Raskaaksi 2026

[Toiveikkaana]

Huomenta, eipä tullut aamun testauksella hullua hurskaammaksi. Ylempi eilinen ja alempi aamuinen. Kunhan klo lyö 8, niin soittelen nlaan. En osaa edes iloita tästä, kun nyt pelkään ja oletan että kesken se meni, näkyy vaan vielä hormoneja. Vuotoa heikosti, nyt enempi sellaista verisen limaista ehkä.

Neuvolasta tuskin tekevät mitään, mutta itse ainakin sain tosiaan vastaavassa tilanteessa ajan terveysasemalle ja siellä ultrattiin. Ultran epäselvän tilanteen vuoksi laittoivat myös lähetteen hcg-labroihin, niin näki nouseeko hcg, vai onko raskaus mahdollisesti keskeytynyt. Neuvolan näkemys on että olet raskaana, kunnes toisin todistetaan eli kunnes testi on negatiivinen tai keskeytyminen on todettu ultrassa.

 

[Toiveikas odottelija]

Ei jumalauta mikä ääliö tuo tuttu! Joillain ei ole kyllä yhtään tilannetajua. En ihmettele yhtään, että sulla lentelee ruuveja päästä, olisin itsekin kyllä kiehahtanut. Jotkut ei käsitä yhtään, että välillä voi olla ihan hissukseen

Siis kyllä rupes sellanen pommi tikittämään pääs, et pikkusen piti käyttää itsehillintää etten huitase ja eniten triggeröi tuo että jollekki yhen illanjutulle. Tällähän ei oo esimerkiks omaa asuntoa, kumppania, tulon lähteitä, ei mitään. Itellä viel pieniä sisaruksia joiden kanssa asuu porukoillaan, että siihen konseptiin pieni vauva.

Musta toi on niin itsekästä pitää lapsi jolle ei oo tarjottavissa oikeestaan mitään. Enkä nyt sano etteikö silti lapsella olis hyvä elämä vaikkei oliskaan sitä kotia ja rahaa. Mutta tiedän ihmisen ja tiedän, että se on vaa silkkaa itsekkyyttä ja oman egon pönkitystä sillä lapsella. Enkä missää nimes ketään kannusta aborttiin, mut tuntuu nii pahalta pienen puolesta.

 

[Tando]

Minäkin taidan liittyä tänne, kun kevään myötä vauvakuume alkaa nostaan päätään

Meillä kohta 1.5v taapero, ja toiveissa olisi semi pienellä ikäerolla toinen. Minulla on pcos ja luomuna en ole ikinä saanut ovista kiinni, tuskin sitä edes kovin usein tapahtuu. Luomukierto ylipäätään on aika olematon ja kuukautisia ei joko ole ollenkaan, tai ne on epämääräistä tiputtelua. Toivoin vähän, että synnytyksen jälkeen tilanne helpottaisi, mutta nyt ollut vasta yhdet hyvin epämääräiset menkat, ja meennään niiden jälkeen jo jossain kp 50+ paikkeilla. Toki imetän edelleen kerran päivässä.
Esikoinen sai alkunsa heti ekasta onnistuneesta letro-kierrosta, joten niihin varmaan taas turvaudutaan kevään/kesän mittaan. Letroja ja teroja löytyt edelleen kaapista edellisen jäljiltä, joten eipä edes heti tarvitse suunnata lääkärille
Annan kuitenkin keholle vielä hieman aikaa käynnistellä itseään ennen lääkkeitä.

Esikoisesta kärsin lievästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja silloin talven pimeys hankaloitti vielä asiaa. Tämän takia toiveissa olisi kevätvauva, vaikka tiedän että ei niitä vauvoja niin vain tilailla

Plussatuulia kaikille, kokemuksesta jo tiedän, että vertaistuki on näissä asioissa kultaakin kalliimpaa

 

[Toiveikas odottelija]

@Toiveikas odottelija siis voi hyvä luoja, miten idioottimaisia ihmiset osaa olla!!! Hyvin selvitit tilanteen, en tiedä, miten olisin itse reagoinut. Ehkä olisin ottanu tonnin seteli -ilmeen tai hymyillyt tyhjin silmin ja onnitellut – ja sitten vaihtanut puheenaihetta. Jos juttu olisi jatkunut vielä senkin jälkeen, kun olisin kertonut meidän tilanteesta, olisin varmaan sanonut suoraan, että ei kiinnosta. Totta kai omista kokemuksista ja esim. raskaudesta saa kertoa, mutta just vähän se, että miten sen tekee, hierooko suolaa haavoihin vai kertooko avoimesti omia kuulumisiaan. Väkisinkin tulee mieleen vanha viisaus: "Kuka tarvitsee vihamiehiä, kun on tuollaisia ystäviä?"

Munkin yks ystävä selitti mulle, että "Sä [siis minä] oot paljon paremmin perillä asioista kuin mä [siis hän] olin silloin, kun alettiin yrittää raskautta", ja hän siis raskautui heti ekasta kierrosta. Ei sanonut mitenkään pahalla tai ylimielisesti tuota tai mitään, mutta ite siinä mietin, että niin, mulla on tässä ollut aikaa opiskella asioita, kun on yritetty raskautta [silloin] 7 kiertoa, ehkä säkin olisit kääntäny enemmän kiviä, jos et olisi tullut raskaaksi heti ekasta yrityskierrosta. Heillä on siis yksi kkm ennen raskautta, joka kesti 9 kk ja päättyi elävän ja terveen lapsen synnyttämiseen. Kkm-raskaus ja sen jälkeinen raskaus alkoi molemmat ekasta yrityskierrosta.

Somesta vielä: Oon miettinyt myös sitä, etten halua omaa raskautta (jos siis niin pitkälle joskus päästään) somessa julkistaa ihan itseni takia, mutta myös siitä syystä, etten halua hieroa raskautta sellaisten naamaan, jotka kipuilee omassa tilanteessaan ja kärsii lapsettomuuden kokemuksesta. Mun mies on ahkera somen seuraaja, vaikkei juuri postailekaan. Ei oo hänen kans viel puhuttu, miten ja kenelle tieto raskaudesta jaetaan, jos se onni meitä joskus kohtaa. Voi olla, että mies haluaa uutiset jakaa somessaan, mutta katsotaan nyt. Mä en ole somessa, niin en mielellään omia asioitanikaan sinne jaa.

Siis just tuo, et jonkilainen tilanne taju, koska sen leipäläpensä avaa. Ja kun oon tälle ihmiselle just varmaan 2-3vk ennen tätä kertonu mikä tilanne meillä on. Ja sit hän tulee viel hinkkaa omaa onneensa mun naamaan.

Ja kun hän tietää meidän menetysten määrän ja tulee siihen ”leuhkimaan” omalla yhdellä kkm. Kyllä teki mieli sanoa että ”voi itkun vittu, märise sitte ku niitä tulee 5peräkkäin ja tajuat että joudut luultavasti maksaa tuhansia euroja siitä, että ehkä ja nimenomaan painosanalla EHKÄ tuut joskus saamaan elävän lapsen syliin.” Mutta nielasin sanani hymyilin ja hymähdin takasi.

Tuosta someasiasta:
Itse oon kans paljon miettiny miten ja kelle ja koska mahdollisen raskauden tulisin ilmottamaan. Alkuun mietin, et kertoisin vähän sen jälkeen kun riski viikot on ylitetty, niin somessa. Ja lähinnä just et semmoset kaukaset sukulaiset näkee sen ja tavallaan tietää missä mennään. Eikä tarvi sit esimerkiks porukoilta kysellä tai spekuloida ja tehdä omia johtopäätöksiä asiasta.

Lähimmille sukulaisille oon kans ajatellu, että kerrotaan heti riskiviikkojen jälkeen. Viimmeks tilasin sellasia kortteja joissa lukee ”someone wants to say Hello” ja sinne ajattelin sit sisälle tulostaa ultra kuvan ja antaa/lähettää lähimmille perheenjäsenille/sukulaisille.

Mut tuon somen suhteen oon kuitenki jonkiverran kallistunu siihen suuntaan että en tulis kertomaan ennen vauvan syntymää mihinkää, enkä ehkä syntymänkään jälkeen. Mutta senpä tietää sitte kun sen aika on ehkä joskus.

Kumppanin kans ei olla puhuttu kyllä mitään miten ja koska julkistetaan ja kelle. Viimme kemiallisen aikaan tosin mies meni lipsauttamaan sen ihan yleisesti kaveri porukan keskellä. Enkä ollu kerenny sanoa hänelle, että en sit vielä halua kenenkään tietävän. Just nimenomaan tällästen takia. Mutta ehkä hänki siitä ”oppi”, että parempi olla hiljaa niin kauan et kaikki on varmaa.

 

[Syyskukka]

Pohdinnat siitä, miksi haluaa lapsen tai haluaako sitä riittävästi, ovat kyllä niin vaikeita ja monisäikeisiä eikä niihin taida olla yhtä absoluuttista oikeaa vastausta.

Mutta liittyen noihin kommentteihin sisäisen tyhjyyden täyttämisestä lapsella, niin en tiedä, onko se kovin väärin, vaikka etsisi ja saisi merkitystä elämään (myös) raskauden ja lapsen kautta En tietenkään tarkoita, että lapsen tulisi olla ainoa elämän merkityksellisyyden lähde - se olisikin aika raskas ja epäreilu taakka pienelle kannettavaksi.

Mutta mietin vain, että omalla kohdalla esimerkiksi parisuhde on tuonut elämään ihan todella paljon merkityksellisyyden tunnetta ja mun mielestä se on vain hyvä juttu. Voisin kuvitella, että lapseen voisi liittyä jotain samankaltaisia fiiliksiä?

Ja varmuuden vuoksi toistan vielä, että tietenkin elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin kumppani ja/tai lapsi. Tuntuu vain, että nykymaailmassa korostetaan sitä, että onnellisuuden ja merkityksellisyyden tulisi kummuta omasta sisimmästä, jotenkin erillään kaikesta muusta. Kuitenkin ne ehkä usein liittyvät asioihin, jotka koemme itseämme suuremmiksi. Kyse voi toki olla jostain muustakin kuin rakkaudesta tai perheestä.