Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei Ova83 mulla ihan sama juttu ton kanssa että joka puolella on raskaana olevia ihmisiä,ennen en ees huomannut mutta nyt tuntuu joka nurkan takana olevan. Ja sitten myös joka tv ohjelmassa on raskaana olevia tai ainakin ihan pieniä vauvoja :D
 
Ova83 mun tuttavapiiriin kuuluu myös niitä jotka yrittäneet 4-7vuotta sekä niitä joilla ekasta tai parin kuukauden päästä.

Tällä hetkellä fiilis on se, että tuntuu kuin kaikilla muilla ois elämältä paljon enemmän odotettavaa kun mulla. Eli toisin sanoen kaikilla on joko lapsia tai tulossa lapsi. Musta tuntuu että junnaan vain paikoillaan ja mun olemassa olo unohdetaan.. saan kuulla päivittäin kun maha kasvaa, liikkeet alkaa tuntumaan, kuinka meidän vauva oppi taas uutta jne. Tuntuu että kaikilla on jo lapsia!!

sitten itsellä on kerrottavana tylsät normi kuulumiset..töitä ja kotona jne.

Mä taidan ottaa tän vähä liian raskaasti tai sitten tää ankeus ja syksyn pimeys laukaisi nää kaikki mulle..

Oon kyllä yrittänyt keksiä kaikenlaista piristystä, mut jotenkin tunnen olevani niin hukassa. Onkohan tää nyt sitä masennusta? Vai mikä mua vaivaa.. kyllä mä osaan iloita asioista, mut tää lapsi asia kirpasee välillä aika syvältä.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Voi Nonna! Sun viesti kosketti mua todella ja toivon koko sydämestäni, että pian teillekin tämä onni suotaisiin <3 Muistelisin, että alotettiin palstailemaan samaan aikaan, mulla tosin niitä yrityskertoja jo oli ja sinä vasta innolla aloittamassa. Ehkä salaa silloin toivoin, että plussaisin ennen sinua, kun mulla niitä yrityskertoja jo oli takana. Mutta sama se kuinka monta yrityskuukautta on takana, niin yritys yrityksen perään ja pettymys ovat inhottavia. Joka kuukausi se epätoivo nousee, varsinkin, jos on "kaikkensa" tehnyt raskautuakseen. Toivottavasti pian pääsisit kertomaan plussauutisia ja haluaisinkin silloin kirjoitella sun kanssa samalle palstalle, ja pohtia raskauden etenemistä, nyt kun en oikein kommentoi mitään ketjua. Paljon voimia ja jaksuja sinulle <3 olet ajatuksissa. Toivottavasti lähestyvä joulu piristää mieltäsi tässä mustassa maailmassa.
 
Mulla taitaa käydä sama homma, ku viime kierrolla, eli jotain ihmeen tuhrintaa monta päivää ennen ku täti tulee oikeesti... vaikka saishan se jättää tulemattakin. Aamulla oli YKSI pisara siteessä ja paperiin jäi kynnen kokoinen hyytymä, ajattelin että no niin, nyt ne alko. Koko päivänä ei oo sit muuta tullu. Että tällasta. Ja kp30 on nyt menossa. Ellei sit oo jo menkat alkanu mut nää on vaan jotenki ihan älyttömän niukat ja omituiset. Tää on kyllä turhauttavaa kans, että ei voi tietää alkaako menkat vai ei, muutamalla muulla (esim norde) tais olla samanlaisia kokemuksia.

Viettäkäähän rentouttava viikonloppu, huomenna on jo perjantai! <3
 
Hei Nonna, mulla on siis todellakin aivan sama tilanne, että olen ihan ainoa lapseton ystäväpiirissäni. Yhdellä on koko perhe jo kasassa pelkistä vahinkoraskauksista. Jokaisella tosiaan jo toinen lapsi vähintään. Mutta kai noi vahinkoraskaudet paremmin ymmärtää silleen ettei sillon ainakaa oo varmaa ollut minkäänlaista stressiä joten se ei ole ainakaan voinut olla esteenä raskautumiselle. Ite oon melkein 100 varma että stressaan nyt liikaa. Gyne juuri sanoi mulle että se stressihormoni toimii aivan täydellisesti ehkäisynä. Ole nyt sitten tässä!!! Stressaan siitä miten voi olla stressaamatta :D
Mua myös melkeinpä masentaa tai jotenki huomaan etten liiku ollenkaan, en syö terveellisesti, olen vain ja odotan. Mut mulla on joka syksy kyllä sama homma että laiskistuu ja väsyttää aivan armottomasti. Ei siihen nyt ainakaan auta sitten ne menkat vielä päälle aina ku niitä vähiten toivois.
Ite yritän nyt innostua joulusta ja jotenkin kaikkeni aatella etten nyt vielä tuu raskaaks. Joskus sitten. Aion kyllä ahkeraan heiluttaa peittoja mutta jotenki päästä siihen mielentilaan että se tulee sitten joskus myöhemmin, keväällä, kesällä... kuka tietää? Jos sillä sais kropasta stressihormoneja alemmaks, en tiedä.
Ja nythän ois vielä mahis toteuttaa sellasia unelma matkoja mitä on aina halunnu tehä, tollaseen kaikkeen vois yrittää keskittyä. Mä olen nimittäin nyt niin luvattoman paljon kuullut sitä juttua ihan jokaikiseltä ketkä on raskautunu että se todellakin on tapahtunut silloin kun sitä vähiten ikinä odotti. Jotenki uskon tuohon että kai siinä sitten jotain perää vaan on ku ei ajattele asiaa hulluna kokoaika.

Ja Jassu, joo siis ne mahat on jo yks vitsi, ku niitä näkyy kauppakeskuksissa, julkisissa, jopa autolla ku ajaa ni viereisessä autossa matkaa mamma mahansa kaa! Ihan jokapuolella. Ja myös niissä telkkari ohjelmissa :D Uskomatonta mitä kiusaa! :P
 
Allison kiitos viestistäsi ♡ mua ehkä kirpaisee tämä asia erityisesti siksi koska mä olen ihminen joka haluaa kaikki HETI NYT! Yleensä oonki melkein kaiken haluamani saanut..siis kun olen kotoa pois muuttanut ja alkanut tienaamaan. Jos olen halunnut uuden kännykän → olen sen ostanut. Sitä ei ole tarvinnut odotella kuukautta tai kahta kauempaa. Niin kauan että rahat on saanut säästettyä..

Toivottavasti tajusitte mitä tarkoitan. En siis todellakaan ole lellitty lapsena tai muutakaan sellaista. Enkä mikään rikas!

Vauvaa kun ei rahalla saa. Eikä sitä voi toivoa keneltäkään syntymä tai joululahjaksi. Kaikkein helpointa olisi kun tietäisi pitääkö vielä odotella kuukausia vai vaan kaksi? Vai enään pari viikkoa?

Tuntuu epäreilulta kun muut saa. Miksen minä koska varmasti haluan enemmän kuin he tai varmasti aloitin ensin tai että en minä halua olla viimeinen. Nämä ovat vain minun ajatuksiani. Tiedän monta jotka yrittäneet monta vuotta ja ovat tulleet raskaaksi. Sekin kirpaisee.



Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Ja tuo on niin totta että tuntuu kuin kaikki olisivat mahat pystyssä.. :) ehkä siksi tuntuu siltä kuin olisi viimeinen maailmassa jolla ei vielä ole lasta. Ja kun itse on siinä iässä, että monet alkavat yrittämään.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Jep mulla oli tässä kierrossa samanlaista vuotoa kun sulla Justiina ja sitten kun tavallaan luovutti että selvä ne alkaa niin ne sitten ryöpsähti :)
Joo miten niitä onkin niitä raskaana olevia nyt joka kolkassa tai sitten niitä vauvoja syntyy kun sieniä sateella :)
paitsi nyt on osunut myös vauva kuolemia jo kaksi tälle viikko joten ei kiitos niitä enempää :(
Nonna mäkin olen sellainen kaikki nyt ja heti tyyppiä joten koville on ottanut täälläkin tämä joka kierron pettymys.. Noh mies osti ruusuja mulle tänään vähän lohdutukseksi kun olen ollut vähän hiljaisempi ja kaiken kukkuraksi vielä flunssassa :D
Täällä jo vuoto on melkein loppunut :O joko sitä tuli niin paljon aluksi tai sitten tää vuoto jää todella lyhyeksi..
Meillä onneksi ollaan päästy siitä pakkopullasta jo aika hyvin eroon ja miehelläkin on huomattavasti helpompaa petipuuhissa kuin alussa (uusille tiedoksi miehellä oli siis hieman suorituspaineita alku huumaan).
Täytyis keksiä jotain muuta projektia kun vauvan hankinta (olen siis myös hieman projekti ihminen pitäs aina olla joku projekti käynnissä) :D
No joo taidan siirtyä taas sohvalle köhimään ja ajattelemaan taas jotain aivan muuta :)
Tsemppiä kaikille missä kierron vaiheessa tahansa ja toivotaan että kaikille meille se onni suotas mahdollisimman pian <3
 
Hei kaikille.
Tulen vain pikaisesti piipahtamaan täällä. Olen kyllä alkuvuodesta saakka lukenut näitä kuumeilijoiden palstoja täällä, mutten koskaan ottanut osaa keskusteluihin. Aloitimme mieheni kanssa yrittämisen 1/2013 ja eka plussa tuli 7/13 (km 8/13) ja nyt tämän plussan tein 10/13.

Ymmärrän ajatuksenne, kun odottaminen tuntuu raastavalta ja elämä menee kuukauden sykleissä, aina jännittäessä että tärppäsikö ja pettymyksissä kun ei vielä tälläkään kertaa. Lisäksi tuttavapiirissä tullaan raskaaksi kertaheitolla ekasta yrittämisestä. Itselläni olo alkoi tuntua todella epänaiselliselta, että eikö mun kropasta olekaan tähän, mihin luonto on sen tarkoittanut. Harmitti oikein, kun koko muu elämä tuntui menevän hukkaan, kun raskaaksi tulo oli ainoa asia mikä tuntui tärkeältä ja ajatukset pyörivät vain oman kehon ympärillä. Ja odottaen sitä, koska on hedelmälliset päivät, koska voisi tuntea ekoja raskausoireita, koska voisi tehdä testin ja koska voisi taas aloittaa kaiken alusta.

Keskenmenon jälkeen en jaksanut enää aloittaa kaikkea alusta, vaan päätin, että yritän nauttia niistä asioista, jotka elämässäni ovat hyvin näinkin. Nauttia niistä asioista, joista en enää raskaana tai äitinä ollessa voisi samalla tavalla nauttia. Nyt jälkeenpäin mietin, kuinka paljon mukavia asioita elämässäni todella oli jo ennen raskaaksi tuloa ja kuinka paljon onneksi olemme mieheni kanssa ehtineet kokea kahdestaan. Nyt vähän pelottaakin, että mitä jos tulenkin kovasti kaipaamaan näitä asioita, kun nyt ne kahdenkeskiset ulkomaanmatkat ym. ovat sitten tehty ja elämä mullistuu täysin. (Toki raskauteni on vielä alussa ja mitä vain voi sattua.) Että olenko osannut tarpeeksi arvostaa niitä hetkiä, jotka olemme kokeneet ennen raskautta (olen salaa haaveillut perheen perustamisesta 3 vuotta). Jos en, niin nyt kyllä arvostan, koska tiedän, että pian on aika luopua niistä.

Tiedän, että epätietoisuus siitä, onko raskaus luonnollisin keinoin mahdollinen, on todella stressaava. Suurimmalle osalle meistä se kuitenkin onnistuu. Haluan vain sanoa, että muistakaa nauttia kaikista niistä hyvistä asioista, joita elämässänne on ja joita teillä on vapaus tehdä. Varmasti teille se perhekin vielä suodaan! Älkää siis käyttäkö kaikkea aikaanne murehtimiseen siitä, mitä teillä ei ole, vaan arvostakaa sitä, mitä teillä jo on ja ottakaa siitä kaikki irti. Matkustelkaa, nauttikaa vapaudestanne, kahdenkeskisestä ajasta, hyvistä yöunista ja vapaudesta harrastuksiin ilman aikarajoitteita. Mitä ne asiat kenellekin sitten ovat. Tiedän, että olette varmasti kuulleet nämä asiat ennenkin ja varmasti ärsyttääkin, kun taas joku raskaana oleva tulee huutelemaan neuvoja. Nämä asiat voin sanoa sillä 6 kk kokemuksella, joka minulla on ajalta ennen kuin tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi. Sen jälkeenhän kuitenkin tiesin, että olemme molemmat hedelmällisiä ja raskaus on mahdollinen. Monien teidän ajatukset vain ovat niin samankaltaisia kuin itselläni viime keväänä oli ja tuntuu surkealta teidän puolesta, kun tämä asia masentaa maailman täysin. Niin se itsellänikin teki, vaikka monia muita syitä olla onnellinen löytyi.

Tätä viestiä voisi jatkaa loputtomiin, joten pätkäisen nyt tähän, koska pääosin ajatukseni tulivat jo esiin. Toivon, että kukaan ei ymmärrä väärin. Toivotan tsemppiä kaikille ja yrittäkää nauttia elämästänne sellaisena kuin se jo on, ei elämä tähän lopu (vaikka se joskus siltä tuntuukin)! :)
 
Mä olen yrittänyt nyt tsempata itteäni sillä että vuoden alku taas lähestyy..voin vaikka vielä olla synnyttämässä ensi jouluna tai saada tammivauvan niinkun olen aina haaveillutkin :) toisaalta siis nyt ei tällä hetkellä harmita niin paljoa..

En tiedä miksi sitä pitää aina kiirehtiä joka asiassa tai olla niin malttamaton :) onhan tässä vielä aikaa!!! Pitäis vaan yrittää nauttia siitä mitä nyt on..

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Pihlan viestissä oli itua ja kaikki sen täällä varmasti tiedostaa, eri asia sitten, miten saa todella sen "kelkan" käännettyä. Jos tämä kuumeilu alkaa oikein urakalla ahdistaa, niin silloin suosittelisin esimerkiksi tällaisten viestiketjujen seuraamisen lopettamista yms netissä vauvasivujen selailun laittamista jäähylle, ainakin hetkeksi. :) Siis jos tosiaan haluaa ajatuksensa muualle, niin onhan tämä vähän itsensä kiusaamista.. Tällä hetkellä itse saan kuitenkin vielä mukavasti vertaistukea eikä kuumeilu ole kovin ahdistavaa, kun on töissäkin niin kiire yms. ettei lasta ehdi joka hetki miettiä. Välillä kirpaisee enemmän, mutta minähän olenkin vasta yrityksen alussa. Välillä saa nauraakin toisten hauskoille jutuille ja ihmetellä kummallisia kiertoja ja parasta tietenkin kun kuulee niitä plussa-uutisia, ne antaa toivoa :)

Täällä täti sitten RYÖPSÄHTI ihanasti kesken työpäivän, yk2 siis lähti käyntiin eli menossa kp 1/30-32. Positiivista tässä on se, etten ole kovin pettynyt tai surullinen, sillä osasin tätä odottaa, vaikka pieni toive raskautumisesta olikin. Toiseksi sekin on kiva, että nämä ekat kierrot on olleet lähes samanpituiset eikä hurjan pitkät. Jee. :p Nyt osaan jo odottaa, että jos täti tulee kuukauden päästä, niin se alkaa silleen tosi vaivivihkaisesti pikkuhiljaa monta päivää "tuhruttaen" ja sitten tulee kuin härän kurkusta.

Eipähän tarvi valehdella työkavereille pikkujouluissa ja voi vaikka halutessaan vetää perseet. :santa
 
Joop, täällä myös täti tuli kylään.. Toisaalta tiesin sen jo. Jätimme ehkäisyn pari päivää liian myöhään pois kun ovikseni oli jo mennyt varmasti.. Eli oikeastaan ihan oikea yrittäminen alkaa vasta tässä kuussa. :D en malttaisi odottaa, jännittää jo valmiiksi! Olen myös alkanut käyttää Womanlogia,en tiedä ootteko kuulleet? Sen saa ainakin Applen appstoresta. Siitä näkee helposti milloin pitää heiluttaa peittoa,milloin kuukautisen alkaa ja loppuu,yms :)
 
Marraskuuni oli kiireisempi kuin olin odottanut enkä sen takia täällä ehtinyt kuin vähän kurkkaamaan alku kuusta. Nyt täällä kuitenkin taas ja on ainakin toivoa että joulukuu on vähemmän kiireinen. Nyt on kaikki viestit luettu, mutta oli niin paljon että vähän olen hukassa. Mut enköhän mä tästä taas kärryille pääse. :>

Ei juuri ehtinyt marraskuussa myöskään katsella kierron perään ja stressata vauva-asiaa. Muita asioita tosin varmaan senkin edestä. Nyt kun vihdoin on aikaa menin tutkimaan missä tässä mennään ja näemmä nyt on kp 31/30-33. Eli yleisimmän kiertoni mukaan tädin pitäisi olla jo täällä. Ei ole, mutta äksyilyä on ilmennyt siihen malliin että varmaan se kohta tulee. Jos ei niin testaan varmaan parin päivän päästä. Viimeistään perjantaina. Pieni toivo elää, mutta jotenkin, en tiedä, en vain jaksa toivoa ja stressata. Tulee mitä tulee, täti tai haikara. Tosin varmaan taas harmittaa jos täti tulee, mut ehkä se siitä. Oon jo valmistautumassa henkisesti siihen että tammikuussa soittelen lääkärille, kun on yli vuosi yritetty. Se vuosi tosin on jo tullut täyteen, mut en viitti näin joulun alla. Lisäisi vain joulukiireitä eikä kumminkaan mitään jouluna tutkita.

Joku oli tainnut plussankin saada sitten viime viestini. Paljon onnea sinne!

Muille toivotan paljon tsemppiä ja plussatuulia. Varsinkin Nonna ja Norde taisivat olla sen tarpeessa. :/ Uudet toivotan tervetulleiksi. Toivottavasti viihdytte, mutta ette niin hyvin että ette raskautuneiden puolelle raaski ollenkaan mennä. ;)
 
Iltaa :) ja pahoittelut Jassulle tädistä, onnea Vargynjalle tähän kiertoon. :) Jos se täti taas tulee, niin ehkä lääkärissä käynti on paikallaan, jos mikään ei olekaan "pielessä", niin saatte ainakin asiaan varmistuksen ja toisaalta avun jos siihen on tarve.

Yk2 Kp 4/30-32 menossa, menkat ihan lopuillaan... mietin, että entäs jos menkat alkoikin jo esim. viikko sitten, mutta ne vaan alkaa niin vähitellen? Silloinhan kierto ois lyhyempi ja ovulaatioonkaan ei ois enää kauaa. Ostin viikonloppuna foolihappoa ja greippimehua :laughing002 kertookohan tämä, että oon jotenkin hieman hätäinen ja epätoivoinen...? :grinTäällä väsy painaa. Töistä on kova stressi ja haluaisin vaan nukkua. Tuntuu jo ihan epätoivoiselta oman väsymyksen kanssa. Työmatkat on niin pitkät ja kestää niin tuhottoman kauan aikaa, että oon viimeaikoina alkanu leipääntymään siihen ja urakalla!! Seuraava päivä ahdistaa, kun tietää että joutuu heräämään niin ja niin aikaisin ja on kotona niin ja niin myöhään... itku melkein tulee! :sad002 Työpaikkaa en uskalla alkaa vaihtamaan, kun on vakkaripaikka ja muuten huonosti töitä tarjolla :confused: asuntoja oon katellu, mutta omaan ei oo vielä varaa miehen epäselvien työkuvioiden takia ja sopivia vuokra-asuntoja ei vaan tule eteen. Se oma kämppä hyvällä sijainnilla ois jotain niin mahtavaa, lastakin ajatellen. Voihan angst. Voishan asiat olla huonomminkin, mutta kun väsyttää niin kaikki tuntuu menevän huonosti!
 
Kiitos, onnea sinnekin uuteen kiertoon ja paljon voimia Justiina. Kurja tuo työtilanteesi kun menee matkoihin niin kauan. :( Yleensä sanotaan että kuukautiset lasketaan alkaneeksi siitä kun vuotaa kunnolla, mutta toisaalta ei näistä kehoista aina tiedä. Voihan ne ollakin alkaneet hitaasti jolloin oviskin on aiemmin.

Eipä tarvi testailla. kp1 ja yk 12 jos oon pysyny laskuissa mukana. Ja tällä hetkellä ottaa päähän eniten se, että sattuuuu ja se, että yöunet jäi taas lyhyiksi kun heräsin miehen noustessa vaikka olisin saanut vielä nukkua ja kivun takia en saanu enää unta. -.- Oiskohan tää ollu kolmas huonosti nukuttu yö peräkkäin. Seuraavat menkat tuleeki sit varmaan ihan alkuvuodesta. Sillon ollaan todennäkösesti reissussa mutta kotiuduttuamme lähden soittelemaan lääkäriin.
 
Mä palaan jälleen kuumeilemaan ensi vuonna, sillä tänään ultrassa ei näkynyt minkäänlaista elämää ja huomenna pitäisi sitten aloittaa tyhjennys. Jotenkin pelottaa tuo et kuinka kipeä sitä sitten on. Niin surullista tässä vaiheessa :(
 
Voi ei Freyja, olen niin pahoillani. :( Olisin suonut että olisit saanut synnyttää kesällä terveen lapsen. Paljon voimia ja jaksamista. *halaus*
 
Nyt olen alkanut odottelemaan vain sitä, että mennään mieheni kanssa vuoden vaihteen jälkeen lääkäriin. Aikaisemmin mies ei olisi vielä vuoden yrittämisen jälkeen halunnut mennä lääkäriin, koska ei meillä kuulemma kiire ole. Mutta nyt ei tarvinnut edes suostutella, musta tuntuu että parin viimeisen kuukauden aikana mieheni on ihan eri tavalla kypsynyt tähän lapsi asiaan. Aika levollinen mieli tällä hetkellä, heh oon ostanut aika paljon vauvanvaatteita facebookin kirppareilta jemmaan. Jospa se vauva tulis, kun vaatteitakin on jo odottamassa. ;) Pakko vaan yrittää pitää mieli korkealla ja toivottavasti lääkäristä saapi joko mielenrauhaa tai sitten hoitoja mitkä johtavat toivottuun tulokseen.
 
Heippa Jassu! Itse olen 20v ja esikoinen 5kk, toista lasta ollaan alettu yrittämään :) Kyllä ikäisiäsi löytyy :) Onnea plussanneille!

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top