Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Aaltokukka]

Vauva, mun viimeinen, kasvaa ja kehittyy... Samassa vauhdissa lisääntyy näköjään vauvakuumekin.
Viime yönä heräsin perhepedissä unesta jossa olin tekemässä liikelaskentaa. Tosiasiassa silloin tuo eloisa pieni ihmistaimi potki jalkaan mun mahaani.

 

[silkkipakastin]

Meillä osui kans just "vahinko" mahdollisen ovulaation tienoille. Eilen tuli vähän veristä vuotoa vessakäynnin yhteydessä kp23 ja mä tietty heti mietin että kiinnittymisvuotoa osin harmittais jos olisinkin ekasta kierrosta synnytyksen jälkeen raskaana, koska LA olis taas joulukuussa eli ikäeroa tulis vaan vuosi

 

[sinitaivas]

Ei millään malttaisi odottaa yrityksen aloittamista, se on vaan niin jännittävää ja ihanaa aikaa. Vielä kuitenkin aikomus on odotella kesän yli. Huhti-toukokuu on miehellä yleensä töissä niin kiireistä aikaa, että heinä-elokuussa ei luultavasti yritetä ainakaan, jotta laskettu aika ei ajoitu just tuohon kiireen keskelle.

 

[Hailey]

Täällä kuopus ihan kohta 2v ja ihan pian alkaisi meillä kolmosen yritys. Ehkä touko-heinäkuu akselilla aloitellaan. En millään minäkään jaksaisi odottaa, mutta pari juttua jotka pitää yksinkertaisesti ensin hoitaa ennen kun voidaan yritys aloittaa.

Tänään vaikuttaisi olevan ovis, siksi tulin tuskailemaan asian kanssa jälkee tänne. Tsemppiä muille!

 

[Helpsuli]

Mulla meni just ehkäsyasiat mahdollisesti uusiksi, kun soittelin neuvolaan epämääräisesti tulevista menkoista yms. vaikka ennen synnytystä kapseli toimi vallan loistavasti eikä vuotoja tullut. Nyt sitten olivat sitä mieltä, että mietitään pitääkö vaihtaa ehkäisyä.. Haluaisin todella toisen lapsen vielä, mutta jos nyt otan esim. 3-5v ehkäisyn niin voin jo sanoa hyvästit tälle haaveelle. Miestä ei tunnu kiinnostavan yhtään mun toive toisesta lapsesta ja hokee vaan että eihän tässä kiire ole.. Hän on itse pian 35 ja itse 31, eli ei aikaa loputtomiin ole. Harmittaa, surettaa, ketuttaa...

 

[Selah]

En meinaa malttaa odottaa seuraavaa raskautta. Yritän olla ajattelematta seuraavaa lasta, koska raskaus on ihan tarpeeksi pitkä aika valmistautua itse lapseen ja yrityksessäkin voi mennä aikaa. Mihinkäs tässä odottelussa vois suunnata ajatuksensa kun olisi kiva tehdä jotain "valmistelua"? Meinasin alkaa mittaamaan lämmöt aamulla ja etsimään ovista sitä kautta, mutta ei mitään toivoa että muistaisin. Älykellossa ei ole sitä toimintoa.

Ehkä voisi vaan laittaa kaikki loputkin energiansa tuohon 1-vuotiaaseen

 

[sinitaivas]

Mihinkäs tässä odottelussa vois suunnata ajatuksensa kun olisi kiva tehdä jotain "valmistelua"?

Mä tilasin jo ovistestejä ja raskaustestejä kun olivat alennuksessakin. Ja oon seuraillut tuota raskaaksi-ketjua, jotenkin kiva fiilis seurata muiden yritystä kun ei vielä itse pääse fiilistelemään.

 

[Meliora]

Ei ole varsinaista vauvakuumetta eikä raskaana oloakaan ole muutoin erityinen ikävä, mutta kaipaan kyllä jotenkin sitä kutkuttavaa jännitystä, mikä vauvan odotukseen liittyy. Mukavaa se on toki tämän oman syyskuisenkin kasvua ja kehitystä seurata ja vähitellen tutustua häneen Mutta jotenkin siihen ei enää samalla tavalla liity päivämääriin sidottuja virstanpylväitä, kuin raskaana ollessa, jolloin aina oli jotakin odotettavaa edessäpäin. Nyt kehitys tapahtuu vähitellen ja isommat harppauksetkin ennalta odottamattomina päivinä. Itsestänikin kiva täällä vähän seurata muiden yrittämistä ja saada jännitystä omaankin elämään Itselle ei ole uusi raskaus ajankohtainen vielä vähään aikaan. Jää nähtäväksi, milloin kierto ylipäätään palautuu, vielä ei mitään merkkejä näy, vaikka vauva on "jo" 7 kk. Ei sinänsä haittaa, kun ihan mieluusti esikoinen saisi ainakin sen vuoden täyttää ennen uutta raskautta.

 

[Pikkutytöt]

Mä kans täällä odottelen odottamisen alkamista. Ja samoin, käyn säännöllisesti seurailemassa Raskaaksi-ketjua. Jotenkin pääsee sitä kautta fiilikseen, vaikka itse ei vielä ole ajankohtaista. Joskin kohta on! Varattiin ulkomaanmatka ens maaliskuulle ja laskeskelin, että jos sattuisi kaksoset tulemaan niin lentää saa 31+6 asti niin sitä ajatellen joskus elokuun lopulla voidaan aloittaa yritys, jotta tuolle matkalle varmasti päästään.

En kyllä usko, että tulee kaksoset, kun kummankaan suvussa ei ole, mutta tuo on nyt selkeä virstanpylväs siihen milloin voidaan suosiolla aloittaa. Toisen lapsen syntyessä eka oli 1v10kk, mutta nyt kun tulee kolmas niin ehkä kivempi, että toka on jo vähän vanhempi eli lähemmäs 2,5v tai enemmän toki, jos yrityksessä kestää. Mutta että olisi jo vähän itsenäisempi. Toisaalta lähempänä 3 veetä saattaa uhma iskeä pahemmin, että tiedä sitten onko sekään hyvä

Joka tapauksessa jotenkin kiva fiilis, että tietää nyt selkeesti millon aloitetaan ja samalla, että en itsekään halua aloittaa aiemmin, kun tuo matka on tärkeä sekä mulle että miehelle niin ihanaa, että päästään kahestaan reissuun pariksi päiväksi ja mummu lupasi jo tulla hoitamaan lapsia siksi aikaa. Ovulaatioita seuraan jo nyt ja sikäli olen valmistautuneempi yritykseen kuin edellisissä raskauksissa. Toivottavasti seuraava raskaus alkaa yhtä helposti kuin edelliset (tjot eka 10kk toka 4kk).

 

[Haaveilua96]

Täällä kans edelleen vaan malttamattomana odottelen kuukautis kierron paluuta, että pääsis alottamaan toisen yrittämistä tämä eka kasvaa ihan hurjaa vauhtia ihan silmissä

 

[Olive]

Mulla menkat myöhässä, kp35/28. On ehkäisykapseli käytössä, ollut stressiä ja viikko sitten sairastuin flunssaan (ekaa kertaa kuumetta vuosiin), joten todennäköisesti viivästys johtuu ihan muista syistä kun raskaudesta.

Ostin kuitenkin kahden testin paketin, ekan tein äsken. Oli nega, tosin sitten kun laitoin testiä pois (alle 5min testauksesta) ja pyyhkäisin sitä vahingossa kädellä, testiviivan kohdalle tuli vähän värisuhrua. Teen varuiksi aamulla uuden jos ei ole menkat alkaneet. Viikko sitten oli rinnat kipeät ja arat muutamana päivänä.

 

[Olive]

Mulla menkat myöhässä, kp35/28. On ehkäisykapseli käytössä, ollut stressiä ja viikko sitten sairastuin flunssaan (ekaa kertaa kuumetta vuosiin), joten todennäköisesti viivästys johtuu ihan muista syistä kun raskaudesta.

Ostin kuitenkin kahden testin paketin, ekan tein äsken. Oli nega, tosin sitten kun laitoin testiä pois (alle 5min testauksesta) ja pyyhkäisin sitä vahingossa kädellä, testiviivan kohdalle tuli vähän värisuhrua. Teen varuiksi aamulla uuden jos ei ole menkat alkaneet. Viikko sitten oli rinnat kipeät ja arat muutamana päivänä.

Oli negatiivinen, missä lie menkat luuraa. Alkaisivat nyt vaan sitten ärsyttävää tällainen

 

[pinguliini]

Enpä ole hetkeen (vuosikausiin) näillä palstoilla pyörinyt. Meillä on kaksi lasta (koululaisia jo) ja utuinen kaipuu vielä yhdestä, vaikka en jaksaisi olla raskaana, pelottaa synnytys enkä haluausi valvoa öitä vauvan takia. Aika sekava kuvio. Ja kaiken lisäksi Mies ei ole kovin innoissaan enää valvomaan öitä. Kuitenkin on koko ajan "se tunne". Se ei jätä rauhaan. Se tekee minut hulluksi. Liekkö sitä vauvakuumetta... Järki on vielä ollut voimakkaampi kuin tunteet. Ikä tulee pian vastaan (olen 36). En tiedä mitä tehdä. Toivon, että osaisin päättää!

 

[pinguliini]

Jatkan vielä tarinointia. Vuodatusta oikeastaan... Meillä molemmat lapset ovat siis poikia. Havahduin vuosi sitten todella kovaan tyttären kaipuuseen. Tajusin etten koskaan saa kokea äiti-tytärsuhdetta, koska minulla ei ole tytärtä. Tämä kaipuu on tuntunut melkein fyysisenä kipuna. Olen surrut ja itkenyt katkerasti. En tiedä, mistä tämä tyttären kaipuu putkahti. Minulla ja äidilläni on ollut hyvin kylmä, etäinen ja riitaisa suhde. Tosin, pari vuotta sitten suhteemme parantui, koska emme enää työskentele päivittäin yhdessä perheyrityksessämme

Minun piireissä KAIKKI ikäiseni tuttavani ovat joko juuri synnyttäneet, raskaana tai yrittävät vauvaa. Kaikilla on vähintään kolme lasta. Olen kokenut tästä jotenkin huonommuutta. Miksi heille ei riittänyt kaksi lasta? Pitäisikö meilläkin olla useampi kun kaikilla muillakin? Toisaalta, aloin miettiä meillekin sitä kolmatta kun kuopus oli 2v ja silloin en kokenut tämmöisiä "paineita".. Kaikki raskausuutiset saavat minut tuntemaan kateutta.

Mieheni on kysynyt minulta suoraan, että miksi haluan lapsen? Haluanko vauvan sen takia, että tuntisin "kuuluvani porukkaan"? Entäs jos kolmas olisikin poika? Rakastaisinko sitä? Tottakai rakastaisin. Mutta olisiko pettymys liian suuri? Onhan se lapsellista ja väärin edes haluta tiettyä sukupuolta, mutta tyttären kaipuu on nyt vahva. Tiedostan toki hyvin todennäköisyydet.

Mies pelkää sitä, jos minulle sattuisi jotain synnytyksessä ja hän jäisi yksin lasten kanssa. Lisäksi hän pelkää etten ehkä jaksaisi enää hoitaa vauvaa. Minä taas pelkään jos lapsi olisikin kehitysvammainen tai vakavasti sairas. Molemmat pelkäämme vauvan yöheräämisiä. Esikoisen vauvavuotena väsyin. Kuopuksen vauva- ja taaperovuosina syöksyin sellaiseen pimeään kuiluun, josta olen kavunnut ylös vasta hiljattain. Vuosia kestäneet yöheräämiset 10-20x/yö yhdistettyvä yrittäjyyteen ilman tukiverkkoa oli sellainen koetus etten kenellekään toivo samaa. Mieskin siis osallistui näihin yöpainajaisiin. Vuorotellen valvottiin yöt.

Tällä hetkellä olen kotirouvana ja mietin, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Olen saanut toipua pari vuotta totaalisesta loppuun palamisesta.

Ehkä mieheni on oikeassa siinä, etten jaksaisi hoitaa seuraavaa vauvaa. Kuopuksen yöheräämisiin ei koskaan löydetty mitään selvää syytä. Toki lapsille tulisi iso ikäero. Kolmas olisikin iltatähti Tämä "tehdäkö kolmas vaiko ei"-ajatus piinaa minua aamusta iltaan. Öisinkin se tulee välillä uniin. Biologinen kello tikittää kai nyt tosissaan. Miksi haikailen vauvaa? Jaksanko enää? Elämä on nyt hyvää tämmöisenäänkin, mutta perhe ei vaan tunnu täydeltä. Mies olisi kai valmis jos minä todella haluan sitä. Mutta kun EN TIEDÄ.

 

[Pingviiniemo]

Jatkan vielä tarinointia. Vuodatusta oikeastaan... Meillä molemmat lapset ovat siis poikia. Havahduin vuosi sitten todella kovaan tyttären kaipuuseen. Tajusin etten koskaan saa kokea äiti-tytärsuhdetta, koska minulla ei ole tytärtä. Tämä kaipuu on tuntunut melkein fyysisenä kipuna. Olen surrut ja itkenyt katkerasti. En tiedä, mistä tämä tyttären kaipuu putkahti. Minulla ja äidilläni on ollut hyvin kylmä, etäinen ja riitaisa suhde. Tosin, pari vuotta sitten suhteemme parantui, koska emme enää työskentele päivittäin yhdessä perheyrityksessämme

Minun piireissä KAIKKI ikäiseni tuttavani ovat joko juuri synnyttäneet, raskaana tai yrittävät vauvaa. Kaikilla on vähintään kolme lasta. Olen kokenut tästä jotenkin huonommuutta. Miksi heille ei riittänyt kaksi lasta? Pitäisikö meilläkin olla useampi kun kaikilla muillakin? Toisaalta, aloin miettiä meillekin sitä kolmatta kun kuopus oli 2v ja silloin en kokenut tämmöisiä "paineita".. Kaikki raskausuutiset saavat minut tuntemaan kateutta.

Mieheni on kysynyt minulta suoraan, että miksi haluan lapsen? Haluanko vauvan sen takia, että tuntisin "kuuluvani porukkaan"? Entäs jos kolmas olisikin poika? Rakastaisinko sitä? Tottakai rakastaisin. Mutta olisiko pettymys liian suuri? Onhan se lapsellista ja väärin edes haluta tiettyä sukupuolta, mutta tyttären kaipuu on nyt vahva. Tiedostan toki hyvin todennäköisyydet.

Mies pelkää sitä, jos minulle sattuisi jotain synnytyksessä ja hän jäisi yksin lasten kanssa. Lisäksi hän pelkää etten ehkä jaksaisi enää hoitaa vauvaa. Minä taas pelkään jos lapsi olisikin kehitysvammainen tai vakavasti sairas. Molemmat pelkäämme vauvan yöheräämisiä. Esikoisen vauvavuotena väsyin. Kuopuksen vauva- ja taaperovuosina syöksyin sellaiseen pimeään kuiluun, josta olen kavunnut ylös vasta hiljattain. Vuosia kestäneet yöheräämiset 10-20x/yö yhdistettyvä yrittäjyyteen ilman tukiverkkoa oli sellainen koetus etten kenellekään toivo samaa. Mieskin siis osallistui näihin yöpainajaisiin. Vuorotellen valvottiin yöt.

Tällä hetkellä olen kotirouvana ja mietin, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Olen saanut toipua pari vuotta totaalisesta loppuun palamisesta.

Ehkä mieheni on oikeassa siinä, etten jaksaisi hoitaa seuraavaa vauvaa. Kuopuksen yöheräämisiin ei koskaan löydetty mitään selvää syytä. Toki lapsille tulisi iso ikäero. Kolmas olisikin iltatähti Tämä "tehdäkö kolmas vaiko ei"-ajatus piinaa minua aamusta iltaan. Öisinkin se tulee välillä uniin. Biologinen kello tikittää kai nyt tosissaan. Miksi haikailen vauvaa? Jaksanko enää? Elämä on nyt hyvää tämmöisenäänkin, mutta perhe ei vaan tunnu täydeltä. Mies olisi kai valmis jos minä todella haluan sitä. Mutta kun EN TIEDÄ.

Tervetuloa joukkoon!

Tiedän ton tyttären kaipuun… hävettää myöntää, mutta pystyn nyt jälkeenpäin sanoa, että se syy miksi minulla esikoisen jälkeen oli heti kova vauvakuume oli se, että toivoin tytärtä niin kovasti.

Mutta nyt kun sellainen pikkusisko on niin voin 100% rehellisesti sanoa, että tässä ei ole mekkoja lukuunottamatta mitään erillaista ainakaan meidän poikaan verrattuna. Poika on itseasiassa hellempi ja puhuu enemmän tunteistaan ja maailman empaattisin ja ihanin persoona. Leikit on molemmilla samat.

Meidän molemmat lapset on autismikirjolla ja kuopus diagnosoitiin jo 2,5 vuotiaana… hänen yöunensa ovat liki katastrofaaliset ja toisinaan valvoo monta tuntia yössä. Mies hoitaa yöt tällä hetkellä kokonaan, vaikka käy töissä, koska minä en ole mieleltäni terve ja kestä valvomista samalla tavalla. Lasten vauva-aikoina olen sen sijaan valvonut öitä molempien kanssa….

Minulla ja miehellä on vauvakuume ja minulla aina ollut hidasta toi raskautuminen, vaikkei ikäeron puolesta siltä vaikuta. Miestä ei haittaa tämä työnjako, mutta jos nyt vielä vauva suotaisiin niin sitten minun on hoidettava yöt vauvan kanssa, koska kuopus vie miehen ajan.

Lapset on meille molemmille olleet aina elämässä ykköasia. Heidän tarpeensa menevät kaiken muun edelle ja meillä on hyvät ja säännölliset rutiinit joka päivä helpottamassa arkea.

Tuntuu vaan pelottavalta öiden takia ja myös itsekkäältä haaveilla, kun kuopuksella on tosi isot tarpeet tällä hetkellä…

 

[pilvikirsikka]

@Tunturisopuli tsemppiä pohdintoihin! Mulla on neljä poikaa ja yksi tyttö ja edelleen tuntuu siltä, että haluaisin tytön. On tuo ukkovalta niin suuri vaan meillä ehkä se juontaa juurensa siitä, kun mulla ei ole siskoa ja haluaisin sellaisen omalle tyttärelle tarjota. Vaan vaikea sitä on itse päättää

Minunkin lähipiirissä tosi monelle tulee nyt kolmas lapsi. Kaksi lasta on vielä helppo, mutta oman kokemuksen mukaan kolmannen jälkeen pakka leviää sen jälkeen se kaaos ei juuri enää muutu uusista lapsista. Mutta joku ero siinä kahden ja kolmen lapsen välillä on!

Vaikea näitä on miettiä. Minäkin olen vitosesta käynyt itsekseni pohdintaa että kannattaako vai ei ja milloin perhe on valmis.. tuo vitonen on aivan ihana tyyppi että onneksi hänelle annettiin mahdollisuus nyt sitten pohdin että jaksanko vielä vai pitäiskö tehdä jotain muuta. Kaksi ystävää on raskaana ja he kovin kyselee koska liityn mukaan kerhoon. Kun en tiedä haluanko! Tavallaan joo, mutta onhan näitäkin jo tässä.

 

[pinguliini]

@Pingviiniemo Kiitos kun kerroit kokemuksesta tyttärestä. Ja voi, teidän yöt kuulostaa todella raskailta! Toivon hartaasti hyviä öitä teille! Ja teidän perheellenne sopivia päätöksiä!


Silloin kun meidänkin pojat olivat pieniä, koin että voimme tehdä paljon kivaa yhdessä. Toki on jäänyt uupumaan kaikki prinsessa- ja nukkeleikit sekä keppihevostelut Meillä on pihassa lapsuuteni aikaiset estekalusteet (siis oikeille hevosille tarkoitetut). Haaveilin että tyttären kanssa olisimme rakentaneet keppareille niistä esteradan ja hypitty niillä. Poikia kiinnostaa vain hevosvoimat... Olen säästänyt vanhat barbini ja barbien hevosetkin tyttärelleni. Siellä ullakolla ne odottavat... Nyt kun poikani ovat jo isompia (7&10v) koen jääväni jotenkin ulkopuoliseksi kun perheessä ei ole muita naispuolisia. Kohta joudun käymään saunassakin yksin. No on toki hauskaa pelata heidän kanssa autopelejä pleikkarilla, ajella mönkijällä, pelata lautapelejä, pyöräillä, tehdä luontoretkiä, maalata, piirtää, leipoa jne. Mutta puuttuu ne tyttöjen jutut! Koin ihan haikeutta ja surua kun kaupassa näin kaveriani tyttärensä kanssa. Hän sanoi että "me tytöt lähdimme ostoksille". En saa tehdä lettikampauksia tytölle. Kaikki minun kummilapsetkin ovat poikia. Siskoni lapsi on poika. Kukaan kavereistani ei kaipaa "tyttöjen aikaa" koska he saavat toteuttaa tarvettaan omien tyttäriensä kanssa. En voi mitenkään toteuttaa tätä tarvettani tehdä tyttöjen juttuja tai olla äiti tyttärelle. Eli siis... en tiedä onko tämä tämmöinen itsekäs syy toivoa itselleen tytärtä. Ehkä se toive haihtuu joskus.

 

[pinguliini]

@Tunturisopuli tsemppiä pohdintoihin! Mulla on neljä poikaa ja yksi tyttö ja edelleen tuntuu siltä, että haluaisin tytön. On tuo ukkovalta niin suuri vaan meillä ehkä se juontaa juurensa siitä, kun mulla ei ole siskoa ja haluaisin sellaisen omalle tyttärelle tarjota. Vaan vaikea sitä on itse päättää

Minunkin lähipiirissä tosi monelle tulee nyt kolmas lapsi. Kaksi lasta on vielä helppo, mutta oman kokemuksen mukaan kolmannen jälkeen pakka leviää sen jälkeen se kaaos ei juuri enää muutu uusista lapsista. Mutta joku ero siinä kahden ja kolmen lapsen välillä on!

Vaikea näitä on miettiä. Minäkin olen vitosesta käynyt itsekseni pohdintaa että kannattaako vai ei ja milloin perhe on valmis.. tuo vitonen on aivan ihana tyyppi että onneksi hänelle annettiin mahdollisuus nyt sitten pohdin että jaksanko vielä vai pitäiskö tehdä jotain muuta. Kaksi ystävää on raskaana ja he kovin kyselee koska liityn mukaan kerhoon. Kun en tiedä haluanko! Tavallaan joo, mutta onhan näitäkin jo tässä.

@pilvikirsikka Teillä on iso porukka siellä Oma lapsuus taitaa vaikuttaa omiin haaveisiin lapsista ainakin jonkun verran. Ja ei ne sisarsuhteet ole aina ruusuisia. Minulla on kolme siskoa. Pikkusiskoni oli paras ystäväni mutta isosisko pahin vihollinen. Eikä nykyään oikein olla tekemisissä. Harmillinen asia.

Hmm joku iso kuilu kai siinä kahdesta lapsesta kolmeen siirymisessä täytyy olla. En vielä tiedä koska ollaan kuilun toisella puolella vielä Tosin, kaksi isompaa lasta ovat jo niin isoja että olisivat oiva apu vauvan hoidossa ja myös kodin hoidossa. SILTI. Mietityttää omien voimavarojen vähyys.

 

[Pingviiniemo]

@Pingviiniemo Kiitos kun kerroit kokemuksesta tyttärestä. Ja voi, teidän yöt kuulostaa todella raskailta! Toivon hartaasti hyviä öitä teille! Ja teidän perheellenne sopivia päätöksiä!


Silloin kun meidänkin pojat olivat pieniä, koin että voimme tehdä paljon kivaa yhdessä. Toki on jäänyt uupumaan kaikki prinsessa- ja nukkeleikit sekä keppihevostelut Meillä on pihassa lapsuuteni aikaiset estekalusteet (siis oikeille hevosille tarkoitetut). Haaveilin että tyttären kanssa olisimme rakentaneet keppareille niistä esteradan ja hypitty niillä. Poikia kiinnostaa vain hevosvoimat... Olen säästänyt vanhat barbini ja barbien hevosetkin tyttärelleni. Siellä ullakolla ne odottavat... Nyt kun poikani ovat jo isompia (7&10v) koen jääväni jotenkin ulkopuoliseksi kun perheessä ei ole muita naispuolisia. Kohta joudun käymään saunassakin yksin. No on toki hauskaa pelata heidän kanssa autopelejä pleikkarilla, ajella mönkijällä, pelata lautapelejä, pyöräillä, tehdä luontoretkiä, maalata, piirtää, leipoa jne. Mutta puuttuu ne tyttöjen jutut! Koin ihan haikeutta ja surua kun kaupassa näin kaveriani tyttärensä kanssa. Hän sanoi että "me tytöt lähdimme ostoksille". En saa tehdä lettikampauksia tytölle. Kaikki minun kummilapsetkin ovat poikia. Siskoni lapsi on poika. Kukaan kavereistani ei kaipaa "tyttöjen aikaa" koska he saavat toteuttaa tarvettaan omien tyttäriensä kanssa. En voi mitenkään toteuttaa tätä tarvettani tehdä tyttöjen juttuja tai olla äiti tyttärelle. Eli siis... en tiedä onko tämä tämmöinen itsekäs syy toivoa itselleen tytärtä. Ehkä se toive haihtuu joskus.

Kiitos kovasti!

Mä itseasiassa tunnen samaa mitä kirjoitat… munkin tyttären kanssa voi jäädä haaveeksi kaikki tuommoinen, sillä hän on sen verran syvästi autistinen ettei välttämättä koe ns. perinteisiä tyttöjen hömpötyksiä mielenkiintoisiksi…

Poika korvaa meillä sitä roolia. Hän tykkää shoppailla minun kanssani ja vaatekaupat on ihan pop. Toki tulee varmasti se vaihe, kun hän ei enää just sauno tai muuta minun kanssa ja tekee ihan muuta. Nautin nyt sit tästä tilanteesta, mutta haikeaa tosiaan on.

 

[Haaveilua96]

Täällä ei vieläkään menkkoja kuulu ja synnytyksestä nyt 6,5kk, toetysti imetän edelleen aika paljon joten se varmasti vaikuttaa. Nyt kuitenkin mahassa jatkuvaa nippailua ja jauheliha haisi aivan hirveältä ja lämmötkin normaalia korkeampia, ihan vähän kyllä vaan, testi kuitenki negatiivinen. Mietin vaan, onko ne kuukautiset sieltä nyt vihdoin tulossa vai oonko uudelleen raskaana pitää ehkä tehdä vielä joku testi vähän myöhemmin. Mitään yritystä ei tosiaan vielä ole ja ihan hirveästi ei ehdotä miehen kanssa pelehtimään tuon vauvan ja töiden takia.