Sukupuolisensitiivinen kasvatus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ei ole tunne, että kokee jonkun asian vääräksi. Joku asia saatetaan kokea vääräksi, koska joko järkisyin tilannearvion tekemällä siitä aiheutuu kokonaiskuvassa enemmän haittaa tai koska tunneperäisesti se asia aiheuttaa kielteiseksi kokemiamme tunteita esimerkiksi syyllisyyttä tai ahdistusta.
Jonkin asian tunteminen vääräksi on nimenomaan tunne, ja sen perusteella tehdään päätökset. Järjellä sitten jälkikäteen selitetään asiat sopimaan aikaisempaan päätökseen, mutta tämä tapahtuu niin nopeasti, ettei ihminen tajua missä järjestyksessä nämä tapahtuvat.

On ihan tieteellisesti testattu aivojen toiminnallisissa skannauksissa, että ihminen tekee päätöksen ensin ja vasta sen jälkeen heräävät ne aivojen osat, joissa tietoinen mieli toimii.
 
Jonkin asian tunteminen vääräksi on nimenomaan tunne, ja sen perusteella tehdään päätökset. Järjellä sitten jälkikäteen selitetään asiat sopimaan aikaisempaan päätökseen, mutta tämä tapahtuu niin nopeasti, ettei ihminen tajua missä järjestyksessä nämä tapahtuvat.

On ihan tieteellisesti testattu aivojen toiminnallisissa skannauksissa, että ihminen tekee päätöksen ensin ja vasta sen jälkeen heräävät ne aivojen osat, joissa tietoinen mieli toimii.
Se on minusta ennemmin kokemus tai päätelmä, ei tunne. Se, että jonkun asian kokee vääräksi niin sen pohjalla voi olla tunteita tai järkisyitä. Se, että järjestys on tuo johtuu siitä, että aivomme ovat jo oppineet aiemmin mikä on oikeaa ja väärää ja yhdistelevät niitä opittuja kokemuksia antaen sen signaalin väärästä ennen tietoista päätöstä ei poista sitä asiaa.
 
Tuo biologiaan vetoaminen on siinä mielessä jännä pointti että sehän ei millään tavalla vahvista sitä miten naisten ja miesten kuuluu pukeutua tai kuinka pitkä tukka pitää olla.
Itsekin uskon biologiaan ja siihen että sukupuolet ovat olemassa oleva fakta ja niitä on biologian kannalta lähtökohtaisesti kaksi. Poikkeustapauksiakin on tässäkin toki, mutta jos ihmislajia miettii. Ja sukupuolien syy on nimenomaan lajin säilyminen ja tästä syystä sukupuolissa on eroja tottakai. Esim. naisilla on rinnat, leveämpi lantio jne. Myös hormonit toimivat eri tavalla ja vaikuttavat varmasti käytökseen, kuten moni saattaa kuukautiskierronkin eri vaiheissa huomata. Ja itse olen ehdottomasti sillä kannalla että eroistakin on puhuttava jo ihan terveysnäkökulmastakin, koska uskon sen nimenomaan edistävän tasa-arvoa. Mietin esim. naisten hormonitoimintaa ja sen muutoksia läpi elämän, sekä sen aiheuttamia vaikutuksia kehoon. Ja haluan omat tyttäreni kasvattaa omissa kehoissaan itsevarmoiksi naisiksi. Tai ainakin yritän.
Mutta en usko että meidän sukukromosomeista löytyy pinkit vaatteet tai siilitukka geenejä. Nämä ovat kulttuurintuotteita joka elävät yhteiskunnan mukana. Näin itse ajattelen ja voin olla hyvinkin väärässä. Mutta ainoat luontaisesti lyhythiuksiset ihmiset ovat kaljuuntuneet miehet ts. hiuksia ei ole välttämättä ollenkaan, mutta lähtökohtaisesti kaikkien ihmisten hiukset kasvavat pitkiksi. Ja esimerkiksi sininen ja vaaleanpunainen ovat aiemmin historiassa olleet toisin päin. Eli sininen on ollut tyttöjen ja vaaleanpunainen taas poikien väri. Näin yhtenä esimerkkinä. Eli en kiistä biologiaa, mutta haastan kulttuurin, joka on ehtinyt muuttua vuosisatojen aikana jo monta kertaa. En tiedä saako tästä ajatuksesta kiinni🤷‍♀️
 
Se on minusta ennemmin kokemus tai päätelmä, ei tunne. Se, että jonkun asian kokee vääräksi niin sen pohjalla voi olla tunteita tai järkisyitä. Se, että järjestys on tuo johtuu siitä, että aivomme ovat jo oppineet aiemmin mikä on oikeaa ja väärää ja yhdistelevät niitä opittuja kokemuksia antaen sen signaalin väärästä ennen tietoista päätöstä ei poista sitä asiaa.
Pointtini on se, että päätökset tehdään aina tunteella. Tunteeseen voi vaikuttaa, toki, mutta se tehdään muokkaamalla asenteita kauan ennen päätöstä. Esim. jos tupakoinnin kokee tunnepuolella neutraalina mutta järkisyin negatiivisena, saattaa päätös lipsahtaa tupakan kokeiluun jos kokeilun puolelle ilmestyy yhtään positiivista tunnetta, esim. jos vaikka viileät kaverit polttavat ja haluaa kuulua samaan porukkaan. Mutta jos tupakointiin on jo etukäteen liitetty ällötyksen tunne, ei silloin tupakoiva kaveri voi olla viileä, vaan hänkin on ällöttävä, eikä tarvetta kokeiluun muodostu. Koska tunteilla tehdään päätökset. Jos halutaan muokata ihmisten toimintaa, pitää se tehdä tunnetasolla, ei järkitasolla -- toki kannattaa asia selittää järkitasollakin, mutta ihmiset eivät tee päätöksiä järjellä vaan tunteella. Tästä tietenkin seuraa se, että jos aidosti haluat itse tehdä järjellä päätöksiä, pitää itse tiedostaa omat tunteensa eri asioihin, ja muokata ensisijaisesti niitä tunteita. Jos pojalla pitkä tukka tuntuu väärältä, pitää itse muokata omaa tunnettaan siitä "väärästä", jotta voi tehdä päätökset järjellä.
 
Pointtini on se, että päätökset tehdään aina tunteella. Tunteeseen voi vaikuttaa, toki, mutta se tehdään muokkaamalla asenteita kauan ennen päätöstä. Esim. jos tupakoinnin kokee tunnepuolella neutraalina mutta järkisyin negatiivisena, saattaa päätös lipsahtaa tupakan kokeiluun jos kokeilun puolelle ilmestyy yhtään positiivista tunnetta, esim. jos vaikka viileät kaverit polttavat ja haluaa kuulua samaan porukkaan. Mutta jos tupakointiin on jo etukäteen liitetty ällötyksen tunne, ei silloin tupakoiva kaveri voi olla viileä, vaan hänkin on ällöttävä, eikä tarvetta kokeiluun muodostu. Koska tunteilla tehdään päätökset. Jos halutaan muokata ihmisten toimintaa, pitää se tehdä tunnetasolla, ei järkitasolla -- toki kannattaa asia selittää järkitasollakin, mutta ihmiset eivät tee päätöksiä järjellä vaan tunteella. Tästä tietenkin seuraa se, että jos aidosti haluat itse tehdä järjellä päätöksiä, pitää itse tiedostaa omat tunteensa eri asioihin, ja muokata ensisijaisesti niitä tunteita. Jos pojalla pitkä tukka tuntuu väärältä, pitää itse muokata omaa tunnettaan siitä "väärästä", jotta voi tehdä päätökset järjellä.
Samalla argumentillahan sitä omaa tunnettaan siitä halusta pitää sitä pitkää tukkaa voi muokata. 💁🏼‍♀️ ei sillä, että itselläni olisi mitään pitkätukkaisia miehiä vastaan vaan ihan teorian tasolla. Itse näen osana yhteiskuntaa elämisen siten, että pitää sopeutua myös muiden tunteisiin ja arvoihin eikä häiritä muita vain koska itsestä tuntuu siltä. Oli se vallitseva mielipide mikä tahansa siinä ympäristössä missä elää. Eli jokaisen pitää kyetä muokkaamaan itseään jossain määrin ympäristöönsä sopivaksi, oli se omien halujen vastaista tai ei. Sivistyneessä yhteiskunnassa sitä liikkumavaraa on kuitenkin jokaisella ja niitä normejakin voi rikkoa tyylikkäästi.


Mutta siis ymmärsinko oikein, että sinä pidät myös tätä tunteiden perusteella tehtyä johtopäätöstä tunteena? Kun aiemmin sanoit niin niin ajattelin vain kertoa oman määrittelyni oikean ja väärän kokemukselle, koska itse tosiaan pidän sitä ennemmin kokemuksena tai tarkemmin päätelmänä (vaikka se päätelmä pohjautuisikin tunteisiin).
 
Samalla argumentillahan sitä omaa tunnettaan siitä halusta pitää sitä pitkää tukkaa voi muokata. 💁🏼‍♀️ ei sillä, että itselläni olisi mitään pitkätukkaisia miehiä vastaan vaan ihan teorian tasolla. Itse näen osana yhteiskuntaa elämisen siten, että pitää sopeutua myös muiden tunteisiin ja arvoihin eikä häiritä muita vain koska itsestä tuntuu siltä. Oli se vallitseva mielipide mikä tahansa siinä ympäristössä missä elää. Eli jokaisen pitää kyetä muokkaamaan itseään jossain määrin ympäristöönsä sopivaksi, oli se omien halujen vastaista tai ei. Sivistyneessä yhteiskunnassa sitä liikkumavaraa on kuitenkin jokaisella ja niitä normejakin voi rikkoa tyylikkäästi.


Mutta siis ymmärsinko oikein, että sinä pidät myös tätä tunteiden perusteella tehtyä johtopäätöstä tunteena? Kun aiemmin sanoit niin niin ajattelin vain kertoa oman määrittelyni oikean ja väärän kokemukselle, koska itse tosiaan pidän sitä ennemmin kokemuksena tai tarkemmin päätelmänä (vaikka se päätelmä pohjautuisikin tunteisiin).
Mutta miksi omaa halua pitää pitkää tukkaa pitäisi muokata? Mikä pitkässä tukassa on sellaista, että se saa olla yhdellä sukupuolella mutta ei toisella? Ainoa syy mikä tähän keksitään on jonkun toisen tunne asiasta -- siis sellaisen ihmisen, jota asia ei mitenkään koske, hän nyt vain valitsee olevansa kapeakatseinen ilman mitään hyvää syytä. Vähän kuten ennen vanhaan oli täysin ok tappaa kaikki vääräuskoiset vastaantulijat, ja vedottiin, että sehän nyt vaan on meidän yhteiskunta, sopeudu ja vaihda uskontosi tai kuolet. Minusta tällainen ajattelu, että noh, se nyt vaan on meidän yhteiskunta, ei ole millään tavalla kestävä, ja jos hyljeksinnälle ei muuta syytä löydy kuin erilaisuus, on hyljeksinnästä päästävä eroon. Erilaisuus on vahvuus, ei rikos. Kellään ei ole oikeutta hyljeksiä muita siksi, että he ovat erilaisia.

Aito syy sille, miksi miehillä on perinteisesti lyhyt tukka, on se, että tappelussa voi hävitä siksi, että vastapuoli ottaa tukasta kiinni. Jos olet kasvattamassa paljon tappelevaa ja väkivaltaista lasta, niin sitten hänellä kannattaa olla lyhyt tukka. Portsareilla ja poliiseilla on tästä samasta syystä edelleen useimmiten joko todella lyhyt siili tai ajavat kokonaan pois. Moni nainen ihannoi edelleen miestä, joka on vahva ja vetää turpaan jokaista joka kehtaa loukata.

Erilaisilla ihmisillä on erilaisia tunteita ja haluja. Niin kauan, kun halu ei vahingoita ketään tai mitään, on täysin ok toimia sen mukaan, ja on täysin väärin tuomita sellaista toimintaa. Antaa ihmisten olla erilaisia. Erilaisuus vie ihmiskuntaa eteenpäin, ei se, että tyydytään olemassa olevaan ja pyritään olemaan kaikessa samanlaisia kuin kaikki aina ennenkin ovat olleet.
 
Muokattu viimeksi:
Omaan silmään pitkät hiukset pienillä pojilla on tosi tavallisia nykyään. Päin vastoin tunnen itseni välillä vähän erilaiseksi, kun mies leikkaa koneella pojan hiukset samalla kuin omansakin. 😂 Jos poika isompana tahtoisi pitkät hiukset niin ihan sama, kunhan ne sitten pysyis siisteinä ja hoidettuina eikä minään rastaisena takkukasana. Ihan sama ehto olis tytön pitkissä hiuksissa. Itse pidän pitkähiuksisia aikuisia miehiä aika puoleensa vetävinä, ja niin pitää varmaan aika moni muukin siitä päätellen, miten tavallisia nää "heviletit" Suomessa kuitenkin on. Uskon, että kun katsotaan omassa viiteryhmässämme tarpeeksi kauan ihan minkä näköisiä miehiä tai naisia vaan, niin ne alkavat näyttää mielessämme kauniilta. Aivot on siinä mielessä kulttuurisesti muokkautuva kapine.

Miusta on vähän harhaanjohtavaa ajatella, että mieli on eri asia kuin ruumis ja nämä kaksi voidaan täysin irrottaa toisistaan. Pikkuhiljaa moderni tiedekin on lähestymässä tätä, että plasebo ja nosebo on totta, ja toiseen suuntaan esimerkiksi biologiset prosessit ja hormonit vaikuttaa meidän mieleen monilla tavoilla. Jos elää liikaa mielen sisällä, irtautuu ruumiistaan, ja toisin päin, ja molemmat tuottaa varmasti ahdistusta. Siten en pidä mitään "väärät aivot väärässä ruumiissa" mahdollisena, mutta dysforia on todella valitettava ja varmasti ahdistava mielentila. Sukupuoli ei kuitenkaan ole vaan "tunne" pään sisällä, vaan mitä enimmin myös se ruumis erilaisina puolineen, johon satut syntymään. Siten sillä on pakko olla sekä kulttuurinen että biologinen perusta kumpikin, eikä kumpaakaan voi vaan pyyhkiä pois.

Sukupuolisensitiivisyys ei mielestäni voi tarkoittaa sukupuolisokeutta tai uskoa siihen, että kaikki ihmiset on täysin samanlaisia. Tiedostamattamme pyrimme tällöin näkemään kaikki samanlaisena kuin me itse. Surullisia esimerkkejä tästä on esimerkiksi se, miten suuresti pojat ovat yliedustettuina adhd-diagnoosien ja erityisen tuen päätösten saajissa. Onko oikeasti "vika" pojissa vai onko vaan järjestelmä sellainen, että sen normiksi katsoma on joku muu kuin tyypillinen, kasvuikäinen poikalapsi? Äidit kovasti puhuvat ja miettivät sitä, miten kasvattaa tytöistä rohkeita itsenäisiä naisia, mutta tosi vähän puhutaan siitä, mikä on nykymaailmassa kunnollinen pojan ja miehen malli. Kyllä lapsi tarvii tukea ja rohkaisua siihen, että häntä tuetaan kohti tasapainoista aikuisuutta. Jos vanhemmat ei tue lasta tässä, niin muut lapset kyllä tekee sen, ja sitten suuntana voi olla mikä vaan Andrew Tate -maailmankuva. Jos vaan lähden siitä ajatuksesta, että kaikki on täysin yksilöitä tai kaikki on täysin samanlaisia (eikö nämä ole lopulta aika sama asia), niin ohitan sen, että kyllä maailma on sellainen, että siinä on erilaista kasvaa tyttönä ja poikana, ja kummassakin tapauksessa lapsilla on omat kasvukipunsa ja haasteensa.
 
@Suski75 et nyt oikein vieläkään ymmärtänyt näkemystäni, koska puhut ohi sanomastani, joten ehkä jätetään tämä siitä syystä tähän. Suosittelen kuitenkin lukemaan tekstini avarakatseisesti uudelleen sillä ajatuksella, että yritin päästä määritelmistä yhteisymmärrykseen, jotta itse aiheesta syntyisi hedelmällisempää ja loogisempaa keskustelua. Nyt tuntui siltä, että toinen puhui aidasta ja toinen aidanseipäästä.
 
@Ainuska luulen osasyyn olevan tämänhetkisen koulujärjestelmän ja kasvatustavan suurempi haitallinen vaikutus poikiin. Pojat usein pärjäävät parhaiten, jos heillä on selkeä auktoriteetti ohjaamassa heitä ja he pääsevät hallitusti purkamaan aggressioitaan. Tästä syystä itsekin pelkään tietynlaista sukupuolisokeutta, sillä pahimmillaan seurauksena on juuri väkivaltainen sovinistisukupolvi. Esimerkiksi kamppailulajien parissa kasvaneet pojat ovat usein kaduilla nujuavia verrokkejaan turvallisempia miehiä, sillä vaikka he ottavat miehestä mittaa niin he ovat oppineet tekemään sen vastuullisesti.
 
@Suski75 et nyt oikein vieläkään ymmärtänyt näkemystäni, koska puhut ohi sanomastani, joten ehkä jätetään tämä siitä syystä tähän. Suosittelen kuitenkin lukemaan tekstini avarakatseisesti uudelleen sillä ajatuksella, että yritin päästä määritelmistä yhteisymmärrykseen, jotta itse aiheesta syntyisi hedelmällisempää ja loogisempaa keskustelua. Nyt tuntui siltä, että toinen puhui aidasta ja toinen aidanseipäästä.
Yritän saada sinut näkemään suppean katsantokantasi ympärille, mutta se ei mitenkään onnistu, takerrut suppeuteen kynsin hampain. Muuta selitystä suppeuteen ei näytä tulevan kuin että enemmistö tekee niin, siispä se on oikein, ja se mikä enemmistöstä tuntuu oikealta, on pysyvästi ja absoluuttisesti oikein, kaikki muut ovat väärässä.

Samalla tavalla kuin yhteiskunta oli yksimielisesti sitä mieltä, että Galileo Galilei oli väärässä, kun väitti että maa kiertää aurinkoa. Kaikki kun "tiesivät", että oikeasti aurinko kiertää maata, ja halusivat hiljentää tämän harhaisen Galilein. Siinäpä muuten oli erilainen ihminen, joka ei suostunut alistumaan enemmistön tahtoon. Hänen ansiostaan ihmiskunta eteni harppauksen tieteissä. Onneksi aina edes joku pääsee kiertämään tuon valtavan erilaisuuden tukahduttamisen, jota moni ihminen edelleen haluaa harrastaa.
 
Muokattu viimeksi:
Muistuttaisin tämän foorumin olevan turvallinen paikka myös sukupuolivähemmistöille. Emmehän siis väheksy kenenkään sukupuolikokemusta.

Terveisin
Vargynja, admin
 
Pitkät hiukset pojalla tai lyhyet tytöllä ei luulisi satuttavan ketään. Sen sijaan pojan pakottaminen lyhythiuksiseksi tai tytön pitämään pitkiä hiuksia ja käyttämään mekkoja vasten lapsen tahtoa satuttaa lasta itseään. Ottaen huomioon esim. ne pitkätukkahevarit, ei pitkät hiukset pojalla luulisi olevan edes mitään rajojen venyttämistä vaan ihan normaalia. Olen kaiken lisäksi nähnyt veljistäni -90 luvulla otettuja kuvia, joissa heillä oli pitkät hiukset.

Ei lapsen toiveiden kuuntelu hänen tyylistään ensinnäkin loukkaa ketään eikä toisekseen tarkoita sukupuolen häivyttämistä. Lapselle voi myös joka tapauksessa opettaa mm. toisten kunnioitusta.

En nyt valitettavasti muista enkä jaksa selata, mutta joku toi mielestäni hienosti esille, mitkä ne yksilöllisyyden todelliset ongelmat on. Ne ei mielestäni ole erilaiset tyylit vaan se, että pitäisi kaikessa pärjätä yksin eikä toisia tarvitse huomioida. Ja siis huomioida esim. tulemalla juhliin, joihin on kutsuttu.
 
Yritän saada sinut näkemään suppean katsantokantasi ympärille, mutta se ei mitenkään onnistu, takerrut suppeuteen kynsin hampain. Muuta selitystä suppeuteen ei näytä tulevan kuin että enemmistö tekee niin, siispä se on oikein, ja se mikä enemmistöstä tuntuu oikealta, on pysyvästi ja absoluuttisesti oikein, kaikki muut ovat väärässä.

Samalla tavalla kuin yhteiskunta oli yksimielisesti sitä mieltä, että Galileo Galilei oli väärässä, kun väitti että maa kiertää aurinkoa. Kaikki kun "tiesivät", että oikeasti aurinko kiertää maata, ja halusivat hiljentää tämän harhaisen Galilein. Siinäpä muuten oli erilainen ihminen, joka ei suostunut alistumaan enemmistön tahtoon. Hänen ansiostaan ihmiskunta eteni harppauksen tieteissä. Onneksi aina edes joku pääsee kiertämään tuon valtavan erilaisuuden tukahduttamisen, jota moni ihminen edelleen haluaa harrastaa.
Millä tavalla katsantokantani on suppea tai olen tukahduttamassa kaikkea erilaisuutta? Se etten ole suuna päänä huutamassa pelkkiä yksilön oikeuksia ilman muiden huomioimista on siis suppeaa ajattelua? Se, että pyrin näkemään maailman myös niiden silmin, jotka eivät vaikka sitä pitkää tukkaa pojalla hyväksy (itsehän olen useampaakin pitkätukkaa deittaillut eikä se ole minulle mikään naiseuden merkki) ei minusta ole suppeutta vaan juuri sitä avarakatseisuutta, jota itse omassa ylemmyydessäsi toitotat.

Omassa lähipiirissäni on ihmisiä työttömistä oikeasti rikkaisiin, eri poliittisia puolueita kannattavia, eri uskontojen edustajia kuin uskonnottomiakin, eri kansallisuuksia, eri sukupuolia ja erilaisia seksuaalisia suuntauksia jnejnejne... Heitä kaikkia yhdistää kyky haluta ymmärtää toisia ja toivoa heille oikeasti hyvää ilman, että tarvitsee nostaa omaa moraaliaan ja itseään toisten yläpuolelle. Ja olen kiitollinen, että maailmasta löytyy heidänlaisiaan ihmisiä, sillä silloin on mahdollista saada oikeaa dialogia erilaisten ihmisten välille.
 
Itse koen sukupuolen lähinnä fyysisenä/biologisena tosiseikkana (enkä nyt yhtään sano, etteivät muut saisi kokea eri tavalla!! Oma kokemukseni vain on tämä.) johon keskimäärin liittyy tietynlaisia ominaisuuksia, kuitenkin yksilöiden välillä erot ovat suuria eikä sukupuoli määrittele sitä, millainen ihminen ja persoona yksilö voi tai saa olla. Käytännön kasvatuksesta ei itsellä vielä ole oikein kokemusta, kun lapsi on vielä niin pieni. Uskoisin, että jos haluaisi vaikka pukeutua poikana "tyttömäisesti" niin antaisin, mutta varmaan toisin jotenkin esille kyllä, että se saattaa herättää ihmisissä reaktioita. Ja pitkiä hiuksia pojalla en kyllä laske mitenkään tyttömäiseksi 😂 Terveisin naimisissa pitkätukkaisen miehen kanssa... Mutta oon kyllä itsekkin saanut tuta, että odotukset miehiä/naisia kohtaan voivat olla melkoisen ahtaita. En nyt mielestäni mikään erityisen poikatyttö edes ole, mutta silti on tullut saatua kuulla olevani liian epänaisellinen ja että miehet ei tykkää 🫠 Miehiä on kyllä ihan riittänyt, kiitos vain 😂 ja tosiaan onnellisesti naimisissa nykyisin. Itse kyllä näen, että meitä on moneen junaan ja makuja on monia eikä tarvitse todellakaan olla mikään stereotyyppinen nainen tai mies, että kumppanin voisi löytää, tai että se olisi edes erityisen vaikeaa. Itselle esimerkiksi joku äijien äijä olisi ihan kauhistus, en koe yhtään vetoa sellaisiin. 😂 Yksilöitä ihmiset on tässäkin asiassa. Joo, tässäpä pieni ajatuksenvirta aiheesta... 😀
 
Minulle on yksi ja hailee, kunhan vaatteet ovat siistit ja asialliset ( en antaisi kummankaan, en 5-vuotiaan enkö 12-vuotiaan laittaa päälleen mitään, missä lukee joku ”hot baby” tai jotain muuta samanlaista lievästi alatyylistä.)

Ennen kouluikää (80-luvulla) oma paras kaverini oli poika, joka tykkäsi nukkeleikeistä. Eikä siinä ollut mitään outoa.

Mutta sitä en hyväksy, ettei päiväkodissa saisi enää sanoa ”tyttö” tai ”poika”, ettei vain jollekin(vanhemmalle/huoltajalle) tulisi paha mieli. Lapsiahan tämä ei kiinnosta pätkääkään,
 
Törmäsin vanhaan keskusteluun asiasta ja hämmennyin, kun tähän aiheeseen kuuluu myös se, ettei lasta saisi kutsua sukupuolittuneesti tytöksi tai pojaksi neuvolassa, päivähoidossa, eikä kai sitten koulussakaan. Mietin onko tällaiseen sukupuolisensitiivisyyteen oikeasti tarvetta. Kuten se, ettei äitejä saa kutsua äideiksi tai isiä isiksi. Ymmärrän että nämä termit voivat loukata jotain muutamaa ihmistä, mutta eivätkö he voi sitten aina ilmaista toivettaan tulla kutsutuksi jotenkin muuten, ja sitä toivetta kunnioitettaisiin. Minuakin kutsutaan aina ensimmäisellä etunimelläni vaikka kutsumanimeni on toinen etunimeni. Kerron tämän aina asioidessani ja asia korjataan siitä eteenpäin. Identiteettini = toinen etunimeni, mutta en loukkaannu väärinymmärryksestä. Mutta sitten taas se, mitä tyttö- tai poikalapsen oletetaan leikkivän tai miltä näyttävän, on asia mistä lapsi saa järjen rajoissa itse määrätä (ei siis vaarallista tai toisia loukkaavia asioita). Eli tyttöni saisi leikata siilen, jos sitä osaisi pyytää ja edelleen selittämisen jälkeen sitä haluaisi. Jos katuu jälkeenpäin, niin ehkä sekin opettaa jotain. Myös vaatetuksensa saa päättää, toki ostam varmasti itseäni miellyttäviä vaatteita, mutta jos lapsi on eri mieltä, en häntä pakota pukeutumaan mitenkään. Muistan edelleen miltä tuntui itsestä, kun äiti pakotti laittamaan mekon päälle kesällä, vaikka vihasin mekkoja. Mekkoviha jatkui 18 vuotiaaksi asti. Olin pienenä tottunut pukeutumaan veljien vanhoihin vaatteisiin ja pidin niistä. Edelleen pukeudun epänaisellisesti, enkä ole oikein missään asiassa ollut ikinä naisellinen. Silti on niitä miehiä riittänyt ja ihanan puolison löytänyt, joka ei todellakaan ole mitenkään miehinen mies, joka pieksää kaikki. Ikinä ei ole salilla käynyt. Olen kyllä sellaistakin miestä kokeillut ja mieluummin otan tän nykyisen.
 
Musta on kyllä jotenkin tosi luotaantyöntävä ja inhottava ajatus, että mun pitäisi tuota kaksivuotiasta kasvattaessani jollakin tavalla huomioida, että miten hänestä tulee seksuaalisesti haluttava aikuinen kymmenien vuosien päästä. 🥺

Toivottavasti et ymmärtänyt miun sanomaani ihan tällä tavalla. 😬
Itse ainakin tarkoitin, että sukupuoli määrittää esimerkiksi parisuhdeasioita tulevaisuudessa ja parisuhde ja perhe ovat itselleni olleet merkittävä onnen ja merkityksen lähde elämässäni joten haluan, että lapseni saa siihen hyvät mahdollisuudet. Ihan kuten haluan lapselleni tulevaisuudessa hyvät koulutusmahdollisuudet ym missä vain voin hänen polkuaan auttaa. Siksi en tule hyväksymään mitään peruuttamattomia kehonmuokkaustoimenpiteitä, yritän opettaa lapseni pitämään huolta terveydestään, opettaa käytöstavat ja olemaan ystävällinen, tuntevan oman sukupuolensa ja sen mahdollisuudet ja rajoitteet ja olemaan sinut itsensä kanssa erilaisissa tilanteissa. Eli yritän antaa hyvät eväät elämään, jotta hän voi saada asioita, jotka tuovat onnea, myös sen parisuhteen.

Parisuhteen saamiseen liittyen tosiasia on kuitenkin se että viehättävillä ja mukavilla ihmisillä on paremmat mahdollisuudet löytää viehättävä ja mukava kumppani. Ja miehillä ja naisilla korostuvat keskimäärin eri asiat siinä mitä pidetään viehättävänä.

Voisin kuvitella, että korostaisin urheilun merkitystä enemmän, jos olisin pojan äiti. Varmaa on se, että jonkin liikuntaharrastuksen pariin sysätään sukupuolesta riippumatta ja tyttö tulee oppimaan ainakin jossain määrin itsepuolustustaitoja, mutta uskoisin, että pojan kohdalla sysiminen kamppailulajien pariin saattaisi olla vahvempaa ainakin miehen puolelta. Ihan jo sen kurinalaisuuden opettamiseksi mikä pojille tekee usein hyvää. Oma mieheni voisi hakata suurimman osan ihmisistä, mutta lajitaustansa vuoksi hän ei tee niin. Tietyllä tapaa pidän sitä parempana kuin se ettei hän hakkaisi muita vain sen takia ettei pystyisi siihen. 💁🏼‍♀️
 
Parisuhteen saamiseen liittyen tosiasia on kuitenkin se että viehättävillä ja mukavilla ihmisillä on paremmat mahdollisuudet löytää viehättävä ja mukava kumppani. Ja miehillä ja naisilla korostuvat keskimäärin eri asiat siinä mitä pidetään viehättävänä.
Totta puhuen, asia vaikuttaa olevan nimenomaan päin vastoin.

Kaikki puolihullut sekopääahdistelijat ahdistelevat nimenomaan niitä naisellisen näköisiä naisia, ja neutraalimman näköiset saavat olla heiltä rauhassa. Tekstisi myös sisältää oudon ajatuksen siitä, että ulkonäkökeskeiset ihmiset olisivat jotenkin mukavampia kumppaneita kuin muut, tässä ei ainakaan ole mitään perää. Lisäksi suurin osa ihmisistä edelleen etsii itselleen vain yhtä kumppania, ja jos perässä on aina kymmeniä pinnallisia ulkonäön jahtaajia, menee puolison etsintä tosi vaikeaksi.

Nuorempana hengasin aika paljon tällaisen hyvännäköisen naisellisen naisen seurassa, ja hänen peräänsä lähti aina, siis ihan aina, miehiä, jotka eivät jättäneet millään rauhaan. Eivät uskoneet kun sanoi nätisti ja jäivät jankkaamaan jos sanoi lopulta rumasti. Tuo tuttuni on edelleen sinkku. Kyllästyi kokonaan tuohon että koko ajan joku on yrittämässä ja jahtaamassa.
 
Oon sen kannalla että lapsista koetetaan kasvattaa huomaavaisia, mukavia ja kohteliaita ihmisiä, mutta noiden piirteiden omaaminen ei vaadi mitään tiettyä ulkonäköä. Sit kaikkien ihmisten onni ei tuu samasta lähteestä ja se on ok ettei kaikki halua samoja asioita elämässä. Meillä on myös nykymaailmassa myös vaihtoehtoja kuin vain ”etsi mies/nainen, mee naimisiin, saa lapsia” kun perheen voi saada niin monella eri tapaa. Tai jättää sen hankkimatta jos viihtyy yksin.

Itse olin yksinhuoltajana adoptio kurssilla kun aloin juttelee enemmän nykyiselle aviomiehelleni ja olin selvittänyt myös miten voisin tulla itselliseksi äidiksi. On myös olemassa kumppanuusvanhemmuutta. Jotkut henkilöt myös valitsevat panostaa lemmikkeihinsä paljon. Puhumattakaan sit homo ja lesbopareista joilla se polku perheeseen on tyypillisesti erin näköinen kuin heteropareilla.

Eli ei oo pakko olla nykyajan standardeilla ”hyvän näköinen” jotta voisi saada perheen ja perhe ei oo omasta mielestäni kiveen hakattu käsite ”äiti, isä, lapsi”. Lisäksi noi ulkonäkö standardit vaihtelee sen verran vauhdikkaasti ettei niitä kannata ees yrittää pilkulleen noudattaa.

Haluaisin myös että lapseni saavat yhtä paljon työntöä harrastusten pariin sukupuolesta riippumatta. Ne harrastukset sit tarttuvat mitkä on lapselle mieleiset enkä aatellut alkaa kattelee että ”voi voi säpä oot poika niin ei me ehkä balettia tehdä vaikka sulla oli hauskaa” tai ”noh, neulominen on liian outoa pojalla niin mitä jos et kerro siitä kenellekään”. Yleishyvät elämäntavat toivon kaikille kans.
 
Mä ja nykyinen kumppani tavattiin yhteisen intohimon äärellä eli vapaaehtoisina pelituomareina tietokonepeli- ja nörttitapahtumassa, toki sillon jo oltii lähes kolmekymppisiä, mies harrastanut niitä juttuja jo lapsesta, mä vasta yli parikymppisenä. Itse en osannut ees haaveilla lapsena et voisin olla peliympyröissä mukana, kun niin aniharva tyttötuttu semmosta harrasti silloin ja kotona sit vaan veljen kanssa pelasin. Eli harrastukset jotka tuo samat sukupuolet yhteen kiinnostuksen mukaan voipi olla hyviä jo lapsena, niistä voi myös löytää samanhenkisiä kavereitakin jo lapsena.
 
Takaisin
Top