Qkkuu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä taitaa ollakin useampi piinapäivillä
Itse odottelen jälleen ovista. Nyt kp15, vähän tummempaa viivaa testiin tänään mutta ei positiivista. Katsotaanpa mitä lähipäivät tuo tullessaan..
Joltain foorumilta lueskelin muiden ajatuksia raskautumisesta ja siitä, suunnitteleeko raskautumista ja muun elämän yhteensovittamista/ajoitusta miten tarkkaan. Oli mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia. Toki tuolla varmasti oli henkilöitä isolla ikähaarukalla kirjoittelemassa jne. Haluaisiko joku jakaa täällä +35v foorumilla omia ajatuksiaan?
Omalla kohdalla emme ole asiaa suunnitelleet sen enempää ja se vähäinenkin suunnittelu on karissut yrityskuukausien vieriessäNyt tosin haaveilen matkasta jonnekin lämpimään. Hetken on käynyt mielessä, että mitäs jos tärppääkin ja olen jo pitkällä raskaana ensi syksyllä mahdollisen matkan aikana. Mutta ehkäpä siihenkin sitten löytyy ratkaisu
Mulla ois toiveissa että tulisin raskaaksi niin että lapsi syntyisi maalis-joulukuussa 2026, koska silloin pystyttäis järkkää niin että vanhempien lasten (jotka siis nyt 9kk&2,5v) ei tarttis mennä välissä päiväkotiin vaan voisivat olla varhaiskasvatuksen järjestämässä kerhossa arkisin 3h/pv. Se siis vaatii tietenkin sen että toinen vanhempi on kokonaan kotona. Tiedän että tuo on aika tiukka aikaväli ja että elämä ei välttämättä niin mene kuin toivoo. Joka tapauksessa ajattelen että ihan viimestään 2027 aikana saisi kolmas lapsi tulla ja jos ei tule niin sit ollaan onnellisia kahden lapsen vanhempia, koska täytän 2027 joulukuussa 43 ja sen vanhempana en enää halua äidiksi. Jos menee 2027 puolelle ni sit varmaan pakko laittaa isommat päiväkotiin välissä.
Omien menojen ja töiden suhteen en stressaa lainkaan sitä milloin raskaudun. Ajattelen että kyllä asiat järkkääntyy ja oon ennenki matkustanut suht pitkällä raskaudessa ja tyyliin teatterissa käyny vielä pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Se ois niin ihana asia vielä raskautua että koen saavani kyllä muut asiat siihen sopeutettua.
Nyt tosin tullut uusi näkökulma seuraavan raskauden yritykseen mitä en vielä kuukausi sitten osannut edes kuvitella eli näyttää pahasti siltä et mun kroppa ei nyt ookaan palautunut kahdesta suht lähekkäisestä raskaudesta vaan nyt 5 viikkoa ollu koko ajan paheneva alaselkäkipu. Tulossa fyssari- ja kiropraktikkokäynti vielä tällä viikolla kun kipulääkkeet ei oo ollu riittäviä yksinään joten toivon niistä apua. Mut must ois hirveetä joutua toteamaan ettei kroppa kestäis nyt kolmatta raskautta samalla lasten ikäerolla ja sen takia joutuisin unelmasta luopumaan
Tulipas pitkä tarina!
Mutta toki silloin oltiin onnekkaita, että raskaudet alkoi tosi nopeasti. Nyt ollaankin sitten jo selkeästi vanhempia niin sen tietää, että tässä hommassa voi kyllä kestää. Tässä kohtaa ei auta muu kuin toivoa, että jossain kohtaa tärppää. Mutta kun esimerkiksi kesälomasuunnitelmia tekee niin eipä niissä nyt todennäköisesti sellaista olisi muutenkaan mitä ei voisi raskaanakin tehdä. Kun ei kuitenkaan kesällä kovin pitkällä vielä olisi vaikka pian tärppäisikin.