Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Maicy ite parina viime kertana etukäteen testanneena, neuvoisin odottamaan siihen että menkat ovat oikeasti myöhässä. Ite ainakin löysin niitä raskausoireita kyllä kun hakemalla haki, vaikka oikeasti olivatkin vain menkkaoireita :) Mulla nämä edelliset kierrot ovat menneet lähinnä oman kropan toiminnan opetteluun ja jokainen kierto on ollut vähän erilainen joko pituudeltaan tai tuntemuksiltaan, tai molemmilta.

elmiina teilläkin on siellä nähtävästi "haasteellinen" exä. Meillä myös miehen exä syyttää minua erosta ja luoja yksin tietää mitä valheita hän syöttää tuolle tytölle, toivottavasti ei kuitenkaan mitään, ainakaan mitään ei ole vielä tullut meidän korviin asti. Se on kumma kun on pakko tehdä lapsen kustannuksella kiusaa, eikö sitä ymmärrä että se on nimenomaan siltä lapselta pois jos ei etävanhempaansa saa tavata, saatika sisaruksiaan. Minä ainakin toivon myös, että meidän tulevalla lapsella olisi läheinen suhde isosiskoonsa.

On: kp6/26. Ei mitään ihmeellistä, greippimehua lipittäessä menee tämä, mietin vain että kuinka pitkään tuota greippimehua pitää lipittää? Ovikseen astiko vai ihan koko ajan?
 
BeNe en ole psykiatri mutta melko narsistiselta tämä exä vaikuttaa. Psykiatrillehan hänelle oli lähete muiden terveysongelmien takia vaan kieltäytyi ilmeisesti menemästä. Ei hän ymmärrä miten hänen päätöksensä vaikuttavat hänen lapseensa, hän syyttää kaikista omista päätöksistään miestäni tai minua ja odottaa ilmeisesti pojasta kasvavan uusi mies hänen elämäänsä, joka korjaa kaiken... Melkoiset paineet reilu vuotiaalle. Vaan kun kuitenkin varmaan lopun ikää joutuu tekemisissä olemaan, niin on siinä itselläkin kieleen puremista, ettei näitä asioita sano sitten lapsille, vaikka kuinka joskus mieli tekisi, kun sieltä taas tulee ihan utopistista juttua. Itse voi edes yrittää olla se fiksumpi sitten. Tää on oikeesti sitä tasoa että kun muijalla ei toimi puhelimessa netti ni miun mies on sen ilkeyttään katkaissut, kun verkossa on häiriö ukkosen jäljiltä...
 
elmiina, kuulostaa KOVIN tutulta! Ihan ku meidän elämästä! Mistä näitä oikein sikiää??
 
BeNe niinpä ja miten niin ihanat miehet tuollaisiin sekaantuu?! Meillä ainakin miehelle kerrottiin että entiset suhteet loppui kun naisen exät oli psykoottisia, valehteli, jne jne. Mies on tarjonnut väärinymmärretylle raukalle olkapäätä eikä oo yhtään ymmärtänyt, että eron jälkeen hän on myös krooninen valehtelija, oman edun tavoittelija, itsekäs paska, joka vaan viatonta naista yritti huijata ja vedättää ja kusetti ja petti minkä kerkesi. Mä olen kuulemma vaan liian tyhmä nähdäkseni näitä valheita jne. kun miusta on aika erikoista, että mie en oo vielä tällaista käytöstä huomannut yhtään. Muuta kuin tuon naisen kohdalta. Mut niinpä se kai on että kun tarpeeksi kieroon kasvaa näkee koko maailman ympärillään yhtä kieroutuneena. Ja valitettavasti siirtää paljon tästä ajatusmaailmastaan lapsilleen. :/
 
Sepä se elmiina, kiltteyttä käytetään hyväksi ja kaikin mahdollisin tavoin koitetaan vielä pitää kiinni menneestä. Onneksi meillä on tällä hetkellä vähän tasaisempi vaihe menossa ja toivoa sopii että tämä jatkuisi. Tosin niin on ollut monta kertaa aiemminkin, ja sitten tipahtaa taas uusi pommi. Oon miettinyt monesti, että mitäköhän sitten tapahtuu, jos/kun olen raskaana, millainen pirstinki siitä nousee?
 
Joo meillähän se on seurustelun alusta asti koko ajan kyselly että "joko sä oot senkin ämmän pannu paksuksi." Nyt ei oo kyselly enää hetkeen mut eiköhän siitä kolmas maailmansota syty kunhan asia hänelle selviää. Jos niin pitkälle tämän raskauden kanssa päästään.

Vielä keväällä se on mieheltä kysellyt, että miks piti erota jne. ja väittää minulle kiven kovaan että heillä suhde jatkuu yhä ja kaikkea "luuletko oikeesti että se vaan lastaan täällä hoitaa" juttua. Onneks miehellä ei oo tietenkään mitään halua palata tuohon takaisin, ja vaikka en miestä epäile ni kyllä tuo on välillä aikamoista stressiä aiheuttanut joutua tuollaisen ryöpyn alle. Sit toki kun luen hänen miehelle lähettämät viestit (mies on ihan itse pyytänyt lukemaan jos nuo exän sanomiset vaivaa) niin niissä on ihan eri tarinaa kuin miulle lähetetyissä.

Nimenomaan kiltteyttä käytetään hyväksi ja on käytetty koko ajan, hän ei silloin eron tullessa meinannut millään uskoa, että mies piti tuossa asiassa nyt puolensa. Eikä tunnu uskovan oikein vieläkään.

Mä oon torjunut hänet kaikissa mahdollisissa pikaviestimissä, facebookissa, puhelimessa on estolistaohjelmalla hänen numerot varta vasten ja oon vaihtanu puhelinnumeroni. Miun numero oli salainen vaan se miehen työkännykästä sen sai ku miun veli oli aikanaan (veljen kautta tutustuttiin) laittanu siihen työpuhelimeen miun numeron yhtä yhteistä reissua varten. Miehen puhelimessa on puolestaan hänen viestit kaikki äänettömällä. Puhelut tulee tietty läpi mut värinä pois. Mies on aika viilipytty ja kattoo ne viestit ja vastailee sit ku muistaa. Mut ei enää onneks miun arkea häiritse ja mieshän on tohon tottunu ku kerta on parisuhteessakin joskus ollu. On niilläkin ihanat ajat ollu joskus :/ Vaan tuollaisilla ihmisillä se sairaus lopulta kääntyy aina sisäänpäin ja heitä itseään vastaan.

(Sori nyt pitkä todella off topic vuodatus... Perhesuhteet ei oo aina nii kauheen helppoja.)
 
Juu, kato ei haittaa vuodatukset olleskaan (ainakaan mua). Itehän tän aiheen alotin omalla vuodatuksellani :)

Toivottavasti teilläkin asiat lutviutuu ja onneks ei ainakaan sua pääse enää häiriköimään. Mä en onneksi ole koskaan tavannut mieheni exää ja hän ei ole muhun saanut kontaktia otettua. Joskus alkuaikoina lähetti fb:ssä kaveripyynnön, jonka jälkeen blokkasin kokonaan. Jotain on koittanut urkkia meidän elämästä (tyyliin just ihan alussa et oonko raskaana) mut mies on pitänyt tiukasti sen linjan, että meidän jutut ei hänelle kuulu ja sanonutkin sen sit aina.

Toisaalta kun seuraa vierestä noita skitsoiluita, niin osaa kyllä hyvin arvostaa omaa suhdettaan ja olla kiitollinen siitä :)
 
Ollut tässä iltavuoroja, enkä ole jaksanut sitten enää illalla myöhään tulla kirjoittelemaan. Viestit olen kuitenkin kaikki lukenut ja nyt muistikuvien perusteella kirjoittelen taas. Täti on pakannut laukkunsa ja suuntanani on taas seuraava ovis. Joka ei tosin nyt ihan heti tule, kun kiertoni on kuitenkin 30-33 päivää. Mut voihan sitä harjoitella jo ennen sitä. :>

Tsemppiä ja plussatuulia nyt ihan aluksi kaikille yhteisesti.

Onnea Maicy oviksen pongauksesta ja hyödyntämisestä. Pidän peukut pystyssä, että tärppäsi myös. Minäkin testailen mieluiten sinä päivänä kuin tädin pitäisi tulla tai mieluummin vasta sen jälkeen. (Nyt olen kyllä niin kyynisellä tuulella, että en enää testaa ennen kuin on myöhässä pisimmän normikiertoni mukaan! Saas nähdä millä mielellä olen kierron lopussa.) Raskaus kun ei välttämättä edes näy ennen tädin tulopäivää. Olen myös huomannut, että on sitten mitähyvänsä oireita, ne voi olla vain menkkaoireita ja mielikuvitusta. :( En nyt halua loukata tai masentaa, mutta kerron vain omista kokemuksistani ja yritän varoittaa, että pettymys olisi hieman pienempi, jos täti tulee paikalle. Toivon tietenkin, että ymmärtäisi olla tulematta.

Tsemppiä elmiina ja BeNe vaikeiden miesten exien kanssa. Toivottavasti ne edes hieman järkiintyy ja nuo hoitokuviot helpottuu. Ei ole lapsellekaan reilua, jos ei saa vierailla isän luona. Muutenkin lapsi siitä kärsii, jos vanhempien välit on huonot. Olin itse 11 kun vanhempani erosivat ja voin sanoa, että se sattuu, kun äiti haukkuu isää ja toisinpäin. Eivätkä vanhempani edes ole/olleet erityisen skitsoja. Varsin hyväkäytöksisiä suorastaan sinun ongelma-exään verrattuna elmiina. Vuodattakaa vain kumpikin ihan niin paljon kuin haluatte. Minusta ei oikein ole vertaistueksi, mutta ymmärrän että tuo tilanne on kaikinpuolin ikävä. :( Tsemppiä sinne molemmille.

Tsemppiä myös kaikille, jotka kokevat olevansa "paha äitipuoli". En usko että olisitten omalle lapselle huonoja vanhempia. Nuo tunteet kuulostaa ihan luonnollisilta. Ei toisen lapsi kuitenkaan voi ikinä olla samalla tavalla rakas kuin oma. Varsinkaan kun sitä ei tunne kunnolla.

Kirkko- kastaminen ja uskonto asiaan vielä sen verran, että vaikka meidän (ehkä joskus) tulevat lapset kastetaan, ei ole tarkoitus tuputtaa uskontoa hänelle. Saa itse isompana päättää mihin uskoo vai uskooko mihinkään. Loppujen lopuksi päätös on aina jokaisen oma. Jos on kastettu voi erota ja jos ei ole, voi liittyä myöhemmin. Minäkin päätin mennä rippikouluun vaikka ei vauvana kastettukaan ja sain kasteen vähän ennen konfirmaatiota. Eikä se kaste tai kirkkoon kuuluminen toisaalta ole se pääasia, vaan se mitä ajattelee ja mihin uskoo. Tuskin jos jonkinlainen tuonpuoleinen on, siellä kysellään, onko maksanut kirkollisveroa. Toisaalta luulen, että vaikka kuinka olisi tyrkyttämättä, vanhempien aatteet välittyy joka tapauksessa jossain määrin lapselle. Se on sitten lapsesta kiinni, mikä on lopputulos.
 
Minä myös olen sitä mieltä, että on hyvin luonnollista tuntea ristiriitaisia tunteita puolison lapseen, jos se ei ole oma. Varsinkin, jos vielä kuumeilee omasta samaisen puolison kanssa. Tärkeää on saada puhua tunteistaan ja toivottavasti miehenne ymmärtävät vaikeat ajatuksenne. Ei varmasti ole helppoa mutta nostan hattua teille. Meillä ei kummallakaan ole lapsia, joten en osaa teidän tilanteeseen niin samaistua. Mutta onneksi täällä foorumilla on ilmeisesti aitoa vertaistukea :smiley-angelic003

Noista existä, niin täytyy sanoa, että olen tavallaan onnellinen ettei kummallakaan meillä ollut mitään vakavempaa ennen toisiamme. Muistan tosin veljeni entisen, joka vainosi veljeäni ja hänen uutta kumppaniaan. Varsinkin kun tämä uusi kumppani tuli raskaaksi. Se oli hirveää. Suuret tsempit teille ja toivotaan, että ne ilkeät exät vielä joskus tajuaisivat tilanteen. Lasta ei saisi ikinä sekottaa aikuisten välisten suhteiden ratkomiseen! Tulee oikein paha mieli lasten takia. Itsellä vanhemmat ovat vielä naimisissa mutta inhottaa kuunnella kun äiti arvostelee isää minun kuullen. Lapsi kuitenkin rakastaa molempia vanhempiaan ehdoitta. Vaatii kyllä aikamoista sulattelua teiltä ja hienoa, jos te kuitenkin jaksatte olla se fiksupi osapuoli!!

Ja minusta on virkistävää kun mennään välillä aiheen ulkopuolelle :) ei aina tarvitse muistaa kirjoittaa mikä kp ja milloin oletettu ovis. Kyllä ne siellä päässä pyörii muutenkin.

ON: no ne pakolliset kp:t : 12/42-69. Jotenkin tosi posiitiivisesti oon lähteny tähän kiertoon! Vauvojen nimiä oon miettiny ja juuri noista kaste- ja kummiasioita. Aloin jopa täyttämään vauvakirjaa (jonka mies silloin muinoin hankki kun ensimmäisen ja ainoan kerran testissä oli vahvat kaksi viivaa) nimien ja sukupuun osalta. :smiley-bounce022 Katsotaan putoanko korkealta ja kovaa.
 
Laskurin mukaan mulla olis seuraava ovis 17. päivä, tällä kertaa en missaa sitä! Jotenkin tässä kuussa on ollut tavallista enemmän vauvakuumeinen, varmaan koska viime kuussa kuuli niin paljon vauvauutisia kaikilta muilta. Työtkin loppu, mukava saada hiukan omaa aikaa ja touhuilla ihan vaan kotona. Vois laittaa tuon vierashuoneen kuntoon sisustuksen osalta, se on ollut vähän hunningolla kun ei juuri mihinkään käytetä. Tuleva vauvahuonehan se on kuitenkin myös... :P
 
Tää on teille kaikille :talk017. Ootte huippuja, kun jaksatte tukea ja "kuunnella", kiitos!


Palatakseni vielä tuohon hankalaan exään (anteeksi!!!), niin meillä ei missään vaiheessa meidän puolelta ole exästä puhuttu negatiiviseen sävyyn tytön läsnäollessa. Siitä sovittiin jo aikoja sitten. Muttenkin me kyllä miehen kanssa kommunikoidaan niin avoimesti kaikki asiat/tunteet keskenään, että ei jää mitään hampaan koloon ja on selvät sävelet :) Kommunikointi oli kuulemma aiemmassa suhteessa juurikin se kompastuskivi. Että pakko tässä on jonkun olla se järkevä aikuinen, jos toisella puolella sitä taitoa löydy.
Nyt meillä oli kyllä tytön kanssa niin mukavaa nämä muutamat päivät (heti kun sain purettua tänne noita tuntemuksiani alkoi sujuun loistavasti :) ). Ihan ikävä tuli kun hän tänään lähti kotia. Ehkäpä ne uomat alkaa sieltä pikkuhiljaa löytyyn ja varmaan isoin asia on se, etten vaadi itseltäni niin paljoa vaan annan asioiden mennä omalla painollaan. Mulla on vähän taipumusta perfektionismiin :)

Allison voi kun noi sun vauvakirjan täyttelyt yms. olisivat etiäisiä tulevasta plussasta :)

Miu hyviä sisustushetkiä ja oviksen odottelua!

ON: huomenna sitten takasin töihin, pläääh. Mä kun niin olin suunnitellut meneväni takaisin töihin lomilta ja kertovani pian pomolle, että sorppa, meikäläinen jää mammalomalle :laughing002. Jeps, ain't gonna happen...ainakaan ihan heti.
No nyt lähdetään miehen kanssa vielä terassille viimeisille lomakaljoille, kun kerta voidaan :)
Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille!
 
Hei naiset! Minä niin vannoin täältä poistuvani,mutta tulenpas sittenkin takaisin! Kadutti melkein heti, kun sanoin poistuvani tästä ryhmästä. Kaipuu ryhmään tuli pian takaisin, kun tajusin, että täällä on mukavempi kirjoitella kun kaikki me yritämme ensimmäistä joten on helpompi samaistua asioihin ja jutella mielipiteistä :)

Täällä onkin viimepäivinä tullut PALJON keskustelua ja tekstiä kaikenlaisista aiheista :) minusta onkin kiva lukea pitkiä juttua varsinkin nyt kun olen lomalla niin aikaa kyllä löytyy. Ja en halua ystävilleni puhua lastenteko haaveista mitään,koska haluan yllättää heidät vielä joskus kertomalla, että nyt olen raskaana! Vielä kun se päivä koittaisi...

Joku kyseli elämäntilanteesta.. Miehen kans oltu 7,5v yhdessä, pian 3 vuotta kihloissa, oma talo ollut kaksi vuotta ja koiriakin löytyy :) Vielä reipas vuosi sitten ajattelin, että en varmaan koskaan tee lapsia tai jos teen niin teen ne vasta kun olen lähempänä 30v. No toisin kävi! Ikää on nyt 22v ja mies 29v.. Se oli eräs yö kun näin jostain kumman syystä vain unta, että olin synnyttämässä ja sain lapsen. Uni oli niin todellinen, että siitä päivästä asti olen haaveillut omasta lapsesta enkä osaa edes kuvitella elämääni ilman lasta, joskus se on saatava ja mitä pikemmin niin sen parempi!! Yritys aloitettiin vasta toukokuussa ja nyt on yk4 menossa ja kp 21 tänään :)

Teillä on täällä ollut myös puhetta katkeruudesta.... sain hetki sitten tietää, että eräs työkaverini saa tammikuussa vauvan.. Mieleeni tulvi kirosanoja ja silmäni kostuivat..ajatus ''voi koskahan minä saan'' pyörähti mieleeni! En olisi koskaan uskonut, että lasten tekeminen on näin vaikeaa. Miehen kans naureskeltin eilen, että koulussa ei koskaan opetettu, että lapsia ei niin vaan tuukkaan. Ala-asteella kerrottiin kyllä miten lapsi saa alkunsa ja ylä-asteella paasattiin ehkäisystä! Kukaan ei ole ollut sen jälkeen paasaamassa, että miten ne lapset oikeasti tulevat ja kuinka monen prosentin mahdollisuus on tällä ja tällä iällä... Mutta yksi asia miksi tulin takaisin tähän ryhmään on se,että tiedän, että en ole ajatuksieni kanssa yksin. Olen monesti miettinyt, että pitäisikö alkaa kirjoittamaan blogia...mutta jo tänne kirjoittaminen helpottaa mun päässä pyöriviä ajatuksia ja tunteita... :)

Elikkäs täällä siis kp 21 menossa, luulen, että ei oo tärpänny tuli niin vähä pupuiltua ja ovis oli vähä hukassa, kun yleensä tunnen sen tosi selkeästi, mutta nyt mulla ei oo aavistustakaan koska oli,mutta siitä oon varma että ollu se on jo ku nännit kipeyty... nyt vaan ootellaan ja ehkä vähän jännätäänkin, koska ne menkat sitte alkaa..kierrot yleensä on sen 29-31pv. Seuraavaan kiertoon (jos sellainen tulee) niin ajattelin hommata jälleen ovistikut...
 
Tervetuloa Nonna!

Minäkin olen pitänyt lapsentekoasiat hyvin tarkasti vain minun ja miehen asiana, oikein painottanut miehellekin että siitä ei missään nimessä saa kertoa KENELLEKÄÄN (mies on välillä melkoinen juorukello). No, kahdelle omalle ystävälleni olen aikoinaan "ohimennen" maininnut että tänä kesänä aletaan yrittämään, mutta ei heiltä kovin erikoista reaktiota tullut enkä ole asiasta sen koommin puhunut. Tiedä sitten muistavatko koko asiaa edes :P

Minun vauvahaaveet ovat aika pitkän prosessin tulos... miehen kautta kaveripiiriin tuli ekaa kertaa perheellisiä ihmisiä, ja pikkuhiljaa sitä ensin siedättyi niille lapsille ja (muiden vauvojen kautta) alkoi tulla ajatus, että ehkei tuollainen nyt niin kovin paha juttu olis. Siitä se sitten kehittyi oikein kunnon vauvakuumeeksi ;) Ehkäisyn pois jättämistä vatvoin varmaan puoli vuotta, ja tietysti miehen kanssa keskusteltiin asiasta paljon ennen päätöksen tekemistä. Minä kun tosiaan haluan suunnitella kaiken hyvin, varsinkin näin ison asian. Mutta kuten jossain aiemmin kirjoittelin, se koko "muu elämä" on nyt saatu kasattua kokoon, joten kyllä se vauva sopis tähän väliin oikein hyvin :>
 
Miu, meillä varahuone toimii ns. punttihuoneena, joskaan sitä ei tule koskaan käytettyä.. Penkki ja vatsalaudat sieltä löytyisi mutta inspiraatiota ei ole. Ne kyllä heivataan, kun lapselle laitetaan siitä soma pieni huone :) Huone tosin sijaitsee yläkerrassa, joten en ole vielä ihan varma miten asia ratkaistaan, kun kerran me nukutaan alakerran ainoassa makuuhuoneessa. No aika näyttää, koska pinnasänky vaihtuu isompaan. Kunhan nyt ensin saataisiin hankkia se pinna!
Saakos udella millaista sisustusta olet ajatellut? Jotain ajatellen jo pientä nyyttiä vai ihan jotain muuta?

Bene, kuulostaa todella hyvältä tuo sinun ja miehesi välinen kommunikaatio. Hienoa, että edes jotkut osaa olla aikuisiksi :) varmasti tärkeää lapsien kannalta. Sekä tietysti oman hyvinvoinnin kannalta! Tsemppiä taas töihin ja eiköhän se plussa sieltä vielä tule!

Tervetuloa takaisin Nonna! :smiley-angelic003 Kyllä olen sun kuulumisia lueskellut sieltä toiselta palstalta mutta kivaa, että tulet jutustelemaan myös tämän palstan aiheisiin.

Mä taidan olla jo niin pitkällä yrityksessä, että vihjailen ympärilleni koko ajan, että yritetään. Ehkä sillä olisi joitain positiivisia vaikutuksia tähän projektiin. Omalle perheelle en tosin ole vielä uskaltanut edes vihjailla. Heille haluan kertoa sen yllätyksenä! En tiedä miksi, mutta mua harmittaisi hirveästi, jos mun sisko (joka on vuotta vanhempi ja menee nyt naimisiin) kertoisi mua ennemmin olevansa raskaana :smiley-ashamed008 vaikka iloinen uutinen se olisi niin silti voin vain kuvitella kuinka katkera olisin. No, jää nähtäväksi.

Mäkin olen varmaan pari kertaa aloittanut blogin kirjoittamista ja saanut yhden kirjoituksen kirjoitettua mutta sitten olen jäänyt tekemään ulkoasua ja huomannut, etten oikein osaa kirjoittaa mitään siihen blogiin. Olisi niin paljon, mistä kirjoittaa.. Ehkä sitten raskausblogia voisin alkaa kirjoittaa :rolleyes: Tää foorumi on kyl super! Olen hieman jäänyt koukkuun ja käyn aina lueskelemassa ja haaveilen päivästä kun saan itse kirjoittaa plussanneeni.


Tsempit kaikille oviksen hyödyntämiseen ja piinailuun. Tuokoon syyskuu vielä paljon plussia!!
 
Heippa naiset!

Tervetuloa takaisin Nonna! :)

On se vaan kummallista miten tuonne raskaaksi 2013- puolelle en saa ikinä aikaiseksi kirjoitettua, vaikka joku aika sitten siellä esittäydyinkin, luen kuitenkin kaikki viestit silläkin puolen.. On tämä "omempi" :D hyvää suomenkieltä...

Täällä oli puhetta ristiäisistä ja kummeista. Mies ei enää kuulu kirkkoon, itse kuulun, mutta molempien suvussa on samalla tavalla että vaikka mies ei kirkkoon kuuluisikaan, ristiäiset on pidetty ja kummit (kirkkoon kuuluvia että ei) valittu. Mitenkään kovin uskonnollisia ei ole kummassakaan suvussa, mutta ehkäpä nämä liittyy enemmän perinteisiin kun niin uskontoon. Joten jos meille vauva suodaan, jatkamme perinteitä. Itse silloin aikoinaan pidin kovasti rippileiristä ja -juhlista, lapsi toki itse päättää haluaako niihin sitten aikanaan osallistua vai ei.

Elmiinalle ja BeNelle voimia exien sietämiseen, naiset osaa olla varsinaisia kusipäitä halutessaan... :/

Muidenkin tekstit on tullut tarkkaan luettua, mutta kaikille en nyt ehdi kommentoimaan, valitan! Olette mielessäni silti!
Tänään kävin siellä gynellä, hänen mielestään tuo 24 päivän kierto on vielä varsin normaali, ei hätää. Jos menee alle 21 päivän, voi olla että se aiheuttaisi jo ongelmia raskautumiseen. Myös se että on paljon päälle 30 päivää, voi olla ettei ovista aina tulisikaan. Tämä olisi siis vain HÄNEN mielipiteensä ja tietonsa. Mutta otti nyt papa-kokeen, kysyi haluanko ultrauksen (mutta antoi ymmärtää että on ehkä vähän turhaa maksaa nyt siitä) ja oli hyvin positiivisin mielin että mahdollisuus raskautumiseen on hyvä, kerta kerran on jo onnistunut vaikka kesken menikin. Toivoi sitten mahdollisen plussauksen jälkeen että menisin hänen luo varhaisultraan :D Oli miellyttävä käynti, eikä tuo papan ottaminenkaan pahalle tuntunut. Joten ei tässä muu auta kuin odotella, kp 19/ 24-27.
 
Allison, meilläkin on hiukan mietittyttänyt tuo huonejärjestys ja se miten se saataisiin käytännölliseksi vauva-arjessa sitten. Makkarit on varsinaisesti yläkerrassa (meidän iso makkari sekä lastenhuone, jota nyt käyttää miehen poika), ja se vierashuone (jota "vauvahuoneeksi" ajattelin) on alakerrassa. Siitä vierashuoneesta taitaa se pääasiallinen vauvan huone tulla ensin, mutta yöt tulis nukkumaan meidän makkarissa yläkerrassa. Yläkerran lastenhuoneeseen siirtyy sitten, kun on sen verran iso että nukkuu yksikseen hyvin.
Vierashuone ei kaipaa onneksi isoa remppaa, mutta yhden hienomman tehosteseinän ajattelin tapetoida (nyt ihan vaan luonnonvalkoiset seinät) sekä tietysti hankkia vauvahuonekalut (vaatelipasto, hoitopöytä ym). Värimaailma on se l-valkoinen+tummanruskea ja siihen tehosteväriksi viininpunainen tai ehkä turkoosi. Yritän saada sen näköisen huoneen että sopii sekä tytölle että pojalle. Ja mitään vaaleanpunaista tai -sinistä sinne ei tule! :D
 
Ihanaa kun joillakin jo suunnitelmat huoneiden väreistä ja lipaston tyylistä ja muista :) :) Täällä vaan unelmoidaan sellaisesta. Ei ole järkeä muokata lastenhoitohuoneeksi liikaa, koska tuossa asunnossa ei tulla asumaan kovin montaa vuotta kuitenkaan.. Oma se on nyt, mutta tarkoitus rempata hyvin ja laittaa myyntiin. En usko että pitäisivät pinkistä seinästä tai muusta vastaavasta, mistä itse taas tykkäisi :D
 
Nonna, mä niin arvasin ettet malta olla täältä poissa :) Kiva kun tulit takasin!
Jade, ite tykkään kans kirjoitella tälle puolelle enemmän, tuntuu just enemmän omalta porukalta ja ehkäpä tämä tahtikin on sopivampi :)

Meillä ei kyllä ole vielä mitään lastenhuoneita kauheasti ajateltu, kun nyt löydettäisiin se uusi asuntokin ennen kuin lapsonen on maailmassa (kunhan se lapsonen nyt ensin olisi edes tulossa :) ). Välillä meinaa mennä usko tässä asuntoprojektissa, mutta eiköhän sekin sitten lutviudu omalla painollaan kun on sen aika.

ON: kp8/26 ovista odotellessa, huomenna ajattelin kaivaa cb:n tikut esiin ja alkaa metsästään sitä taas :)
 
BeNe Oikein arvattu! :P

Oon kans miettinyt vähän sisustusta,mutta mun mieliteot lastenhuoneen sisustamiseen muuttuu niin usein, että ehkä on parempi ajatella sitä sisustamista sitte vasta kun vauva on oikeasti tulossa..muuten kerkeän ostamaan verhoja jne. liian monet :D en osaa päättää ja sitten tuskastun kun mietin liikaa... :)
 
Takaisin
Top