Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Vkmk]

Ihanaa, että täällä niin monen tilanne on jotenkin selkeytynyt ja joku plussakin oli jo joukossa

Itsellä ei oo kyllä ajatukset yhtään selkeytyneet Meillä oli kesän alussa reissu, jota ennen en halunnut raskautua, mutta olin ehkä aatellut et sen jälkeen vois ainakin tjottailla. Mutta sepä nostikin vaan entistä pahemmat matkakuumeen ja nyt tuntuu et uusi vauva taas lykkäisi sitä, että päästään matkustelemaan, kun vihdoin koronan ja lasten jälkeen se olis mahdollista Miehellä on myös tosi epävarma tilanne töiden suhteen, niin en tiedä onko tää paras hetki yrittää vauvaa (tai toisaalta suunnitella mitään reissujakaan ). Samaan aikaan itellä on ollut tosi hyvä vuosi töissä ja haluaisin nyt jatkaa tällä samalla draivilla, enkä jäädä kohta taas perhevapaille.

Nämä kaikki kallistais venettä siis siihen ei-suuntaan, mutta kun sitten kuitenkin tuntuu, että meidän perheessä kuuluisi olla kolme lasta ja että kadun myöhemmin, jos ei anneta sille mahdollisuutta. Ja nimenomaan nyt suht pian, koska muuten ikäero isompiin kasvaa niin isoksi, että pitäisi ”tehdä” vielä kaksi lisää, eikä vain yhtä yksinäistä iltatähteä, ja siihen en kyllä pysty

Miehen kanssa otin asian puheeksi ja hän oli ehkä hieman järkyttynyt, että mulla edes on näin kova kolmannen lapsen kaipuu, mutta ei hän sellaista ihan mahdottomana ajatuksena pitänyt. Että ei ollut hänestäkään tekemään ratkaisua asian suhteen.

 

[sinitaivas]

@Vkmk En tiedä onko tästä mitään apua eikä tämä mikään neuvo olekaan, mutta tuli vain tuosta viestistäsi mieleen miten itse olen oppinut uskomaan omia tuntemuksiani iän myötä.

Omia pohdintoja tehdessäni, mihin tahansa elämässä liittyen, olen huomannut, että jotenkin sen aina alitajuisesti on tiennyt mitä kuuluu tehdä. Onkohan se nyt sitten sitä että ”sydän sanoo”. Taaksepäin katsoessani olen hoksannut, että no tätähän mä oikeastaan koko ajan halusin ja näin sen piti mennäkin. Vaikka en ole tajunnut sitä siinä hetkessä.

Nykyään olen kyllä oppinut tunnistamaan jo siinä päätöksen teon hetkellä paremmin sen, että miltä se asia oikeasti tuntuu ja mitä oikeasti haluan. En tiedä miksen ole sitä aiemmin tajunnut tai kuunnellut, mutta tuon myötä päätöksenteko on helpottunut huomattavasti, kun vaan on uskonut sitä tunnetta. Ja sen olen myös huomannut, että itsellä se tunne kuitenkin aina ajaa lopulta järjen yli ja se tunneratkaisu on ollut aina oikea ratkaisu (paitsi toki jos se tunneratkaisu olisi oikeasti ihan järjetön, silloin teen kyllä ratkaisut järjellä).

 

[Bella Swan]

Olen meinannut että alan hyväksyy, että meidän lapsiluku on tässä. Mutta niin vaan kerran kaksi kuussa se iskee vasten kasvoja, että miksi en saa kokea vielä?

 

[Rouva W]

Täällä edelleen, keskusteluja jatkettu miehen kanssa. Jännittää sitä kuinka arki muuttuisi, mutta niin se muuttui ensimmäisenkin kohdalla ja selvittiin silti. Ei ole ajatusta vastaan, mutta pitänee vielä vähän lämmitellä.

 

[Haaveilua96]

Täällä nyt miehen kanssa sovittiin, että aletaan yrittämään toista ja yritys alkokin ihan sattumalta jo viimekierrossa, kun onnistuin saamaan ekan oviksen kiinni synnytyksen jälkeen. Siitä ei tärpännyt, mut nyt alan taas metsästää ovista ja yk2 alkakoon

 

[Vkmk]

@sinitaivas kiitos kommentista! Sama ajatusmaailma on itselläkin, ja kyllähän nuo mun ajatukset on selkeesti olleet sellaisia, että kolmannelle lapselle pitäisi antaa mahdollisuus, vaikka se ei niin järkevältä vaikuttaisikaan.

Meinasin jo ehdottaa miehelle, että mentäisiin kesän jälkeen ”tulee jos on tullakseen” -mentaliteetilla, mutta myöhäinen ovis pääsikin sotkemaan ”varmat päivät” ja tein perjantaina positiivisen raskaustestin

Vaikka olin jo tavallaan tehnyt päätöksen, että se kolmas lapsi olisi tervetullut, niin aika ristiriitaiset fiilikset tässä on ollut Lähinnä siis siinä mielessä, että olisin halunnut vielä nauttia kesän viineistä ja kylmäsavulohista, ja maaliskuun LA on töiden ja mun liikkumisen kannalta vähän kökkö (mulla ei oo ajokorttia ja kuljen joko pyörällä tai kävellen, mutta loppuraskauksissa en oo pystynyt kävelemään kauheen pitkästi ja maaliskuussa ei välttämättä oo kovin hyvät pyöräilykelit). Eiköhän tästä kaikesta kuitenkin selvitä Ihan alkuun ehkä jopa toivoin, että jäisi kemialliseksi, mutta nyt kun on ehtinyt ajatusta sulatella, niin kyllä me halutaan meille maaliskuinen ja toivotaan, että kaikki menee hyvin

 

[sinitaivas]

@Vkmk Oi ihanaa, paljon onnea! kiva kuulla että maaliskuun la on pikkuhiljaa alkanut tuntumaan hyvältä. Täälläkin on tulossa maaliskuinen muuten tuo ajankohta on mielestäni ihan kiva, mutta miehellä on töissä yleensä tosi kiireistä huhti-toukokuussa niin jään aika pian vauvan ja taaperon kanssa yksin kun mies melkein asuu töissä mutta niinkuin sanoit niin eiköhän kaikesta selviä.

 

[Vkmk]

@sinitaivas kiitos! Ja kappas, enpäs tajunnutkaan, että säkin olet maaliskuisten ryhmässä, jutustellaan siellä sit lisää

 

[Tiitu90]

Mulle on nyt iskemässä varmaan vauvakuume Osaksi tässä vois nyt syyttää miestä. Alkanut puhua ,että pitäisi olla pienimmällä ikäistään seuraa. Lisäksi useasti sanonut ,että tasaluku olisi hyvä. Meillä siis nyt
7v 5v1½v
Pitkään ollut olo ,että tämä oli nyt tässä ja 3 on hyvä, mutta nyt hiipinyt mieleen ,että mitä JOs sittenkin vielä.. jännittää kyllä jo pelkkä ajatus mitä arki tulisi olemaan ,kun nyt jo todella hektistä. Mutta lapset vaan on parasta

 

[Aaltokukka]

Mulle on nyt iskemässä varmaan vauvakuume Osaksi tässä vois nyt syyttää miestä. ....lapset vaan on parasta

Mä en edes syytä miestä, vaan noita ihania lapsia! Ne ovat vain kaikkein parasta!!
Ja juurihan uutisissa kerrottiin että lapsia pitäisi syntyä enemmän.... Minkäs sitä sille voi, jos sattuu tuollaisen piilomainoksen uhriksi osumaan!

Tsemppiä kuumeiluun ..kaikille siitä kärsiville!

 

[Miitu]

Mulle on nyt iskemässä varmaan vauvakuume Osaksi tässä vois nyt syyttää miestä. Alkanut puhua ,että pitäisi olla pienimmällä ikäistään seuraa. Lisäksi useasti sanonut ,että tasaluku olisi hyvä. Meillä siis nyt
7v 5v1½v
Pitkään ollut olo ,että tämä oli nyt tässä ja 3 on hyvä, mutta nyt hiipinyt mieleen ,että mitä JOs sittenkin vielä.. jännittää kyllä jo pelkkä ajatus mitä arki tulisi olemaan ,kun nyt jo todella hektistä. Mutta lapset vaan on parasta

Samaistun tähän jotenkin Meillä pojat 9v, 7v ja 4v
Oon jäämässä pian anyways kotiin, "kotirouvaksi" hahah (ainenkin hetkeksi happea työelämästä) joten väkisinkin ajatus neljännestä on puskenut enemmän pintaan.. Että samallahan sitä olisi vaikka äippälomalla.
Kuitenkin tähän mennessä se on ollut enemmän kutkuttava haave kuin realistinen ajatus. Sellainen jota on voinut haaveilla mutta todeta kuitenkin että juuri näin on hyvä!

Meillä on muutenkin nepsyhaasteita arjessa (itse kullakin) ja arki jonkin verran haastavaa. Se tavallaan palauttaa aina jalat maan pinnalle.
Kuitenkin, kun pohdin niin kaikki muu kuormittaa enemmän, ei lapset tai heidän haasteet, tai meidän perhe. Muu elämä.

 

[litranmitta]

Täällä on eka kierto käynnissä nyt siitä, kun menkat alkoi (12 kk synnytyksestä). Viime viikon loppupuoli oli voimakkaita ovisoireita. Kipuja niin alavatsalla kuin jopa alaselässä, kirkkaat runsaat ovislimat (luonnonliukkarit oikein ), ja todellakin hormonit hyrräsi puolisoa kohtaan Yllätti, miten oli tosi vaikea vastustaa luonnon kutsuhuutoa, ja vastuullisesti kaivaa kumit / harrastaa seksiä ilman yhdyntää, kun mieli teki yllyttää miestä päästämään uimarit koettamaan onneaan Mun vauvakuume ilmeisesti toivottais tervetulleeksi kyytiin heti uudet matkustajat, kun kroppa antaa viestiä toimivuudesta. Nyt on päällä paleluolo kun luteaali lienee nostanut lämpöjä, turvottaa ja nälättää. Ja "menkkafinni" alkaa kypsyä leukaan oman aikataulunsa mukaisesti. Suunnilleen 1,5 viikon päästä odotettavissa siis menkkoja. Paitsi jos ei ne tuliskaan, jos oliskin jotenkin onnistunut siitä yksittäisestä nopeasta paljaasta työnnöstä touhutipassa uimareita karkaamaan tai kumissa olis ollut huomaamaton reikä tai, tai, tai... t. sisäisen äänen vauvakuume

 

[Haaveilua96]

Tänään tuli tehtyä haamulaisten haamulainen rtestiin nyt toivotaan, että vahvistuu

 

[Tiitu90]

Meillä se tilanne ,että 3 lasta
(7v, 5v, 1v 9kk) Tässä kesän mittaan miehellä EHKÄ vauvakuume nostanut päätään. Näistä päätellyt kun sanonut ,että ei ole nuorimmaisella oikein ikäistään seuraa.. ja toinen oli puolihuumorilla ,että ”pitäisi” olla tasaluku lasten määrässä. Kolmas juttu oli ,että sanoi meidän olevan vielä ihan sopivan ikäisiä. Kuitenkaan mitään suoraan ei ole sanonut että haluaa neljännen. Noh nyt on menty ilman ehkäisyä 2x. Olen sanonut miehelle , että me leikitään nyt tulella.. hän vastasi siihen ,että ”ei nyt kannata liikaa miettiä”. Sanoin vielä uudestaan ,että niin haloo .. tosiaan voin tulla raskaaksi.. mies taas.. ei nyt ”kannata miettiä liikaa”. Miten tämän nyt tulkitsisin.. niinkö ,että hän voisi olla valmis uudelle tulokkaalle vai onko vain niin välinpitämätön En halua joutua tilanteeseen, että mahdollinen raskaus olisikin pettymys/katumus. Minä olisin itse valmis neljännelle Ärsyttävän epäselvä tilanne! Argh

 

[Haaveilua96]

Kyllähän sieltä sit kunnon plussa tuli ja täällä odotellaan nyt pikkusisarusta huhtikuulle

 

[Pingviiniemo]

Kyllähän sieltä sit kunnon plussa tuli ja täällä odotellaan nyt pikkusisarusta huhtikuulle

Onnea ihanaa!

 

[litranmitta]

Menkat tuli odotetunlaisesti. On kyllä ollut yhtä niagaraa nää toiset menkat synnytyksen jälkeen. Tänään kp 5, ja yöllä oli vuoto tauonnut. Niinpä läksin hyväuskoisena päivään ihan liian kevyellä suojalla, mikä kostautui kauppareissulla. Yks kaks tunsin kuinka holahti läpi. Onneksi oli mustat löysät shortsit, niin ihmeen kaupalla onnistuin välttymään niiden sotkeutumiselta ennen vessaan pääsyä, vaikka pikkarit ottikin itseensä. Reissuun tulikin lisämutka apteekkiin, ja ostin vihdoin sen kuukupin. Sen kanssa jos pääsisi vähän vähemmillä vaurioilla.

Uuden raskauden ja vauvan kaipuu on kova kunpa löytyisi tarpeeksi rauhallista parisuhdeaikaa, että voisi keskustella näistä haaveista...

 

[Selah]

Meillä se tilanne ,että 3 lasta
(7v, 5v, 1v 9kk) Tässä kesän mittaan miehellä EHKÄ vauvakuume nostanut päätään. Näistä päätellyt kun sanonut ,että ei ole nuorimmaisella oikein ikäistään seuraa.. ja toinen oli puolihuumorilla ,että ”pitäisi” olla tasaluku lasten määrässä. Kolmas juttu oli ,että sanoi meidän olevan vielä ihan sopivan ikäisiä. Kuitenkaan mitään suoraan ei ole sanonut että haluaa neljännen. Noh nyt on menty ilman ehkäisyä 2x. Olen sanonut miehelle , että me leikitään nyt tulella.. hän vastasi siihen ,että ”ei nyt kannata liikaa miettiä”. Sanoin vielä uudestaan ,että niin haloo .. tosiaan voin tulla raskaaksi.. mies taas.. ei nyt ”kannata miettiä liikaa”. Miten tämän nyt tulkitsisin.. niinkö ,että hän voisi olla valmis uudelle tulokkaalle vai onko vain niin välinpitämätön En halua joutua tilanteeseen, että mahdollinen raskaus olisikin pettymys/katumus. Minä olisin itse valmis neljännelle Ärsyttävän epäselvä tilanne! Argh

Kyllä nuo jo aika lupaavilta puheita kuulostaa. Noiden pohjalta hyvällä hetkellä puheeksi "Kun silloin sanoit, että..."

 

[hiiru]

Moikka! Uutena täällä kirjoittelen. Palstan eri ketjuja on tullut seurailtua jo vuosia, koska vauvakuume on vaivannut jo kauan sopivaa kumppania ja hetkeä on joutunut kuitenkin odottelemaan. Piinaavalta on nämä vuodet tuntuneet. Kuumeilu on aaltoilevaa, välillä enemmän taustalla ja toisinaan taas se tuntuu taakalta, jonka alle musertuu eikä mielessä pyöri muuta. Onneksi iän ei vielä pitäisi tulla vastaan, kolmekymppiset reilun vuoden päästä. Tästäkin toki pelotellaan joka tuutista, miten hedelmällisyys laskee kolmekymppisenä eikä tämä varsinaisesti auta asiaa koitan kuitenkin olla stressaamatta etukäteen.

Miehen kanssa on onneksi vihdoin päätetty, että vuonna 2026 alkaa yritys. On ollut ihanaa huomata, miten paljon mieskin on alkanut ihastelemaan lapsia ja vauvoja, ja kuinka paljon vauvat ja mahdollinen vanhemmuus pyörii puheissa.

Kiertoa olen tarkemmin seuraillut ja aamulämpöjä mittaillut jo pian vuoden päivät, koska ehkäisyä ei ole ja mennään vielä ns "varmoilla päivillä" ja keskeytetyllä yhdynnällä. Toisinaan se keskeytettykin jää... Mieskin on vitsaillut, että katsotaan vain niin olenkin raskaana jo ennen yritystä ja sitten leikitään yllättyneitä. Kuumeilijat voi varmaan kuvitella, miten tämä meidän touhu nostaa joka kierrossa turhia toiveita ja onhan noita testejäkin kulunut mieheltä piilossa koitan vaan malttaa mieleni vielä tämän loppuvuoden, ennen kuin päästään oikeasti yrittämään. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö tässä odottelussa tunne tulevansa jo hulluksi.

 

[-Nennu-]

Ikuinen vauvakuumeilija liittyy joukkoon tilanne se, että lopetin minipillerit joulukuussa, imetän edelleen niin ekat kuukautiset synnytyksen jälkeen tulivat huhtikuussa, kierrot olleet pitkiä mutta pikkuhiljaa tasoittamaan päin. Eka väli oli 40pv, toinen 36pv ja edellinen 31pv, mikä mulle normaali ei olla miehen kans käytetty mitään ehkäisyä koko aikana. Eli jos käy "vahinko" niin se ei haittaa taustaa sen verran, että multa leikattiin kornu raskaus v.2022. Samalla jouduttiin poistaa oikeanpuolen munasarjat ja osaa kohdusta, eli raskautuminen ei ole ihan helppoa ja ikääkin on jo 37v. Raskauduin kuitenkin leikkauksen jälkeen yk3 ja terve tyttö syntyi 2024

Olen lukenut tätä palstaa jo useamman kuukauden ja ollut jännityksessä mukana ja tiiraillut testejä

Muutama tuttu nimimerkkikin täältä löytyy