40+ kuumeilevat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miimali
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
@StarStrike mä otin tässä kierrossa terot käyttöön. Kun noita haamuja tullut testeihin joka kierto ja sen takia kierto venyy aina vähintään 10 päivää. Jospa nyt alkaisi sitten ajallaan jos tärppi ei käy.

Täällä dpo9 enkä tiedä miksi olen aivan pelko persiissä ton testaamisen kanssa. Jotenkin en uskalla vaan nähdä sitä negaa, kun toiveet on toisaalta niin korkealla.
 
Postaan nyt tännekin, aamun testi mun silmään tummentunut taas 💗. Suunta ainakin toistaiseksi oikea. Testit on nyt loppu, en tiedä, josko teen digin ensi viikolla tms.

Tässä dpo17 eli tämä aamu:

IMG_1374.jpeg


Pari päivää sit näytti tältä:

IMG_1354.jpeg
 
Moosee: Kyllä se selkeä plussa on, onnea niin paljon ❤️

Mä meinasin tänään uskaltaa testata kunhan saan nuorimman hoitoon ja toiseksi nuorimman kouluun.

Tänään ei enää aamulla särkenyt päätä mutta hajuaisti tosi herkkä, kissanhiekka laatikko sai äsken oksennusrefleksin aikaiseksi🤢
Lisänä pientä kuvotusta ilmassa mutta se ei kyllä ole normaalista poikkeavaa mitenkään. Tänään dpo: 9-10 ehkä joten tuskin mitään näkyisi, en vaan myös enää olla testaamatta.
 
Moosee: Kyllä se selkeä plussa on, onnea niin paljon ❤️

Mä meinasin tänään uskaltaa testata kunhan saan nuorimman hoitoon ja toiseksi nuorimman kouluun.

Tänään ei enää aamulla särkenyt päätä mutta hajuaisti tosi herkkä, kissanhiekka laatikko sai äsken oksennusrefleksin aikaiseksi🤢
Lisänä pientä kuvotusta ilmassa mutta se ei kyllä ole normaalista poikkeavaa mitenkään. Tänään dpo: 9-10 ehkä joten tuskin mitään näkyisi, en vaan myös enää olla testaamatta.
Tulosta odotellessa 🤭 Taidan itsekin tänään testata, Voi sitten sen jälkeen ajatella jotain muuta.
 
@Täti-ihminen mulla nyt aamulla tuntu että olenkohan heittänyt tämän kierron ns. hukkaan kun en teroja aloittanut nyt jo heti. Eli todennäköisesti ens kierrossa ne on menossa mukana taas. 👌

@Moosee todellakin on tummentunut. Uskalla luottaa, että kaikki menee hyvin. ❤️ Itse pelkäsin koko viime raskauden, että menee kesken ja vuodin vähän väliä verta jostain syystä. Asetin itselleni etappeja; jos selvitään seuraavaan ultraan, jos selvitään rakenneultraan, jne.. se oli itelle jotenkin semmoinen, että kun mielessäni asettama viikko tuli sitten täyteen tunsin suurta helpotusta ja joka viikko enemmän lisäsi mahdollisuuksia sikiölle. Todellisuudessa se ei tietenkään mitään olisi muuttanut, jos huonosti olisi mennyt, mutta sillä tavoin pystyin aina antamaan itselleni luvan nauttia edes vähän siinä viikkojen välissä. Meillä tietenkin helpotti, kun pääsimme ultraan usein. Semmoistakin kannattaa miettiä, että jos ei kunnalliselle pääse, niin sitten ostaa pari extra kertaa yksityiseltä. 🫶 varmasti usealla odottavalla äidillä on eriasteista pelkoa, mutta jos se läikkyy yli, kuten itselläni tuppasi tekemään, niin kannattaa neuvolasta kysyä myös, jos pääsisi keskustelemaan asiasta. Itseä harmittaa kun en pyytänyt ja mennyt. Olisi ollut varmasti hieman kevyempi mieli raskausaikana.

Tsemppiä teille testauksen äärellä oleville. 👍
 
Kyllä tää taitaa melko selkeä nega olla. Vaikka kuin yrittää etukulmista tiirailla.
No mutta vielä ei välttämättä näkyisi yhtään mitään joten ei heitetä kirvestä kaivoon, varsinkin kun tuntuu että oireita olis. (Ellen sit vaan mielessäni nekin kuvittele).
 

Liitteet

  • IMG_7699.jpeg
    IMG_7699.jpeg
    1.8 MB · Katsottu: 47
Oma napaa täältäkin. Mietin pitkään uskallanko ees kirjoittaa tätä viestiä, mut eilen illalla mun päälle vyöryi jotenkin monien asioiden ja huolien aalto. Tää mahdollinen lapsi on totta kai todella toivottu, mut mua jännittää ja pelottaa et miten kaikki menee. Paljon enemmän kuin silloin alle 30v kun sain isommat lapset. Miten me jaksetaan, miten meidän lapset reagoi? Ollaan tosi tiivis nelikko, miten tähän mahtuu joku uusi? Miten mun uran käy? Mitä jos lapsi onkin sairas tai muuten tosi vaativa? Mitä jos mä kuolen synnytykseen? Oon aiemmista raskauksista palautunut hyvin, ja pystynyt jatkamaan aktiivista ja urheilullista elämää, mitä jos nyt saan jonkun ison vaurion enkä enää pystykään? Mitä muut ajattelee, kun oon näin vanha? Tuntuu et oon jotenkin vääränlainen vs silloin nuorena, kun nää asiat kuului jotenkin luontevammin siihen elämänvaiheeseen.

Tähän vaikuttaa varmaan työstressi tai ehkä paremminkin urastressi, mun miehen uuden työn aloitus, ja monet muut asiat. Ja ehkä tää kaikki myös tapahtui aika nopeasti, kun vielä joulukuun alussa tyyliin ajateltiin et meidän perhe on todellakin valmis (tai no, mä oon salaa kyseenalaistanut tätä jo jonkun aikaa). Mut eilen illalla oli oikeasti vähän epätoivonen olo. Mä toivon ettette tuomitse mua, vaikka sanonkin näitä asioita ääneen 😭. Ja tuntuu samaan aikaan niin kiittämättömältä ees ajatella näin, kun ainakin nyt näyttää et raskauduttiin aika helposti.

Muuten täällä kaikki hyvin. Iltaa kohden turvotus lisääntyi, ja nukkumaanmennessä tuntui kuin olis nukkunut pienen mandariinin päällä 💗🍊
On tosi ok että tunnet noin just nyt. Raskauden alkaminen on uusi ja pelottava asia. Mulla on ollut viimeisten alkaneiden raskauksien kohdalla juuri alkuvaiheissa jo ennen plussaa tosi synkkiä ja ahdistavia ajatuksia. Viimeksi luin vielä päiväkirjat läpi että täsmälleen päivälleen samoilla dpo päivillä oli alkaneet nuo ajatukset, eli hormonit kyllä vahvasti tekee temppujaan. Yhden ystävän kanssa puhuttiin kans että hänellä tuli sama tunne plussan tienoilla että haluaako lasta sittenkään vaikka raskaus oli ollut tosi toivottu. Mulla nuo ajatukset on menneet onneksi aika pian ohi. Varmasti työstressi ja muut huolet lisää kuormaa. Saisitko työterveydestä keskusteluapua? Mulla on neuvolassa aivan ihana omahoitaja, jolle laitan viestiä jo alkuraskaudessa ja ollaan sovittu soittoaikoja, jos mulla on ollut vaikeaa.

Paljon voimia sinne! <3 Alkuraskaus on hurjan raskasta aikaa niin keholle kuin mielellekin.
 
Mulla ovis lähestyy ja letrot ovat olleet nyt toista kertaa käytössä. Viimeksi tuli plussa (joka tosin meni kesken rv 6 +4), että hiukan on toiveikas olo, varsinkin kun munasolu on irtoamassa vasemmalta puolelta, jonka uskon olevan mun parempi puoli, koska molemmat onnistuneet raskaudet ovat alkaneet sieltä (tosin yksi tuulimuna myös). Lääkäriltä pyysin myös että voisiko jotain tukilääkettä kokeilla kun on kaksi keskenmenoa jo ja yksi kemiallinen. Sain sitten lugesteronin, joka voisi tukea kiinnittymistä. Aloitus on 4 päivää positiivisestä ovistestistä ja ilmeisesti vaan siihen asti että tulee plussa tai menkat alkaa. Jäin nyt vaan pohtimaan että eikö tuota yleensä käytetä alkuraskaudessa pidempäänkin?

Meillä tulee nyt vuosi täyteen yritystä ja 2xkm ja kemiallinen, joten ollaan tehty pohdintaa ivf:ään siirtymisestä, jos tää kierto ei tärppää. Periaatteessa voitais vielä jatkaa yritystä kun raskaudet kyllä alkaa mutta en oikeen luota siihen että sopiva munasolu sattuisi kohdalle. Täytin juuri 41 ja pelkään että aika loppuu kesken. Lääkärin kanssa puhuttiin että voin seuraavasta kierrosta heti kp1-2 varata aikaa ivf:n aloitukseen ja aloittaa lääkkeet saman tien. Nyt tosin näyttää siltä että menee nuo päivät juuri vappuun ja viikonloppuun, eli täytyy klinikalle soitella miten tuon kanssa tekisi. En haluaisi lähteä kuukaudella lykkäämään, kun voi niissä hoidoissakin sitten kestää pitkään. Toisaalta puolison töissä tuli juuri ilmoitus yt:stä ja hän on on aivan stressissä ja ei viikonloppuna jaksanut edes puhua hoidoista kun ei pysty miettimään mitään muuta kuin työjuttuja. Eli saa nähdä saanko mä häntä edes klinikalle, vaikka on ollut tosi positiivinen hoitoihin lähdön suhteen ja juurikin sitä että halutaan molemmat parantaa todennäköisyyttä onnistuneelle raskaudelle ja siksi tehtäis myös alkiodiagnostiikka.

Ivf tuntuu kyllä isolta asialta. Ihan jo pelkät lääkkeet ja niiden pistäminen. En tiedä miten niistä selviän kun verikokeissa käyminenkin on tuntunut tosi vaikealta. Synnytyksissä kaikkein epämukavin asia oli kanyyli :D vaikka synnytin ilman kivunlievitystä. Mulle tuntuu myös vaikealta kaikki lääkitykset ja omaan kehoon kajoaminen. Se että hormoneja tulee kehoon yhtäkkiä paljon ja on ns epäluonnollinen tilanne. Hyperstimulaatio myös pelottaa, mutta riski taitaa olla omalla kohdalla aika pieni. Talouspuoli myös mietityttää, kun puolison työtilanne on nyt tosi epävarma. Mutta laskeskelin että kyllä ainakin yhden keräyksen, diagnostiikan, pakastamiset ja kolmen siirrot on varaa. Sen jälkeen täytyy katsoa uudestaan, mutta sen verran on tahtotilaa että uskoisin että jostain haalitaan kasaan seuraavatkin kierrokset.

Oma amh-arvo kyllä pohdituttaa, että millaiset mahikset on ivf:ssä? Mulla oli kesällä -23 oli AMH-arvo 0,54, jonka jälkeen kyllä raskauduin nopeasti ja kuopus syntyi, mutta nyt en ole tämänhetkistä arvoa vielä testannut. Lääkärin kommentit oli että ei ole mitään alarajaa amh-arvolle jolla ei voisi ivf onnistua ja että voi saada ihan hyvän keräyksen vaikka olisi alhainen ja toisaalta huonon vaikka olisi korkea. Mulla taitaa olla aika optimistinen lääkäri. Kaipa noi arvot kuitenkin jotain keskiarvoa onnistumisten suhteen antaa?
 
Mulla ovis lähestyy ja letrot ovat olleet nyt toista kertaa käytössä. Viimeksi tuli plussa (joka tosin meni kesken rv 6 +4), että hiukan on toiveikas olo, varsinkin kun munasolu on irtoamassa vasemmalta puolelta, jonka uskon olevan mun parempi puoli, koska molemmat onnistuneet raskaudet ovat alkaneet sieltä (tosin yksi tuulimuna myös). Lääkäriltä pyysin myös että voisiko jotain tukilääkettä kokeilla kun on kaksi keskenmenoa jo ja yksi kemiallinen. Sain sitten lugesteronin, joka voisi tukea kiinnittymistä. Aloitus on 4 päivää positiivisestä ovistestistä ja ilmeisesti vaan siihen asti että tulee plussa tai menkat alkaa. Jäin nyt vaan pohtimaan että eikö tuota yleensä käytetä alkuraskaudessa pidempäänkin?

Meillä tulee nyt vuosi täyteen yritystä ja 2xkm ja kemiallinen, joten ollaan tehty pohdintaa ivf:ään siirtymisestä, jos tää kierto ei tärppää. Periaatteessa voitais vielä jatkaa yritystä kun raskaudet kyllä alkaa mutta en oikeen luota siihen että sopiva munasolu sattuisi kohdalle. Täytin juuri 41 ja pelkään että aika loppuu kesken. Lääkärin kanssa puhuttiin että voin seuraavasta kierrosta heti kp1-2 varata aikaa ivf:n aloitukseen ja aloittaa lääkkeet saman tien. Nyt tosin näyttää siltä että menee nuo päivät juuri vappuun ja viikonloppuun, eli täytyy klinikalle soitella miten tuon kanssa tekisi. En haluaisi lähteä kuukaudella lykkäämään, kun voi niissä hoidoissakin sitten kestää pitkään. Toisaalta puolison töissä tuli juuri ilmoitus yt:stä ja hän on on aivan stressissä ja ei viikonloppuna jaksanut edes puhua hoidoista kun ei pysty miettimään mitään muuta kuin työjuttuja. Eli saa nähdä saanko mä häntä edes klinikalle, vaikka on ollut tosi positiivinen hoitoihin lähdön suhteen ja juurikin sitä että halutaan molemmat parantaa todennäköisyyttä onnistuneelle raskaudelle ja siksi tehtäis myös alkiodiagnostiikka.

Ivf tuntuu kyllä isolta asialta. Ihan jo pelkät lääkkeet ja niiden pistäminen. En tiedä miten niistä selviän kun verikokeissa käyminenkin on tuntunut tosi vaikealta. Synnytyksissä kaikkein epämukavin asia oli kanyyli :D vaikka synnytin ilman kivunlievitystä. Mulle tuntuu myös vaikealta kaikki lääkitykset ja omaan kehoon kajoaminen. Se että hormoneja tulee kehoon yhtäkkiä paljon ja on ns epäluonnollinen tilanne. Hyperstimulaatio myös pelottaa, mutta riski taitaa olla omalla kohdalla aika pieni. Talouspuoli myös mietityttää, kun puolison työtilanne on nyt tosi epävarma. Mutta laskeskelin että kyllä ainakin yhden keräyksen, diagnostiikan, pakastamiset ja kolmen siirrot on varaa. Sen jälkeen täytyy katsoa uudestaan, mutta sen verran on tahtotilaa että uskoisin että jostain haalitaan kasaan seuraavatkin kierrokset.

Oma amh-arvo kyllä pohdituttaa, että millaiset mahikset on ivf:ssä? Mulla oli kesällä -23 oli AMH-arvo 0,54, jonka jälkeen kyllä raskauduin nopeasti ja kuopus syntyi, mutta nyt en ole tämänhetkistä arvoa vielä testannut. Lääkärin kommentit oli että ei ole mitään alarajaa amh-arvolle jolla ei voisi ivf onnistua ja että voi saada ihan hyvän keräyksen vaikka olisi alhainen ja toisaalta huonon vaikka olisi korkea. Mulla taitaa olla aika optimistinen lääkäri. Kaipa noi arvot kuitenkin jotain keskiarvoa onnistumisten suhteen antaa?

Mulla puolisen vuotta sitten amh 0,36 ja acf joku 5 kieppeillä per puoli, ja julkinen sanoi et mahis alle 10% eikä lähtenyt hoitoihin. Nyt kun käytiin yksityisellä niin oli paljon optimistisempi, vaikka tilanne afcn osalta ainakin sama (vilautteli jotain käppyrää et olis lähempänä 20%). Amhta ei uudelleen ole otettu. Mietin itsekin ihan samaa, et miten hyvät mahikset voi olla. Toki siihen vaikuttaa moni muukin asia, montako kypsyy, montako saadaan, moniko hedelmöittyy ja kehittyy jne. Mut ilmeisesti lääkärin mukaan voisi odottaa et saadaan 2-3 siirrettäväksi. Ei kai tässä auta kun yrittää, muuten ei saa koskaan tietää.

Itselläkin tuo rahapuoli mietityttää kovasti. Muutenkin stressaavaa noi hoidot tai edes niiden suunnittelu, saatika kun sit vielä on huoli taloudesta. Ei ole helppoa. Pitää sit vaan pohtia mikä on se summa minkä unelman eteen on valmis ja on mahdollisuus laittaa. Toivotaan, että siellä mies saisi pitää työnsä.
 
Mulla puolisen vuotta sitten amh 0,36 ja acf joku 5 kieppeillä per puoli, ja julkinen sanoi et mahis alle 10% eikä lähtenyt hoitoihin. Nyt kun käytiin yksityisellä niin oli paljon optimistisempi, vaikka tilanne afcn osalta ainakin sama (vilautteli jotain käppyrää et olis lähempänä 20%). Amhta ei uudelleen ole otettu. Mietin itsekin ihan samaa, et miten hyvät mahikset voi olla. Toki siihen vaikuttaa moni muukin asia, montako kypsyy, montako saadaan, moniko hedelmöittyy ja kehittyy jne. Mut ilmeisesti lääkärin mukaan voisi odottaa et saadaan 2-3 siirrettäväksi. Ei kai tässä auta kun yrittää, muuten ei saa koskaan tietää.

Itselläkin tuo rahapuoli mietityttää kovasti. Muutenkin stressaavaa noi hoidot tai edes niiden suunnittelu, saatika kun sit vielä on huoli taloudesta. Ei ole helppoa. Pitää sit vaan pohtia mikä on se summa minkä unelman eteen on valmis ja on mahdollisuus laittaa. Toivotaan, että siellä mies saisi pitää työnsä.
Joo, mulle kans klinikan hoitaja sanoi että yleensä tän ikäisillä saadaan 1-3 alkiota siirrettäväksi, ja laskin sitten budjettia sen mukaan.

Kiitos, toivotaan että työpaikka säilyy. Mä en jotenkin sitä osaa edes stressata niin paljoa kun mietin vaan vauvaprojektia. 🙈 Jotenkin ajattelen että mietitään sitä sitten kun tiedetään asiasta enemmän ja murehditaan sitten syksyllä jos ei uutta työtä löydy.
 
Joo, mulle kans klinikan hoitaja sanoi että yleensä tän ikäisillä saadaan 1-3 alkiota siirrettäväksi, ja laskin sitten budjettia sen mukaan.

Kiitos, toivotaan että työpaikka säilyy. Mä en jotenkin sitä osaa edes stressata niin paljoa kun mietin vaan vauvaprojektia. 🙈 Jotenkin ajattelen että mietitään sitä sitten kun tiedetään asiasta enemmän ja murehditaan sitten syksyllä jos ei uutta työtä löydy.

Joo just noin. Turhaa murehtia kamalasti etukäteen, mahdollisesti ihan turhaan pistää voimia siihen.
 
Siis jos en nyt ole raskaana niin jotain todella outoa tapahtuu. Kokopäivän ollut kamalan etova olo ja pyörryttää ja heikottaa. Lisänä alavatsassa tuntuu nippailu sekä turvotusta. Tai sit oon tulossa kipeäksi mutta olo on todella erilainen kun normaalisti tässä vaiheessa kiertoa.

Lähi kaupasta otin tänä aamuna viimeisen early testin, toivottavasti sinne tulee nopeasti lisää. Perjantaina voisi uudelleen testailla kun sillon olisi dpo12.

Ja anteeksi taas oma napaisuus, tää ol ainut paikka jonne näistä fiiliksistä voi tässä vaiheessa jutella joten siksi joudutte lukemaan näitä🫣
 
@Mambonumber5 , joo kaikki peliin vaan ainakin siellä! 🤩

Mul ei taas tää mennyt yhtään nappiin! Ärsyttää. 😠 Söin nimittäin ekan kerran geleetä täs kierros, ja näyttää siltä että ovis aikaistui useamman päivän. Viivat on nimittäin jo haalistumaan päin, eli meni jo. 😡 Kun äkkäsin tilanteen toissapäivänä, niin olen koittanut saada miestä hoitaa hommat, mutta ei siitä ole tullut mitään. 🤬
😖
Sori, en viitsis olla negatiivinen, mutta kun tätä tähtihetkeä on odottanut koko kuukauden, eikä tästä tullut lasta eikä 💩.
 
Takaisin
Top