Äidin jaksaminen.
- Ketjun aloittaja NiBaBa
- Aloituspäivämäärä
NiBaBa
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meillä tämä nyt tapetilla, kun sain tänään äidiltäni diagnoosiksi stressin ja alkavan burnoutin.
Mulla maha siis alkoi kipuilla pari päivää sitten ja eilinen ja tämä päivä on ollut mahan ja jaksamisen kanssa ihan hirveitä. Pinna ollut kireällä jo monta viikkoa ja muutto ahdistaaa kun aikaa ei tunnu olevan edes kaikkiin perustoimiin. Äidille puhuin kivusta tai ousta olosta ja kuulemma on stressiä (ihan uusi juttu mulle.) ja sanoi, että mun pitäisi välillä saada omaakin aikaa.
Olen tosiaan 6kk aikana tainnut 3kertaa käydä 20min lenkillä yksin/koiran kanssa. Muuten olen ollut kotona vauvan kanssa. Tietty nyt suihkussa jne käynyt yksin, mutta ei sitä nyt omaksi ajaksi voi täysin sanoa :D Mies on käynyt useampaankin otteeseen ulkona ja se on minulle enemmän kuin OK, koska haluan, että hän saa välillä tuulettua ja näkee kavereita (tekee rankkaa työtä jne.). Köy myös viikolla töiden jälkeen isänsä kanssa useasti kahvilla. Minulla taas ei ole kavereita sen kummemin kenen kanssa viettää aikaa, lukuunottamatta meidän yhteisä perhetuttuja.
Pari kertaa olen laittanut kasvonaamion ja varpaankynnet on ollut tarkoitus lakata synnytyksestä asti, mutta en ole vielä kerennyt :D Luonteeltani olen vain sellainen touhutäti, että kokoajan pitäisi olla jotain tekemässä.
Nyt pitäisi kuitenkin tehdä muutos, kun oma kroppa ja nuppi ei tunnu kestävän
itseään ei kuitenkaan kannata polttaa loppuun.
Mulla maha siis alkoi kipuilla pari päivää sitten ja eilinen ja tämä päivä on ollut mahan ja jaksamisen kanssa ihan hirveitä. Pinna ollut kireällä jo monta viikkoa ja muutto ahdistaaa kun aikaa ei tunnu olevan edes kaikkiin perustoimiin. Äidille puhuin kivusta tai ousta olosta ja kuulemma on stressiä (ihan uusi juttu mulle.) ja sanoi, että mun pitäisi välillä saada omaakin aikaa.
Olen tosiaan 6kk aikana tainnut 3kertaa käydä 20min lenkillä yksin/koiran kanssa. Muuten olen ollut kotona vauvan kanssa. Tietty nyt suihkussa jne käynyt yksin, mutta ei sitä nyt omaksi ajaksi voi täysin sanoa :D Mies on käynyt useampaankin otteeseen ulkona ja se on minulle enemmän kuin OK, koska haluan, että hän saa välillä tuulettua ja näkee kavereita (tekee rankkaa työtä jne.). Köy myös viikolla töiden jälkeen isänsä kanssa useasti kahvilla. Minulla taas ei ole kavereita sen kummemin kenen kanssa viettää aikaa, lukuunottamatta meidän yhteisä perhetuttuja.
Pari kertaa olen laittanut kasvonaamion ja varpaankynnet on ollut tarkoitus lakata synnytyksestä asti, mutta en ole vielä kerennyt :D Luonteeltani olen vain sellainen touhutäti, että kokoajan pitäisi olla jotain tekemässä.
Nyt pitäisi kuitenkin tehdä muutos, kun oma kroppa ja nuppi ei tunnu kestävän
itseään ei kuitenkaan kannata polttaa loppuun.
Kuulostaa siltä, että tosiaan oma aika tulisi tarpeen! Tsemppiä!
Ei sitä omaa aikA itsellekään liikaa ole, kun mies reissutöissä 4-5pv viikossa. Vien kuitenkin vauvan anopille tai äidilleni hoitoon jos haluan vaikkapa jumpalle omassa rauhassa, teen näin kylläkin vain noin 1x kahdessa viikossa. Voisi ja pitäisi hyödyntää enemmän tätä mahdollisuutta kun hoitoapua on lähellä. Sunnuntaisin käyn töissä, eli pitämässä ryhmäliikuntatunteja. Vaikka se onki työaikaa niin on se minulle samalla omaa aikaa. Kauppaan karkaan yksin kun mahdollista, ja jätän miehen vauvan kanssa. Eipä sekään sitä mielekkäintä itsekseen ajan viettoa ole, mutta saapa lähteä yksin johonkin. Mies kun tekee raskasta työtä poissa kotoa, kaipaa hänkin tietysti vapaa-aikaa, joka on ihan ymmärrettävää vaikka ärsyttääkin välillä, että lähtee heti tilaisuuden tullen salille tai moottoripyöräilemään vaikka on juuri ollut yli puolet viikossa poissa. Mutta eihän siellä töissä hänelläkään sitä omaa aikaa ole. Ymmärtää sentään aina (yleensä) kysyä, että onko ok, jos hän nyt menee. Yleensä ajoittaa menossa vauvan päiväunien ajalle tai ihan iltaan kun laitan vauvan nukkumaan. Olen meidän suhteessa alusta saakka lähtenyt sille linjalle, etten koskaan kiellä häntä tekemästä mitään. Välillä pitää kyllä muistuttaa hiukan käyttämään pelisilmää. 12 vuotta kulunu, eikä oo menny koulutus hukkaan
Vauvan nukkuessa koitan ottaa omaa aikaa vaikka lukemalla jotain hyvää kirjaa tai katsomalla rauhassa jotakin sarjaa. Kotityöt joutaa odottaa välillä. Liikunta auttaa stressiinhallinnassa, vauva vaunulenkille päikkäreille ja jos on kiva ilma niin sitähän käy ihan mielellään. Tai jos on sellainen pv ettei tunnu jaksavan mitään, niin maate aina kun vauvakin nukkuu! Suurimpana luksuksena arjessa pidän näin juuri omakotitaloon muuttaneena illan saunahetkeä! Rakastan saunaa ja viimeiset 9v saumattomasta asuneena nautin aivan valtavasti kun voin vauvan mentyä nukkumaan nauttia rauhassa löylyissä. Jalat ylös seinälle vaan, ah! Todellista hemmottelua.
Ei sitä omaa aikA itsellekään liikaa ole, kun mies reissutöissä 4-5pv viikossa. Vien kuitenkin vauvan anopille tai äidilleni hoitoon jos haluan vaikkapa jumpalle omassa rauhassa, teen näin kylläkin vain noin 1x kahdessa viikossa. Voisi ja pitäisi hyödyntää enemmän tätä mahdollisuutta kun hoitoapua on lähellä. Sunnuntaisin käyn töissä, eli pitämässä ryhmäliikuntatunteja. Vaikka se onki työaikaa niin on se minulle samalla omaa aikaa. Kauppaan karkaan yksin kun mahdollista, ja jätän miehen vauvan kanssa. Eipä sekään sitä mielekkäintä itsekseen ajan viettoa ole, mutta saapa lähteä yksin johonkin. Mies kun tekee raskasta työtä poissa kotoa, kaipaa hänkin tietysti vapaa-aikaa, joka on ihan ymmärrettävää vaikka ärsyttääkin välillä, että lähtee heti tilaisuuden tullen salille tai moottoripyöräilemään vaikka on juuri ollut yli puolet viikossa poissa. Mutta eihän siellä töissä hänelläkään sitä omaa aikaa ole. Ymmärtää sentään aina (yleensä) kysyä, että onko ok, jos hän nyt menee. Yleensä ajoittaa menossa vauvan päiväunien ajalle tai ihan iltaan kun laitan vauvan nukkumaan. Olen meidän suhteessa alusta saakka lähtenyt sille linjalle, etten koskaan kiellä häntä tekemästä mitään. Välillä pitää kyllä muistuttaa hiukan käyttämään pelisilmää. 12 vuotta kulunu, eikä oo menny koulutus hukkaan
Vauvan nukkuessa koitan ottaa omaa aikaa vaikka lukemalla jotain hyvää kirjaa tai katsomalla rauhassa jotakin sarjaa. Kotityöt joutaa odottaa välillä. Liikunta auttaa stressiinhallinnassa, vauva vaunulenkille päikkäreille ja jos on kiva ilma niin sitähän käy ihan mielellään. Tai jos on sellainen pv ettei tunnu jaksavan mitään, niin maate aina kun vauvakin nukkuu! Suurimpana luksuksena arjessa pidän näin juuri omakotitaloon muuttaneena illan saunahetkeä! Rakastan saunaa ja viimeiset 9v saumattomasta asuneena nautin aivan valtavasti kun voin vauvan mentyä nukkumaan nauttia rauhassa löylyissä. Jalat ylös seinälle vaan, ah! Todellista hemmottelua.
TK
Puuhakas puhuja
Olen alusta asti pitänyt huolen ns riittävästä (mikä se sitten kenelle onkaan) omasta ajasta ja suosittelen sitä muillekin :)
En tee ihmeitä; käyn koulussa, töissä, jumpassa, lenkillä, kahvilla kavereiden kanssa. Huomenna ensimmäistä kertaa ulos likkojen kanssa :)
Omaa aikaani pidän kullan arvoisena ja kaikki kiitos puolisolle, että meillä tämä homma pelaa puolin jos toisin. En katso olevani väsynyt, mutta kaipaan omia virikkeitä sekä korvien välin rasitusta ja haastamista. Ikävöin ajoittain myös töihin.
Jumppa ja lenkkeily taas saa jaksamaan pallottelun äitiyden, opiskelun sekä pian myös työn parissa.
En tee ihmeitä; käyn koulussa, töissä, jumpassa, lenkillä, kahvilla kavereiden kanssa. Huomenna ensimmäistä kertaa ulos likkojen kanssa :)
Omaa aikaani pidän kullan arvoisena ja kaikki kiitos puolisolle, että meillä tämä homma pelaa puolin jos toisin. En katso olevani väsynyt, mutta kaipaan omia virikkeitä sekä korvien välin rasitusta ja haastamista. Ikävöin ajoittain myös töihin.
Jumppa ja lenkkeily taas saa jaksamaan pallottelun äitiyden, opiskelun sekä pian myös työn parissa.
Oma aika?? Täällä se on pian puolen vuoden aikana ollut sitä kun kerran kävi hammaslääkärissä sekä toisella kertaa terveyskeskuksessa..
No nyt on mies ollut kesälomalla muutaman viikon niin on saanut käydä edes suihkussa hieman ajan kanssa.. Se kun on muuten joko tyttö kylppärin lattialla peiton päällä ja itse pikasuihkussa ennenkuin alkaa huuto.. Yleensä kun tyttö aamulla nukkuu niin ehtii pikaisesti käydä suihkussa, kuivata hiukset puolittain ja keittää kahvin niin tyttö onkin jo hereillä..
Kynnet on pitänyt lakata jo tytön syntymästä lähtien.. No.. Eipä ole enää kynsiä joita lakata kun hermostuksissa on tullut syötyä kaikki pois Korvikset on pitänyt laittaa takaisin kun jo raskausaikana tulehtuivat reiät ja korvisten läpisaanti vaatisi aikaa niin eipä ole onnistunut..
Miehen äiti on paristi miehelle sanonut, että lähettää mut ulos lenkille tuulettumaan, mutta se tietää tytölle ulkoilun ajan kestävää huutoa sitterissä tai leikkimatolla.. Rentouttavaa ulkoilua siis itselle kiirehtiä kotiin..
Huomenna mennään taas anoppilaan.. Voisi kuvitella, että kun harvoin näkee niin itse pääsisi hetkeksi kantamasta tyttöä ympäriinsä.. Mutta ei.. Lähtö tuo kamalan stressin kun pitää huolehtia kaikki mukaan kun pitkä matka ja erikoismaidot ja välineet.. Perillä ei ole sitten edes paikkaa johon tytön välillä laskisi.. Ruoka ajoittuu aina tytön syötön kanssa samaan aikaan.. Muut syövät samaan aikaan kun syötän tyttöä lattian rajassa sitterissä.. Sitten syön yksinäni kun saan tytön syötettyä..
Mökillä ollessa onneksi oli vähän aikaa käydä rauhassa saunassa kun omat vanhemmat piti tyttöä.. Sekä sai vähän valokuvailla yms.. Siellä huomasi minkälaisessa vaipanvaihto-syöttö-nukutus- väsynyt huutoon kuplassa on elänyt.. Ja kotiin tullessa sama jatkuu pienellä alkukevennyksellä kun miehellä vielä hetken kesälomaa..
Oma aika olisi tervetullut varsinkin kun tyttö on tuollainen "moniongelmainen" kun on refluksi -> huutoa, ilmavaivaa -> huutoa, suulakihalkio -> haastavaa ja stressaavaa syöttää, lisää ilmavaivoja ja huutoa sekä vielä lisänä todella temperamenttinen luonne, pienikin harmitus pitkästyminen tms -> huutoa..
Ja itse kun on aina ollut rauhallinen ja hiljainen luonne niin pieni oma aika rauhassa olisi paikallaan.. Ehkä sitten joskus..
No nyt on mies ollut kesälomalla muutaman viikon niin on saanut käydä edes suihkussa hieman ajan kanssa.. Se kun on muuten joko tyttö kylppärin lattialla peiton päällä ja itse pikasuihkussa ennenkuin alkaa huuto.. Yleensä kun tyttö aamulla nukkuu niin ehtii pikaisesti käydä suihkussa, kuivata hiukset puolittain ja keittää kahvin niin tyttö onkin jo hereillä..
Kynnet on pitänyt lakata jo tytön syntymästä lähtien.. No.. Eipä ole enää kynsiä joita lakata kun hermostuksissa on tullut syötyä kaikki pois
Korvikset on pitänyt laittaa takaisin kun jo raskausaikana tulehtuivat reiät ja korvisten läpisaanti vaatisi aikaa niin eipä ole onnistunut.. Miehen äiti on paristi miehelle sanonut, että lähettää mut ulos lenkille tuulettumaan, mutta se tietää tytölle ulkoilun ajan kestävää huutoa sitterissä tai leikkimatolla.. Rentouttavaa ulkoilua siis itselle kiirehtiä kotiin..
Huomenna mennään taas anoppilaan.. Voisi kuvitella, että kun harvoin näkee niin itse pääsisi hetkeksi kantamasta tyttöä ympäriinsä.. Mutta ei.. Lähtö tuo kamalan stressin kun pitää huolehtia kaikki mukaan kun pitkä matka ja erikoismaidot ja välineet.. Perillä ei ole sitten edes paikkaa johon tytön välillä laskisi.. Ruoka ajoittuu aina tytön syötön kanssa samaan aikaan.. Muut syövät samaan aikaan kun syötän tyttöä lattian rajassa sitterissä.. Sitten syön yksinäni kun saan tytön syötettyä..
Mökillä ollessa onneksi oli vähän aikaa käydä rauhassa saunassa kun omat vanhemmat piti tyttöä.. Sekä sai vähän valokuvailla yms.. Siellä huomasi minkälaisessa vaipanvaihto-syöttö-nukutus- väsynyt huutoon kuplassa on elänyt.. Ja kotiin tullessa sama jatkuu pienellä alkukevennyksellä kun miehellä vielä hetken kesälomaa..
Oma aika olisi tervetullut varsinkin kun tyttö on tuollainen "moniongelmainen" kun on refluksi -> huutoa, ilmavaivaa -> huutoa, suulakihalkio -> haastavaa ja stressaavaa syöttää, lisää ilmavaivoja ja huutoa sekä vielä lisänä todella temperamenttinen luonne, pienikin harmitus pitkästyminen tms -> huutoa..
Ja itse kun on aina ollut rauhallinen ja hiljainen luonne niin pieni oma aika rauhassa olisi paikallaan.. Ehkä sitten joskus..
Oma aika, eipä sellaista käsitettä täälläkään tunneta.
Mies tekee pitkää päivää, joten viikolla lähes neidin koko valveillaoloaika on mun vastuulla yksin. Ja nyt vasta kiirettä pitää tuon ryömijän kanssa. Päiväunia nukkuu oikeastaan vain liikkuvissa rattaissa tai tissillä, mutta onhan se kävely tytön ja koiran kanssa tavallaan myös omaa aikaa vai onko.
Kyllä sitä välillä kaipaa yksin suihkua tai wc:stä käyntiä.
Ystäviä nään neidin kanssa ja se sopii mulle hyvin.
Hetkeäkään en silti vaihtaisi pois, niin rakas tuo pieni neiti on.
Mä lakkasin tällä viikolla varpaankynnet neidin ryömiessä ja leikkiessä näköetäisyydellä. Jee.
Meillä appivanhemmat asuu lähellä ja on eläkkeellä, mutta ei uskalla neitiä hoitaa, niin epävarmoja on etten edes itse luota heihin ollenkaan.
Mies tekee pitkää päivää, joten viikolla lähes neidin koko valveillaoloaika on mun vastuulla yksin. Ja nyt vasta kiirettä pitää tuon ryömijän kanssa. Päiväunia nukkuu oikeastaan vain liikkuvissa rattaissa tai tissillä, mutta onhan se kävely tytön ja koiran kanssa tavallaan myös omaa aikaa vai onko.
Kyllä sitä välillä kaipaa yksin suihkua tai wc:stä käyntiä.
Ystäviä nään neidin kanssa ja se sopii mulle hyvin.
Hetkeäkään en silti vaihtaisi pois, niin rakas tuo pieni neiti on.
Mä lakkasin tällä viikolla varpaankynnet neidin ryömiessä ja leikkiessä näköetäisyydellä. Jee.
Meillä appivanhemmat asuu lähellä ja on eläkkeellä, mutta ei uskalla neitiä hoitaa, niin epävarmoja on etten edes itse luota heihin ollenkaan.
Minä oon käyny kavereiden kans pari kertaa syömässä ja pääsisin kyllä lenkille yms., mutta valtava laiskuus sen suhteen. Jos täällä ois ryhmäliikuntatunteja pitkin viikkoa niin varmasti menisin, mutta mulle ja meille ei passaa se kerran, pari kertaa viikossa aina samaan aikaan niin ei oo tullu mitään aloitettua.
Omaa aikaa otan aina päikkäreiden aikaan ja pitkin päivääkin, jos vauva viihtyy lattialla ja esikoinen leikkii omiaan, eikä kiusaa vauvaa. Tulee valvottua myöhään, kun iltaisin ei sitten malta mennä nukkumaan, kun on sitä omaa aikaa, jota aina päivisin ei ole.
Odotan sitä, kun en enää imetä, jolloin voi lähteä yöjuoksulle tyttöjen kanssa tai jättää lapset yöksikin vanhempieni hoiviin. Me tarvittais erityisestui kahdenkeskistä aikaa miehen kans. Meidän ja mun vanhempien aikataulut eivät vain vielä ole oikein kohdanneet ja imettäminen luo tietyt rajoitteensa aikataulullisesti, kun ei voi kovin pitkiä aikoja olla missään. Vanhempieni luona saa tosin vähän huilata, kun viihdyttävät lapsia.
Omaa aikaa otan aina päikkäreiden aikaan ja pitkin päivääkin, jos vauva viihtyy lattialla ja esikoinen leikkii omiaan, eikä kiusaa vauvaa. Tulee valvottua myöhään, kun iltaisin ei sitten malta mennä nukkumaan, kun on sitä omaa aikaa, jota aina päivisin ei ole.
Odotan sitä, kun en enää imetä, jolloin voi lähteä yöjuoksulle tyttöjen kanssa tai jättää lapset yöksikin vanhempieni hoiviin. Me tarvittais erityisestui kahdenkeskistä aikaa miehen kans. Meidän ja mun vanhempien aikataulut eivät vain vielä ole oikein kohdanneet ja imettäminen luo tietyt rajoitteensa aikataulullisesti, kun ei voi kovin pitkiä aikoja olla missään. Vanhempieni luona saa tosin vähän huilata, kun viihdyttävät lapsia.
Mä oon käyny kaks kertaa tyttöjen kans lounaalla ja siinä ne menemiset onkin.
Omaa aikaa pyrin ottamaan joskus iltaisin ja viikonloppuisin, kun mies on kotona. Silloin käyn kylvyssä (uuden kämpän mukana tuoma ylellisyys) tai pelaan tietokoneella jotain. Mutta eipä siinä noin puolessa tunnissa-tunnissa paljon ehdin. Ja onhan se toisaalta kivaa syödä ja touhuta yhdessäkin.
Kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa kaipaan kovasti. Iltaisin ollaan yleensä liian väsyneitä, kun saadaan poika petiin puoli kymmenen-kymmenen maissa, eikä täällä oikein ole ketään hoitajaakaan. Appivanhempien taitoihin ja tapoihin en luota, ainakaan vielä. Ja rajoittaahan tuo imetyskin jonkun verran.
Onneks päiväsaikaan ravintolassa käyminenkin onnistuu, jos kaipaa jotain muuta kuin kotiruokaa ja -oloja. Poika viihtyy ihan hyvin kaupungillakin.
Omaa aikaa pyrin ottamaan joskus iltaisin ja viikonloppuisin, kun mies on kotona. Silloin käyn kylvyssä (uuden kämpän mukana tuoma ylellisyys) tai pelaan tietokoneella jotain. Mutta eipä siinä noin puolessa tunnissa-tunnissa paljon ehdin. Ja onhan se toisaalta kivaa syödä ja touhuta yhdessäkin.
Kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa kaipaan kovasti. Iltaisin ollaan yleensä liian väsyneitä, kun saadaan poika petiin puoli kymmenen-kymmenen maissa, eikä täällä oikein ole ketään hoitajaakaan. Appivanhempien taitoihin ja tapoihin en luota, ainakaan vielä. Ja rajoittaahan tuo imetyskin jonkun verran.
Onneks päiväsaikaan ravintolassa käyminenkin onnistuu, jos kaipaa jotain muuta kuin kotiruokaa ja -oloja. Poika viihtyy ihan hyvin kaupungillakin.
Mulla auttaa jaksamiseen liikunta, omat hemmotteluhetket (shoppailu, sauna, herkuttelu..) ja toiset äitikaverit. Käyn usein 1-2krt/vk crossfitissä vaunulenkkeilyn lisäksi, mutta nyt ollut reilu viikon tauolla kun poika valvoskellut enemmän ja oon ollu väsynyt. Silloin en ota riskiä että jopa pyörtyisin tunnilla, nytkin pulssi hakkaa viimeöisestä tiheästä heräilystä. Luultavasti tänään tulee herkuteltua kunhan saa pojan yöunille :)
Mä vietän omaa aikaa tytön kanssa, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua. Mulle on tärkeintä päästä pois kotoa ja nähdä kavereita ja sukulaisia. Se onnistuu vauvan kanssa, kun on onneksi aika helppo tapaus tämä meidän neiti ja sit tuo liinassa nukuttaminen ja imettäminen mahdollistaa sen että vauvan omat rytmit säilyy vaikka oltais missä menossa. Oon myös huomannu että nykyään vauvakin on tyytyväisempi kun ollaan käyty jossain, kun jos ollaan koko päivä kotona niin viimeistään viiden aikaan alkaa sellanen kitinä et missään ei oo hyvä kun hetken ja itte oon tulkinnut tuon kyllästymiseksi, kun heti helpottaa jos lähdetään käymään jossain.
Torakka
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Eipä kamalasti ole omaa aikaa ollut. Kun poika nukkuu niin teen usein kotitöitä, kun poikaa pitää viihdyttää valveilla ollessa. 2krt viikossa pääsen tunnin jumppaan, mutta sieltäkin pitää tuulispäänä ajaa kotia ja juosten käydä suihkussa. Miehelle kaksin pojan kanssa jääminen on jotenkin hankalaa, aina kun olen jonnekkin menossa tai jotain tekemässä (esim. Suihku tai kaupassa käynti) lauseen lopuksi kuuluu aina äkkiä. Tee äkkiä, no käy sitten äkkiä. Mä olen niin kyllästynyt tohon sanaan!! En oo ees kuvitellu lähteväni moneksi tunniksi jonnekkin kun tiiän että poika joutuu kököttää lattialla, sitterissä tai sohvalla miehen vieressä kun tämä pelaa tabletilla tai katsoo sarjaa. Eihän vauva tietysti tarvii joka minuutti huomiota jos viihtyy esim. leikkimatolla, mutta kun alkaa kyllästyä ja haluta huomiota niin mies ei tähän reagoi.
Mies vain haluais viiä pojan jollekkin hoitoon jos haluaisin lähteä jonnekkin useammaks tunniks, mutta mä taas en halua vielä viedä kellekkään hoitoon. Oonki miettiny että mitenhän suu sitten pannaan kun pikkukakkonen on täällä ja esikon hoito jää enemmän miehen vastuulle iltaisinkin kun mä tissittelen vauvan kanssa ja muutenkin kiinni vauvassa. Iskee karu todellisuus miehelle...
En oo ees kuvitellu lähteväni moneksi tunniksi jonnekkin kun tiiän että poika joutuu kököttää lattialla, sitterissä tai sohvalla miehen vieressä kun tämä pelaa tabletilla tai katsoo sarjaa. Eihän vauva tietysti tarvii joka minuutti huomiota jos viihtyy esim. leikkimatolla, mutta kun alkaa kyllästyä ja haluta huomiota niin mies ei tähän reagoi. Mies vain haluais viiä pojan jollekkin hoitoon jos haluaisin lähteä jonnekkin useammaks tunniks, mutta mä taas en halua vielä viedä kellekkään hoitoon. Oonki miettiny että mitenhän suu sitten pannaan kun pikkukakkonen on täällä ja esikon hoito jää enemmän miehen vastuulle iltaisinkin kun mä tissittelen vauvan kanssa ja muutenkin kiinni vauvassa. Iskee karu todellisuus miehelle...
Miulla kans on "omaa aika" se kun käyn pojan kanssa kahvittelemassa jossai. Tuntuu että ne päivät millon on käyty jossai menee paremmin, ei pääse laps kyllästyy Mut sit ihan oikeesti omaa aikaa ei hirveesti oo. Sillon ku poika on päiväunilla ni yleensä tarvii jotai kotihommia tehä tai on oman ruokailun aika, oon yrittäny et puolet päiväuniajasta mie vaan istun ja katon telkkuu tai surffaan netissä et saa vähän nollata.
Meillä on ollu miehen kaa keskusteluja siitä miten kuluttavaa 24/7 lapsen hoito on, aikasemmin se ei tuntunu ymmärtävän miten rankkaa miulla on ku hoidan lapsen ja kodin melkein yksin. Nyt tuntuu että se tajus ku sain paniikkikohtauksen yks päivä ku keskusteltiin miten meillä menee... Ei siinä tilanteessa kiinnostanu sitä yhtään mut sen jälkeen on ollu paljon ymmärtäväisempi. Olin jo varaamassa meille ja itelleni neuvolan kautta jutteluaikaa ammattilaisen kanssa mut mies sano et seurataan vielä miun jaksamista ja jos ei muutu parempaan ni sit ammattiapua. Mut nyt viikko menee nii et miun ei tarvii kokata paljoo, eli pakasteateriaviikko ja se aika mitä ei tarvii olla keittiössä mie käytän salilla missä en oo tänä vuonna montaa kertaa käyny (ennen n. joka toinen päivä).
Mut sit ihan oikeesti omaa aikaa ei hirveesti oo. Sillon ku poika on päiväunilla ni yleensä tarvii jotai kotihommia tehä tai on oman ruokailun aika, oon yrittäny et puolet päiväuniajasta mie vaan istun ja katon telkkuu tai surffaan netissä et saa vähän nollata.Meillä on ollu miehen kaa keskusteluja siitä miten kuluttavaa 24/7 lapsen hoito on, aikasemmin se ei tuntunu ymmärtävän miten rankkaa miulla on ku hoidan lapsen ja kodin melkein yksin. Nyt tuntuu että se tajus ku sain paniikkikohtauksen yks päivä ku keskusteltiin miten meillä menee... Ei siinä tilanteessa kiinnostanu sitä yhtään
mut sen jälkeen on ollu paljon ymmärtäväisempi. Olin jo varaamassa meille ja itelleni neuvolan kautta jutteluaikaa ammattilaisen kanssa mut mies sano et seurataan vielä miun jaksamista ja jos ei muutu parempaan ni sit ammattiapua. Mut nyt viikko menee nii et miun ei tarvii kokata paljoo, eli pakasteateriaviikko ja se aika mitä ei tarvii olla keittiössä mie käytän salilla missä en oo tänä vuonna montaa kertaa käyny (ennen n. joka toinen päivä).
Muokattu viimeksi:
NiBaBa
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Oon koittanut nyt ottaa iisimmin ja imettänytkin ainoastaa makuultaan (rentoutuu) ja on jo vähän parempi fiilis niin mahassa kuin päässäkin :D Mulla on myös ongelmana kun en osaa ottaa apua vastaan ja sanon aina, että ei tarvitse ja voin kyllä itse tehdä.
Pitää kyllä koittaa vähän tsempata ja pitää parempaa huolta itsestä, kun ei kipeän mahan ja uupuneen olon kanssa saa lasta pidemmän päälle kyllä hoidettua :/
Tsemppiä teille muillekin, varmasti helpottaa kun lapsi kasvaa :)
Nyt muuton takia meillä on jäänyt muiden äitien ja vauvojen treffailu, ja huomaa, että se on kyllä aika suuri voimavara!
Pitää kyllä koittaa vähän tsempata ja pitää parempaa huolta itsestä, kun ei kipeän mahan ja uupuneen olon kanssa saa lasta pidemmän päälle kyllä hoidettua :/
Tsemppiä teille muillekin, varmasti helpottaa kun lapsi kasvaa :)
Nyt muuton takia meillä on jäänyt muiden äitien ja vauvojen treffailu, ja huomaa, että se on kyllä aika suuri voimavara!
On kyllä hyvä aihe tämä :) Jotenkin ankeaa kun ei monellakaan ole aikaa itselleen, mutta silti niin mieltä piristävää kun huomaa, että muillakin on samanlaista :) Pitkään ajatteli, että meidän elämä vain on erityisen hankalaa tytön ongelmien ja temperamentin vuoksi..
Torakka, meillä on kans toi "äkkiä ongelma". Meidän vauva oli ekat neljä kuukautta ihan vähän väliä tissillä ja siitä miehelle tuli semmonen fiilis et hän ei pysty tyyliin kymmentä minuuttia pidempään hoitaan tyttöä. Nyt syöntiväli on jo pidentyny, mut miehellä on edelleen vähän semmonen ahistus jos jää pidemmäks aikaa(tyyliin0,5-1h) kaksin tytön kaa...
Meillä myös sama ongelma.. Tai ei suoraan sanota, että käy äkkiä mutta se on luettavissa ilmeestä ja tiuskimisesta.. Ja jos sanon, että pitäisi jotain tehdä vielä tai itse pitäisi tehdä ja miehen pitää tyttöä hetki niin tulee kiukkuisesti esim. että "mä menen suihkuun NYT"
Meillä on niin perin että mie sanon et käyn äkkiä jos johonkii joskus harvoin yksin lähen... Miulle on jääny pojan ensimmäisiltä kuukausilta pelko/ huoli että toinen joutuu nälissään oottamaan tissejä kotiin Sillon alkuun kun tuntu että pojalle tuli nälkä aina ku mie menin suihkuun, aloin ite syömään tms. Nyt edelleen joutuu miettii imetykset jos jossain käy mut ei onneks nii usein tissittele, ja pärjää myös soseella jos nälkä iskee miun poissa ollessa. Mut silti mie käyn aina "äkkiä"
Sillon alkuun kun tuntu että pojalle tuli nälkä aina ku mie menin suihkuun, aloin ite syömään tms. Nyt edelleen joutuu miettii imetykset jos jossain käy mut ei onneks nii usein tissittele, ja pärjää myös soseella jos nälkä iskee miun poissa ollessa. Mut silti mie käyn aina "äkkiä"
Meillä on nukuttu taas jostain kumman syystä tosi huonosti o.O poika nukahti eilen klo 20.30 ja oli hereillä sen jälkeen vähän väliä. Yöllä sama rumba jatkui ja laskin että tissiteltiin kahdeksan kertaa, aamuyöstä tiuhempaa. Huhhuh. Tätä nyt parisen viikkoa jatkunut, välillä herätään vaan viis kertaa yössä. Onko muilla samanlaista? Tuntuu että kitisee ja ähisee vaan sängyssä. Päivisin reipas :)
Kyfi0566630
Jostain jotain jo tietävä
Kotimama, meillä samalaista :)