Heissan!
Mä voisin kanssa kertoa teille samankaltaista tarinaa kun Hani on kertonut. Meillä meni lähemmäs 2 vuotta, ihan luomusti, ennen ku mitään tapahtui. Mutta kun molemmat ajatteli koko ajan, että tässä kuussa tärppää ja sitten ei tärpännykään, ni kyllähän se stressasi. Sitten, koska ollaan suunniteltu ulkomaille muuttoa, mä vaan päätin, että se lapsi kun ei selvästikään halua Suomeen syntyä, niin antaa koko projektin vaan olla ja se lapsi syntyy sitten siellä missä me ikinä seuraavaksi asutaankaan... Noh.. eiköhän se sitten tärpännyt samantien. Eli vaikka kuinka vaikea ajatus voisikin olla, että antaa olla vaan, ni se oikeasti kannattaa, koska sillon se sitten tärppää. Mäkin yritin varmaa puol vuotta olla ajattelematta koko raskaushommaa, mutta ei se oikein onnistunut, kun menkat heitteli ja käyttäyty ihan miten sattu. En vaa enää jaksanu miettiä, missä vaiheessa kiertoa olin ja koska sitä pitäis puuhailla. Helpotti stressiäki huomattavasti ku anto vaan olla.