Moi kaikille! :) Ensimmäistä kertaa kirjoittelen tällä sivustolla, jonkin aikaa arvoin, että mikä ketju olisi paras minulle ja tähän päädyin... :) mukavan oloista keskustelua täällä.
Vähän jotain minusta: Olen 24-vuotias nainen ja vauvahaaveita ollut jo noin vuoden ajan, yritys ei ole vielä kuitenkaan alkanut, vaan olemme miehen kanssa odottaneet "oikeaa aikaa". Olen hiljattain aloittanut työt, joten ajankohta yrityksen aloittamiselle olisi nyt hyvä.
Tänään sain mieheltä siunauksen, että voin lopettaa pillerit marraskuussa! 
Oon siitä niin innoissani! Meillä on ollut jonkin verran kädenvääntöä aiheesta, mies ei ole ollut ihan niin valmis ajatukselle kuin minä, mutta nyt viimein näytti vihreää valoa. :) Mulla ollut siis pillerit käytössä siitä lähiten kun alettiin seurustelemaan kuutisen vuotta sitten, sitä ennen oli tosi epäsäännöllinen ja pitkä kierto, joten hieman mietityttää, millaiseksi kierto muodostuu, kun alkaa taas "luomut".
Onnea kaikille jotka ovat jo plussanneet ja tsemppiä kaikille jotka ovat yrityksen aloittaneet!
Onko täällä minun lisäkseni muita, jotka joutuvat vielä odottamaan yrityksen aloitusta? Perässä tullaan! :)
Starr, miehesi onnettomuus kuulosti melko hurjalta, mutta onneksi ei käynyt pahemmin! On se varmasti järkytys, että kaikkea sitä voikin sattua, ihan "tavallisena" työpäivänä. Tajuaa kyllä ihmsielämän haurauden! Kiva kuulla, miehesikin ensishokin jälkeen on piristynyt jo niin, että peittokin on alkanut heilua.
Nonna-, komppaan sinua, kyllä vauvanhoito luonnistuu jokaiselta joka omaa maalaisjärkeä, eikä pelkää kysyä. Yksin ei pidä jäädä huolien kanssa! Onneksi nykyään esim. netistä saa paljon hyödyllistä tietoa, kunhan omaa myön jonkinlaisen "suodattimen" ettei usko ihan kaikkia höpöjuttuja.

Kirjoista saa myös paljon arvokasta tietoa, kuin myös ystäviltä ja tutuilta. Jokainen löytää varmasti omat mieluisimmat ja ominaisimmat tapansa vauvan hoitoon, vaikka onhan se opettelea aluksi.
Sellaista tässä mietiskelin, että onko täällä muita, joilla on hieman... hiljaista makkarin puolella? Meillä nimittäin on näin, ollut jo pitkään, jopa vuosia

en siis tarkoita, ettemmekö koskaan "pupuilisi" (viimeksi eilen), mutta mieheni ei ole yhtä aktiivinen seksuaalisesti kuin minä. Hän on töidensä vuoksi erityisesti arkipäivinä usein aivan puolikuollut, jolloin seksistä ei tule mitään. Olen aktiivisesti ollut aloitteentekijä jo pitkään, mutta torjutuksi tuleminen ahdistaa. Viikonloppuisin ja esim. loma-aikoihin meillä on vilkkaampaa makkarissa, mutta eipä juuri muulloin. Kun kuulostaa, että täällä useilla pareilla on niin aktiivinen seksielämä, että olen ihan kade ja toisaalta huolissaan, että saako vauva koskaan alkua näin vähällä sänkykamaritoiminnalla!

Sanoisin, että pupuillaan keskinmäärin 1 kerran viikossa/kahdessa viikossa... mikä on minusta liian vähän

Seksi on kuitenkin tyydyttävää ja ihanaa, kun sitä on.
No niin, tässäpä tätä tulikin, toivottavasti joku jaksaa lukea ja vaikka vastatakin :)