Pikkuviikuna
Vauhtiin päässyt keskustelija
.
Muokattu viimeksi:
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Kovasti seurailen tätä ketjua päivittäin, mut jotenkin vaikea tarttua enempää keskusteluihin, kun tuntuu että on hypännyt "keskenkaiken" mukaan eikä oo kokemustakaan yritykseen liittyvistä jutuista niin paljoa, että osais kommentoida kenellekkään mitään järkevää.Pidän sormet ristissä kuitenkin kaikille ja myötäelän täällä tilanteitanne vaikken aktiivisesti osaakkaan kommentoida.
Täällä on yk 3 meneillään vielä ja parit negatestit oon ehtiny tehdä dpo 9 ja 10. Jotenkin sitä on alkanut miettimään, että miten voisi itse kokeilla edesauttaa raskautumista. Ainakin huomio pitää kiinnittää nyt isosti ravitsemukseen ja liikuntaan, molemmat retuperällä. Jäätävästi höttöhiilareita ja sokeria kokoajan. Raudan syömisestäkään ei ois varmaan haittaa... Mitään muita vinkkejä kellään? Esikoinen sai alkunsa jo toisesta yrityskierrosta ja se loi itselle illuusion, että meillä raskautuminen onnistuu helposti. Eipä tämän kertaisessa yrityksessä ole kauaa kestänytkään, mutta kyllähän ne negat silti pahalta tuntuu. Onneksi kohta pitää palata töihin, niin ei ole enää samalla tavalla aikaa miettiä tätä aihetta.![]()
Siellä on selkeästi samanlaisella itsevarmuudella varustettu isäntä kuin meilläkin.Heippa, tuun uutena mukaan tänne! Oon ollut tuolla Haaveena esikoinen -ketjussa, mutta ajattelin liittyä nyt tännekkin.
Oon 30v, mies on 35v, ja nyt on käynnissä yk1. Piti odottaa pari kuukautta vielä ennen yrittämistä, mut eihän me sitten maltettuNo sitten sovittiin, että ei varsinaisesti yritetä, vaan tulee jos on tullakseen, ja nyt 2 dpo huomaan kuulostelevani kehoa kokoajan, ja pohdin asiaa n. 23 tuntia päivässä
Itsellä todnäk. PCOS ja molemmilla ylipainoa, joten oletan, ettei raskautuminen ole mikään "läpihuutojuttu". Miehellä tosin on vahva itseluottamus asian suhteen, kun ilmoitti aktia seuraavana päivänä kaupan lonkerohyllyllä, että "todennäköisesti sä et voi enää juoda noita"![]()
Onnea! Minun onnistunut raskauteni oli alusta loppuun asti todella oireeton. En ennen mahan kasvua olisi tiennyt olevani raskaana, jos en olisi testannut. En saanut mitään klassisia oireita kuten turvonneet tai kipeät rinnat, en muista, tummeniko edes nännit. Ei ainakaan paljoa. Pahoinvointia oli satunnaisesti aamulla tyhjällä vatsalla.Ja uskallan ehkä päivitellä tänne ketjuun, että näyttäisi siltä että meillä tärppäsi toisesta yrityskierrosta. Ei oikein pysty uskomaan edelleenkään koko asiaa kun olen itselleni ja miehelle hokenut monta vuotta että yrittämisessä sitten voi kestää. Oloja ei ole tähän mennessä ollut juurikaan, pieniä alavatsatuntemuksia ja rintojen turvotusta lukuunottamatta. Sekin on herättänyt huolta, kun tuntuu että erilaisia oireita pitäisi olla enemmän tähän mennessä. Tänään 6+0.
Tämä! Ihanaa, kun toinen on niin optimistinen, mutta kyllä se toisinaan meinaa ärsyttääkin, kun toinen ei tunnu tajuavan realiteetteja.Nyt riippuen kierron vaiheesta se ärsyttää suunnattomasti tai sit valaa minunkin toivoa, että JOS nyt![]()
Tää ois voinut olla ihan mun kirjoittamaa esikoisen raskaudessa! Mullakin oli epäuskoinen olo alussa pitkään oireettomuuden takia, ei mitään klassisia oireita. Ainoastaan noita pieniä alavatsatuntemuksia. Raskaus meni kuitenkin hyvin ja nyt tuolla yöuniaan nukkuu reilu vuoden ikäinen vauhtitaapero.Ja uskallan ehkä päivitellä tänne ketjuun, että näyttäisi siltä että meillä tärppäsi toisesta yrityskierrosta. Ei oikein pysty uskomaan edelleenkään koko asiaa kun olen itselleni ja miehelle hokenut monta vuotta että yrittämisessä sitten voi kestää. Oloja ei ole tähän mennessä ollut juurikaan, pieniä alavatsatuntemuksia ja rintojen turvotusta lukuunottamatta. Sekin on herättänyt huolta, kun tuntuu että erilaisia oireita pitäisi olla enemmän tähän mennessä. Tänään 6+0.