Äidiksi ensi kertaa
- Ketjun aloittaja Nymeria
- Aloituspäivämäärä
vatukka: ikävä tuo tilanteesi, meillä kun on kuumeiltu yli vuosi ennen kuin ollaan edes päästy yrittämään ja katsonut siinä vieressä, kun oma sisko sai vahinko lapsen, serkku myös ja muutamat kaverit... Silloin se tuntui jo niin väärältä, kun kävin paljon lukemassa palstoja jo silloin :/ Toivottavasti kuitenkin teilläkin pian tärppäisi :)
elenna: Kun tässä on voinut todeta muutenkin vain, että kaikkea ei vaan voi etukäteen suunnitella, niin on ehkä helpompi päästää irti ja mennä eteenpäin näissä kuvioissa :) eihän sitä tiedä kuitenkaan koskaan edes, että kuinka pitkä yritys on meillä edessä ennen kuin tärppää, toivottavasti sinnekin se kauan odotettu plussa suodaan :)
Meillä on täällä päivää vauhdittamassa lainalapsi 3-vuotias poika, käy aina silloin tällöin viikonloppuja viettämässä, kun ei sen oma isä ole kiinnostunut viettämään aikaa sen kanssa ja neuvolasta ja sosiaalityöntekijä olivat sanoneet, että olisi tärkeää olla joku isähahmo elämässä ja kun on alusta asti kysellyt miehen perään, niin ehkäpä tuossa on sitten isähahmoa kerrakseen.
Itse odottelen tätiä saapuvaksi viikon sisällä, pääsisi sitten ovista bongailemaan :)
elenna: Kun tässä on voinut todeta muutenkin vain, että kaikkea ei vaan voi etukäteen suunnitella, niin on ehkä helpompi päästää irti ja mennä eteenpäin näissä kuvioissa :) eihän sitä tiedä kuitenkaan koskaan edes, että kuinka pitkä yritys on meillä edessä ennen kuin tärppää, toivottavasti sinnekin se kauan odotettu plussa suodaan :)
Meillä on täällä päivää vauhdittamassa lainalapsi 3-vuotias poika, käy aina silloin tällöin viikonloppuja viettämässä, kun ei sen oma isä ole kiinnostunut viettämään aikaa sen kanssa ja neuvolasta ja sosiaalityöntekijä olivat sanoneet, että olisi tärkeää olla joku isähahmo elämässä ja kun on alusta asti kysellyt miehen perään, niin ehkäpä tuossa on sitten isähahmoa kerrakseen.
Itse odottelen tätiä saapuvaksi viikon sisällä, pääsisi sitten ovista bongailemaan :)
Elämä hankalaa... Ehkä. :)
Kävin työhaastattelussa. Vielä en voi tietää, mutta lupaavalta vaikutti. Itse pidin tarjotusta paikasta ja haasteesta ja haastattelijat vaikuttivat kiinnostuneilta. Tämänhetkisessä paikassa minulla on mahdollisuus vain osa-aikaiseen työsuhteeseen, mutta tuolla olisi tarjolla kokopäiväistä työtä. Eikö kuulostakkin hyvältä!? ;D Ja sitten se MUTTA.... Jatkaakko yritystä vai pitääkkö siitä taukoa ja jos taukoilee,niin kuinka pitkään. =/ Jos tästä kierrosta ei ole tärpännyt, niin itse ehkä jopa taivun tauon kannalle. Jos ensikesään asti jaksaisi taukoilla, niin se olisi aika hyvä. Kyse on siitä,että mahdollinen tuleva työnantaja on pienyrittäjä ja jo pelkästään se saa minut pohtimaan mikä olisi reilua. Lisäksi omaan mahdollisuuteeni sisältyy ajatus,että pääsisin suunnittelemaan ja ideoimaan omaa tulevaa työmaatani ja miettimään miten sen saisi toimivaksi, siksi ei kuulosta oikein hauskalta jättää se ehkä keskeneräisenä jonkun muun käsiin ja tulla vuodenpäästä opettelemaan miten muut ovat ajatelleet asioiden toimivan. Toisaalta vaakakupissa painaa kilkattava biologinen kello ja se,että raskautuminen ei tosiaan näytä tapahtuvan ihan tuosta vaan. Mutta haluanko myöskään ottaa sitä riskiä,että esim.ensikuussa raskautuisin, he saisivat asian selville (vaikka pahoinvoinnin takia) ennenkö koeaika päättyy ja keksisivät syyn olla palkkaamatta minua, raskaus menisi kesken ja hyvä työpaikka sivu suun... Aikamoista jossittelua, mutta en voi olla pyörittelemättä asioita päässäni ja pohtimatta asiaa. KAIKKI ajatukset, vinkit, viisaudet ja käytännön järkeilyt otetaan vastaan. Mieheni kanssa asiasta puhuttiin aiemmin ja hän oli yrittämisen jatkamisen kannalla (ja silloin ehkä enemmän minäkin), mutta tänään selvisi tuo osuus,että en olisikaan ihan pelkkä työntekijä vaan saisin vastuuta huomattavasti enemmän. Kuulostaa niin hyvältä, mutta myös hankalalta! :D Ja toisaalta, en ole vielä edes saanut koko työpaikkaa. ;)
Kävin työhaastattelussa. Vielä en voi tietää, mutta lupaavalta vaikutti. Itse pidin tarjotusta paikasta ja haasteesta ja haastattelijat vaikuttivat kiinnostuneilta. Tämänhetkisessä paikassa minulla on mahdollisuus vain osa-aikaiseen työsuhteeseen, mutta tuolla olisi tarjolla kokopäiväistä työtä. Eikö kuulostakkin hyvältä!? ;D Ja sitten se MUTTA.... Jatkaakko yritystä vai pitääkkö siitä taukoa ja jos taukoilee,niin kuinka pitkään. =/ Jos tästä kierrosta ei ole tärpännyt, niin itse ehkä jopa taivun tauon kannalle. Jos ensikesään asti jaksaisi taukoilla, niin se olisi aika hyvä. Kyse on siitä,että mahdollinen tuleva työnantaja on pienyrittäjä ja jo pelkästään se saa minut pohtimaan mikä olisi reilua. Lisäksi omaan mahdollisuuteeni sisältyy ajatus,että pääsisin suunnittelemaan ja ideoimaan omaa tulevaa työmaatani ja miettimään miten sen saisi toimivaksi, siksi ei kuulosta oikein hauskalta jättää se ehkä keskeneräisenä jonkun muun käsiin ja tulla vuodenpäästä opettelemaan miten muut ovat ajatelleet asioiden toimivan. Toisaalta vaakakupissa painaa kilkattava biologinen kello ja se,että raskautuminen ei tosiaan näytä tapahtuvan ihan tuosta vaan. Mutta haluanko myöskään ottaa sitä riskiä,että esim.ensikuussa raskautuisin, he saisivat asian selville (vaikka pahoinvoinnin takia) ennenkö koeaika päättyy ja keksisivät syyn olla palkkaamatta minua, raskaus menisi kesken ja hyvä työpaikka sivu suun... Aikamoista jossittelua, mutta en voi olla pyörittelemättä asioita päässäni ja pohtimatta asiaa. KAIKKI ajatukset, vinkit, viisaudet ja käytännön järkeilyt otetaan vastaan. Mieheni kanssa asiasta puhuttiin aiemmin ja hän oli yrittämisen jatkamisen kannalla (ja silloin ehkä enemmän minäkin), mutta tänään selvisi tuo osuus,että en olisikaan ihan pelkkä työntekijä vaan saisin vastuuta huomattavasti enemmän. Kuulostaa niin hyvältä, mutta myös hankalalta! :D Ja toisaalta, en ole vielä edes saanut koko työpaikkaa. ;)
elenna
Sukkela juttelija
Moi,
Lotte, kuulostaa siltä, että stressaat ehkä liikaa? Toisaalta onhan se mietittävä haluaako varmasti lapsen, mutta miksi ruveta pitämään taukoa, jos on aiemmin jo päätetty, että lapsi halutaan. Kun vauva tulee, se on TODELLA iso elämänmuutos joka tapauksessa. Kokemusta ei ole, mutta näin mulle on kerrottu. Jos te haluatte vauvan ja jos olet jo siinä kolmikymppinen, niin miksi lähteä asiaa enää lykkäämään... Onko koskaan parempi hetki? Tietysti, jos et haluakaan vauvaa vielä, niin sitten pitäisi varmaan odottaa... itse en kyllä pitäisi taukoa työasioiden takia. Perhe on tärkeempi kuin työ :) Kaikki työnantajat ei tietysti niin ajattele, mutta työpaikkaa kohtaan ei ole kyllä millään tavalla epäreilua, että tulisit raskaaksi. Se on vaan asia, jonka kanssa työnantajat joutuvat elämään, eikä se heille ole kumminkaan niin iso asia kuin sinulle. Työnantaja jää voitolle joka tapauksessa. Ja jos nyt tosiaan sattuis käymään niin, että tuo työpaikka lipsahtaisi sulta ohi, niin saatathan saada tulevaisuudessa vielä paremman paikan tms. Mun mielestä kuulostaa aika pitkälle menevältä skenaariolta että tulisit just "huonoimmalla" hetkellä raskaaksi ja sitten se vielä vahingossa paljastuisi ja sitten menettäisit työpaikan...voihan niin käydä mutta todennäköisemmin ehkä ei käy. (Ja mähän siis muovaan vastaavia skenaarioita omassa päässänikin, että en väitä olevani mitenkään fiksumpi, mutta toiselle on helpompi sanoa....mullekin on siitä vähän sanottu, että stressaan turhaan.) Mutta tsemppiä pohdiskeluihin :) Tulevaisuudessa on se jännä puoli, että sitä ei voi suunnitella etukäteen... asioilla on kumminkin tapana järjestyä!
Santra87, kuulostaa kivalta tuo teidän lainalapsi :) Minustakin olisi kiva, jos tulisi oltua enemmän tekemisissä joidenkin muiden lasten kanssa. Ja jos vielä voi olla lapselle avuksi, niin aina parempi. Tsemppiä tädin odotteluun...sitähän minäkin täällä puuhaan :)
mietintämyssy, kiva kuulla sinusta taas :) Ei tietenkään loukkaannuta :) Kyllä tässä pitää koittaa mennä eteenpäin vastuksista (ja tädeistä) huolimatta :)
vatukka, toivottavasti oot jo paremmilla mielin.. ilmeisesti loppukierron puolella sinäkin. Tsemppiä odotteluun taas....
jessica3, kiitoksia tsemppauksista :)
Täällä mennään nyt kp25/29 elikkäs tädille pistetään kaikki valmiiksi lauantaina. Saapa nähdä miten käy. Jos tulee niin taidan olla helpottunut (ensi kuun kaukomatkustus lienee mukavampaa) mutta myös pettynyt ja jos täti ei tule niin taidan olla onnellinen :)
Lotte, kuulostaa siltä, että stressaat ehkä liikaa? Toisaalta onhan se mietittävä haluaako varmasti lapsen, mutta miksi ruveta pitämään taukoa, jos on aiemmin jo päätetty, että lapsi halutaan. Kun vauva tulee, se on TODELLA iso elämänmuutos joka tapauksessa. Kokemusta ei ole, mutta näin mulle on kerrottu. Jos te haluatte vauvan ja jos olet jo siinä kolmikymppinen, niin miksi lähteä asiaa enää lykkäämään... Onko koskaan parempi hetki? Tietysti, jos et haluakaan vauvaa vielä, niin sitten pitäisi varmaan odottaa... itse en kyllä pitäisi taukoa työasioiden takia. Perhe on tärkeempi kuin työ :) Kaikki työnantajat ei tietysti niin ajattele, mutta työpaikkaa kohtaan ei ole kyllä millään tavalla epäreilua, että tulisit raskaaksi. Se on vaan asia, jonka kanssa työnantajat joutuvat elämään, eikä se heille ole kumminkaan niin iso asia kuin sinulle. Työnantaja jää voitolle joka tapauksessa. Ja jos nyt tosiaan sattuis käymään niin, että tuo työpaikka lipsahtaisi sulta ohi, niin saatathan saada tulevaisuudessa vielä paremman paikan tms. Mun mielestä kuulostaa aika pitkälle menevältä skenaariolta että tulisit just "huonoimmalla" hetkellä raskaaksi ja sitten se vielä vahingossa paljastuisi ja sitten menettäisit työpaikan...voihan niin käydä mutta todennäköisemmin ehkä ei käy. (Ja mähän siis muovaan vastaavia skenaarioita omassa päässänikin, että en väitä olevani mitenkään fiksumpi, mutta toiselle on helpompi sanoa....mullekin on siitä vähän sanottu, että stressaan turhaan.) Mutta tsemppiä pohdiskeluihin :) Tulevaisuudessa on se jännä puoli, että sitä ei voi suunnitella etukäteen... asioilla on kumminkin tapana järjestyä!
Santra87, kuulostaa kivalta tuo teidän lainalapsi :) Minustakin olisi kiva, jos tulisi oltua enemmän tekemisissä joidenkin muiden lasten kanssa. Ja jos vielä voi olla lapselle avuksi, niin aina parempi. Tsemppiä tädin odotteluun...sitähän minäkin täällä puuhaan :)
mietintämyssy, kiva kuulla sinusta taas :) Ei tietenkään loukkaannuta :) Kyllä tässä pitää koittaa mennä eteenpäin vastuksista (ja tädeistä) huolimatta :)
vatukka, toivottavasti oot jo paremmilla mielin.. ilmeisesti loppukierron puolella sinäkin. Tsemppiä odotteluun taas....
jessica3, kiitoksia tsemppauksista :)
Täällä mennään nyt kp25/29 elikkäs tädille pistetään kaikki valmiiksi lauantaina. Saapa nähdä miten käy. Jos tulee niin taidan olla helpottunut (ensi kuun kaukomatkustus lienee mukavampaa) mutta myös pettynyt ja jos täti ei tule niin taidan olla onnellinen :)
elenna: Olet kyllä aivan oikeassa, MINÄ STRESSAAN LIIKAA! :D Olen vaan aikamoinen järjestelijä ja suunnittelija ja tämä on hankalaa, kun homma ei menekkään toivomallani aikataululla, mutta muut hommat etenee joten suunnitelmien muutoksiahan se vain tarkoittaa. ;) Periaatteessa työ ei muuten häiritsi, mutta tällä alalla ei tällaisia tilaisuuksia tule jokapäivä (eikä edes joka vuosi) vastaan, se tässä laittaa miettimään. Lapsia haluan kyllä ja biologinen kello tikittää huolestuttavan vauhdikkaasti... Ehkä se olisi vain viisainta antautua kohtalon vietäväksi. Jos olisin tullut 4kk sitten raskaaksi, tätä tilaisuutta en olisi edes saanut. Jospa siis luottaisin siihen,että kyllä asiat aina jotenkin järjestyy. :) Ja olen aivan samaa mieltä: on paljon helpompaa neuvoa toisia, kun päättää itse mitä tällaisessa tilanteessa tekee! ;D Mutta toisaalta juuri siksi minusta on kiva,että voin pyytää joltakulta ulkopuoliselta järjellistä mielipidettä,jotta ei tarvitse luottaa omaan vatvottuun ja hermoiltuun päätelmään. :D
Ja tsemppiä sinulle viimeisten päivien jännittämiseen! Toisaalta hyvä tilanne, koska kerrankin molemmat vaihtoehdot ovat hyviä. Toisaalta plussa olisi upea juttu, mutta nega taas antaa mahdollisuuden nauttia lomasta rennommin (ja kukapa tietää mitä se toisi tullessaan.. ;) ). Onko ollut mitään tavallisuudesta poikkeavia oireita? Vai oletko yrittänyt olla nyt niitä pohtimatta ja kuuntelematta?
Ja tsemppiä sinulle viimeisten päivien jännittämiseen! Toisaalta hyvä tilanne, koska kerrankin molemmat vaihtoehdot ovat hyviä. Toisaalta plussa olisi upea juttu, mutta nega taas antaa mahdollisuuden nauttia lomasta rennommin (ja kukapa tietää mitä se toisi tullessaan.. ;) ). Onko ollut mitään tavallisuudesta poikkeavia oireita? Vai oletko yrittänyt olla nyt niitä pohtimatta ja kuuntelematta?
elenna
Sukkela juttelija
Lotte, oon muuten kanssa huomannut että miehellä on yleensä ihan kohtuu järjellisiä ajatuksia... kannattaa niitäkin kuunnella :) Tossa keskenmenon jälkeen kyselin mieheltä, että jatketaanko me nyt yritystä kuitenkin (halusin olla varma hänen mielipiteestä. Mut sit hän vaan sanoi, että miksi mä sitä kyselen koko ajan, että eikös me sovittu että lapsi tehdään....eli aikoo jatkaa samalla linjalla.
Ei mulla varmaankaan oo ollut sellasia oireita, mitä ei olis muissa kierroissa ollut. Kaikenlaisia mahatuntemuksia tietysti on, mutta niitä on kyllä aina..... Sitä vähän mietin, että olisko maha ihan vähän kuralla vai kuvittelenko vaan. Sellasta oli sillä kertaa kun viimeks olin raskaana. Mut eipä noista voi tietää, niin paljon kaikkea oiretta on ollut myös aiemmin. Tänään dpo10 ja lauantaihin asti pitäis tätiä odotella :O Ellei tuhruilu ala aiemmin...
Ei mulla varmaankaan oo ollut sellasia oireita, mitä ei olis muissa kierroissa ollut. Kaikenlaisia mahatuntemuksia tietysti on, mutta niitä on kyllä aina..... Sitä vähän mietin, että olisko maha ihan vähän kuralla vai kuvittelenko vaan. Sellasta oli sillä kertaa kun viimeks olin raskaana. Mut eipä noista voi tietää, niin paljon kaikkea oiretta on ollut myös aiemmin. Tänään dpo10 ja lauantaihin asti pitäis tätiä odotella :O Ellei tuhruilu ala aiemmin...
vatukka
Vauhtiin päässyt keskustelija
Santra87: Me mietittiin myös vuoden verran ennen kuin jätettiin ehkäisy pois. Nyt kyllä harmittaa, että mietittiin niin kauan, mutta mistäpä sen silloin tiesi. Nuo pikkuiset on niin ihania. :) Mun siskon poika on vähän yli kahden ja yritänkin nähdä sitä mahdollisimman usein.
Lotte: Onpa hankala tilanne, kun et edes tiedä työpaikasta varmaksi. Kannattaa varmaan odottaa kuinka siinä käy, ennen kuin liikaa alkaa suunnitella ja miettiä. Tuo stressaaminen kuulostaa niin tutulta. Jos kuitenkin päädyt tauolle, niin ei kai sitä kesään asti tarvi odottaa vai alkaisiko työ kovin pitkän ajan päästä? Onhan sitä raskausaikakin aikaa tehdä töitä.
elenna: Kyllä mä olen jo päässyt enimmästä harmistuksesta. Tsemppiä odotukseen, pitkät 3-4 päivää jännittämistä edessä. :)
Mulla on mitä ilmeisemmin dpo 3 menossa. Juuri kun sanoin, ettei mun ovulaatioon liity ihmeempiä nipistelyjä, taisin kokea elämäni ensimmäiset ovulaatiokivut. Lauantaina sattui niin alas oikealle parin tunnin ajan, ettei se oikein muutakaan vatsakipua voinut olla. Toisaalta kuukautiskivutkin on voimistuneet, niin ehkä sitten ovulaatio on myös muuttunut kivuliaaksi.
Lotte: Onpa hankala tilanne, kun et edes tiedä työpaikasta varmaksi. Kannattaa varmaan odottaa kuinka siinä käy, ennen kuin liikaa alkaa suunnitella ja miettiä. Tuo stressaaminen kuulostaa niin tutulta. Jos kuitenkin päädyt tauolle, niin ei kai sitä kesään asti tarvi odottaa vai alkaisiko työ kovin pitkän ajan päästä? Onhan sitä raskausaikakin aikaa tehdä töitä.
elenna: Kyllä mä olen jo päässyt enimmästä harmistuksesta. Tsemppiä odotukseen, pitkät 3-4 päivää jännittämistä edessä. :)
Mulla on mitä ilmeisemmin dpo 3 menossa. Juuri kun sanoin, ettei mun ovulaatioon liity ihmeempiä nipistelyjä, taisin kokea elämäni ensimmäiset ovulaatiokivut. Lauantaina sattui niin alas oikealle parin tunnin ajan, ettei se oikein muutakaan vatsakipua voinut olla. Toisaalta kuukautiskivutkin on voimistuneet, niin ehkä sitten ovulaatio on myös muuttunut kivuliaaksi.
P_K
Vauhtiin päässyt keskustelija
Varoitus: Nyt tulee purkautumisviesti ja paljon oma napailua. Koittakaa kestää, mun tarvii saada tää "ulos", jos se pahaolo ja ahdistus sillä laantuis...
Mä tunnen olevani niin yksin, ei ole ketään kelle jutella. Kyyneleet silmissä nytkin, kun ahdistaa tää "yksinäisyys". Mun ainoat ystävät asuu kaikki eri paikkakunnalla ja niillä on kaikilla jo lapsia ja sillä tavoin eri elämäntilanne, joten tunnen oloni aika ulkopuoliseksi. Ja tuntuu, etten voi mennä heille tällaisesta asiasta kunnolla edes purkautumaan. Läheisimmän ystäväni kanssa käytiin ennen sellaisia maratoonipuheluita, joissa puitiin molempien elämää, mutta nyt hänellä ei enää ole sellaiseen aikaa tai halua, kun hänellä on oma, puoli vuotias lapsi kotona. Niiden muutamien puheluiden (jotka on käyty lapsen synnyttyä) sisältö on muuttunut olennaisesti, ja osan aikaa niistäkin hän puhuu, joko lapselleen tai miehelleen lapsen hoidosta. Tiedän ja ymmärrän, että lapsi on tärkeä ja etusijalla, mutta kyllä se isä pärjää sen aikaa sen lapsen kanssa, ilman että hänen tarvitsee koko ajan huudella kesken puhelun jotain lapseen liittyvää. Lisäksi puhelut on loppuneet yleensä aika lyhyeen, kun on pitänyt lähteä hoitamaan jotain lapseen liittyvää. Hän ei siis osaa ottaa edes sitä pientä hetkeä, rauhoittaa sitä vain itselleen ja minulle, jotta me voisimme jutella rauhassa. Puhu siinä sitten mistään tällaisista asioista. Sekään ei auttanut, kun pyysin että hän soittaisi silloin kun olisi hänelle sopiva hetki, vauvan nukkuessa tms., jolloin hän pystyisi edes hetken juttelemaan rauhassa. Odottelen sitä hetkeä edelleen, ei ole soittoa kuulunut vieläkään.
Mä tunnen olevani niin yksin, ei ole ketään kelle jutella. Kyyneleet silmissä nytkin, kun ahdistaa tää "yksinäisyys". Mun ainoat ystävät asuu kaikki eri paikkakunnalla ja niillä on kaikilla jo lapsia ja sillä tavoin eri elämäntilanne, joten tunnen oloni aika ulkopuoliseksi. Ja tuntuu, etten voi mennä heille tällaisesta asiasta kunnolla edes purkautumaan. Läheisimmän ystäväni kanssa käytiin ennen sellaisia maratoonipuheluita, joissa puitiin molempien elämää, mutta nyt hänellä ei enää ole sellaiseen aikaa tai halua, kun hänellä on oma, puoli vuotias lapsi kotona. Niiden muutamien puheluiden (jotka on käyty lapsen synnyttyä) sisältö on muuttunut olennaisesti, ja osan aikaa niistäkin hän puhuu, joko lapselleen tai miehelleen lapsen hoidosta. Tiedän ja ymmärrän, että lapsi on tärkeä ja etusijalla, mutta kyllä se isä pärjää sen aikaa sen lapsen kanssa, ilman että hänen tarvitsee koko ajan huudella kesken puhelun jotain lapseen liittyvää. Lisäksi puhelut on loppuneet yleensä aika lyhyeen, kun on pitänyt lähteä hoitamaan jotain lapseen liittyvää. Hän ei siis osaa ottaa edes sitä pientä hetkeä, rauhoittaa sitä vain itselleen ja minulle, jotta me voisimme jutella rauhassa. Puhu siinä sitten mistään tällaisista asioista. Sekään ei auttanut, kun pyysin että hän soittaisi silloin kun olisi hänelle sopiva hetki, vauvan nukkuessa tms., jolloin hän pystyisi edes hetken juttelemaan rauhassa. Odottelen sitä hetkeä edelleen, ei ole soittoa kuulunut vieläkään.
Koen miltein, ettei tämä ystävä kaipaa/tarvitse ystävyyttäni enää, eikä hän koe minun kuulumisiani mitenkään merkityksellisiksi. Hänellä on tietysti myös niitä äiti-ystäviä, jotka tuntuvat varmasti tällä hetkellä hänelle läheisimmiltä, kun voivat samaistua hänen elämäänsä. Parasta oli, kun me käytiin miehen kanssa heidän luonaan kylässä tässä taannoin, silloin me katsoimme vierestä yli kolmen tunnin ajan, kun hän syötti/puki/pesi ja leikitti lasta, ei hän hetkeksikään pyrkinyt jättämään lasta vähemmälle huomiolle ja keskittynyt kauempaa tulleisiin vieraisiin. Tuli oikeasti sellainen olo, että ei ollut kauhean toivottua seuraa. Ei hänellä ollut vieraille aikaa, vaikka lapsi oli periaatteessa silloin vielä niin pieni, ettei häntä olisi ollut pakko huomioida koko ajan. Kyllä ne lapset näyttää, jos ne tarvitsee/haluaa sitä huomiota, vai olenko väärässä. Missään muussa lapsiperheessä en ole koskaan tuntenut oloani niin vaivautuneeksi ja ulkopuoliseksi kuin tuon käynnin aikana, ikään kuin olisin ollut vain kärpäsenä katossa, seurannut jonkun ihmisen elämää sivusta. Ikään kuin me ei ois tunnettu lainkaan, vaikka joskus on oltu niin läheiset, ettei vois uskoa mistä kaikesta on puhuttu.
Mulla on maailman ihanin mies, hän on sanomattakin mun paras ystävä ja me ollaan kyllä tosi tiiviisti kaikki vapaa-aikakin yhdessä, kun kummallakaan ei ole varsinaisesti mitään harrastuksia. Mutta hän ei ole sellainen keskustelija-tyyppi eli hänen kanssaan jos yrittää keskustella se on sellaista monologia, johon mies hymähtelee aina jotain väliin. Tästäkin syystä mä kaipaisin itselleni juttuseuraa ystävistä, joita mulla ei ole. Ei ole koskaan kunnolla ollutkaan ja aikuisena uusien ystävien löytäminen on kovin vaikeaa, kun ei mulla ole työkavereitakaan tässä nykyisessä työssä. Nykyisin tunnen siis läheisimmäksi ystäväkseni tämän em. ihmisen, johon tutustuin vasta nyt aikuisiällä yhteisen koulutuksen yhteydessä. Hän kuitenkin asuu toisella paikkakunnalla ja hänen elämäntilanteensa on kovin erilainen...ainakin toistaiseksi.
Niinku kaikki tietää, että me ollaan annettu lapselle lupa tulla, jos on tullakseen, mutta mies ei ymmärrä, ettei se ihan itsekseen sieltä tule, sen eteen pitää kuitenkin tehdä "töitä". Tässä on nyt puoli vuotta yritetty vaihtelevalla tehokkuudella. Alkuun näytti ihan siltä, että mieskin oli asiasta niin innoissaan, että makkarin puolella oli tosi aktiivista, paljon aktiivisempaa kuin aiemmin, mutta se olikin näköjään vain muutaman kuukauden kestävää silmänlumetta.
Nykyään mies on ollut iltaisin niin väsynyt, etten ole jaksanut edes mainita asiasta. Saan toki syyttää osittain itseänikin, etten halua seksiä sponttaanisti keskellä päivää vaan mieluummin illalla, ja vasta suihkun jälkeen. Tuossa asiassa voisin toki itse kunnostautua, mutta se ei ole minusta se suurin ongelma. Vaan se seksin vähyys, meillä on ilmeisesti kummallakin aika mitättömät halut, se on todettu jo tässä vuosien varrella, kun tätä yhteistä taivalta on takana jo yli kymmenen vuotta. Mutta tässä tilanteessa siitä on kyllä haittaa, koska pitäisi yrittää olla aktiivisempi. Uskon, että sitä sponttaaniutta voisi kyllä minulta löytyä, jos mies näyttäisi halukkuuden merkkejä, kun mä yleensä tarvitsen itse innostuakseni sellaista oikeanlaista huomiota. Mun täytyy saada tuntea, että mies haluaa mua. Ja ikinä en ole miestä torjunu, että sen takia ei miehen pitäisi ainakaan olla aloitteissaan varovainen. Jos yritän itse viestittää miehelle, että ”miten olis” niin hän ei niitä ole kyllä koskaan niitä yrityksiä bongannut. Ei, se täytyy hyökätä vaan kimppuun, jos meinaa jotain saada. Eli jos se raskautumisen mahdollisuus muutoinkin on niin olemattoman pieni, niin ei se ainakaan auta, että jos yrityskertoja on tyyliin yks kaks koko kuukautena. Mies on kyllä hieman ujo ja tuntuu, että hänelle aloitteen tekeminen on paljon helpompaa silloin, kun hän on ottanut jotain, joten se tarkoittaa sitä, että hän tekee aloitteita vain vkl:sin pienessä sievässä.Mutta ei se riitä, ellei se ovis satu sitten olemaan just sillon vkl:na. Lukuunottamatta nyt niitä alkuaikoja, jolloin peittoa heiluteltiin niin tiuhaan etten meinannut todeksi uskoa. Siitä onkin sitten taannuttu takaisin todellisuuteen.
Huoh, jospa tämä nyt tästä helpottaisi, kun sain kaiken ton "ulos". Sori, jos jollekin tuli jo vähän liikaa infoa musta ja mun tilanteesta. Miehelle olen kyllä puhunut kaikista noista asioista, mut en mä saa siitä mitään irti, ehkä se ois kuitenkin alkanu ajattelemaan asiaa, tai niin mä ainakin toivon.Nyt mun pitää mennä kuivaamaan nää kyyneleet...
P_K: Ymmärrän tilanteesi ystävien suhteen turhankin hyvin. Myös minun parhaat ystävät asuvat aivan eripuolella Suomea ja olemme aika harvoin yhteyksissä. Lähimpänä asuva "ystävä" on tuntunut olevan viimeisen vuoden niin kiireinen,että en tiedä olemmeko enää ystäviä. Ennen tapasimme usein, soittelimme tai laitoimme sähköpostia. Minun vaihdettua työpaikkaa (olimme samassa työpaikassa) hän on tuntunut löytävän uusia ystäviä työympyröistä ja hänellä ei tunnu olevan enää yhtään aikaa minulle. Minulla on häntä ja keskustelujamme ikävä, mutta tuntuu turhauttavalta "kerjätä" huomiota kerta kerran jälkeen. Ottakoon hän yhteyttä, jos yhä haluaa, se sopii kyllä minulle, mutta olen väsynyt juoksemaan hänen perässään. Noin kuvainnollisesti.. Ja tämän seurauksena olen samassa tilanteessa kuin sinä. Muilla ystävillä ja sikoilla on pieniä lapsia ja montakertaa heidän kanssaan keskustelut ja vierailut ovat samanlaisia kuin kuvailit. Pidän kyllä ks. lapsista, mutta itselle hankalista asioista keskustelu ei ole mukavaa eikä helppoa, jos toisen huomio tuntuu olevan kokoajan lapsissa. :( Minä en ainakaan ole vielä keksinyt fiksua ratkaisua tähän. Ehkä vielä joskus keksin. En kuitenkaan halua uskoa,että kaikki ystäväni pitäisivät minua ja juttujani niin arvottomina,että eivät voi keksittyä niihin hetkeksikään 100%:lla. :D Ehkä asia selviää jos ja kun olen jonain päivänä itse äiti. Toivottavasti osaan silloin keskittyä välillä myös ystäviini,enkä ainoastaan lapseeni. :) Joten P_K, avaudu vaan rauhassa tänne ja jos keksit miten saat nätisti huomautettua asiasta ystävällisesti, niin vinkkaa neuvo meille muillekkin. ;)
Mitä jos kokeilisit sitten itse ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ovulaatioviikolla kokeilisit löysätä hieman ja kelpuuttaa myös spontaanin seksin päivällä ja ehkä jopa yllättää miehesi ja vietellä hänet. Käy vaikka ostamassa itsellesi joku superseksikäs alusasu ja käy sitten kirjaimellisesti käsiksi, jos miehesi ei tuosta huolimatta ymmärrä vihjettä. ;) Voihan olla,että jos itse teet aloitteen,että seksi käy myös päivällä jne. niin ujo miehesikin uskaltautuu tekemään aloitteita taas hieman aktiivisemmin. Sitten et voi ainakaan syyttää itseäsi siitä,että et olisi yrittänyt. :) Tai pystyisittekö irtautumaan jonnekin viikonlopuksi tms. ihan kahdestaan ja keskittymään vain yhdessäoloon? Tai Kamasutra joululahjaksi?... ;) Meneekö jo liian villeiksi ehdotuksiksi? :)
vatukka: Kuin pitkä kierto sinulla olikaan? Ajattelin vaan,että onko tuo kirpaisu ovulaatiota vai kiinnittymistä? :)
elenna: Mistäpä noita oireita tosiaan voi tietää, mutta eihän sitä tosiaan ikinä tiedä, josko tuo vatsan sekaisin oleminen vaikka olisikin vihje jostain ihanasta. :D Monta piiitkää päivää vielä lauantaihin.. Toivotan paljon muuta ajateltavaa siihen asti! ;)
Mitä jos kokeilisit sitten itse ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ovulaatioviikolla kokeilisit löysätä hieman ja kelpuuttaa myös spontaanin seksin päivällä ja ehkä jopa yllättää miehesi ja vietellä hänet. Käy vaikka ostamassa itsellesi joku superseksikäs alusasu ja käy sitten kirjaimellisesti käsiksi, jos miehesi ei tuosta huolimatta ymmärrä vihjettä. ;) Voihan olla,että jos itse teet aloitteen,että seksi käy myös päivällä jne. niin ujo miehesikin uskaltautuu tekemään aloitteita taas hieman aktiivisemmin. Sitten et voi ainakaan syyttää itseäsi siitä,että et olisi yrittänyt. :) Tai pystyisittekö irtautumaan jonnekin viikonlopuksi tms. ihan kahdestaan ja keskittymään vain yhdessäoloon? Tai Kamasutra joululahjaksi?... ;) Meneekö jo liian villeiksi ehdotuksiksi? :)
vatukka: Kuin pitkä kierto sinulla olikaan? Ajattelin vaan,että onko tuo kirpaisu ovulaatiota vai kiinnittymistä? :)
elenna: Mistäpä noita oireita tosiaan voi tietää, mutta eihän sitä tosiaan ikinä tiedä, josko tuo vatsan sekaisin oleminen vaikka olisikin vihje jostain ihanasta. :D Monta piiitkää päivää vielä lauantaihin.. Toivotan paljon muuta ajateltavaa siihen asti! ;)
vatukka
Vauhtiin päässyt keskustelija
P_K: Voin kuvitella miltä sinusta tuntuu, varsinkin tuon ystäväsi suhteen. Voisin sanoa, että mulla on ikävä omaa siskoani. Oltiin mielestäni todella läheisiä ennen kuin hän sai lapsen. Lapsi on toki minullekin hyvin rakas, mutta mistään oikeasti minulle tärkeästä ei enää puhuta. Jos yritänkin keskustella vaikka siitä, kuinka pahalta keskenmeno ja yrittämisen pitkittyminen tuntuvat, saan vastaukseksi jotain ylimalkaista kuten "ei saa stressata". Muutenkin pojan läsnäollessa ei viitsi mistään kovin kummoisesta puhua ja poikahan on aina mukana. Yritin itseasiassa sanoa siskolleni, että olisi joskus kiva nähdä niin, että ehditään jutella, mutta hän näytti lähinnä kummastuneelta. Eli ei löydy minultakaan ratkaisua, mitä ystävällesi voisi sanoa tai mitä sen päässä liikkuu. Toivotaan ettei itse unohdeta ympäröivää maailmaa ja muita ihmisiä KUN saadaan omat lapset. Silläpä minäkin tänne silloin tällöin avaudun, kun ei ole sellaista ystävää kelle näistä asioista puhuisi, ainakaan niin että tuntuisi että toinen ymmärtää ja pystyy eläytymään. Raskaana olevan ystäväni kanssa ollaan alettu uudelleen lähentyä, mutta saa nähdä mihin vauvamaailmaan hän sulkeutuu lapsen synnyttyä. Omaan mieheen pätee muuten myös tuo, että keskustelu tarkoittaa mun monologia ja jonkinlaisen vastakaiun nyhtämistä. Ei se vaan riitä korvaamaan naispuolisia ystäviä.
Meillä mies ei oikein tunnistanut hienovaraisia aloitteita ja jos taas hilluin stringeissä eikä miestä huvittanutkaan väsymyksen, nälän tms. vuoksi, tunsin itseni todella typeräksi ja torjutuksi. Meillä ratkaisu löytyi siitä, että kysyn suoraan olisiko tänään jotain luvassa. Enpä tiedä onko tästä mitään apua teille, koska tuo nyt ei ole kovin romanttista eikä viettelevää kumpaankaan suuntaan. Ehkä jos mies tekisi sitten halutessaan aloitteen varsinaiseen toimintaan.
Lotte: Mun kierto on normaalisti ollut 29 päivää. Kiinnittymiseksi siis olisi vähän aikaista (eikö siihen mene useita päiviä ovulaatiosta?) ja ovulaatioksi vähän myöhäistä. Olisikin ollut kiinnittymistä ja mun selkään puskevat näpyt silloin oireita, mutta valitettavasti pidän ovulaatiokipuja todennäköisempänä vaihtoehtona.
Meillä mies ei oikein tunnistanut hienovaraisia aloitteita ja jos taas hilluin stringeissä eikä miestä huvittanutkaan väsymyksen, nälän tms. vuoksi, tunsin itseni todella typeräksi ja torjutuksi. Meillä ratkaisu löytyi siitä, että kysyn suoraan olisiko tänään jotain luvassa. Enpä tiedä onko tästä mitään apua teille, koska tuo nyt ei ole kovin romanttista eikä viettelevää kumpaankaan suuntaan. Ehkä jos mies tekisi sitten halutessaan aloitteen varsinaiseen toimintaan.
Lotte: Mun kierto on normaalisti ollut 29 päivää. Kiinnittymiseksi siis olisi vähän aikaista (eikö siihen mene useita päiviä ovulaatiosta?) ja ovulaatioksi vähän myöhäistä. Olisikin ollut kiinnittymistä ja mun selkään puskevat näpyt silloin oireita, mutta valitettavasti pidän ovulaatiokipuja todennäköisempänä vaihtoehtona.
elenna eihän sitä tiedä mitä nuo tuntemuksesi ovat ;)
Lotte Koita olla murehtimatta liikoja, eihän sitä koskaan tiedä miten asiat kääntyvät :) Yleensä kuitenkin jotenkin parhain päin.
P_K Toi sun tilanne on kieltämättä todella todella hankala, eikä tohon nyt osaa mitään sanoa... Kun en tiedä miten pukisin nyt ajatuksiani sanoiksi...
Omaksi "onnekseni" kierto oli edellistä hieman lyhyempi, sillä sattui kohdalle yllätyksenä ulkomaanmatka, kun ei kaverin matkaseuralainen päässytkään mukaan, niin lähden sitten paikaamaan tuota, olisi muuten seuraava ovis ollut vasta reissussa, nyt sentään on siinä juuri päivää ennen reissua, eikä lomalla toivottavasti kerkeä ressaamaan sitten yhtään...
Nyt jännätään vaan Karjala-turnauksen lopputulosta :D
Lotte Koita olla murehtimatta liikoja, eihän sitä koskaan tiedä miten asiat kääntyvät :) Yleensä kuitenkin jotenkin parhain päin.
P_K Toi sun tilanne on kieltämättä todella todella hankala, eikä tohon nyt osaa mitään sanoa... Kun en tiedä miten pukisin nyt ajatuksiani sanoiksi...
Omaksi "onnekseni" kierto oli edellistä hieman lyhyempi, sillä sattui kohdalle yllätyksenä ulkomaanmatka, kun ei kaverin matkaseuralainen päässytkään mukaan, niin lähden sitten paikaamaan tuota, olisi muuten seuraava ovis ollut vasta reissussa, nyt sentään on siinä juuri päivää ennen reissua, eikä lomalla toivottavasti kerkeä ressaamaan sitten yhtään...
Nyt jännätään vaan Karjala-turnauksen lopputulosta :D
Kiitos kaikille rauhoittelusta ja järkeilystä! Kyllähän se ulkopuolinen näkökanta on aina hyvä, kun ei ole liikaa tunteet ja hermoilut pelissä. Nyt kuitenkin minulla kp 23/27-28 ja huomaan miettiväni paljon enemmän ensiviikkoa kuin mahdollista tulevaa työpaikkaa. Eli tauon,etenkään pitkän sellaisen pitäminen voisi olla todella haastavaa. :)
vatukka: Kieltämättä hieman hassusti kipuilusi tuntuu asettuvan kiertoon. Mutta toisaalta jos minulla kierto 27-28päivää ja ovulaatio taisi olla keskiviikkona, niin ei tuo sinun lauantaisi sitten niin myöhäiseltä kuulosta. :) Jos vaikka nyt sitten teillä tärppäisi, kun ovulaatiokin ilmoitti noin radikaalisti itsestään. ;)
Vielä omaa napaa.. Minulla on nyt jo muutamana päivänä ajoittain rutistellut oikeaa alavatsaa. Tämä on taas hieman uudenlaisia tuntemuksia kiertoon. En halua innostua niistä, koska joka kierto on tuntunut poikkeavan edellisestä, mutta kirjaan nekin taas "mustaan kirjaani" ja kaikesta huolimatta mietin syvällä takaraivossani: olisiko mitenkään mahdollista... :D Eiköhän sen ensiviikko taas kerro mitä ne olivat. Ja siihen asti on onneksi (kiitos isänpäivän) niin paljon kiirettä, että ei tarvitse liikoja omaa napaa kuunnella/tuijotella.
Hauskaa isänpäivä-viikonloppua kaikille! Toivottavasti ensivuonna sitä juhlitaan jo kaikkien meidänkin kodeissa! =)
vatukka: Kieltämättä hieman hassusti kipuilusi tuntuu asettuvan kiertoon. Mutta toisaalta jos minulla kierto 27-28päivää ja ovulaatio taisi olla keskiviikkona, niin ei tuo sinun lauantaisi sitten niin myöhäiseltä kuulosta. :) Jos vaikka nyt sitten teillä tärppäisi, kun ovulaatiokin ilmoitti noin radikaalisti itsestään. ;)
Vielä omaa napaa.. Minulla on nyt jo muutamana päivänä ajoittain rutistellut oikeaa alavatsaa. Tämä on taas hieman uudenlaisia tuntemuksia kiertoon. En halua innostua niistä, koska joka kierto on tuntunut poikkeavan edellisestä, mutta kirjaan nekin taas "mustaan kirjaani" ja kaikesta huolimatta mietin syvällä takaraivossani: olisiko mitenkään mahdollista... :D Eiköhän sen ensiviikko taas kerro mitä ne olivat. Ja siihen asti on onneksi (kiitos isänpäivän) niin paljon kiirettä, että ei tarvitse liikoja omaa napaa kuunnella/tuijotella.
Hauskaa isänpäivä-viikonloppua kaikille! Toivottavasti ensivuonna sitä juhlitaan jo kaikkien meidänkin kodeissa! =)
elenna
Sukkela juttelija
Tänään on ollut aika huono päivä. Oksettava olo alkoi eilen, joten tein aamulla testin ja negahan siinä oli ja pari tuhruntippaakin tuli jo, joten raskaana en hyvin todennäköisesti ole. No ei siinä mitään, mutta koko päivän on sitten ollut oksettava ja tosi huono olo :( Välillä vaan vähän helpottanut. Ilmeisesti nämä ovat nykyään (lue: keskenmenon jälkeen) minun pms-oireitani :( Olen tässä illalla nyt sitten taas miettinyt, että mikähän mussa on vikana... ja johtuuko nämä pms-raskausoireet samasta syystä kuin keskenmenoni: mulla oli jo ennen raskautta yksi vastaavanlainen kierto jossa oli raskausoireet ja nega ennen kuukautisia.
Pitää miettiä, pitäisikö asiasta mennä kysymään joltain lääkäriltä... ja mistä.. hankalaa kun pitää aina miettiä yrittääkö mennä kunnalliselle puolelle (jossa on nyt mun kaikki keskenmenotiedot), vaiko työterveyteen.... Saas nähdä.
Mutta josko se täti tulee huomenna niin ehkä jossain vaiheessa sitten olokin helpottaa, jos ja kun nämä pms-oireita ovat. On kyllä todella rasittavaa kärsiä tällaista pahoinvointia ihan turhaan, kun ei ole raskaana :(
vatukka, noita oviskipuja voi ilmeisesti olla "jaksoittain". Ainakin se yksi lääkäri sanoi mulle, että ne johtuvat enemmästä nesteestä munasarjoissa... mullahan niitä kipuja on ollut viime helmikuusta asti..
P_K, minullekin on kyllä tuttu tuo yksinäisyys-asia... mustakin tuntuu, että olen etääntynyt tosi paljon yhdestä ystävästä joka oli mulle tosi tärkeä ja läheinen ja se on tuntunut aika kamalalta... olemme vielä "ystäviä", mutta välillä tuntuu että hän oikeasti välttelee minua, välillä taas on tosi kiva. Onneksi olen tänä vuonna saanut yhden uuden ystävän ja toivon että voisimme tulla hänen kanssaan läheisemmiksi pikkuhiljaa... Toivon että et menetä tuota ystävääsi vaan että tilanne helpottuisi ainakin sitten kun tuo pahin vauva-aika menee ystävälläsi ohi. Ehkä se ensimmäisen lapsen tulo vaan on niin iso asia, että asiat hämärtyvät...ei ehkä muista ajatella sillä tavalla muita ihmisiä tai ei riitä energiaa siihen tai jotain. Kun aloin seurustelemaan, taisin sortua siihen, että muille koulukavereille oli tosi vähän aikaa (juuri silloin kun heitä olisi ollut kerrankin). Myöhemmin se kadutti, kun ei sitten ollutkaan muita läheisiä ystäviä kuin mies (mutta siitä on kauan).
Meillä on myös tuota pakkopullaseksi-ongelmaa jonkin verran. Mies on aina ollut se, joka haluaa harvemmin, ja minusta tuntuu, että nytkin joudun useimmiten tekemään aloitteen. Ja välilä tuntuu, että kaiken muunkin. Ja lisäksi stressaamaan siitä, että saadaan hommat hoidettua. No, ei se nyt koko ajan ole noin paha miltä kuulostaa, mutta kuitenkin. Minusta ovistestit ovat auttaneet tässä. Kun testi ei vielä näytä plussaa, niin ei tarvitse niin paljoa stressata puuhailuista (vaikkakin olisi kai niitä kertoja hyvä olla joku/joitakin jo ennen ovulaatiota, mutta päivällä ei ole niin tarkasti väliä). Sitten kun ovis tulee, niin on se homma aina jotenkuten saatu hoidettua, mutta yleensä siis se vaatii minulta hieman "uhrautumista hyvän asian eteen" :D koska haluan olla aivan varma että onnistutaan. Olen myös ajatellut että sitten kun olen raskaana, niin ehkä tilanne kääntyy toisinpäin ja ehkä mies "joutuu" tekemään aloitteet useammin...mikä olisi mukavaa... Minäkin käytän aika usein tuota vatukan taktiikkaa, että kyselen vähän asiasta...tyyliin olisikohan tänään vai huomenna parempi...mutta liikaa siitä ei kuulemma saa kysellä, ettei mene innostus :I Miehet.... niitä nyt vaan tarvitaan tässä.... :D
Santra87, mukavaa matkaa sitten vain :)
Lotte, mulla oli kanssa sellaista toispuoleista pistämistä kerran tuossa vaiheessa ja innostuin siitä googlailtuani sitten, että sehän voi olla raskausoire (keltarauhanen aiheuttaa kun se alkaa toimia siellä kovemmin). Mutta mulla ei kyllä ollut raskaudesta kyse vaan se oli vaan ovulaation jälkeen jäänyt oireilemaan muuten vaan, se jatkui koko seuraavan kierronkin. Lääkäri sanoi, että se on ihan normaalia (minähän pelkäsin jo vaikka mitä). Mulla oli tuolloin kyllä muitakin "raskausoireita" aika vahvasti vaikka en ollut raskaana, en tiiä sitten mitä ne oli.
Tosta taukoilusta... me ei tietysti kovin tarkasti tiedetä sun tilanteita joten siksi meidän mielipiteet on vajaita, mutta hyvä jos niistä jotain hyötyä on. Tällä kierroksella huomasin että en todellakaan pystynyt pitämään mitään taukoa...kauhea vauvakuumepuuska iski juuri ovista edeltävänä päivänä ;)
Jep. Mulla oli aika väsyneet avautumisfiilikset tällä kertaa, mutta eiköhän se tästä. Tsemppejä kaikille!
Pitää miettiä, pitäisikö asiasta mennä kysymään joltain lääkäriltä... ja mistä.. hankalaa kun pitää aina miettiä yrittääkö mennä kunnalliselle puolelle (jossa on nyt mun kaikki keskenmenotiedot), vaiko työterveyteen.... Saas nähdä.
Mutta josko se täti tulee huomenna niin ehkä jossain vaiheessa sitten olokin helpottaa, jos ja kun nämä pms-oireita ovat. On kyllä todella rasittavaa kärsiä tällaista pahoinvointia ihan turhaan, kun ei ole raskaana :(
vatukka, noita oviskipuja voi ilmeisesti olla "jaksoittain". Ainakin se yksi lääkäri sanoi mulle, että ne johtuvat enemmästä nesteestä munasarjoissa... mullahan niitä kipuja on ollut viime helmikuusta asti..
P_K, minullekin on kyllä tuttu tuo yksinäisyys-asia... mustakin tuntuu, että olen etääntynyt tosi paljon yhdestä ystävästä joka oli mulle tosi tärkeä ja läheinen ja se on tuntunut aika kamalalta... olemme vielä "ystäviä", mutta välillä tuntuu että hän oikeasti välttelee minua, välillä taas on tosi kiva. Onneksi olen tänä vuonna saanut yhden uuden ystävän ja toivon että voisimme tulla hänen kanssaan läheisemmiksi pikkuhiljaa... Toivon että et menetä tuota ystävääsi vaan että tilanne helpottuisi ainakin sitten kun tuo pahin vauva-aika menee ystävälläsi ohi. Ehkä se ensimmäisen lapsen tulo vaan on niin iso asia, että asiat hämärtyvät...ei ehkä muista ajatella sillä tavalla muita ihmisiä tai ei riitä energiaa siihen tai jotain. Kun aloin seurustelemaan, taisin sortua siihen, että muille koulukavereille oli tosi vähän aikaa (juuri silloin kun heitä olisi ollut kerrankin). Myöhemmin se kadutti, kun ei sitten ollutkaan muita läheisiä ystäviä kuin mies (mutta siitä on kauan).
Meillä on myös tuota pakkopullaseksi-ongelmaa jonkin verran. Mies on aina ollut se, joka haluaa harvemmin, ja minusta tuntuu, että nytkin joudun useimmiten tekemään aloitteen. Ja välilä tuntuu, että kaiken muunkin. Ja lisäksi stressaamaan siitä, että saadaan hommat hoidettua. No, ei se nyt koko ajan ole noin paha miltä kuulostaa, mutta kuitenkin. Minusta ovistestit ovat auttaneet tässä. Kun testi ei vielä näytä plussaa, niin ei tarvitse niin paljoa stressata puuhailuista (vaikkakin olisi kai niitä kertoja hyvä olla joku/joitakin jo ennen ovulaatiota, mutta päivällä ei ole niin tarkasti väliä). Sitten kun ovis tulee, niin on se homma aina jotenkuten saatu hoidettua, mutta yleensä siis se vaatii minulta hieman "uhrautumista hyvän asian eteen" :D koska haluan olla aivan varma että onnistutaan. Olen myös ajatellut että sitten kun olen raskaana, niin ehkä tilanne kääntyy toisinpäin ja ehkä mies "joutuu" tekemään aloitteet useammin...mikä olisi mukavaa... Minäkin käytän aika usein tuota vatukan taktiikkaa, että kyselen vähän asiasta...tyyliin olisikohan tänään vai huomenna parempi...mutta liikaa siitä ei kuulemma saa kysellä, ettei mene innostus :I Miehet.... niitä nyt vaan tarvitaan tässä.... :D
Santra87, mukavaa matkaa sitten vain :)
Lotte, mulla oli kanssa sellaista toispuoleista pistämistä kerran tuossa vaiheessa ja innostuin siitä googlailtuani sitten, että sehän voi olla raskausoire (keltarauhanen aiheuttaa kun se alkaa toimia siellä kovemmin). Mutta mulla ei kyllä ollut raskaudesta kyse vaan se oli vaan ovulaation jälkeen jäänyt oireilemaan muuten vaan, se jatkui koko seuraavan kierronkin. Lääkäri sanoi, että se on ihan normaalia (minähän pelkäsin jo vaikka mitä). Mulla oli tuolloin kyllä muitakin "raskausoireita" aika vahvasti vaikka en ollut raskaana, en tiiä sitten mitä ne oli.
Tosta taukoilusta... me ei tietysti kovin tarkasti tiedetä sun tilanteita joten siksi meidän mielipiteet on vajaita, mutta hyvä jos niistä jotain hyötyä on. Tällä kierroksella huomasin että en todellakaan pystynyt pitämään mitään taukoa...kauhea vauvakuumepuuska iski juuri ovista edeltävänä päivänä ;)
Jep. Mulla oli aika väsyneet avautumisfiilikset tällä kertaa, mutta eiköhän se tästä. Tsemppejä kaikille!
elenna: Mulla on ollut joka kierrossa pillereiden lopettamisen jälkeen huonoa oloa päivänä tai parina jossain ovulaation tienoilla ja uudelleen kun kierto lähestyy loppuaan. Joissain kierroissa selkeempänä, niin että melkeen pitää miettiä minne yökkäis jos tarvii ja joissain kierroissa vaan hetkellisenä ällötyksenä tai yökötyksenä. Se on todella inhottavaa, etenkin lähempänä kierron loppua, kun tottakai alkaa miettiä aina kaikkia muitakin syitä kuin PMS. Nyt olenkin yrittänyt olla noteeraamatta koko asiaa ja ajatellut,että niin kauan kuin se ei mene pöntön halailuiksi, niin yritän olla välittämättä. Ei ole kyllä tullut itselle edes mieleen,että voisi lääkäriltä tms. kysyä onko tuo edes normaalia.... Tyhmä minä. :D
Ja kurjaa,että kuukautisesi ovat ilmeisesti taas alkamassa. :( Mutta jos näin tosiaan käy, niin muista nauttia reissusta toden teolla ja syödäkkin kaikkia ihania herkkuja joihin et raskaana uskaltaisi koskea! :)
oma napa: kp 26/27-28. Jännittää. Selkä oli aamulla kipeä (ollut ajoittain) siihen tyyliin,että kohta taas alkaa kuukautiset. Kipu kuitenkin loppui, joten elän toivossa, että täti ei saapuisikaan. Vaikka kieltämättä nytkin kun tätä kirjoitan yrittää selässä olla taas kuukautisia edeltäviä tuntemuksia. =( elenna: nuo oireilut on kyllä toisaalta todella ärsyttäviä ja sinällään omaan arvoonsa jätettäviä, kun jokaiseen oireeseen löytyy netistä henkilö jolle se oli raskausoire ja toinen jolle ei ollut. =/ Mutta ei niitä voi olla miettimättäkään.
vatukka: Miten menee? Joko alkaa kierron loppuminen häiriköidä ajatuksissa? ;)
Ja kurjaa,että kuukautisesi ovat ilmeisesti taas alkamassa. :( Mutta jos näin tosiaan käy, niin muista nauttia reissusta toden teolla ja syödäkkin kaikkia ihania herkkuja joihin et raskaana uskaltaisi koskea! :)
oma napa: kp 26/27-28. Jännittää. Selkä oli aamulla kipeä (ollut ajoittain) siihen tyyliin,että kohta taas alkaa kuukautiset. Kipu kuitenkin loppui, joten elän toivossa, että täti ei saapuisikaan. Vaikka kieltämättä nytkin kun tätä kirjoitan yrittää selässä olla taas kuukautisia edeltäviä tuntemuksia. =( elenna: nuo oireilut on kyllä toisaalta todella ärsyttäviä ja sinällään omaan arvoonsa jätettäviä, kun jokaiseen oireeseen löytyy netistä henkilö jolle se oli raskausoire ja toinen jolle ei ollut. =/ Mutta ei niitä voi olla miettimättäkään.
vatukka: Miten menee? Joko alkaa kierron loppuminen häiriköidä ajatuksissa? ;)
vatukka
Vauhtiin päässyt keskustelija
Lotte: Ei saa pitää jännityksessä, mikä siellä on tilanne? :) Oletko testaillut tai aikeissa testata? Kunhan vaan ei ole täti kurvannut paikalle.
elenna: Pahoittelut negasta! Joko sulla on huono olo helpottanut? Oletko tehnyt tarkistustestiä enää? Kurjaa että nuo oireilut jatkuu kierrosta toiseen, toivottavasti syykin selviää lääkärissä (muistelisin toisaalta lukeneeni, että sulla on jo aika saatuna). Mulla on myös nyt ollut olevinaan närästyksentapaista pahoinvointia, kuten oli raskaanaollessakin, mutta enpä tiedä, voi olla oikeaa närästystä tai kaikkien tuntemusten liiallista tarkkailua.
Mä odottelen nyt vähän pitempää kiertoa, joten en ole vielä hirveän täpinöissäni. Nyt on siis kp 28 / oletettavasti 31-32. Yritän ainakin perjantai aamulle malttaa testailun kanssa, jos sinne asti päästään ilman tuhruja tai vuotoa. Mulla on nykyään tapana testata oletettuna kuukautisten alkamispäivänä tai päivää ennen, etten ala toivomaan liikoja tai stressaamaan kiertoa pitemmäksi. Rinnat eivät ole kipeytyneet juuri lainkaan, mistä viimeksi osasin toivoa raskautuneeni jo pitkälti ennen testausta, joten toiveet ei ole nyt korkealla.
elenna: Pahoittelut negasta! Joko sulla on huono olo helpottanut? Oletko tehnyt tarkistustestiä enää? Kurjaa että nuo oireilut jatkuu kierrosta toiseen, toivottavasti syykin selviää lääkärissä (muistelisin toisaalta lukeneeni, että sulla on jo aika saatuna). Mulla on myös nyt ollut olevinaan närästyksentapaista pahoinvointia, kuten oli raskaanaollessakin, mutta enpä tiedä, voi olla oikeaa närästystä tai kaikkien tuntemusten liiallista tarkkailua.
Mä odottelen nyt vähän pitempää kiertoa, joten en ole vielä hirveän täpinöissäni. Nyt on siis kp 28 / oletettavasti 31-32. Yritän ainakin perjantai aamulle malttaa testailun kanssa, jos sinne asti päästään ilman tuhruja tai vuotoa. Mulla on nykyään tapana testata oletettuna kuukautisten alkamispäivänä tai päivää ennen, etten ala toivomaan liikoja tai stressaamaan kiertoa pitemmäksi. Rinnat eivät ole kipeytyneet juuri lainkaan, mistä viimeksi osasin toivoa raskautuneeni jo pitkälti ennen testausta, joten toiveet ei ole nyt korkealla.
Täällä tosiaan kp 28/27-28. Tosin laskeskeltuani milloin ovulaatio lämpöjenmukaan oli, niin siitä olisi vasta huomenna 14päivää(jossain sanottiin ovulaation tapahtuvan aina 14pv ennen kuukautisten alkua), joten voi myös olla,että kierto olisikin nyt 29päivää. Jokatapauksessa annoin tänään iltapäivällä itselleni senverran periksi,että kävin Robinhoodista hakemassa testiliuskoja. Vielä ei siis ole täti kurvannut paikalle, mutta jännittää älyttömästi,että niin käy ja saakin taas pettyä. :( Mutta vielä on siis toivoa positiivisemmastakin. ;)
elenna
Sukkela juttelija
Joo, täti tuli ja pahoinvointi helpotti vähän (mutta ei kokonaan) siinä vaiheessa ja nyt sitä ei enää oo juuri ollenkaan. Tänään kp4. Eilen tuli vaan vielä aika inhottavaa päänsärkyäkin, mutta sekin taitaa olla jo helpottamassa. Ehkä se päänsärky liittyy vaan jumissa oleviin hartioihin, tai toivottavasti ainakin. Tuleehan tässä väkisinkin jännitettyä. Aika rankkaa tällainen, mutta kaipa se tästä. Varasin lääkäriajan julkiselle puolelle, se on vasta viikon päästä. En tiiä oisko pitänyt mennä työterveyteen, mutta kokeilen nyt näin päin. Helpompi ainakin selittää tuolla julkisella, kun ne näkevät mun aiemmat keskenmenoon liittyvät tiedot.
Testasin tänä aamuna uudestaan, kun nää kuukautiset on tuntunut vielä viimekertaistakin niukemmilta. Mutta negahan se. Ja itseasiassa tänään on kumminkin ollut vielä jonkin verran vuotoa, että ehkä tää ei nyt jääkään ihan niin vähäiseksi kuin pelkäsin. Varmaan samaa tasoa kuin viimeksikin. Oon tässä miettinyt, että josko kokeilisin taas greippimehua tai jotain...oon yhdessä kierrossa viime keväänä juonut sitä. En tiiä oliko hyötyä vai haittaa.
vatukka, tsemppiä jännäilypäiviin! Toivottavasti mitään tuhruja ei tulisi ja toivottavasti ei tulisi tätiäkään sinne.
Lotte, siellähän alkaa olla jännät paikat! Tulehan sitten kertomaan, miten kävi. On mullakin ollut jo aikaisemminkin jotain pms-äklötyksiä, mutta tää meni kyllä ihan hurjiin sfääreihin. Sinnittelin töissä, mutta melkein ois voinut saikkarille lähteä perjantaina. No mut, ilmeisesti se ei ole niin kovin epänormaalia... yleensä kai raskauspahoinvointi alkaakin vasta hieman myöhemmin: harvemmat ovat ne ihmiset, joilla se alkaa jo ennen tätipäivää. Että luultavasti oikeessa raskaudessa sitten noi oksetusolot jää pois ja alkavat sitten vasta vähän myöhemmin... mutta eihän näistä ikinä voi tietää eikä rationaalinen päättely riitä kovin pitkälle ;)
Tsemppiä kaikille!
Testasin tänä aamuna uudestaan, kun nää kuukautiset on tuntunut vielä viimekertaistakin niukemmilta. Mutta negahan se. Ja itseasiassa tänään on kumminkin ollut vielä jonkin verran vuotoa, että ehkä tää ei nyt jääkään ihan niin vähäiseksi kuin pelkäsin. Varmaan samaa tasoa kuin viimeksikin. Oon tässä miettinyt, että josko kokeilisin taas greippimehua tai jotain...oon yhdessä kierrossa viime keväänä juonut sitä. En tiiä oliko hyötyä vai haittaa.
vatukka, tsemppiä jännäilypäiviin! Toivottavasti mitään tuhruja ei tulisi ja toivottavasti ei tulisi tätiäkään sinne.
Lotte, siellähän alkaa olla jännät paikat! Tulehan sitten kertomaan, miten kävi. On mullakin ollut jo aikaisemminkin jotain pms-äklötyksiä, mutta tää meni kyllä ihan hurjiin sfääreihin. Sinnittelin töissä, mutta melkein ois voinut saikkarille lähteä perjantaina. No mut, ilmeisesti se ei ole niin kovin epänormaalia... yleensä kai raskauspahoinvointi alkaakin vasta hieman myöhemmin: harvemmat ovat ne ihmiset, joilla se alkaa jo ennen tätipäivää. Että luultavasti oikeessa raskaudessa sitten noi oksetusolot jää pois ja alkavat sitten vasta vähän myöhemmin... mutta eihän näistä ikinä voi tietää eikä rationaalinen päättely riitä kovin pitkälle ;)
Tsemppiä kaikille!
elenna: hienoa, että olot ovat helpottaneet. Toivottavasti ei ole mitään ikävämpää, mutta on kyllä myös inhottavaa, jos PMS oireet menevät sellaisiksi,että joutuu harkitsemaan töistä kotiin lähtöä. :(
Täällä ehdittiin jo eilen innostua. Tein eilen toisen liuskatesteistä ja aamulla toisen ja ne näyttivät meistä plussilta. Ainoastaan pohdittiin,että toinen viiva oli mallikuvassa mielestämme hieman eripaikassa, mutta kun paketissa luki: 1 viiva= negatiivinen ja 2 viivaa= positiivinen,niin poitiivisiahan ne meistä oli. Aamukahvilla vaan vielä pohdin,että haen apteekin testin tuloksen varmistamiseksi. Mutta kuinkas taas kävikään... Olin aamukahvin jälkeen lenkille lähdössä, niin huomasin vessassa käydessäni paperissa tuhrua. :( Ja ei se päivänmittaan ole pelkäksi tuhruksi jäänyt. ;( Aivan p....stä! Ehdittiin jo niin innostua. Voihan se vielä olla,että nämä ovat valekuukautiset, mutta siihen vaikuttavat aika runsailta. Toisaalta taas kunnon keskenmenoksi kivut puuttuivat ja vuoto alkoi rauhallisesti, ei kerralla ja kovaa. Ainoaksi fiksuksi vaihtoehdoksi siis jää, että me ei vaan osata tulkita testejä oikein. :( Tuokin kuulostaa todella kurjalta, koska ekaa testiä tehdessäni suhtauduin asiaan skeptisesti ja lähes järkytyin, kun testiin tulikin 2 viivaa. Vaan ei auta itku markkinoilla. Näin taas täällä. =(
Ja vaikka masentaakin,niin huomaan suhtautuvani tähän jo kohta samoin kuin lottoon; kyllähän minä pelaan sitä,mutta en edes kuvittele voittavani (koko ikänäni olen voittanut vain pari kertaa 2.50e, joten ei paljon odotuksia ole). Kurjaa.
vatukka: Toivottavasti siellä menee paremmin ja ennen kaikkea positiivisemmin! :)
Täällä ehdittiin jo eilen innostua. Tein eilen toisen liuskatesteistä ja aamulla toisen ja ne näyttivät meistä plussilta. Ainoastaan pohdittiin,että toinen viiva oli mallikuvassa mielestämme hieman eripaikassa, mutta kun paketissa luki: 1 viiva= negatiivinen ja 2 viivaa= positiivinen,niin poitiivisiahan ne meistä oli. Aamukahvilla vaan vielä pohdin,että haen apteekin testin tuloksen varmistamiseksi. Mutta kuinkas taas kävikään... Olin aamukahvin jälkeen lenkille lähdössä, niin huomasin vessassa käydessäni paperissa tuhrua. :( Ja ei se päivänmittaan ole pelkäksi tuhruksi jäänyt. ;( Aivan p....stä! Ehdittiin jo niin innostua. Voihan se vielä olla,että nämä ovat valekuukautiset, mutta siihen vaikuttavat aika runsailta. Toisaalta taas kunnon keskenmenoksi kivut puuttuivat ja vuoto alkoi rauhallisesti, ei kerralla ja kovaa. Ainoaksi fiksuksi vaihtoehdoksi siis jää, että me ei vaan osata tulkita testejä oikein. :( Tuokin kuulostaa todella kurjalta, koska ekaa testiä tehdessäni suhtauduin asiaan skeptisesti ja lähes järkytyin, kun testiin tulikin 2 viivaa. Vaan ei auta itku markkinoilla. Näin taas täällä. =(
Ja vaikka masentaakin,niin huomaan suhtautuvani tähän jo kohta samoin kuin lottoon; kyllähän minä pelaan sitä,mutta en edes kuvittele voittavani (koko ikänäni olen voittanut vain pari kertaa 2.50e, joten ei paljon odotuksia ole). Kurjaa.
vatukka: Toivottavasti siellä menee paremmin ja ennen kaikkea positiivisemmin! :)
elenna
Sukkela juttelija
Lotte, voi ei :( En mä usko, että niitä testejä voi tulkita väärin. Että jos ne olivat raskaustestejä ja jos oli kaksi viivaa, niin kyllä sinussa raskaushormonia on. Mutta tuosta vuodosta ei nyt sitten tiedä :( Jos sinulla on varhainen keskenmeno, niin ei se vuoto välttämättä eroa kuukautisista juuri ollenkaan. Ja se voisi hyvinkin alkaa juuri rauhallisesti ja kiihtyä sitten. Toisaalta kipujen puuttuminen voisi viitata valekuukautisiin, etenkin jos sinulla on yleensä kuukautiskipuja ja nyt ei ole? Joillakin ne valekuukautiset muistuttavat ihan normaaleita kuukautisia, kuulemma. Mutta pahoittelut vuodosta joka tapauksessa :( ja iso tsemppihali <3 Ei tuossa kai muu auta kuin seurata tilannetta, ja tehdä vuodon loputtua uusi raskaustesti. Millaisia testejä sinä käytit nyt, ja oliko se toinen viiva kuinka vahva?
Juu, aikamoiselta arpapeliltä välillä tuntuu tämä lapsen tekeminen.
Tänään minä aloin pelkäämään, että se ensi viikkoinen lääkäri pistääkin meidät yritystauolle, skenaariossa, jossa verikokeista löytyisi jotain hämärää ja sitten vaan pitäisi odotella jotain kontrolliaikaa. Se olisi aika kamalaa :( Mutta nyt illemmalla meni vähän järkiajatuksia perille ja aloin uskomaan vähän optimistisempiin tulevaisuudenkuviin. Ja nyt sitten en saa nukutuksi. Että tällaiset meiningit täällä. Olo on ollut parempi, mutta ei se oksetusolo eikä päänsärky oo ihan kokonaan mua jättäneet. Sen sijaan rinnat ei oo enää kipeät. Mutta eiköhän se tästä.
Juu, aikamoiselta arpapeliltä välillä tuntuu tämä lapsen tekeminen.
Tänään minä aloin pelkäämään, että se ensi viikkoinen lääkäri pistääkin meidät yritystauolle, skenaariossa, jossa verikokeista löytyisi jotain hämärää ja sitten vaan pitäisi odotella jotain kontrolliaikaa. Se olisi aika kamalaa :( Mutta nyt illemmalla meni vähän järkiajatuksia perille ja aloin uskomaan vähän optimistisempiin tulevaisuudenkuviin. Ja nyt sitten en saa nukutuksi. Että tällaiset meiningit täällä. Olo on ollut parempi, mutta ei se oksetusolo eikä päänsärky oo ihan kokonaan mua jättäneet. Sen sijaan rinnat ei oo enää kipeät. Mutta eiköhän se tästä.
Voi Lotte .... !
Olen todella pahoillani tilanteestasi - tuo on varmasti kyllä äärimmäisen rankkaa. Tsemppihali myös täältä!
Ajattelin vain kommentoida, että käsittääkseni ei todella voi tulla toista viivaa, ei edes haaleatakaan, ilman että raskaushormoonia on. Eli kyllä voimakkaasti uskoisin että raskaana olet ollut, ainakin ihan pienen hetken. Itse kyllä testaisin vielä uudelleen toisella testillä aamupissasta, ihan varmuuden vuoksi.
Huom ! Varoituksena, clear bluen niitä viivatestejä ei kannata käyttää, koska niissä voi tulla sellainen haamujen haamu, turhaan. Olen kuullut erittäin monesta suunnasta ja google on täynnä tuon kyseisen testin haamua. Clear bluen viikkonäytöllisiä testejä suosittelen kyllä, vaikka hurjan hintavia ovatkin. Minulla näkyi niissä plussa jo 3 päivää ennen menkkojen alkua, eikä niissä tarvitse viivojen kanssa pelata.
Kovasti jaksamista ja tsemppihalit vielä kertaalleen !
Olen todella pahoillani tilanteestasi - tuo on varmasti kyllä äärimmäisen rankkaa. Tsemppihali myös täältä!
Ajattelin vain kommentoida, että käsittääkseni ei todella voi tulla toista viivaa, ei edes haaleatakaan, ilman että raskaushormoonia on. Eli kyllä voimakkaasti uskoisin että raskaana olet ollut, ainakin ihan pienen hetken. Itse kyllä testaisin vielä uudelleen toisella testillä aamupissasta, ihan varmuuden vuoksi.
Huom ! Varoituksena, clear bluen niitä viivatestejä ei kannata käyttää, koska niissä voi tulla sellainen haamujen haamu, turhaan. Olen kuullut erittäin monesta suunnasta ja google on täynnä tuon kyseisen testin haamua. Clear bluen viikkonäytöllisiä testejä suosittelen kyllä, vaikka hurjan hintavia ovatkin. Minulla näkyi niissä plussa jo 3 päivää ennen menkkojen alkua, eikä niissä tarvitse viivojen kanssa pelata.
Kovasti jaksamista ja tsemppihalit vielä kertaalleen !