Äidin jaksaminen.
- Ketjun aloittaja NiBaBa
- Aloituspäivämäärä
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Meillä on kans aika rankka vaihe menossa kun kuopus valvoo öisin 1-3h harvase yö ja en missään vaiheessa saa nukuttua takas. Kuopus kyllä nukkuis sit aamusta pitkään mutta esikko herättää klo 7. Kuopus kiipeilee kaiken aikaa joka paikkaan niin on kädet aivan täynnä, siihen kun lisää uhmaikäisen esikon ja molemmat rämäpäät yhdessä keksimässä millon mitäkin äidin pään menoks tai kinaamassa keskenään. Ja vielä päälle yli 200 neliöisen talon hoito
heti kun saa nukkua yön kunnolla niin olo on kun uudella ihmisellä, tää väsymys vaan on niin lamauttavaa joskus.
heti kun saa nukkua yön kunnolla niin olo on kun uudella ihmisellä, tää väsymys vaan on niin lamauttavaa joskus.
Mä en ole tainnut asioista niin hirveästi stressata, yleensä olen aika suurpiirteinen.
Meinasin väittää, etten nyt niin kovin väsynyt ole, mutta taitaa olla niin että sallin sen itselleni tän toisen raskauden myötä. Ja kun se on sallittua, se ei stressaa. Ainakaan kovin paljon.
Meillä koirien ruoka- ja juomakupit on kylppärissä, ja välillä joudutaan pitämään ovea kiinni. Kissojen vesiastiat vois nostaa korkeallekin, mutta koirien ei oikein voi kun eivät kiipeile. Poika käy läiskimässä vettä jos sinne pääsee. Jos olis kissoja niin laittaisin lapsiportin oveen, kun kissat usein pääsee niistä yli.
Poika heräilee edelleen, mutta nyt on ollut niin että puolestayöstä nukkuu 6-7 tuntia. Varmaan muuttuu taas kohta. Viimeistä heräämístä lukuun ottamatta nukahtaa kuitenkin yösyötöllä samantien.
Tänään pojalla ollut varsinainen itkupäivä. Saan kyllä vessassa käydä, mutta jostain syystä tänään on huudettu ja itketty. Kun mies tuli kotiin, poika on ollut paremmalla tuulella ja mies puuhailee pojan kanssa. Tai toisinpäin.
Meinasin väittää, etten nyt niin kovin väsynyt ole, mutta taitaa olla niin että sallin sen itselleni tän toisen raskauden myötä. Ja kun se on sallittua, se ei stressaa. Ainakaan kovin paljon.
Meillä koirien ruoka- ja juomakupit on kylppärissä, ja välillä joudutaan pitämään ovea kiinni. Kissojen vesiastiat vois nostaa korkeallekin, mutta koirien ei oikein voi kun eivät kiipeile. Poika käy läiskimässä vettä jos sinne pääsee. Jos olis kissoja niin laittaisin lapsiportin oveen, kun kissat usein pääsee niistä yli.
Poika heräilee edelleen, mutta nyt on ollut niin että puolestayöstä nukkuu 6-7 tuntia. Varmaan muuttuu taas kohta. Viimeistä heräämístä lukuun ottamatta nukahtaa kuitenkin yösyötöllä samantien.
Tänään pojalla ollut varsinainen itkupäivä. Saan kyllä vessassa käydä, mutta jostain syystä tänään on huudettu ja itketty. Kun mies tuli kotiin, poika on ollut paremmalla tuulella ja mies puuhailee pojan kanssa. Tai toisinpäin.
Taitaa olla joka perheessä samoja ongelmia. Meilläkii on koko ajan vahdittava ettei poika kiipee johonkii ja tuu pää edellä alas, siinä on vähän hankala saada ite mitää tehtyä vahtiessa. Tosi kuluttavaa tuollasen vilkkaan lapsen hoito, mut en vaihtais mihinkään 
Kotimama suomessa on vissii vähän turhan isolla haitarilla kilpirauhas viitearvot, vaikka arvot ois rajojen sisällä ni silti voi olla kilpirauhasen vajaatoimintaa ja saattais lääkityksestä olla apua. Jos on vajaatoimintaan viittavia oireita pitäis tutkii tarkemmin vaikka arvot ei olis rajojen ulkopuolella. Muistatko yhtää mitä arvot oli? Miun on pakko ite tutkituttaa nyt nuo arvot kun joskus on ollu viitearvojen ulkopuolella.
Kotimama suomessa on vissii vähän turhan isolla haitarilla kilpirauhas viitearvot, vaikka arvot ois rajojen sisällä ni silti voi olla kilpirauhasen vajaatoimintaa ja saattais lääkityksestä olla apua. Jos on vajaatoimintaan viittavia oireita pitäis tutkii tarkemmin vaikka arvot ei olis rajojen ulkopuolella. Muistatko yhtää mitä arvot oli? Miun on pakko ite tutkituttaa nyt nuo arvot kun joskus on ollu viitearvojen ulkopuolella.
Ainii piti Sumpille kirjottaa että onks teillä sellanen syöttötuoli josta ei pääse kiipeemään pois? Mie laitan pojan istuu syöttötuoliin siks aikaa jos tarvii ite saaha jotai tehtyy, ei karkaa kun on valjaat tarvittaessa käytössä :) Ja ihmeen hyvin on jaksanu siinä istuu ja katella mitä mie teen. Meillä on pinnasänky vaan nukkumista varten, en oo siks sitä käyttäny leikkikehänä ettei haluu yöllä sit kans leikkii siellä Tuo huoli siitä että lapsi keksii kiivetä laidan yli on ehkä aiheellinen, meiän jätkä kovasti yrittää laidan (normi korkunen) yli mut ei vielä onneks pääse. Toivottavasti teilläkii vielä pysytään laidan oikeella puolella ni voit käyttää pinnasänkyä hyväks sillon kun tarvii jotai saaha tehtyy.
Tuo huoli siitä että lapsi keksii kiivetä laidan yli on ehkä aiheellinen, meiän jätkä kovasti yrittää laidan (normi korkunen) yli mut ei vielä onneks pääse. Toivottavasti teilläkii vielä pysytään laidan oikeella puolella ni voit käyttää pinnasänkyä hyväks sillon kun tarvii jotai saaha tehtyy.Täällä myös yks joka meinasi lamaantua väsymyksen alle. Kävin kilpparikokeissa eikä niissä mitään, hemoglobiini vähän alakanttiin, eli nyt rautakuurilla. Jotenkin sellainen uupunut olo, vaikka jotenkin asiat mallillaan. Toki töiden aloittaminen, yöheräilyt ja yleinen stressi ajanpuutteesta. Voisin karsia ns. Muut menot, mutta koen niiden antavan mulle sitä omaa aikaa. Pari viikkoa takaperin tulin tunne, että nyt en vaan jaksa enää. Tässä välissä sitten muutama nukuttu yö, niin on jaksanut taas. Ei hyvin, mutta jaksanut. Kovasti luotan että kyllä tämä tästä. Sen voimin jaksan. Tsemppiä kaikille väsyneille!
Tsemppiä Makarelli :) Ootko pitkään ollu rautakuurilla? Ootko huomannu et olo ois helpottanu? Hyvä jos oot saanu välillä nukkuu, se tekee ihmeitä. Omat menot on tarkeitä, joku saattais olla sitä mieltä että jaksais paremmin kun ei olis ylimääräsiä menoja mut kyllä miullakii on niin et omat menot (vaikka niitä ei paljoo olekkaa) tuo omaa aikaa ja se auttaa jaksamaan. Pitää olla harrastuksia että on jotai myös itelleen eikä oo 24/7 äiti.
Mulla on myös auttanut jaksamiseen oman ajan ottaminen. Olen nyt vuoden alusta alkanut käydä jumpissa pari kertaa viikossa. Aamuisin on kyllä aivan tuskaa ylös nouseminen, kun herätys yleensä klo 6-6.30 ja yöt edelleen rikkonaisia. Mutta onneksi olen saanut nukkua univelkoja pois viikonloppuisin, kun mies on noussut pojan kanssa.
IceQueen, meillä noustaan syöttötuolissa nykyään seisomaan, jos siinä istuminen alkaa tylsyttää. Eilen ostin ja viritin valjaat, mut en o viel testannu niitä.
Tänä aamuna sain tehtyy aamiaisen rauhas, ku poika katto Miffyy netflixistä... Vähä täyty silti vahtii, mut sain sentää jotain tehtyy. :)
Tänä aamuna sain tehtyy aamiaisen rauhas, ku poika katto Miffyy netflixistä... Vähä täyty silti vahtii, mut sain sentää jotain tehtyy. :)
Masennus diagnosoidaan tohtorilassakin vasta sitten kun ei enään mistään tahdo saada iloa tai näe mitään asiaa humoristisesti eikä mikään saa hymyilemään. Mä oon kans ollu kun persuksiin ammuttu karhu, huutanu, itkeny, kiukkuillu jopa ääneen huonekasville mut en usko että oon masentunut :) saattaa olla puoletkin viikosta ihan peestä ja sitten taas hyviä päiviä päälle. Huomaan että mun hyvään fiilikseen vaikuttaa kans miehen fiilikset ja muut asiat. Nyt on stressannut kun rakas lemmikkini ollut kipeämpi niin tuntuu ettei jaksaisi mitään ihan tyhmiä juttuja. Nyt taas eilen ja tänääb ollut parempi vointi kaikilla niin hymyilyttänyt vaan vaikka poika ollut kärttypeppu hampaiden vuoksi :)
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Minut ainakin yllätti aikanaan kun esikon sain tämä lapsiperheen arjen rankkuus, se että kuinka lamaannuttavaa se uupumus voikaan ajoittain olla. Vaikka itsekin tehnyt yötöitä vuosia niin en oo vastaavaa ennen kokenut.
Vanhemmuus on univelkojen lisäksi niin intesiivistä, ihan tavallisinakin päivinä, että esim. omat lapsettomat sisarenikin ovat usein todenneet, oltuaan meidän kanssa päivän, olevansa aivan rättiväsyneitä vaikkei mitään erikoista olla tehtykään..siinä olen itselleni todennut, että niin..ei ihme että uuvuttaa.
Nyt kahden lapsen kanssa on taas tuplaten väsyneempi ja kaiholla muistelee yhden lapsen kanssa elon helpoutta..nyt se aika tuntuu niin helpolta vaikka silloin se oli kaikkea muuta, niin se perspektiivi elämään muuttuu tilanteen mukaan.
Kyllä tämä tästä vähitellen helpottaa tai ainakin vaikeuden aiheet muuttuu. Välillä kyllä itsestäkin tuntuu että en jaksa enää hetkeäkään, lamaannun tähän. Mutta yksi hyvin nukuttu yö tai rauhallisempi päivä niin sit sitä jaksaa taas hetken. Masentunut en minäkään koe olevani, uupunut vain.
Tsemppiä täältäkin kaikille uupuneille!♥
Vanhemmuus on univelkojen lisäksi niin intesiivistä, ihan tavallisinakin päivinä, että esim. omat lapsettomat sisarenikin ovat usein todenneet, oltuaan meidän kanssa päivän, olevansa aivan rättiväsyneitä vaikkei mitään erikoista olla tehtykään..siinä olen itselleni todennut, että niin..ei ihme että uuvuttaa.
Nyt kahden lapsen kanssa on taas tuplaten väsyneempi ja kaiholla muistelee yhden lapsen kanssa elon helpoutta..nyt se aika tuntuu niin helpolta vaikka silloin se oli kaikkea muuta, niin se perspektiivi elämään muuttuu tilanteen mukaan.
Kyllä tämä tästä vähitellen helpottaa tai ainakin vaikeuden aiheet muuttuu. Välillä kyllä itsestäkin tuntuu että en jaksa enää hetkeäkään, lamaannun tähän. Mutta yksi hyvin nukuttu yö tai rauhallisempi päivä niin sit sitä jaksaa taas hetken. Masentunut en minäkään koe olevani, uupunut vain.
Tsemppiä täältäkin kaikille uupuneille!♥
Minulla on muutenkin taipumusta alhaiseen hemoglobiiniin, niin ei tullut yllätyksenä. Kyllä se aina helpottaa kuurin myötä kun on esim hengittäminen helpompaa ja yleisvointi parempi. Käytän kräuterblutsaftia eli nestemäistä rautaa, jossa on vitamiinejakin, se on sopinut parhaiten.
Vähän itsellä taipumusta masennukseen, ja esim. yksinäisyys kalvaa. Minulla on kyllä ihmisiä ympärilläni ja kavereitakin, mutta ystäviä ei lähellä ole. Kuitenkin pystyn näkemään iloa ja valoa elämässä enemmän kuin pitkään aikaan, koska minulla on perhe
uskon että kyllä tämä tästä, onneksi tulee kevät ja vähän enemmän valoa, se on minulle tärkeää. :)
Vähän itsellä taipumusta masennukseen, ja esim. yksinäisyys kalvaa. Minulla on kyllä ihmisiä ympärilläni ja kavereitakin, mutta ystäviä ei lähellä ole. Kuitenkin pystyn näkemään iloa ja valoa elämässä enemmän kuin pitkään aikaan, koska minulla on perhe
uskon että kyllä tämä tästä, onneksi tulee kevät ja vähän enemmän valoa, se on minulle tärkeää. :)
Täällä vähän samaa Makarelli että yksinäisyys vaivaa välillä.. Koskaan en oo kaivannu ympärilleni paljoa ihmisiä eikä siksi minulla montaa kaveria ole. Omat vanhemmat asuu kaukana ja ei ole läheisiä ystäviä. Nyt lapsen saatua molempia on alkanut kaivata avuksi ja tueksi.
Masentunut en sanoisi olevani koska silloin ei pitäisi olla mitään ilon aiheita ja mie kuitenkin pystyn olemaan iloinen. Neuvolassa taas otettava asia puheeksi seuraavalla käynnillä 1,5 kk päästä jos samat tuntemukset jatkuu.
Masentunut en sanoisi olevani koska silloin ei pitäisi olla mitään ilon aiheita ja mie kuitenkin pystyn olemaan iloinen. Neuvolassa taas otettava asia puheeksi seuraavalla käynnillä 1,5 kk päästä jos samat tuntemukset jatkuu.
Mun mieliala olisi aivan toinen, jos mies ei auttaisi niin paljon, ilman että pitää erikseen pyytää tai että se vetää mitään marttyyreja siitä että tiskipöytä pitää siivota kun tulee kotiin töistä. Mä hoidan yöt ja arkipäivät, mutta mies hoitaa lähes loput. Saan nukkua illalla ja nukun pojan päikkäreiden aikaan jos on tarvetta. Univajeen saan siis kurottua helposti umpeen.
Se on toiminut hyvin vaikka joitain päiviä onkin, kun tekis mieli itkeä kun mies tulee kotiin tai kun mies ei tule aikaisin kotiin. Pahinta on, jos on raskas päivä ja miehellä menee paljon pidempään kuin olen uskonut.
Pelottaa se, kun pikkukakkonen syntyy. Miehen pitää alussa olla vastuussa esikoisesta, jonka yöt on äkisti huonontuneet. Mies kestää huonosti valvomista, joten saa nähdä miten me jaksetaan keväällä kun mies on ehkä huonolla tuulella ja mä olen väsynyt ja hormonihuuruissa. Pitää yrittää aktivoituu vauvakavereiden suhteen ja jakaa vastuuta niin, että molemmilla on omaa aikaa. Ja hyödyntää isovanhempia..
Nyt olen kokeillut 3 viikon ruokalistaa. Kirjoitin listalle ensin kaikki mieleen tulevat ruoat, joita me arkena syödään. Niitä tuli aika paljon. Sitten jaoin ruokia kolmelle viikolle lounaaksi ja päivälliseksi. Välillä päivällinen jatkui seuraavan päivän lounaaksi, jos tiedän että teen ison satsin, ja pari kertaa listalla on myös päivälliseksi tai lounaaksi "tähteitä"/kausiruokaa/ym., ja jos ruokaa on paljon, sitä voi antaa miehelle töihin tai jättää jonkun ruoan tekemättä.
Käydään miehen kanssa kaupassa ja ostetaan ainekset suurimpaan osan ruokia. Kun listalla lukee mitä kunakin päivänä syödään, on jotenkin helpompi ryhtyä toimeen. Lisäksi jaoin niin, että esim. myskikurpitsa-kookoskeitto on ensin (pehmitän kurpitsan uunissa), lisäksi vaikka parsakaalipiirakka (uunissa) ja päivälliseksi uunikalaa, joten uunia tulee kerralla käytettyä paljon, mutta ainakin lämmöt on hyödynnetty.
Keittojen kanssa teen yleensä jonkun lisukkeen, oli se sitten sienipiirakka, kasvispiirakka tai pannukakku. Katsotaan, osoittautuukin onnistuneeksi kokeiluksi vai onko floppi. Toistaiseksi on toiminut ja mies on iloinen, kun ruoka on valmiina tai lähes valmis kun tulee kotiin. Ei ole mikään itsestäänselvyys.
Se on toiminut hyvin vaikka joitain päiviä onkin, kun tekis mieli itkeä kun mies tulee kotiin tai kun mies ei tule aikaisin kotiin. Pahinta on, jos on raskas päivä ja miehellä menee paljon pidempään kuin olen uskonut.
Pelottaa se, kun pikkukakkonen syntyy. Miehen pitää alussa olla vastuussa esikoisesta, jonka yöt on äkisti huonontuneet. Mies kestää huonosti valvomista, joten saa nähdä miten me jaksetaan keväällä kun mies on ehkä huonolla tuulella ja mä olen väsynyt ja hormonihuuruissa. Pitää yrittää aktivoituu vauvakavereiden suhteen ja jakaa vastuuta niin, että molemmilla on omaa aikaa. Ja hyödyntää isovanhempia..
Nyt olen kokeillut 3 viikon ruokalistaa. Kirjoitin listalle ensin kaikki mieleen tulevat ruoat, joita me arkena syödään. Niitä tuli aika paljon. Sitten jaoin ruokia kolmelle viikolle lounaaksi ja päivälliseksi. Välillä päivällinen jatkui seuraavan päivän lounaaksi, jos tiedän että teen ison satsin, ja pari kertaa listalla on myös päivälliseksi tai lounaaksi "tähteitä"/kausiruokaa/ym., ja jos ruokaa on paljon, sitä voi antaa miehelle töihin tai jättää jonkun ruoan tekemättä.
Käydään miehen kanssa kaupassa ja ostetaan ainekset suurimpaan osan ruokia. Kun listalla lukee mitä kunakin päivänä syödään, on jotenkin helpompi ryhtyä toimeen. Lisäksi jaoin niin, että esim. myskikurpitsa-kookoskeitto on ensin (pehmitän kurpitsan uunissa), lisäksi vaikka parsakaalipiirakka (uunissa) ja päivälliseksi uunikalaa, joten uunia tulee kerralla käytettyä paljon, mutta ainakin lämmöt on hyödynnetty.
Keittojen kanssa teen yleensä jonkun lisukkeen, oli se sitten sienipiirakka, kasvispiirakka tai pannukakku. Katsotaan, osoittautuukin onnistuneeksi kokeiluksi vai onko floppi. Toistaiseksi on toiminut ja mies on iloinen, kun ruoka on valmiina tai lähes valmis kun tulee kotiin. Ei ole mikään itsestäänselvyys.