, on esikko jonka kanssa on jaksettava temmeltää, yli 200neliöinen huusholli hoidettavana, nälkäset suut ruokittavana..voi tätä äiti ihmisen autuutta:D

Välillä ihmettelen itsekin mistä tää voima tän arjen pyörittämiseen oikeen irtoaa:confused: jotenkin sitä on vaan jaksettava. Kyllä meilläkin on nähty itkut ja hermoromahdukset..väsymys ja uupumus ei oo kiva kaveri, kyllähän nää pikkulapsi vuodet verottaa ja jää kroppaan hetkeksi painamaan mutta esikon jälkeen on se tieto että joskus helpottaa ja se riittää mulle..ainakin toistaiseksi:rolleyes::rolleyes:
 
Sain taas voimia tosta marinamelinan viestistä :) puhh.. Meilläkin talokaupat vielä keskeneräiset mutta eilen hust itkin sitäkin että kun tämä 80m2 rivari vaikea pitää siistinä niin miten hoituu se mahdollinen 160m2 omakotitalon siivous o.O mutta kyllä asiat järjestyy :Heartred ei paniikkia parista pölypallosta :wink
 
Nyt meinaa virta loppua tältä mamilta. Flunssa painaa päälle ja ihan tappava alkuraskauden väsymys sekä pahoinvointi. Kaiken hyvän lisäksi mies on reissu hommissa tämän viikon. Onneks mun vanhemmat auttaa koirien käytössä kun on niin kylmä että ei viitti poikaa pitkiksi ajoiksi ulos viedä. Toivottavasti tää pahaolo ei jatkuis kauaa, edellinen raskaus kun meni oireitta.
 
Mulla oli tässä toisessa raskaudessa pahoinvointia paljon aikaisemmin kuin ekassa, mutta se oli lievää ja loppui aikaisemmin. Maito taisi aiheuttaa tosi pahan olon ja kahvia ei tehnyt mieli yhtään, mutta muuten vointi oli alussa hyvä. Väsymystä kylläkin oli, ja sen huomasi tuommoisen pienen muksun kanssa paremmin kuin töissä, joiden jälkeen pääsin aina päikkäreille.
 
Onko muilla vielä ongelmia jaksamisen kanssa? Mie oon edelleen ihan järkyttävän väsyny koko ajan ja muutenkii rikki... En tiiä onko tää vaa yhdistelmä hormoneja, katkonaista unta ja laiskuutta vai mikä on. Kävin verikokeissa et tarkistetaan kilpirauhasarvot, pari päivää ootettava tuloksia, kun mie en jaksa uskoo et mie vaan oon tällanen, pakko olla joku syy tähän väsymykseen.
 
Mä en o ollu mitenkää erityisen väsynyt, väsynyt kyllä, mut sillee normisti. :D Mut muuten jaksaminen ollu vähä niin ja näin.
Poika on tosi vauhdikas ja häntä joutuu vahtimaan melkein kokoajan, eli kaikki kotitöiden yms. tekeminen päivällä on vähä haastavaa. Sit syöminen on ollu taas vaikeeta. Poika haluu kaikkee muuta, ku mitä tarjotaan ja syöttötuolissa noustaan seisomaan ja sormiruuat heitetään/syljetään lattialle. Ja se kaikki tahma... Ruokaa siellä ja täällä ja.... Ja öisin on nyt heräilty taas enemmän. Nytkin tunnin oon istunu tässä sohvalla, välillä poika itkee, välillä vaan istuu ja kattelee. Tissillä saisin uneen samantien, mut en anna periks nyt tän asian suhteen.
Tämmönen syö jaksamista ihan pirusti, ku normiaskareista tulee vaikeita. Ja oma-aika on ollu tosi vähäistä. Välillä on onneks päässy hetkeks koneelle pelaamaan ja saanu sillä ajatukset ihan muualle.... Mut silti... On tää välillä aika rankkaa hommaa.
 
Mulla on helpottanut tosi paljon,kun en oo rnää ottanut stressiä mistään turhasa. Eli jos poika ei nukahda päikkäreille tai nukkuu vaan hetken, niin ei haittaa, tai jos nyt katsoo jonain päivänä vähän enemmän lastenohjelmia, että saan itse laitettua ruokaa, tiskattua, pestyä pyykkiä tms, niin en ota stressiä. Tosi paljon on myös helpottanut kun poika on lähtenyt kävelemään, niin ollaan enemmän saatu touhuttua yhdessä :) ja syöminen on meillä välillä tosi hermoja raastavaa, kun poika ei avaa suutaan/ touhiaa kaikkea muuta, niin silloinkin oon koittanut vaan ajatella, että eipä mulla nyt tärkeämpääkään tekemistä olisi, vaikka tässä meneekin pirni ikuisuus kun saa syötettyä pojan :P Sitten on helpottanut, kun ollaan miehen kanssa oltu sopuisammin ja saatu vägän sitä vanhaa suhdetta takaisin. Työpäivät kanssa piristää kummasti psyykkisesti :) Mutta oonhan mäkin välillä tosi väsynyt.
 
Sama täällä.. Kun lakkasi stressaamasta pikkuasioista niin elämä helpottui kummasti. Päivisin saa tehtyä tosi paljon kotona kaikennäköistä kun järjestettiin asunto niin, ettei tyttö pääse tuonne meidän makuuhuoneeseen, eteiseen ja kissojen astialle niin saa touhuta rauhassa eikä tarvitse jatkuvasti olla itse kantamassa pois jostain kielletystä paikasta. Ennen kun ei viitsiny ruoanlaittoakaan edes harkita kun pinna oli niin kireällä pelkästä ajatuksesta kun tiesi ettei siitä vain tule mitään.

Tosin nyt kun sai muuten päivät menemään hyvin niin alkaa ISO stressi puskea päälle työ ja kouluasioista. Alunperin ajattelin, oikeastaan päätin, että hoidan kotona niin kauan kunnes on valmis päiväkotiin.. Ja itselle se valmius oli sitä, että syö itse, nukahtaa itse, nukkuu suurinpiirtein oikeaan aikaan päiväkotirytmille, on oppinut kaiken kun itse ei halua missata kehitysvaiheita.. Mutta rahallisesti se ei sitten ollutkaan mahdollista kun kotihoidontuki olikin paljon pienempi kuin oli kuvitellut.. Ärsyttää kun nyt viimein on tytön kantaminen helpottunut, saisi viimein alkaa parannella selkäänsä, arki tytön kanssa on helpottunut kun alkuvaikeuksista päästiin niin nyt ei saa nauttia tästä ajasta vaan pitää vähintäänkin mennä työharjoitteluun tekemään ilmaista työtä, kokeilemaan mitä työtä selkä kestäisi alkaa tekemään. Pitäisi maksaa vieraalle tytön hoitamisesta kun haluaisi vielä ainakin lähemmäs vuotta tehdä sen itse kotona. Etäopiskelupaikan haluaisin, mutta ei niitä kesäksi ala.. Mutta Toukokuuhun mennessä täytyy olla suoritettuna vähintään kk mittainen harjoittelu.. Enkä halua laittaa tyttöä päiväkotiin kuukaudeksi, enkä halua kyllä antaa isovanhemmillekaan hoitoon kun kasvatusnäkemys poikkeaa liikaa.. Huoh.. :confused: Se on nyt sitten sellainen asia jonka vuoksi on usein kiukkuinen kaikille ja tuntuu ettei jaksa.. Ja sitten harmittaa kun ei haluaisi menettää hermojaan tytön kiukutteluista siksi, että ärsyttää ajatus hoitoon laittamisesta.. :shifty:
 
Sumppi normisti väsyny :grin Miekii on sillee normisti väsyny mut miun normaali on liian väsyny, oon aina ollu hirmu laiska tekee yhtää mitää ja kova nukkumaan, ei oo hyvä tää väsymys lapsen kaa kun ei jaksa mitää tehä sen kaa :sad001

Hyvä NiBaBa jos on vähän helpottanu :) Milläköhän sitä sais ittensä olemaan stressaamatta turhista... Mut hyvä jos teillä parisuhdekin on paranemaan päin :) Meillä mietitään taas eroa... Sekin varmasti osa syy miun väsymykseen, masentaa ajatella tulevaisuutta jos se ei olekkaa sellanen mitä on yhessä suunniteltu.
 
Mä oon kans yrittäny miettii, et miten tän kämpän sais viritettyy sillee, et ei tarvis kokoajan kytätä poikaa. On vaan liikaa kaikkee.
Sormia käydään huljuttamassa kissojen juomakupissa, tietokoneet yritetään laittaa päälle tai näppäimistöä hakataan tai hiiriä heitellään. Kengät kiinnostaa...
Pinnikseen joudun laittamaan pojan aina, jos pitää saada jotain tehtyy, esim. käytyy vessassa kunnolla tai pesukoneen päälle laitto. Just puhuttii vklna miehen kans, et oon pississä, ku jäbä keksii, et pinniksen laidan yli vois päästä. Toi sänky on sika vanha (anopin) eli matalanpi laita, ku normaalisti. Noh, mut sit kai on ahdettava matkasänky tänne jonnekin... Argh. MÄ TAHON ISOMMAN KODIN!
Mut tiedän, pitäis vähä stressata vähemmän.... :D
 
Kyllä mäkin olen aika väsynyt. Yöt on ollu taas tosi rikkonaisia, poika alkaa hääläämisen joskus kahden maissa ja seilaa oman petinsä ja meidän sängyn väliä. En saa nukutuksi, kun poika kiipeilee päälle, silittää, puristaa jne. Onhan se hellyttävää joo, mutta kestäsin, vaikka läheisyyttä ei tankattaiskaan joka yö klo 2-4. :hungover:
Mä en osaa nukkua päiväunia, vaikka siihen olis kyllä mahdollisuus, poika nukkuu päivällä pitkän pätkän ulkona, niin pystyis itse vetään. Mutta melkein käytän sen ajan sitten astioiden/pyykin pesuun ja lukemiseen tai surffailuun. Kovasti on äiti-vaihe päällä, mun lahkeessa roikutaan ja kauhee huuto, jos lasken hetkeks lattialle, kun pitäis vaikka ruokaa laittaa. On jotenkin tosi mieltä ylentävää, kun istuu ite pöntöllä asioilla ja lapsi roikkuu polvissa kiinni ja huutaa... :inpain: :hilarious:
Toivottavasti IceQueen löytyy joku syy sun väsymykseen ja myöskin joku keino helpottaa sitä. Mariel, onpa kurja tilanne, että joudut vasten omaa tahtoa lähtemään opiskelu/työhommiin. Toivottavasti edes poikisi jonkun ratkaisun siihen, mikä työ sulle sitten passaisi. NiBaBa, kiva kuulla, että parisuhteenne voi nyt paremmin.
 
Joo kummasti se auttaa parisuhdetta, kun muistuttelee itselleen, että me ollaan tässä kuitenkin yhdessä , eikä mitenkään toisiamme vastaan. Molemmat tekee parhaansa perheen eteen. Kun mulla on ollut paljon viikonloppusin töitä ja mies kerkeää olla niin vähän kotona iltaisin, niin ollaan oltu enemmänkin yksilöitä jotka asuvat samassa taloudessa, kuin perhe jonkin aikaa. Ja sekin, että on monta tapaa tehdä asioita, että se oma ei ole ainut oikea. Ja sekin auttaa, että suunnitellaan juttuja yhdessä ja mitä olisi kiva tehdä. Tuleehan niitä ihan tyhmiä riitoja siltikin, mutta ne on tietty ihan normaalejakin :)

Toivottavasti väsymys helppaa IceQueen ja saatte asiat järjestykseen miehen kanssa :)
 
Icequeen. Kirjoitit kun suoraan mun päästäni. Kiitos :Heartred käynyt oon kans verikokeissa eikä mitään. Oon vaan yrittäny olla stressaamatta turhista. Nytkin vaikeaa, poika itkenyt tosi paljon, koiran sairaus oireillut enemmän, yöt taas nukuttu vähän surkeammin. Yritän olla stressaamatta, joku päivä onnistun ja toisena en.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top