Varhainen keskenmeno

[Aaltokukka]

Maanantaina ultrassa arviolta 7+4, todettu tuulimunaepäily.
Sain lähetteen Naikkarille ja sieltä tuli käyntiaika perjantaille ultraan & hoidon suunnitteluun.

Nyt illasta kuitenkin alkoi alaselässä jomotus sekä paineentuntua ja menkkajomoa alavatsalla. Haluaisin ajatella että tämä lähtisi spontaanisti nyt keskeytymään tässä lähipäivinä.

Ajattelin muutenkin etten ensimmäiseksi olisi keskeyttämässä pillereillä/kaavinnalla vaan antaisin keholle mahdollisuuden hoitaa keskenmenon. Täytyy huomenna soitella Naikkarilla ja kysyä mitä he ovat mieltä, voisiko aikaa siirtää ja odotella vielä.

Nyt vain odottaa että tämä kaikki olisi ohitse ja pääsisi elämässä eteenpäin.

Itse ehkä menisin sinne ultraan ja suunnitteluun kuulemaan vaihtoehtoja, sille varalle ettei keho alkaisi spontaanisti toimimaan. Olisipa sitten se varasuunnitelma sitten varalle pohdittua. Kasvintaan en olisi itsekkään ihan hevillä suostumassa, vaan hakeutuisin aitoon kiinalaiseen akupunktioon.

Toivotaan että kehosi kuulee toiveesi!!

 

[Miitu]

Ymmärrän.
Minä soitin Naikkarille ja tällä ei tosiaan mikään kiire ole, vaan voin hyvin odotella vuodon alkua. Ensi viikolla menen. Ja ei tarvitse nyt ainenkaan viikonloppua vasten miettiä sairaalareissuja. Meillä oli muutenkin kesälomasuunnitelmia tähän!

Haluaisin nimittäin lääkkeellisen tyhjennyksen sitten osastolla, sen vaatiessa. Helpompi kun lasten ei tarvitse olla todistamassa mitä ikinä sitten tuleekaan ja itsellä ainenkin tällöin olo että olen hyvissä käsissä.

Nyt tietysti toivon että tää alkaisi tästä spontaanisti ja sillail maltilla.

 

[Miitu]

Eilen tuli pienesti vaaleanpunaista/ruskeaa pyyhkäisyvuotoa. Menkkamaisia lieviä tuntemuksia on ollut parina päivänä ja kaikenlaista paineentuntua, vihlaisuja ja kolotusta alaselässä ym. Toivoa yhä elättelen että vuoto alkaisi ennen keskiviikon ultraa & käyntiä.
Nyt olisi arviolta rv 8+2.

 

[Pöllöliini]

Kiitos Miitu, että vinkkasit tästä palstasta.
Täällä odotellaan milloin keskenmeno alkaa. Varhaisultrassa käyty maanantaina, jolloin alkion kasvu laahasi ja syke oli huono. Eilen kävin uudelleen ja mitat edelleen samat ja syke vieläkin huonompi. Sain lähetteen eteenpäin ja ensi viikolla meen tarkastaa jälleen tilanteen. Toiveena on ettei tämä pitkittyisi kovinkaan kauan. Pää ei meinas kestää, että raskausoireet pahenevat, mutta alkio itsessään on kuolemassa tai kuollut.

 

[Pöllöliini]

Eilen tuli pienesti vaaleanpunaista/ruskeaa pyyhkäisyvuotoa. Menkkamaisia lieviä tuntemuksia on ollut parina päivänä ja kaikenlaista paineentuntua, vihlaisuja ja kolotusta alaselässä ym. Toivoa yhä elättelen että vuoto alkaisi ennen keskiviikon ultraa & käyntiä.
Nyt olisi arviolta rv 8+2.

Voimia!
Täällä samanlainen toive. Nyt olisi 7+5.

 

[Vadelmapirtelö]

Voimia menetykseen!

Menetyksen kokeneille on myös salainen puoli, jossa on vielä enemmän keskustelua ja vertaistukea

 

[Miitu]

Kiitos Miitu, että vinkkasit tästä palstasta.
Täällä odotellaan milloin keskenmeno alkaa. Varhaisultrassa käyty maanantaina, jolloin alkion kasvu laahasi ja syke oli huono. Eilen kävin uudelleen ja mitat edelleen samat ja syke vieläkin huonompi. Sain lähetteen eteenpäin ja ensi viikolla meen tarkastaa jälleen tilanteen. Toiveena on ettei tämä pitkittyisi kovinkaan kauan. Pää ei meinas kestää, että raskausoireet pahenevat, mutta alkio itsessään on kuolemassa tai kuollut.

Ymmärrän hyvin tuon että tämän "piinavaiheen" haluaisi vain mahdollisimman pian ohitse. Sitten ehkä pääsee työstämään sitä henkistäkin puolta. Onneksi sait ajan jo ensi viikolle.

On todella erikoinen tunne että on raskausoireita mutta odottaa vaan keskenmenovuotoa vailla mitään toivoa.
Kävelin eräskin ilta vessaan yöllä (kuten niin usein tän raskauden aikana) ja tisseihin vaan särki kun ovat niin arat. Masu muistuttelee että kohtu on siellä kasvanut.. vailla asukasta.

 

[Pöllöliini]

Ymmärrän hyvin tuon että tämän "piinavaiheen" haluaisi vain mahdollisimman pian ohitse. Sitten ehkä pääsee työstämään sitä henkistäkin puolta. Onneksi sait ajan jo ensi viikolle.

On todella erikoinen tunne että on raskausoireita mutta odottaa vaan keskenmenovuotoa vailla mitään toivoa.
Kävelin eräskin ilta vessaan yöllä (kuten niin usein tän raskauden aikana) ja tisseihin vaan särki kun ovat niin arat. Masu muistuttelee että kohtu on siellä kasvanut.. vailla asukasta.

Itsellä tulee juuri samanlaisia sydäntäsärkeviä ajatuksia.
Itse taas ahdistun ajatuksesta, että alkio yrittää epätoivoisesti kasvaa ja sitkuttaa huonolla sykkeellä. Huoh.
Huomaan, että aina kun näitä ajatuksia on, niin työnnän ne nopeasti jonnekin mielen sopukoihin.. Ehkä se on niinkuin sanoit, että vasta keskenmenon jälkeen pystyy alkaa asiaa käsittelemään.

 

[Sukkasillaan]

Voimia @Miitu ja @Pöllöliini
Mulla on nyt keskenmenon vuotopäivä nro 5 ja suurimmat ryöpsähdykset ehkä takanapäin. Ollaan miehen kanssa itketty ja keskusteltu viikonloppuna todella paljon. Kummallakaan meistä ei ole aiempaa kokemusta siitä, miten vaikeaa lapsen yrittäminen voi olla. Nyt meillä on sitten takana kokonaiset kaksi keskenmenoa peräkkäin tämän kevään/kesän aikana. Olen todella väsynyt kaikin tavoin. Neuvolan hoitaja oli niin ihana, kun hän pahoitteli ja varmisti, että kai me pärjätään. Pakko pärjätä. En tiedä, mitä ajattelen uudestaan yrittämisestä. En ole henkisesti vielä siellä asti.

 

[Pöllöliini]

Oon niin pahoillani teidän puolestanne.
Mäkin soitin neuvolaan peruakseni ensikäynnin. Sieltä kanssa tiedusteltiin vointia ja kerrottiin, että voin olla neuvolapsykologiin asiasta yhteydessä joko heidän kauttaan tai suoraan psykologiin. Auttaisko tämä palvelu teitä?

 

[Sukkasillaan]

Oon niin pahoillani teidän puolestanne.
Mäkin soitin neuvolaan peruakseni ensikäynnin. Sieltä kanssa tiedusteltiin vointia ja kerrottiin, että voin olla neuvolapsykologiin asiasta yhteydessä joko heidän kauttaan tai suoraan psykologiin. Auttaisko tämä palvelu teitä?

Kiitos Meillekin tarjottiin keskusteluapua ja pidän sen kyllä mielessä. Siinä hetkessä taisin kumminkin vastata hoitajalle, että tavallaan olo on vaan helpottunut, kun vuoto selkeästi alkoi. Se epävarmuus ja epätietoisuus oli ollut pahinta. Mullahan oli ollut rv 6-8 päivittäin outo tunne, että ehkä kaikki ei olekaan ok. Sitä ei voinut järjellä selittää, ja ihmettelin, miksi en voi vaan iloita. Kun oireet sitten yhtäkkiä katosi, silloin jo "tiesin", mutta kävin silti neuvolassa puntarilla ja juttelemassa pakolliset. Oli tosi irrallinen olo. Hoitaja onnitteli raskaudesta, mutta en itse tuntenut iloa yhtään... Toiveikkuuden ja toivottomuuden välimaastossa olikin raskainta. Oli raskasta, kun mies sydämensä pohjasta tsemppasi ja oli (tietysti) todella positiivinen ja koki mun ahdistuksen outona. Oli raskasta, kun neuvolassa vielä tunti ennen ekaa veriryöppyä hoitaja sanoi, että todennäköisesti kaikki on hyvin... Kunnes yhtäkkiä kotiin päästyäni ei ollutkaan. Veri kirjaimellisesti pulppusi musta, kun olin saanut kotioven takanani kiinni. Jos jostain haluisin puhua, niin siitä. Myös tänne kirjoittaminen auttaa.

Lopulta itse vuotaminen ja siihen liittyvät kivut on olleet pientä. Tänään on vuotopäivä nro 6. Hetken näytti siltä, että vuoto on hiipumaan päin, mutta yöllä tuli taas reippaammin, ja aamupalalla hulahti vaatteiden läpi.

 

[Miitu]

Mulla on tosi ristiriitaiset olotilat ja on siksi ehkä hankala ollut tälläkin palstalla olla. Kun mulla ei edes ole vauvaa mitä surra, mutta silti se iski tosi lujaa.
Järjellä ajateltuna tähän kohtaan elämäntilannetta tää oli tosiaan "helpotus", mikä oli se ensimmäinen tunne, mutta sydän ei ole samaa mieltä. Koska olisi ollut enemmän kuin tervetullut pieni ja asiat olisivat varmasti järjestyneet. Ja ollaan me oltu miehen kanssa pahoillamme asiasta.
Irvokasta että raskausoireita on, vatsa kasvaa, mutta silti täytyy vaan valmistautua vuodattamaan "unelma neljännestä" ulos.

Mulla on huomenna nyt sitten se kontrolliaika jossa ultrataan kohtu vielä ja varmaan aletaan sitä keskeytystä miettiä. Olisin halunnut odotella että keho ymmärtäisi avata hanat, mutta tuskin siitä enää hyötyä on. Puolet lomasta pian mennyt tätä murehtiessa niin parempi toimia että pääsee eteenpäin. Epätietoisuus tosiaan on pahinta!
Ajatuksetkin ovat jotenkin aivan sumussa ja solmussa tämän takia. En oikein näe eteeni. Mutta uskoisin että kun tämä tilanne nyt tästä etenee ja pääsee toipumaan, myös ajatukset selkiytyy ja voi jo miettiä vähän elämää eteenpäin. Nyt kaikki on vain pysähtynyt.

Sukkasillaan, Se on jännä miten itsellä on se aavistus siellä. Mullakin oli takaraivossa tuo tunne, koko ajan. En mitenkään yllättynyt siis ultrassa huonoista uutisista. Ja aiemmastakin km oli tunne että kaikki ei ole hyvin. Toivotaan että vuodot olisi pian takana päin ja paljon voimia tilanteen käsittelyyn ja toipumiseen! On hyvä että olette voineet miehen kanssa käydä tätä yhdessä myös lävitse ja että tarvittaessa muutakin keskustelu apua saatavilla. Tärkeää ettei jää yksin surun ja ajatuksien kanssa.

Pöllöliini, Tsempit myös sinne äärettömän surulliseen tilanteeseen ja paljon voimia! Sullekin taisi olla tällä viikolla käynti edessä vai joko olet ehtinyt käymään?

 

[Miitu]

Naikkarilla käyty!
Ensin epäili (pienesti) että jos onkin kohdunulkoinen mutta joku kokeneempi konkari tuli varmistamaan että kyse jo surkastumassa olevasta keltarauhasesta, pallero jota ensin epäili. Ja kohtu yhä tyhjä. Ei ruskuaispussia tai alkiokaikua.

Otin vastaanotolla Mifegynen kypsyttelemään kohdunsuuta ja perjantaina cytot. Pitäisi pärjätä kotona vaikka yritin vängätä itseäni osastolle. Toivotaan että lääkäri oli nyt oikeassa. Oli kyllä muuten aivan mahtava tyyppi ja tuli jopa hyvä mieli käynnistä, niin hyvä kun tässä tilanteessa voi tulla.

Pahinta oli epätietoisuus ja nyt asiat etenevät. Pääsen toivottavasti eteenpäin ja toipumaan. Elämä jatkuu.

 

[Sukkasillaan]

@Miitu Hyvä, että pääset työstämisessä nyt eteenpäin hyvä hoitohenkilökunta on aina kullanarvoista. Toivotaan, että selviätte saamillanne ohjeilla kotona.

Mulla vuoto edelleen ryöpsähtelee. Välillä rauhallisempaa. Sain sovittua labra-ajan hcg-mittaukseen ensi viikolle. Silloin toivottavasti vuoto on jo loppunut.

 

[Pöllöliini]

En päässyt aikaisemmin palstoille, mutta olit mielessä @Miitu
Hyvä, että sait asian eteenpäin.

Mulla huomenna se käynti. Sattuu olemaan vielä mun syntymäpäivä. Kovasti jännittää.

 

[Pöllöliini]

Nyt virallisesti keskeytynyt keskenmeno. Maanantaina meen sairaalaan tyhjennykseen. Melko ontto olo.

 

[Miitu]

Osanottoni Pöllöliini (Ja vielä syntymäpäivänä tälläiset uutiset..) Olen niin pahoillani.

Toivottavasti Sukkasillaan vuoto siellä pian asettuu. Ja hcg mittaukset kertoisivat että arvot laskussa. Henkinen puoli varmasti sitten viekin enemmän aikaa. Voimia!

Täällä "tyyntä ennen myrskyä". Täytyy vain toivoa parasta ja pelätä pahinta, näistä kun ei ikinä tiedä mitä tuleman pitää. Lapsille olen kertonut sen verran että äiti on saanut lääkkeitä joista voi tulla tosi kipeäksi, mutta jotka kuitenkin auttavat ja ne täytyy ottaa. Että jos äiti tarvitsee lisää lääkettä täytyy sitten lähteä lääkäriin/sairaalaan mutta että heidän ei tarvitse huolestua.

Eilen itkin aika paljon mutta nyt en oikein pysty ajatella henkisiä asioita kun keho on sellaisessa "taistele ja pakene" -tilassa. Mies on ollut ihanasti tukena. Hän on ajatellut enemmän asiaa järjellä, että siellä nyt ei ollut elämän edellytyksiä alkuunkaan ja luonto on hoitanut hommansa. Kuitenkin oli hän nähnyt unta pienestä ja jollain tavalla ollut haikeana, joten varmasti sielläkin jonkinlainen prosessi käynnissä.

 

[Pöllöliini]

Osanottoni Pöllöliini (Ja vielä syntymäpäivänä tälläiset uutiset..) Olen niin pahoillani.

Toivottavasti Sukkasillaan vuoto siellä pian asettuu. Ja hcg mittaukset kertoisivat että arvot laskussa. Henkinen puoli varmasti sitten viekin enemmän aikaa. Voimia!

Täällä "tyyntä ennen myrskyä". Täytyy vain toivoa parasta ja pelätä pahinta, näistä kun ei ikinä tiedä mitä tuleman pitää. Lapsille olen kertonut sen verran että äiti on saanut lääkkeitä joista voi tulla tosi kipeäksi, mutta jotka kuitenkin auttavat ja ne täytyy ottaa. Että jos äiti tarvitsee lisää lääkettä täytyy sitten lähteä lääkäriin/sairaalaan mutta että heidän ei tarvitse huolestua.

Eilen itkin aika paljon mutta nyt en oikein pysty ajatella henkisiä asioita kun keho on sellaisessa "taistele ja pakene" -tilassa. Mies on ollut ihanasti tukena. Hän on ajatellut enemmän asiaa järjellä, että siellä nyt ei ollut elämän edellytyksiä alkuunkaan ja luonto on hoitanut hommansa. Kuitenkin oli hän nähnyt unta pienestä ja jollain tavalla ollut haikeana, joten varmasti sielläkin jonkinlainen prosessi käynnissä.

Kiitos
Jotenkin sitä piti kiinni siitä epätoivoisesta toiveesta, vaikka tiesi mitä tuleman pitää. Tänään on itketty ja halittu esikoista. Ja syöty kakkua. Mun äiti teki kaksi erilaista kakkua lohdutukseksi. Me ollaan ihan perinteinen lohtusyöjäperhe.

Lauantaina otan kotona esilääkkeen. Ja maanantaina cytot, eka satsi kotona ja loput sairaalassa. Toivon ettei se vielä käynnistä vuotoa, vaan vasta maanantaina siellä sairaalassa alkaisi.

Ja tsemppiä sulle huomiseen! Ja teille molemmille äärettömän paljon voimia raskaaseen tilanteeseen.

 

[Sukkasillaan]

@Pöllöliini ja @Miitu Voimia jaksaa vielä nämä viimeiset päivät olette ajatuksissa!

 

[Pöllöliini]

@Pöllöliini ja @Miitu Voimia jaksaa vielä nämä viimeiset päivät olette ajatuksissa!

Kiitos.

Miten sä voit?