Raskaaksi 2025
- Ketjun aloittaja Pilkki24
- Aloituspäivämäärä
Umbra
Piirimestaruustason postaaja
Täällä dpo 7-8 ja on kyllä melkosen oireetonta 
eilen oli aamulla kurkku kipeä ja lämpöä 37,2 mutta ei muuten kipeä olo tänään ei mitään ihan normaali olo ollut..
Mitä haluihin tulee niin kovasti vaihtelee kyllä.. Alku suhteessa meillä oli hyvinkin aktiivinen makkarielämä ja aktia oli jopa 4-5 kertaa viikossa. Nykyisin normaaliksi on muodostunut sellanen 2-3 kertaa viikossa. Oviksen aikaan sitten saattaa olla jopa neljästi viikossa jos oikeen villiksi heittäydytään
eilen oli aamulla kurkku kipeä ja lämpöä 37,2 mutta ei muuten kipeä olo tänään ei mitään ihan normaali olo ollut.. Mitä haluihin tulee niin kovasti vaihtelee kyllä.. Alku suhteessa meillä oli hyvinkin aktiivinen makkarielämä ja aktia oli jopa 4-5 kertaa viikossa. Nykyisin normaaliksi on muodostunut sellanen 2-3 kertaa viikossa. Oviksen aikaan sitten saattaa olla jopa neljästi viikossa jos oikeen villiksi heittäydytään
Meillä miehellä jostain syystä haluttaa heti minun kuukautisten loppumisen jälkeen ja sitten joskus ovulaation jälkeen 
Vähän pitää patistella ovulaation aikoihin.
Meilläkin keskiarvo on sellainen 2-3 krt/vko, mutta oviksen aikoihin sitten oikeasti on useammin ja sitten oviksen jälkeen tulee viikon tauko kun kumpaakaan ei kiinnosta.
Vähän pitää patistella ovulaation aikoihin.Meilläkin keskiarvo on sellainen 2-3 krt/vko, mutta oviksen aikoihin sitten oikeasti on useammin ja sitten oviksen jälkeen tulee viikon tauko kun kumpaakaan ei kiinnosta.
Seksielämästä. Meillä aika vaihtelevaa. Välillä voi hurahtaa kuukausi edellisestä kerrasta. Joskus sitten on kausia kun panostetaan enemmän. Jostain olen lukenut että aiktauluttaminen auttaa kun molemmat tietää mitä odottaa ja millon. Ehkä tää yritys ja ovulaation tarkkailu onkin itselle auttanut siinä että seksi on mielekkäämpää kun siihen osaa henkisesti valmistautua. Ettei tule miehen yhtäkkisenä ehdotuksena silloin kun on itse jo super väsynyt.
Tänään olis oletettu ovulaatiopäivä, mutta testeissä ei ole näkynyt mitään sen suuntaista. Olisi kiva napata plussa.
Tänään olis oletettu ovulaatiopäivä, mutta testeissä ei ole näkynyt mitään sen suuntaista. Olisi kiva napata plussa.
@Lillukka90 paljon onnea!
Pilkki24
Foorumin legenda
Onnea taas plussanneille!
Noista seksihaluista niin itselle on ihan huojentavaa, että ovat esikoisen myötä vähän rauhoittuneet. Kai se on tämä väsymys. Puuhaillaan kyllä aina, kun ehditään ja jaksetaan, mutta se on ehkä pari kertaa viikossa. Oviksen aikaan yritetään toki useammin ja kyllä ne halut silloin ovat korkeimmillaan.
Täällä muutoin piinat alkamassa, kun ovis on ohi. Nyt ihan hyvillä mielin taas yrittämässä pitkästä aikaa.
Noista seksihaluista niin itselle on ihan huojentavaa, että ovat esikoisen myötä vähän rauhoittuneet.
Kai se on tämä väsymys. Puuhaillaan kyllä aina, kun ehditään ja jaksetaan, mutta se on ehkä pari kertaa viikossa. Oviksen aikaan yritetään toki useammin ja kyllä ne halut silloin ovat korkeimmillaan. Täällä muutoin piinat alkamassa, kun ovis on ohi. Nyt ihan hyvillä mielin taas yrittämässä pitkästä aikaa.
Kesäheinä85
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Silloinhan se on ihan jees kun molemmat on suunnilleen samalla aaltopituudella halujen kanssa... Pätee toki kaikkeen muuhunkin parisuhteessa...
Meillä on ollut nyt viisi vuotta sentään 1-3krt kuukaudessa seksiä
mun puolesta saisi olla useamminkin.. mutta on tämä jo hurja parannus sitä edeltäviin kait johonkin 7 vuoteen, kun sain miehen innostumaan asiasta ehkä sen 0-2 krt vuodessa... 
"Alkuhuumaa" kesti kait muutaman vuoden... Sitte tuli elämäni stressit väliin... Tunteet onneksi on tallella.. ja ei kait sitä aina tarvitse seksiä, kunhan pääsee nukkumaan toisen kainaloon...
Meillä on ollut nyt viisi vuotta sentään 1-3krt kuukaudessa seksiä
mun puolesta saisi olla useamminkin.. mutta on tämä jo hurja parannus sitä edeltäviin kait johonkin 7 vuoteen, kun sain miehen innostumaan asiasta ehkä sen 0-2 krt vuodessa... "Alkuhuumaa" kesti kait muutaman vuoden... Sitte tuli elämäni stressit väliin... Tunteet onneksi on tallella.. ja ei kait sitä aina tarvitse seksiä, kunhan pääsee nukkumaan toisen kainaloon...
Muokattu viimeksi:
Umbra
Piirimestaruustason postaaja
Omaa napaa; kp 13 menossa ja flo:n mukaan ovulaatio ois sunnuntaina. Oon etukäteen kuitekin päättänyt, etten aio noteerata koko ovulaatiota sitten mitenkään. Jos ei harrasteta seksiä ollenkaan ovulaation aikoihin niin so what. Mielenkiintoista miten on tullut tähän pisteeseen 
Oon vaan tyytyväinen juuri tähän hetkeen. Ihanaa kun ei tartte stressata mistään. Oon tainnut päästä lomamoodiinkin raskaan opiskeluvuoden jälkeen.
Mutta sitten itse aiheeseen.. Tää ei varmaan kaikille nyt uppoa eikä tarvitsekaan. Jaan jos vaikka jotakuta inspiroisi
Tässä kun on vuosi jos toinenkin vierähtänyt raskautta kaivaten, on tullut ajatelleeksi ja testanneeksi vaikka mitä konstia sen saavuttamiseksi.
On kokeiltu aivan kaikenlaista vitamiineista muumikuppimenetelmiin. Mielessä on jo jonkin aikaa kytenyt ajatus siitä, että mitä jos mun keho ja mieli ei vaan koe turvalliseksi raskautua. Ja miksikö ajattelen näin? Ensinnäkin kuulin/luin aiheesta jonkin aikaa sitten ja jotenkin se kuulosti loogiselta. En sano, että meidän kohdalla asia olis välttämättä näin, mutta ajatus ei jätä rauhaan eli mielessä on pyörinyt viime aikoina.
Ennen kuin tulin raskaaksi, pahin pelkoni oli yksinhuoltajuus. Olin nähnyt mitä se lähipiirini naisille oli tehnyt enkä halunnut kokea samaa. (Huom! Nää oli mun keloja sillon 19->vuotiaana, en halua/ei ole tarkoitus demonisoida yh-elämää)
Kun tulin raskaaksi, ja esikoinen syntyi, jäin melko pian yksin lapsen kanssa ja pahin pelkoni siis toteutui. (Huom! Selvennyksenä: elämä yksinhuoltajana oli rankkaa kyllä, mutta rankempaa se olisi ollut lapsen isän kanssa yhdessä)
Esikoisen syntymän jälkeen käytin ehkäisyvalmisteita vuosia, sillä en todellakaan halunnut tulla raskaaksi. Ajatus toisesta lapsesta tuntui tooooodella kaukaiselta, emmä edes miettinyt sellasia totta puhuen. Puoli vuotta ennen kuin tutustuin nykyiseen ihanaan kumppaniini, koin keskeytyneen keskenmenon silloisen kumppanin kanssa. Olin siitä hävyttömän helpottunut. Suhde oli todella toksinen ja tuhoon tuomittu jo alkumetreillä. Silti, olimme yhdessä 2 vuotta. Miksikö raskauduin? Kyseinen ihminen pystyi manipuloimaan eli toisin sanoen istuttamaan muhun ajatuksen, että se olisi hyvä idea. No ei ollut. Kaikki tekee virheitä, virheistä oppii ja kaikelle on joku tarkoitus, näin mä haluan uskoa.
Helpotus ja keskenmeno eivät mun mielessä sovi yhteen. Mietinkin, voiko olla, että mussa joku laittaa hanttiin alitajunnassa. Alitajunnassa pelkäsin niin sitä yksin jäämistä ja hylätyksi tulemista uudelleen, että aina jos joku puhui mulle jotain lapsiin liittyvää niin lähinnä etoi. Vuodet yksin lapsen kanssa ei olleet hehkeitä vaikka hyviä hetkiä on tietenkin myöskin. Joku katkeruus mussa oli pitkään myös siksi, että tuntui epäreilulta se kaikki. Mun ajatus oli, etten tahdo enää ikinä kokea sitä kaikkea kuormaa yksin. Kai sitä voi pitää jonkinlaisena traumana. Ja nyt kun on kunnollinen suhde ja ihana kumppani, joka haluaisi isäksi ja josta tulisi varmasti mieletön isä, homma ei vaan onnistu.
Siksi päätin tehdä tällasen "manifestoinnin" itselleni, eipä tästä haittaakaan ole. Tätä tehdessä kuuntelin 2,5h muun muassa lapsettomuudesta, hedelmöityshoidoista ja lopulta onnellisista lopuista kertovan Kierron verran toivoa podcastia, suosittelen
Oon vaan tyytyväinen juuri tähän hetkeen. Ihanaa kun ei tartte stressata mistään. Oon tainnut päästä lomamoodiinkin raskaan opiskeluvuoden jälkeen.Mutta sitten itse aiheeseen.. Tää ei varmaan kaikille nyt uppoa eikä tarvitsekaan. Jaan jos vaikka jotakuta inspiroisi
Tässä kun on vuosi jos toinenkin vierähtänyt raskautta kaivaten, on tullut ajatelleeksi ja testanneeksi vaikka mitä konstia sen saavuttamiseksi.
On kokeiltu aivan kaikenlaista vitamiineista muumikuppimenetelmiin. Mielessä on jo jonkin aikaa kytenyt ajatus siitä, että mitä jos mun keho ja mieli ei vaan koe turvalliseksi raskautua. Ja miksikö ajattelen näin? Ensinnäkin kuulin/luin aiheesta jonkin aikaa sitten ja jotenkin se kuulosti loogiselta. En sano, että meidän kohdalla asia olis välttämättä näin, mutta ajatus ei jätä rauhaan eli mielessä on pyörinyt viime aikoina.
Ennen kuin tulin raskaaksi, pahin pelkoni oli yksinhuoltajuus. Olin nähnyt mitä se lähipiirini naisille oli tehnyt enkä halunnut kokea samaa. (Huom! Nää oli mun keloja sillon 19->vuotiaana, en halua/ei ole tarkoitus demonisoida yh-elämää)
Kun tulin raskaaksi, ja esikoinen syntyi, jäin melko pian yksin lapsen kanssa ja pahin pelkoni siis toteutui. (Huom! Selvennyksenä: elämä yksinhuoltajana oli rankkaa kyllä, mutta rankempaa se olisi ollut lapsen isän kanssa yhdessä)
Esikoisen syntymän jälkeen käytin ehkäisyvalmisteita vuosia, sillä en todellakaan halunnut tulla raskaaksi. Ajatus toisesta lapsesta tuntui tooooodella kaukaiselta, emmä edes miettinyt sellasia totta puhuen. Puoli vuotta ennen kuin tutustuin nykyiseen ihanaan kumppaniini, koin keskeytyneen keskenmenon silloisen kumppanin kanssa. Olin siitä hävyttömän helpottunut. Suhde oli todella toksinen ja tuhoon tuomittu jo alkumetreillä. Silti, olimme yhdessä 2 vuotta. Miksikö raskauduin? Kyseinen ihminen pystyi manipuloimaan eli toisin sanoen istuttamaan muhun ajatuksen, että se olisi hyvä idea. No ei ollut. Kaikki tekee virheitä, virheistä oppii ja kaikelle on joku tarkoitus, näin mä haluan uskoa.
Helpotus ja keskenmeno eivät mun mielessä sovi yhteen. Mietinkin, voiko olla, että mussa joku laittaa hanttiin alitajunnassa. Alitajunnassa pelkäsin niin sitä yksin jäämistä ja hylätyksi tulemista uudelleen, että aina jos joku puhui mulle jotain lapsiin liittyvää niin lähinnä etoi. Vuodet yksin lapsen kanssa ei olleet hehkeitä vaikka hyviä hetkiä on tietenkin myöskin. Joku katkeruus mussa oli pitkään myös siksi, että tuntui epäreilulta se kaikki. Mun ajatus oli, etten tahdo enää ikinä kokea sitä kaikkea kuormaa yksin. Kai sitä voi pitää jonkinlaisena traumana. Ja nyt kun on kunnollinen suhde ja ihana kumppani, joka haluaisi isäksi ja josta tulisi varmasti mieletön isä, homma ei vaan onnistu.
Siksi päätin tehdä tällasen "manifestoinnin" itselleni, eipä tästä haittaakaan ole. Tätä tehdessä kuuntelin 2,5h muun muassa lapsettomuudesta, hedelmöityshoidoista ja lopulta onnellisista lopuista kertovan Kierron verran toivoa podcastia, suosittelen
Liitteet
Muokattu viimeksi:
Aivan ihana ajatus ja manifestointi, @gooseberry. Jollakin tavalla kykenen samaistumaan sun ajatuksiin. Meillä yritystä sisarukselle ei ole takana vielä kauan, mutta jo näiden muutamien kiertojen aikana oon huomannut itsessäni todella kipeitä ristiriitoja.
Olen aina haaveillut kahdesta lapsesta, jotta lapsista olisi toisilleen seuraa ja mahdollinen tuki läpi kasvukipujen, joissa vanhemman läsnäolo ei välttämättä riitä. Olin itse yksinäinen lapsi, vaikka sisaruksia olikin, mutta meidän läheisyydelle kynnykseksi muodostuivat isot ikäerot (yli 10 vuotta), joten kaipasin sisaruksen seuraa itsekin. Puoliso on puolestaan ainoa lapsi ja on kokenut aivan erilaisen lapsuuden, joten jouduttiin käymään keskusteluja yrittämisestä aika pitkään.
Nyt on menossa kolmas kuukausi, kun olen vuoroin helpottunut ja pettynyt negatiivisesta raskaustestistä. Esikoisen yrittämisen aikaan en kokenut helpotuksen tunteita, ainoastaan pettymystä kuukausi toisen jälkeen. Nyt huomaan heikkoina hetkinä ajattelevani, että olen jo äiti, mihin minä sitä toista tarvitsen? Välillä mietin yritänkö suojella itseäni näillä ajatuksilla, vai onko niiden taustalla jotain aivan muuta. Haluanko sittenkään toista lasta? Mitä tapahtuu, jos testi olisikin positiivinen?
Olen yrittänyt alkaa olla itselleni armollisempi, nämäkin ajatukset ovat sallittuja. Vaikka olen edelleen toisen lapsen kannalla ja hän olisi toivottu, tiedostan silti, etten ole käsitellyt kaikkia omia pelkoja ja epävarmuuksia läpi liittyen kahden pienen lapsen arkeen. En ihmettele yhtään, jos alitajunta kykenisi jollakin tasolla vastustamaan raskauden ajatusta, ehkä en ole vielä valmis uuteen raskauteen, jonka vuoksi plussa antaa odotuttaa itseään.
Olen aina haaveillut kahdesta lapsesta, jotta lapsista olisi toisilleen seuraa ja mahdollinen tuki läpi kasvukipujen, joissa vanhemman läsnäolo ei välttämättä riitä. Olin itse yksinäinen lapsi, vaikka sisaruksia olikin, mutta meidän läheisyydelle kynnykseksi muodostuivat isot ikäerot (yli 10 vuotta), joten kaipasin sisaruksen seuraa itsekin. Puoliso on puolestaan ainoa lapsi ja on kokenut aivan erilaisen lapsuuden, joten jouduttiin käymään keskusteluja yrittämisestä aika pitkään.
Nyt on menossa kolmas kuukausi, kun olen vuoroin helpottunut ja pettynyt negatiivisesta raskaustestistä. Esikoisen yrittämisen aikaan en kokenut helpotuksen tunteita, ainoastaan pettymystä kuukausi toisen jälkeen. Nyt huomaan heikkoina hetkinä ajattelevani, että olen jo äiti, mihin minä sitä toista tarvitsen? Välillä mietin yritänkö suojella itseäni näillä ajatuksilla, vai onko niiden taustalla jotain aivan muuta. Haluanko sittenkään toista lasta? Mitä tapahtuu, jos testi olisikin positiivinen?
Olen yrittänyt alkaa olla itselleni armollisempi, nämäkin ajatukset ovat sallittuja. Vaikka olen edelleen toisen lapsen kannalla ja hän olisi toivottu, tiedostan silti, etten ole käsitellyt kaikkia omia pelkoja ja epävarmuuksia läpi liittyen kahden pienen lapsen arkeen. En ihmettele yhtään, jos alitajunta kykenisi jollakin tasolla vastustamaan raskauden ajatusta, ehkä en ole vielä valmis uuteen raskauteen, jonka vuoksi plussa antaa odotuttaa itseään.
Dpo 8-9 ja kp 26/28-30 pelottavatan oireetonta on. Eilen muutama nippailu alavatsalla, mutta ei muuta. Ei normaaleja menkka jomoja jotka yleensä tässä vaiheessa jo on eikä oo rinnatkaan kipeät Oi kun tää oireettomuus liittyisi raskauteen eikä mihinkään pitkittyvään kiertoon
Oi kun tää oireettomuus liittyisi raskauteen eikä mihinkään pitkittyvään kiertoon 
@gooseberry ja @ohdake teidän ajatukset resonoi ja antoi kyllä ajateltavaa itsellekin. Uskon vahvasti, että alitajunnalla on vaikutuksensa ja merkityksensä elämän isoissa kysymyksissä.
Se on sitten keskustelu erikseen, miltä tuntuu kun on oikeasti yrittänyt pitkään. Siitä mulla ei oo kokemusta.
Tämäpä juuri. Jollain tavalla tuo ajatus antaa ainakin mulle lohtua. Kaikki tapahtuu sitten kun on tapahtuakseen.
Se on sitten keskustelu erikseen, miltä tuntuu kun on oikeasti yrittänyt pitkään. Siitä mulla ei oo kokemusta.
Seksikeskusteluun: täällä vauvan yritys on aiheuttanut ensimmäistä kertaa isohkoja ongelmia seksielämään. Mies ottaa jostain syystä paineet ja suoriutuminen ei ole taattu. Tämä ongelma on läsnä vain oviksen aikoihin. Nyt yritän olla kertomatta enää miehelle milloin se on koska se tekee isoa haittaa nyt. 
Todellakin turhauttavaa ja jos yritys vielä pitkään kestää, täytyy miettiä ihan kunnolla että mitä keinoja avuksi.
Todellakin turhauttavaa ja jos yritys vielä pitkään kestää, täytyy miettiä ihan kunnolla että mitä keinoja avuksi.
Meidän yrityksessä tää paineiden ottaminen on tuttua, tässä kierrossa se "parhain" päivä meni ohi suun, kun tallettelu jäi kesken suorituspaineiden vuoksi. Ovisviikon ulkopuolella miehellä ei ole mitään ongelmaa, seksi on parempaa ja huomattavasti rennompaa. En ajatellut jatkossa enää mainita täkyviikkoa tai -päivää ollenkaan.Seksikeskusteluun: täällä vauvan yritys on aiheuttanut ensimmäistä kertaa isohkoja ongelmia seksielämään. Mies ottaa jostain syystä paineet ja suoriutuminen ei ole taattu. Tämä ongelma on läsnä vain oviksen aikoihin. Nyt yritän olla kertomatta enää miehelle milloin se on koska se tekee isoa haittaa nyt.
Pilkki24
Foorumin legenda
Meillä meni ohi tuollainen vaihe. Tikuttelin sitten rauhassa ja kellistin miehen tarvittaessa. Päästiin sillä siitä nopeasti yli. Jotenkin se miun projektijohtaminen jyräsi ilmeisesti siitä hommailusta kaiken ilon.Seksikeskusteluun: täällä vauvan yritys on aiheuttanut ensimmäistä kertaa isohkoja ongelmia seksielämään. Mies ottaa jostain syystä paineet ja suoriutuminen ei ole taattu. Tämä ongelma on läsnä vain oviksen aikoihin. Nyt yritän olla kertomatta enää miehelle milloin se on koska se tekee isoa haittaa nyt.
Pilkki24
Foorumin legenda
@gooseberry alitajunnalla voi olla ihmeellisiä voimia, mutta voi myös olla, että kyse on puhtaasti biologiasta tai tuuristakin.
Mie olin stressaavassa tilanteessa ja ns ei-toivotusti raskaana ja silti sain terveen lapsen, joka on elämäni suurin ilo. Uskon, että asioiden oli tarkoitus mennä niin. Joku tarkoitus lienee silläkin, että nyt tämä homma ei ota millään onnistuakseen.
Ristiriitaisia tunteita oli edellisessä raskaudessa ja niin on tässä toisen yrityksessäkin.
Positiivisista ajatuksista ei kuitenkaan koskaan ole varmasti haittaakaan.
Mie olin stressaavassa tilanteessa ja ns ei-toivotusti raskaana ja silti sain terveen lapsen, joka on elämäni suurin ilo. Uskon, että asioiden oli tarkoitus mennä niin. Joku tarkoitus lienee silläkin, että nyt tämä homma ei ota millään onnistuakseen.
Ristiriitaisia tunteita oli edellisessä raskaudessa ja niin on tässä toisen yrityksessäkin.
Positiivisista ajatuksista ei kuitenkaan koskaan ole varmasti haittaakaan.
Kyllä! Allekirjotan! Kaverini tästä kanssa sanoi että ei ehkä kannata sanoa asioita esim "tänään on sitten h hetki ja on pakko onnistua" tai "tänään pitää harrastaa seksiä tai mahdollisuus tässä kierrossa on ohi"Meillä meni ohi tuollainen vaihe. Tikuttelin sitten rauhassa ja kellistin miehen tarvittaessa. Päästiin sillä siitä nopeasti yli. Jotenkin se miun projektijohtaminen jyräsi ilmeisesti siitä hommailusta kaiken ilon.
! Tosi lohduttavaa että muillakin ihan samaa, kiitos! Tänään koitan vielä lähestyä asiaa hieman sensuellimmin.
Aloin epäilemään että varmaan oli mulla kiinnittymisyritys vain. Kun sellaisia kipuja tunsin perjantaina ja lauantaina vielä. Ja koska raskaustesti ei näytä positiivista sittenkään tänään. Vaikka luulin että oli jo heikko toinen viiva viikonloppuna. Saattoi toki olla viivanpaikka vain kun tänään ei näy mitään.. 
No kaipa sitten vain vuotoa odottelemaan muutaman päivän sisällä...
Saattoi toki olla viivanpaikka vain kun tänään ei näy mitään.. No kaipa sitten vain vuotoa odottelemaan muutaman päivän sisällä...