Ooh, tänne onkin tullut hurjan paljon viestejä – ja plussia! Onnea kaikille plussanneille ja tiukkoja tarrasukkia kans tietty. Ite oon jo niin tottunut täällä kirjoittelemaan, etten osaa edes kuvitella, millaista olisi kirjoittaa jossain muualla kuin täällä. xD No, toivottavasti mun aika joskus kans tulee. Kai.
@Pakkanen @Syyskukka ikäviä uutisia, toivotaan, että olisi kuitenkin väärä hälytys. <3 Aina sydäntä riipaisee, kun jollain on keskenmeno tai kemiallinen. Siinä just toivo ehtii herätä, ja itse suunnittelee tulevaa, niin aika korkealta tipahtaa. <3
@Round2❤️ oot ihana, kun jaksat niin kivasti aina kaikille kirjoitella. Tsemppii sulle aherruksen keskelle täältä työpöydän ja pulpetin äärestä! <3 Mäkin sain kuin sainkin eilen sen graduni palautetuksi ja tein samaan syssyyn yhden rästikurssin lopputehtävänkin. Kolme vielä jäljellä. Huomisen ja sunnuntain aikana vois yrittää tehdä yhden, niin sit olis enää kaksi. Mut ihanaa, että on piinaviikoille jotain muuta tekemistä, vaikka mun on ainakin tähän asti ollut vaikea silloin keskittyä mihinkään muuhun. Nyt pitää yrittää jaksaa.
@Tähtiin tuijottelija apua minkä henkisen facepalmin sun ystävän käytös aiheuttaa. Vähän sama on se, kun sanotaan, että "sä oot vielä niin nuori, ettet voi ymmärtää" sitä tai tätä asiaa – ja puhutaan siis aikuiselle ihmiselle. Mua ärsyttää sellainen ylimielisyys, mitä just tommosessa "et voi ymmärtää, sinulla ei ole lapsia" ja "olet vielä niin nuori", on, että en oo koskaan sanonut kenellekään mitään vedoten heidän ikäänsä. Toki esim. mulla opinnoista ystäviä, jotka on sen 20 ja vähän päälle, eivätkä muista esim. Estonian uppoamista, 9/11:aa tai Kurt Cobainin itsemurhaa, niin sellaisissa sen huomaa, Ja toki muissakin jutuissa, mutta en ainakaan itse halua olla ylimielinen, joten mieluummin pidän mölyt mahassa.
Toi on kyl jännä juts, miten eri lailla ihmisillä menee asiat ja unelmat ja toiveet: Yksi on tiennyt koko elämänsä haluavansa lapsia, toinen ei vielä 38-vuotiaanakaan tiedä, haluaako. Mutta just itse oon miettinyt sitä myös niin, että haluaa tai ei ja tekee tai ei, niin se on päätös, joka tehdään täysin itsekkäistä syistä riippumatta siitä, mitä ne syyt on. Tähän disclamerina nyt, että voi tulla yllätysraskauksia ja voi lähteä synnyttämään tietämättä, että on raskaana ja ei välttämättä saa lapsia, vaikka haluaisi – eli asia ei ole omissa käsissä. Isossa kuvassa kutenkin sen jälkeen, kun naiset e-pillerin keksimisen myötä sai alkaa itse valita, on lasten saamisesta tullut vapaaehtoista (puhun yleisellä tasolla siis edelleen).
Nykyään lapset on tietysti yhä enemmän myös luokkakysymys, ja monet ei tee lapsia, vaikka haluaisivat, koska ei ole varaa. Että kyllähän tähän kaikenlaista ongelmallista liittyy...
Mulla on jotenkin ehkä se, tässä taustalla, mitä
@Kali ja
@Zebra ja joku muukin on kirjoittanut, että on vähän semmonen FOMO, että jos en saa lasta, multa jää kokematta jotain, minkä voin kokea vain vanhemmuuden kautta. Ja sit kun on kerran valinnut, ei voi enää myöhemmin valita toisin. Vanhemmuus on tuntematon, johon pitää hypätä ihan olemattomin tiedoin ja vailla mitään käsitystä siitä, mitä se on. Millainen äiti musta tulee? Millainen mun lapsesta tulee? Ja kuitenkin täysin itsekästä: koska
minä haluan kokea vanhemmuuden. Ja siis kyllä elämä voi olla – ja mulla onkin – hyvällä mallilla ilmankin lasta enkä siis koe niin, että lapsen kaipuu kumpuaa jostain syvältä tai on primitiivistä. Samastun kans
@Tuutikintytär ajatukseen siitä, että musta tuntuu aika tyhjältä, jos mun jälkeen ei tuu enää ketään. Ei ketään, jolle opettaa mun perheen ja suvun hauskoja juttuja, ei ketään, joka jatkaa hyviä perinteitä. Ei ketään, jolle tarjota sitä, mitä en itse saanut.
@Tando ajatus kans siitä, että jos ei oo lasta, niin sitten elämä on enemmän ja vähemmän tätä samaa loppuun asti – sekin tuntuu aika hassulta ajatukselta. Ja sit tosiaan se, että mä oon 15-vuotiaasta asti tehnyt töitä, joten ihan kiva olis tehdä vaihteeksi jotain muutakin. Mun työkaveri sanoi hyvin, että lasten myötä hänen kalenteri on joka päivä klo 17 eteenpäin varattu perheelle ja lapsille. Ei tuu tehtyy niin paljon töitä vaan elämässä on muutakin. Mä teen tosi paljon töitä, mutta jos en tee töitä, en tiedä, mitä tekisin.
@Zebra joo vähän erikoiselta kuulostaa kyllä käynti. Tuu sit kertomaan, mitä gyne tuumaa aukkarista!
@Selmiina onnea ja tarrasukkia, ollaan saman ikäisiä, joten annat mullekin toivoa! <3
@Kali uskon kyllä, että raskaudsta olisi vaikea iloita edes ns. "turvallisten viikkojen" jälkeen, kun on kokemuksia kemiallisista ja keskenmenoista. Toivottavasti sun oireet olis nyt merkki ja saisitte pysyvän plussan pian. <3 Mä luin just (voi olla, että säkin oot lukenut näitä), että silloinkin, kun raskaus ei ole alkanut 12 kuukauden kuluessa, niin vielä seuraavan 12 kuukauden aikana on tosi hyvät mahikset, että raskaus alkaa ja päättyy elävänä syntyneeseen lapseen. Ymmärrän, että tuntuu toivottomalta, eikä sitä voi kukaan kieltää tai mitätöidä tai viedä pois. <3
menkat pitäisi alkaa ensiviikon ke/to mutta saas nähdä..
oon tosi pahoillani siitä, että ollaan samassa veneessä 
. Nämä on aina ristiriitaisia juttuja, kun toivoo et kaikki voisi saada pelkkiä kivoja uutisia, ja tietää että omat uutiset voi herättää toisissa kurjia tunteita, joka on ihan tosi luonnollista. Mä oon itse vielä hyvin skeptinen tästä, tuhruvuotoa on tullut vähän tänäänkin, eikä tosiaan ole mitään oireita. Päivä kerrallaan siis!
Vaikka ei sekään se plussa kuten sanoin olisi enään mikään tae, josta ajattelisin että jee nyt saadaan vihdoin esikoinen. 
Todennäköisempää meidän tilanteessa on keskenmeno kuin se että kaikki sujuisi hyvin tässä vaiheessa.... Jotenkin tuntuu karulta yrittää edes tulla raskaaksi tietäen että se keskenmeno on todennäköisin loppu sillekkin mahdolliselle seuraavalle raskaudelle. Prosentuaalisesti varmaan mitättömät pienet luvut että onnistuisi seuraava raskaus, jos edes tulen enään raskaaksi. Jotenkin se tuntuu etten varmaan enään ikinä edes raskaudu todennäköisintä.
Toivottavasti pysyvä plussa tulisi pian
Valitettavan moni tuntuu täällä tietävän, millaista on kun toivo herää ja se murskataankin käsistä. Olen itse suht ok jo asian kanssa, koska minulla oli nopeasti plussan jälkeen tunne, ettei kaikki mene kuin Strömsössä. Tää on elämäni eka kemiallinen ja sen opin tästä, että jatkossa tikutan vain ovulaatiota ja jos menkat ovat myöhässä, niin sitten teen raskaustestin.
Tässä äsken tehty ovistesti ja aamulla tehty raskaustesti:
