Jonkin asian tunteminen vääräksi on nimenomaan tunne, ja sen perusteella tehdään päätökset. Järjellä sitten jälkikäteen selitetään asiat sopimaan aikaisempaan päätökseen, mutta tämä tapahtuu niin nopeasti, ettei ihminen tajua missä järjestyksessä nämä tapahtuvat.
Se on minusta ennemmin kokemus tai päätelmä, ei tunne. Se, että jonkun asian kokee vääräksi niin sen pohjalla voi olla tunteita tai järkisyitä. Se, että järjestys on tuo johtuu siitä, että aivomme ovat jo oppineet aiemmin mikä on oikeaa ja väärää ja yhdistelevät niitä opittuja kokemuksia antaen sen signaalin väärästä ennen tietoista päätöstä ei poista sitä asiaa.
Pointtini on se, että päätökset tehdään aina tunteella. Tunteeseen voi vaikuttaa, toki, mutta se tehdään muokkaamalla asenteita kauan ennen päätöstä. Esim. jos tupakoinnin kokee tunnepuolella neutraalina mutta järkisyin negatiivisena, saattaa päätös lipsahtaa tupakan kokeiluun jos kokeilun puolelle ilmestyy yhtään positiivista tunnetta, esim. jos vaikka viileät kaverit polttavat ja haluaa kuulua samaan porukkaan. Mutta jos tupakointiin on jo etukäteen liitetty ällötyksen tunne, ei silloin tupakoiva kaveri voi olla viileä, vaan hänkin on ällöttävä, eikä tarvetta kokeiluun muodostu. Koska tunteilla tehdään päätökset. Jos halutaan muokata ihmisten toimintaa, pitää se tehdä tunnetasolla, ei järkitasolla -- toki kannattaa asia selittää järkitasollakin, mutta ihmiset eivät tee päätöksiä järjellä vaan tunteella. Tästä tietenkin seuraa se, että jos aidosti haluat itse tehdä järjellä päätöksiä, pitää itse tiedostaa omat tunteensa eri asioihin, ja muokata ensisijaisesti niitä tunteita. Jos pojalla pitkä tukka tuntuu väärältä, pitää itse muokata omaa tunnettaan siitä "väärästä", jotta voi tehdä päätökset järjellä.
Samalla argumentillahan sitä omaa tunnettaan siitä halusta pitää sitä pitkää tukkaa voi muokata.
ei sillä, että itselläni olisi mitään pitkätukkaisia miehiä vastaan vaan ihan teorian tasolla. Itse näen osana yhteiskuntaa elämisen siten, että pitää sopeutua myös muiden tunteisiin ja arvoihin eikä häiritä muita vain koska itsestä tuntuu siltä. Oli se vallitseva mielipide mikä tahansa siinä ympäristössä missä elää. Eli jokaisen pitää kyetä muokkaamaan itseään jossain määrin ympäristöönsä sopivaksi, oli se omien halujen vastaista tai ei. Sivistyneessä yhteiskunnassa sitä liikkumavaraa on kuitenkin jokaisella ja niitä normejakin voi rikkoa tyylikkäästi.
Mutta miksi omaa halua pitää pitkää tukkaa pitäisi muokata? Mikä pitkässä tukassa on sellaista, että se saa olla yhdellä sukupuolella mutta ei toisella? Ainoa syy mikä tähän keksitään on jonkun toisen tunne asiasta -- siis sellaisen ihmisen, jota asia ei mitenkään koske, hän nyt vain valitsee olevansa kapeakatseinen ilman mitään hyvää syytä. Vähän kuten ennen vanhaan oli täysin ok tappaa kaikki vääräuskoiset vastaantulijat, ja vedottiin, että sehän nyt vaan on meidän yhteiskunta, sopeudu ja vaihda uskontosi tai kuolet. Minusta tällainen ajattelu, että noh, se nyt vaan on meidän yhteiskunta, ei ole millään tavalla kestävä, ja jos hyljeksinnälle ei muuta syytä löydy kuin erilaisuus, on hyljeksinnästä päästävä eroon. Erilaisuus on vahvuus, ei rikos. Kellään ei ole oikeutta hyljeksiä muita siksi, että he ovat erilaisia.Samalla argumentillahan sitä omaa tunnettaan siitä halusta pitää sitä pitkää tukkaa voi muokata.
Mutta siis ymmärsinko oikein, että sinä pidät myös tätä tunteiden perusteella tehtyä johtopäätöstä tunteena? Kun aiemmin sanoit niin niin ajattelin vain kertoa oman määrittelyni oikean ja väärän kokemukselle, koska itse tosiaan pidän sitä ennemmin kokemuksena tai tarkemmin päätelmänä (vaikka se päätelmä pohjautuisikin tunteisiin).
Jos poika isompana tahtoisi pitkät hiukset niin ihan sama, kunhan ne sitten pysyis siisteinä ja hoidettuina eikä minään rastaisena takkukasana. Ihan sama ehto olis tytön pitkissä hiuksissa. Itse pidän pitkähiuksisia aikuisia miehiä aika puoleensa vetävinä, ja niin pitää varmaan aika moni muukin siitä päätellen, miten tavallisia nää "heviletit" Suomessa kuitenkin on. Uskon, että kun katsotaan omassa viiteryhmässämme tarpeeksi kauan ihan minkä näköisiä miehiä tai naisia vaan, niin ne alkavat näyttää mielessämme kauniilta. Aivot on siinä mielessä kulttuurisesti muokkautuva kapine.
Yritän saada sinut näkemään suppean katsantokantasi ympärille, mutta se ei mitenkään onnistu, takerrut suppeuteen kynsin hampain. Muuta selitystä suppeuteen ei näytä tulevan kuin että enemmistö tekee niin, siispä se on oikein, ja se mikä enemmistöstä tuntuu oikealta, on pysyvästi ja absoluuttisesti oikein, kaikki muut ovat väärässä.
Millä tavalla katsantokantani on suppea tai olen tukahduttamassa kaikkea erilaisuutta? Se etten ole suuna päänä huutamassa pelkkiä yksilön oikeuksia ilman muiden huomioimista on siis suppeaa ajattelua? Se, että pyrin näkemään maailman myös niiden silmin, jotka eivät vaikka sitä pitkää tukkaa pojalla hyväksy (itsehän olen useampaakin pitkätukkaa deittaillut eikä se ole minulle mikään naiseuden merkki) ei minusta ole suppeutta vaan juuri sitä avarakatseisuutta, jota itse omassa ylemmyydessäsi toitotat.
Terveisin naimisissa pitkätukkaisen miehen kanssa... Mutta oon kyllä itsekkin saanut tuta, että odotukset miehiä/naisia kohtaan voivat olla melkoisen ahtaita. En nyt mielestäni mikään erityisen poikatyttö edes ole, mutta silti on tullut saatua kuulla olevani liian epänaisellinen ja että miehet ei tykkää 
Miehiä on kyllä ihan riittänyt, kiitos vain ja tosiaan onnellisesti naimisissa nykyisin. Itse kyllä näen, että meitä on moneen junaan ja makuja on monia eikä tarvitse todellakaan olla mikään stereotyyppinen nainen tai mies, että kumppanin voisi löytää, tai että se olisi edes erityisen vaikeaa. Itselle esimerkiksi joku äijien äijä olisi ihan kauhistus, en koe yhtään vetoa sellaisiin. Yksilöitä ihmiset on tässäkin asiassa. Joo, tässäpä pieni ajatuksenvirta aiheesta... 
Musta on kyllä jotenkin tosi luotaantyöntävä ja inhottava ajatus, että mun pitäisi tuota kaksivuotiasta kasvattaessani jollakin tavalla huomioida, että miten hänestä tulee seksuaalisesti haluttava aikuinen kymmenien vuosien päästä.
Totta puhuen, asia vaikuttaa olevan nimenomaan päin vastoin.
