Kesäkuun kuulmiset

Sit ku mut lisätään sinne fb-ryhmään niin voin laittaa ultrakuvan sinne :) olis kiva ihastella muittenki ultrakuvia :) ite otin kännykällä kuvan ultrakuvasta :P
 
Moi. Ja onnea kaikille odottajille.:) Täällä kirjoittelee 24-vuotias nainen ja perheeseen kuuluu myös mies ja kohta kolme vuotta täyttävä tyttö. Odotellaan nyt siis toista lasta, LA on 09.01.2014 mikäli kaikki menee hyvin. Olenkin jo pitemmän aikaa seuraillut keskustelua täällä, ja päätin nyt kirjoittaa itsekin. Moni näyttää siirtyneen fb:n puolelle, mutta ehkä täällä riittää silti kirjoittajia.:) Tähän mennessä eli rv 12+0 olen käynyt neuvolassa kerran sekä neuvola-lääkärissä viikoilla 8+4. Seuraavaksi olisikin sitten np-ultra 02.07 eli ensi viikon tiistaina. Odotan ultraa kovasti, että näkee pikkuisen taas.:love2 Ihan alussa olin kovin peloissani oireettomuudesta, vaikka tiesinkin että raskaudet eroavat toisistaan ja että oireita ei edes välttämättä ilmaannu ja että myös esikoisen ja toisen odottamisen välillä voi hyvinkin olla eroja.. Nyt sitten onkin niin järkyttävää väsymystä ja pahaa oloa ihan vessanpöntön halailuun asti, että sillee.. Suoraan sanottuna olo on melko surkea lähes koko ajan, ja väsymys sitä luokkaa, että hohhoijaa. Olen lukenut, että pahoinvoinnin pitäisi suurimmalla osalla helpottaa näillä viikoilla hiljalleen, mutta täällä ei ainakaan näy muutosta, päinvastoin. Yllätti silti kyllä täysin kuinka voi raskaudet erota toisistaan, koska esikoisen raskaus oli suhteellisen toisenlainen.. Täytynee ottaa asia esille seuraavalla kerralla neuvolassa. Osaisiko muuten joku sanoa päivitteleekö kukaan enää tuota Lista tammikuisista- ketjua? Mukavaa illanjatkoa kaikille. :)
 
Jaa a en tiiä :D Minusta se tarkotti iha synnytys tilannetta. Lääkäri tosin oli ulkomaalainen että jospa ymmärsin vääriin.
Hassua sinänsä ku oon kuullu että jollai sai olla genitaali lävityskin melkein synnytykseen asti niin mitä se yläpään korukaan mitään haittaa.
 
heippa kaikki!

Kirjottelinkii joskus tuonne aikasempaa foorumiin mut tää on näköjään siirretty tänne.. Mut jatkanpa tänne kirjottelua, 2 viikkoa sitten oli ultra, siellä se pikkusen sydän papatti:Heartred Nyt viikkoja 11+5 ja np ultra 5.7, eli vielä viikko nii näkee pikkusen taas... :) Onko teillä miten nuo oireet vähentyny, pahoinvoinnit? Mulla oli monta viikkoa kokopäivästä pahoinvointia mut nyt ne on ainoastaan ollut aina iltasin, ja mulla ne pahoinvoinnit helpottuu ku syö, eli kokoaja pitää olla syömässä jotain... Niin ja joku puhui et tehtäis jonkunlainen facebook hommeli tästä tammikuisista 2014. Onks sitä vielä jo tehty vai? Ja onnea kaikille uusille plussanneille:)
 
Heips jälleen.. Täällä on lääkärin käskystä viikon lepo tauko sain2 viikosta tingittyä. Nesteytykseen lupasin mennö maanataina jos verioksennusta niin heti. Eli pahoinvointi jatkuu. Oireet ssekun voimistuu. Paino laskusuunnassa ja turvotus lisääntynyt. Voi surkeus :sad001 Niin tosiaan np ultrassa käyty ja tänäänkin katsottiin sairaalassa että kaikki on tosi hienosti :)
 
Kuulostaapa Napero pahalta. Itselläkin ollut tuota pahoinvointia ja oksentelua mutta ei noin voimakasta oireilua kuitenkaan. Toivottavasti sulla alkaisi olo helpottamaan, paljon jaksamisia siis. Poistin aloittamani ketjun, jonne jo Jeflo ja Minzey kerkesivätkin vastailemaan. Tarkoituksenani ei ollut aloittaa uutta ketjua vaan laittaa viestiä vanhaan ketjuun, joten poistin ketjun. En siis viitsinyt jättää omaa kirjoitustani omalla otsikolla. Kiitos kuitenkin vastauksista. :) Opettelen siis vielä tätä foorumin käyttöä..
 
Heissan!
Uskaltaudunkohan jo tänne, viimeks pölähdin liian aikaisin ja keskenhän se meni..
Nyt viikkoja 9+2 :) Alkuraskauden ultraan (13.6.) pääsin neuvolan kautta, kun ei ehtiny tulla menkkoja km:n jälkeen. Siellä näkyi pikkuinen :Heartred
Ekaa neuvolaa odottelen malttamattomana, se on vasta 8.7., mut onneks alkaa loma, ni ei tarvi tekosyitä keksiä työpaikalle :)
Omille vanhemmille ja veljilleni (oli pakko, ku oli juhannus ja tietenkää voinu mitään juoda) oon kertonu, mut miehen vanhemmat ja sisarukset + muut kuulee vasta np-ultran jälkeen :)

Kuulumisia eka neuvolan jälkeen lisää :)
Np-ultran jälkeen ilmottaudun fb-ryhmäänkin!
p.s. LA on ultran mukaan 29.1.2014 :Heartred
 
heippa kaikki!

Kirjottelinkii joskus tuonne aikasempaa foorumiin mut tää on näköjään siirretty tänne.. Mut jatkanpa tänne kirjottelua, 2 viikkoa sitten oli ultra, siellä se pikkusen sydän papatti:Heartred Nyt viikkoja 11+5 ja np ultra 5.7, eli vielä viikko nii näkee pikkusen taas... :) Onko teillä miten nuo oireet vähentyny, pahoinvoinnit? Mulla oli monta viikkoa kokopäivästä pahoinvointia mut nyt ne on ainoastaan ollut aina iltasin, ja mulla ne pahoinvoinnit helpottuu ku syö, eli kokoaja pitää olla syömässä jotain... Niin ja joku puhui et tehtäis jonkunlainen facebook hommeli tästä tammikuisista 2014. Onks sitä vielä jo tehty vai? Ja onnea kaikille uusille plussanneille:)


Ryhmä on perustettu, ja sinne voi liittyä lähettämällä sähköpostia ylipyllyille tai sitten lisätä suorilta kaveriksi FB:ssa. Tarkemmin siitä on tuolla omassa keskustelussa. :)
 
Hip hei! Sikiökausi alkoi! :)

Mulla kans oireet on vähentyneet, pahoinvointi rauhottunu tosi paljon ja väsymyskään ei enää niin kovin vaivaa.
 
Tervetuloa Nala!

Tänään oli pakko lähteä shoppailemaan, kaikki vaatteet ahdistavat, paidat näyttää huonoilta päällä jne. H&Mssä olikin alet joista löytyi 3 kesäpaitaa pusero ja kahdet housut, eiköhän me nyt pärjätä! Lasten kanssa vaate shoppailu ei kyllä ole kovin rattoisaa mutta onneksi nämä kaksi käyttäytyivät kivasti että onnistuttiin!

Muuten kesken menon kokeneille, ootteko huomanneet että tutut ja työkaverit ei yhtä paljon enää kysele aiotaanko lisää lapsia tai vitsaile että ootkohan raskaana? Mulla ihan varmasti eilen työkaverin läksijäisissä useampi huomasi jo selvästi erottuvan kummun mutta eipä kukaan uskaltautunut kysymään mitään. En tiedä mitähän tässä tekis, ehkä vois vaan odotella että joku huomauttaa mahan kasvusta :) veikkauksia otetaan vastaan mihin asti päästään! Tämähän ei siis enää ole salaisuus koska heti kun mun 5v. Tytär arvasi ja kerroin sille reilu viikko sitten, niin sen jälkeen asiasta on saaneet häneltä kuulla kaikki jotka meihin on törmänneet, tutuista umpituntemattomiin!
Ensimmäinen henkilö oli joku koiran ulkoiluttaja puistossa ja seuraavana kaupan kassaneiti... :)
 
Nyt suoraan sanottuna vituttaa! Kerroin hyvälle kaverille joka asuu toisella puolella Suomee, että oon raskaana. Ja nyt se sit alkoi, se pahemmin kaunistelematta sano et hän ei usko että musta olis äidiksi! Ei osaa yhtään kuvitella mua äitinä, ku oon sellanen menevä ollut aina yms.. Sanoi että meijän aiempien riitojen ja myrskyjen takia, me ei oltais miehen kanssa valmiita mihinkää lapsen tuloon. Ja se vauva on kaikkea muutakin kun vaan söpö ja ihana.. Ja hän on niin monet sellaset parit nähny ku on ollu vähä yli vuoden yhdessä ja sit tulee lapsi ja ero saman tien.. Et hän kyl kannattais aborttia mun tilanteessa, ei nyt iha suoraa sanonu noin, mut teki kantansa selväks..

Ihanku mä en olis jo muutenkin tarpeeks epävarma ittestäni tän asian suhteen, niin toinen tulee ja pamauttaa kaiken päin naamaa. Tuli kyllä niin paska fiilis!! Miten mä voin ikinä kertoa esim omille porukoille jos kaverinki reaktio oli jo tollanen.. :sad001 Onko tä mun/meijän tilanne niin huono, että ei oikeesti kannata synnyttää toivottua lasta? Olenko mä niin huono ihminen, et musta ei voi olla äidiksi? Miten mä voin ikinä näyttää mun lapseni ihmiselle, joka oli sitä mieltä etten mä pysty olemaan äiti.. Aivan järkyttävän kamala fiilis! Ei tollai mun mielestä voi sanoa kenellekää raskaana olevalle, vaikka olis mitä mieltä oman pään sisällä! Varsinki ku mä olen sille sanonu, että aion pitää sen lapsen.. :sad001 Tällä hetkellä on kyllä niin sellanen olo, että onko musta tähän...
 
Olipas kyllä tökerö kaveri.. Onneksi itse tiedät parhaiten oman tilanteesi ja sun ei tarvi muita kuunnella. Aika opettaa ja kukaan ei oo seppä syntyessään, jokainen oppii asiat joko helpommin tai vaikeammin, mutta muista että on monia jotka miettii samaa että onko heistä äidiksi ja päättävät ainakin tehdä kaikkensa että onnistuvat, siinä on musta naisella munaa ku sitten myöhemmin saa näyttää että pärjättiinhän sitä ihan hyvin vaikka kaikki odotti toista, se tunne ku saa näpäyttää kaikkia jotka epäili sua. Se jo itsessään antaa voimaa jaksaa kun miettii sitä hetkeä :)
 
Miru87, älä välitä, tiedät itse oman tilanteesi ja se on tärkeintä :) Ehkä ystäväsi on kateellinen/hämmentynyt uutisesta?
Mulla on myös vähän samankaltainen kokemus, halusin kertoa vanhimmalle (ollaan tunnettu noin neli vuotiaasta asti) ystävälleni ensimmäisenä ja hän ei todellakaan reagoinut niin kuin kuvittelin.. Itselle jäi paha mieli mutta koitan ymmärtää hänen oman tilanteensa myös. Lisäksi kaikki ystäväni asuu tai muuttaa pois paikkakunnalta ja itse muutan maalle :) Olen silti ikionnellinen vaikka välillä tulevat muutokset mietityttää..
Onneksi raskaus kestää sen 9kk niin ehtii valmistautua äitiyteen, onhan se kuitenkin iso asia :) Kyllä meistä hyviä äitejä tulee! :Heartred
 
Voi Miru87, tuntuu varmaan kamalan pahalta!! Ja tiedän kyllä täsmälleen kuinka pahalta toi tuntuu.. Mulla oma äiti ja sisko päätti haukkua mut maasta taivaaseen ku kerroin niille että olen raskaana. Molemmat painosti aborttiin :/ nyt kerroin siskolle että oon kyllä pitämässä tätä miehen kanssa nii sieltä tuli taas kaiken maailman pahat asiat ja nyt hän kuulemma vihaa meitä..
Äidille en ole nyt edes vielä uskaltanut mainita koska en millään haluaisi kuunnella arvosteluja siitä kuinka huono ihminen olen.. Huoh!

Mä uskon että sä tiedät paljon paremmin miten asiat on kun ystäväsi! Ja susta tulee ihan varmasti ihan mahtava äiti :) Nyt et vaan kuuntele muiden huonoja mielipiteitä ja muistat sit ne millon joku ihminen on innoissaan!

Onhan se vaikeeta sivuuttaa jonkun tärkeän ihmisen mielipiteet ja epäilykset herää jos toinen on ihan eri mieltä mutta kyseessä on kuitenkin sun elämä ja sun lapsi eikä kukaan muu voi tehdä tai päättää asioita sun puolesta!

Kyllä se epävarmuus ajan kanssa katoaa ja luulen että on ihan normaalia olla vähän epävarma ensimmäisen lapsen kanssa, minä ainakin olen varmaan synnytykseen asti :D ku jännittää niin pirusti vaikka innoissani olenkin!!

Nyt vaan voimia! Ei kaikki suhtaudu samalla tavalla :)
 
Kylläpä on teillä ollut ikäviä reaktioita raskausuutisiin, tulee paha mieli ihan teidän puolestanne... jotkut ihmiset voi olla sitten käsittämättömän kylmiä ja tunteettomia. Toivottavasti ette lannistu vaan uskallatte elää omaa elämää toisten mielipiteistä välittämättä. Koska todellakin teidän elämä ja raskaus on teidän eikä kenenkään muun, ja uusi elämä on aina ihme ja kaunis asia ♥
 
Mä olen monesti (ihan muissa asioissa) saanut kavereilta ja vanhemmilta kummallisia kommentteja, kun ne luulevat tuntevansa minut ja tietävän mikä minulle on parasta. Totuushan kuitenkin on se, että vain jokainen itse todella tietää, mikä itselle sopii ja millainen itse on. Todella ikävästi Miru87 sulle kyllä sanottiin, ja teillä muillakin on ollut tosi kurjia kommentteja, mutta yritetään kääntää ne voimavaraksi ja todellakin näyttää, että kyllähän pärjään! Sitä paitsi äitinä olemisessakin on niin erilaisia tapoja ja tyylejä, ja silti nekin kaikki on oikeita ja lapsista tulee ihan normaaleja, joten uskoisin että jokaiselle se oma tapa ajanmittaan löytyy. Ja ainahan neuvolasta ja esim. perhekahviloista saa apua, tukea ja neuvoja tiukan paikan tullen, jos sukulaisilta ja tyhmiltä kavereilta ei voi apua kysyä. Itseeni ehkä eniten on vituttanut työkaverini suhtautuminen (hänelle oli pakko saikkujen syy kertoa), kun hänen mielestä raskaudesta pitäisi vaan iloita ja suurin piirtein laulaa koko maailmalle, kun itse kuitenkin pidän ihan realistisena pitää asia salassa tähän toiselle kolmannekselle ja senkin jälkeen en aio kaikille kertoa, vaan ihmetelkööt vatsaa ja tulkoot kysymään jos alkaa niin paljon kiinnostaa. Samoin työkaverilta tulee joka viikko jotain ohjeita ruokavaliosta tai muusta toiminnasta (jotka on jostain 90-luvun alusta), ja tekis välillä mieli sanoa vähän kärkkäästikin, että luuletko etten ole kaikkia oppaita lukenut ja asioista ottanut selvää?! Olen vaan vähän sitä rennompaa sorttia, että koen voivani rapsuttaa kissaa korvan takaa kuolematta siihen... Noh, oma äitini ei uutisen kuullessaan edes onnitellut, ei kysynyt mitään asiaan liittyen vaan totesi ainoastaan, ettei se nyt susta kyllä vielä näy... olikohan se sitten iloinen vaiko ei, vaikea sanoa sitäkään... :sad001
 
Onhan tuo aika ikävästi sanottu ja muutenkin jos olet epävarma tilanteesta.

Me muuthan ei täällä tiedetä sinun taustoja jne, mutta kannattaa vaan kuunnella itteensä niin hyvä tulee. Eihän sitä kukaan muu voi tietää sinun puolestasi miten asiat on ja onko sinusta äidiksi. Kyllä tässä itekin on miettiny suuren muutoksen edessä, että onko musta tähän vaikka lapsi onkin toivottu ja kaikki perus asiat ovat kunnossa esim. koti ja työpaikka.

Kyllähän siihen äitiyteen kerkee kasvamaan odotusajan aikana, tai ainakin toivon niin! :D

Mutta, yleisesti olen kyllä sitä mieltä että kaikkien ihmisten ei lapsia kannattaisi hankkia. Ja en tarkoita tällä kommentilla todellakaan sinua, koska en edes tunne sinua ja tiedä taustojasi :) En ymmärrä sitä kun esim. narkkarit hommaavat lapsia ja sit niitä elätetään valtion, vanhempien ja jopa naapurien rahoilla.
 
Ja tuohon kaverisi reagointiin vielä halusin lisätä että ehkä hän on vaan kateellinen sinulle?
Muistan itse kun meille ei vauvaa alkanut kuulumaan ja tuntu että ympärillä kaikki on vaan tiineenä :D Kyllä se alkoi hiukan kyrpimään, kunnes tajusin että eihän se ole minulta mitään pois vaikka muut niitä lapsia saavatkin :)
 
Kiitos tsemppaavista kommenteista! :)

Tottahan se on, että itse tietää tilanteensa parhaiten. Ja kyllä mä olen hyvin hartaasti miettinyt sitä millainen elämänmuutos tuleva lapsi on, ja uskon kyllä olevani siihen täysin valmis. Kuitenkin ihan on perusasiat kunnossa, yhteinen koti ja molemmat työssä käyviä ihmisiä.. Mut hyvin loukkaava tuo hyvän ystävän mielipide oli, vaikkakin sanoi että tukee mua teen minkä tahansa päätöksen.. Mut toisaalta, siihen täytyy varmaan tottua että ei mun päätökset tuu kaikkia miellyttää. Kunhan itse tietää mitä tekee ja seisoo päätöksensä takana :)

Camcam, tosi ikävä kuulla et sun lähimmät ihmiset reagoi tolla tavalla :sad001 Sitä mäkin nyt pelkään vielä enemmän miten oma äiti suhtautuu tähän uutiseen, kun kaverin suunnaltakin tuli tollanen reaktio. Vaikka äiti järkyttyis aluks, niin mulle olis kuitenki tosi tärkeetä että se jossain vaiheessa vois hyväksyä asian ja jopa iloita siitä..

Mut täytyy vaan toivoa, että joidenkin läheisten suunnalta tulis positiivisiakin reaktioita, niin sais voimaa niistä. Ja ainakin sit tietää et kenelle pystyy tästä raskaudesta enempi puhumaa, ja kenelle sit taas kertoo vähempi.. Onneks sentää on mies, joka on ihan innoissaan :)
 
Osaapa ihmiset olla ilkeitä :/ Joskus mielipiteet vois pitää ihan ominaan!
Me ei olla uskallettu kauheen monelle viä kertoa, mut tähän mennessä on onneks tullu vaan onnitteluja.. Paitsi äiti tokasi rehdisti että ootteko te ny ilosia tästä vai ette :D Koitti varmaan jotenki nätisti kysyä että onko suunniteltu vai ei, ei oikeen onnistun kysymyksen asettelussa :D
 
Takaisin
Top