Ei tää voi olla näin vaikeeta!

[Tonninseteli]

@Indi Tiivistit tän homman niin hyvin.

Jos nyt keskityn pelkkään työaspektiin. Rakastan mun työtä ja kollegoja. Mutta vihaan sitä, miten nyt teen mun työtä. En oo yhtään läsnä, en keskity, unohtelen järkyttävän määrän asioita. Hoidin ennen tätä palettia (viittä maata) yksin ja menestyksekkäästi. Nyt en selviä edes samasta duunista jaettuna kahdelle tekijälle ilman virheitä.

Ajatukset seilaa aina tulevaisuudessa, koska on mikäkin toimenpide, koska testataan. Siinä sivussa sitten koitan tehdä työni. Välillä puoli päivää pois, tossa välissä kipasen Tilkkaan. Saikkua, jaha taas meni ohi tuo palaveri. Vihaisia asiakkaita. Ne ei ansaitse tätä.

Meillä on pieni työyhteisö, Suomessa meitä on kaikkiaan se 14. Minun omassa tiimissä lisäkseni viisi. Joulukuussa kun vetämäni tiimi palkittiin parhaana logistiikka ja asiakaspalvelutiiminä Skandinaviassa itkin silmät päästäni palkintoa noutaessa. En siksi, että olin pelkästään iloinen saavutuksesta vaan siksi, että tajusin miten kovan työn se tiimi on tehnyt, ilman, että esihenkilö on ollut 100 mukana!

Ei todellakaan tiedä kauanko tää limbo jatkuu. Jostain pitää löytää se keskittymiskyky takaisin. Ens viikolla punktio ja siirto. Mun pikku tiimi tietää, rekkakuskit mukaan luettuna Kaikki tsemppaa ja helpompi heillekin kun ovat kartalla. Nää ihmiset on 8 vuotta ollut mun kakkosperhe <3

 

[Pian 41 v.]

Hei kaikki! Tietäisikö joku Tampereella hyvää gynekologia, joka ymmärtäisi endometrioosista? Kyselen ystäväni puolesta.

 

[Evanel]

Niin raskaita mutta kovin tuttuja ajatuksia ja tilanteita. Itsekin vaihdoin jo aiemmin alaa kun tuntui ettei oma jaksaminen riittänyt. Hoidoissa tosiaan suurin ja raskain puoli on se henkinen puoli kun pitää ajoittaa pistämisiä ja pakolla survoa kalenteriin tilaa lääkärikäynneille joita ei voi siirtää vaan ne on ota tai jätä. Lääkärikäyntejä on saanut koko ajan hävetä kun niitä on vähän väliä keskellä työpäivää ultrien tai inssin takia. Punktion takia piti perua menot siltä viikonlopulta ja selitellä työporukalle outo sairaslomapäivä. Sitten pitää testata ja kerätä itseään negatiivisten testien jälkeen. Limbo on kyllä hyvin kuvaava termi tästä.

Kovasti tsemppiä ja jaksamista kaikille tässä suossa oleville. Toivottavasti se meidän aikakin pian koittaa ja pääsee tästä kehästä.

 

[Nurppu]

Surullista mutta toisaalta myös lohdullista kuulla muiden synkkiä ajatuksia. En haluais että kukaan teistä joutuis olemaan täällä, mutta silti oon onnellinen etten oo yksin.

Mullakin on nyt ollu vähän raskaampia ajatuksia taas pari päivää tässä, varmaan liittyy menkkoihin, tai siihen että ehdin olla toiveikas että vihdoin päästäis PASiin mutta sit HUSista ei oo kuulunutkaan mitään.

Tuntuu kans raskaalta se miten pitkään tää on vaikuttanu taustalla kaikkeen. Yks aspekti omalla kohalla nyt viimeisen vähän yli puolen vuoden aikana on ollu se että oon yrittäny väkisin pitää painoa korkeemmalla kuin mitä se luonnostaan olis, syömällä väkisin useammin ja herkuttelemalla vapaasti. Koska jos syön vaan sillon kun on nälkä, niin oon alipainon rajoilla luonnostaan. Tän seurauksena vartalo on nyt tuntunu vieraalta ja se vaikuttaa kyllä siihen miten suhtautuu itseensä. Mutta oon aatellu et ei sillä väliä jos tää on se puuttuva linkki. No selvästi ei ole. Kesän hetkellinen luomuplussa oli ennen tätä painonnostoprojektia, ja tuoresiirron hetkellinen plussa oli IVF:n biologien ja lääkärien ansiota, ei normaalin painon.

Tänään aamulla jotenkin kulminoitui peiliin tuijottaessa se miten tuntui että ei oo omassa elämässä kiinni. Miten paljon ihan kaikessa kokoajan on taustalla tämä. Iltaa istuessa kaverien kanssa, töissä, syödessä, kaikissa tulevaisuuden suunnitelmissa. Nyt hoidoissa sitä laskee että millon on PAS ja milloin seuraava punktio, tai vaihtoehtosesti että jos mulla on maaliskuussa tapahtuma X niin missä vaiheessa raskautta mennään jos PAS onnistuisikin. Ja mitään ei ikinä voi etukäteen tietää. Mitään ei ikinä voi oikeasti suunnitella. Ja päivät menee kun miettii että ai niin, pitää syödä taas.

Anteeks kaikille tilastoille ja lääketieteen asiantuntijoille mut mä en nyt enää jaksa ylläpitää tätä painoa, mä meen nyt takas sinne missä se luonnostaan on. Se on sentään yks aspekti näistä kaikista minkä kohdalla voin tehdä itselle myönnytyksen. Nyt loppu pakkosyöminen.

 

[siska]

Hyvää keskustelua täällä ja isot sympatiat jokaiselle omaan tilanteeseen. Itsekin oon vähän mennyt syvissä vesissä, varsinkin viime pas:ssa luget oikeesti vetäsi mielialoja niin laidasta laitaan, etten enää ees tunnistanut mun ajatuksiakaan omiksi. Tässä pas:ssa ollut huomattavasti paremmin, mutta huomaa että mieliala on kuitenkin matalalla... Jos joku ei tuota ivf/icsi ketjua seuraile niin sain tänään plussan r-testiin, 6 päivää 5. päiväisen siirrosta. Aamu meni semmosessa hyvässä positiivisessa pöhinässä, sit masistellut ja nyt kohti iltaa saanut jotenkin ajatuksensa taas jotenkin neutraaliin asentoon. Et ehkä se siitä.. surettaa ehkä vähän että plussa oli sekä mulle että miehelle sellanen "noh, jaa, kattellaan mitä tapahtuu.." ja jatkettiin päivän toimia kuin en olis ees testannut - mut tät tää meidän todellisuus vaan on valitettavasti olen toki plussasta varovaisen iloinen kuitenkin - onneksi on joku osa vielä joka ei oo ihan täysin luovuttanut ja katkeroitunut tässä hommassa

Oon huomannut että ikävintä tässä lapsettomuushommassa on se, ettei ole tippaakaan sellainen olo että ohjaisi ns itse omaa laivaansa. Sain ehkä tutkimuksiin lähdettyä pientä hallinnan tunnetta, mutta se kyllä katosi tosi nopeasti, koska tuntui että mikään ei onnistu sutjakasti, mene järkevissä aikatauluissa jne.. puhumattakaan miten tää vaikuttaa parisuhteeseen, perhe elämään, töihin/opikseluun.. ja sit samaan aikaan puolitutut tosiaan näkee hoidot jotenkin melkeen jopa jonain glamourina (indi kirjoitti samaa).. sillain, ööm, mitä hiton hienoa siinä on että en enää tiedä kuinka moni on ronkkinut mun alapäätäni, samaan aikaan kun joku on saanut kaksi tai kolme lasta luomuna samassa ajassa, sillä ihan perinteisellä vaakamambolla

 

[Monni92]

@Monni92 Onnea matkaan ja pienelle tarrasukkia Toivon kovasti, että saatte hänet syliin!
Minun piti muutama päivä sitten jo kysyä, että sulatetaanko KYSillä yleensä pari alkiota kerralla vai oliko siihen joku syy teillä?

@Juliet92 Kiitos Minulla on ollut tämän kierron alkamisen jälkeen murskaava suru joulukuisesta keskenmenosta. Se on kiristänyt pinnaa töissäkin. Olen ollut tosi äreä. Mutta taustalla se suru. Hiillyin yhtenä päivänä töissä ihan syyttä, valvoin seuraavana yönä ja seuraavana päivänä ei auttanut kuin pyytää anteeksi niiltä, joille rähjäsin turhaan... Olin tosi pahoillani aiheuttamastani mielipahasta. Kun on sosiaalinen työ, niin tälläiset isot kriisit on myrkkyä, mutta kaikilla meillähän on usein jotain... En koe, että pystyn kohtaamaan ihmiset niin "laadukkaasti" kuin tahtoisin, koska olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Ennen työ auttoi unohtamaan, nyt ei enää. Saikku voisi olla hyvä, mutta täyttyykö kriteerit sillä että vain kiukuttelee jatkuvasti, ja toisaalta minun varmaan pitäisi olla poissa varmaan vuosi, koska mihin tämä tilanne tässä muka muuttuu...

En osaa sanoa, miten KYSillä yleensä toimitaan, mutta me keskusteltiin oman kaupungin lääkärin kanssa, että neuvottelee KYSin kanssa, että otettaisko kaksi sulamaan että varmasti on sitten jotain siirrettävää. Se että sulattivatkin kolme tuli vähän yllärinä. Kaikki sulatetut olivat siis kaksipäiväisiä. Punktion jälkeen ne oli todettu laadukkaimmiksi joten pakastivat saman tien, oletettavasti sen takia kun saalis oli suht laiha. Sitten kun osoittautuikin että pari huonolaatuisempaakin selvisivät viidenteen päivään, niin ehkä sitten uskallettiin alkaa kasvatella näitä parempilaatuisiakin. Tämä kyllä siis lähinnä arvailua, koska en taas tajunnut kysyä mitään, kun aina jäädyn siinä vaiheessa, kun lääkäri kysyy, että onko vielä jotain kysyttävää

 

[Juliet92]

En oo tajunnu et semmosta ees on

Löytyy linkki tän ketjun ekalta sivulta. Tuli tos syksyl lueskeltua sitä onhan se toki voinut ihan unohtuakin.

@siska onnittelut vielä täälläkin ja ymmärrän kyllä teidän vaisun reaktion ei varmasti uskalla vielä liikaa iloita. Täälläkään ei samaa riemua kuin esikosya ja siitä km. Varovaisesti päivä kerrallaan. Pitäis joku balanssa saada siihen et osais varovaisesti nauttiakin.

Oma hoitotaipale on tähän mennessä ollut aika nopeatempoinen, joten täysin en voi ymmärtää miltä tuossa hoitolimbossa olo vuositolkulla tuntuu. Pystyn vain kuvittelemaan, mutta tuohon työn ja polikäyntien yhteensovitteluun ehdin syksyllä tutustua ja olihan se kieltämättä turhauttavaa joutua tekemään sisään tunteja ja selittelemään poissaoloja, vaikkei niitä kovin montaa kertynytkään. Toivon vain sydämeni pohjasta jokaiselle plussaa, mielellään mahdollisimman pian tää ketju on niin sydämellinen ja koostuu niin mahtavasta porukasta

Itsekin tein tänään dpo5/pp4 haaleista haaleimman plussan. Nyt jännäillään, et jääkö kemialliseks vai vahvistuneeko.

 

[Onnenomena]

En osaa sanoa, miten KYSillä yleensä toimitaan, mutta me keskusteltiin oman kaupungin lääkärin kanssa, että neuvottelee KYSin kanssa, että otettaisko kaksi sulamaan että varmasti on sitten jotain siirrettävää. Se että sulattivatkin kolme tuli vähän yllärinä. Kaikki sulatetut olivat siis kaksipäiväisiä. Punktion jälkeen ne oli todettu laadukkaimmiksi joten pakastivat saman tien, oletettavasti sen takia kun saalis oli suht laiha. Sitten kun osoittautuikin että pari huonolaatuisempaakin selvisivät viidenteen päivään, niin ehkä sitten uskallettiin alkaa kasvatella näitä parempilaatuisiakin. Tämä kyllä siis lähinnä arvailua, koska en taas tajunnut kysyä mitään, kun aina jäädyn siinä vaiheessa, kun lääkäri kysyy, että onko vielä jotain kysyttävää

Aa, okei, eli ne kasvattaa nyt niitä kasvattaa nyt niitä kahta jatkoviljelyssä? Minä mietin että miksi ihmeessä ottavat niin monta sulamaan, että eikö ne mene hukkaan.

 

[Monni92]

Aa, okei, eli ne kasvattaa nyt niitä kasvattaa nyt niitä kahta jatkoviljelyssä? Minä mietin että miksi ihmeessä ottavat niin monta sulamaan, että eikö ne mene hukkaan.

No noissa oli ainakin kasvuvaraa, kun olivat vain kaksipäiväisiä En sitten tiedä ottaisivatko montaa sulamaan, jos kaikki olis blastoja.

 

[Unis]

Hyvää keskustelua täällä ja isot sympatiat jokaiselle omaan tilanteeseen. Itsekin oon vähän mennyt syvissä vesissä, varsinkin viime pas:ssa luget oikeesti vetäsi mielialoja niin laidasta laitaan, etten enää ees tunnistanut mun ajatuksiakaan omiksi. Tässä pas:ssa ollut huomattavasti paremmin, mutta huomaa että mieliala on kuitenkin matalalla... Jos joku ei tuota ivf/icsi ketjua seuraile niin sain tänään plussan r-testiin, 6 päivää 5. päiväisen siirrosta. Aamu meni semmosessa hyvässä positiivisessa pöhinässä, sit masistellut ja nyt kohti iltaa saanut jotenkin ajatuksensa taas jotenkin neutraaliin asentoon. Et ehkä se siitä.. surettaa ehkä vähän että plussa oli sekä mulle että miehelle sellanen "noh, jaa, kattellaan mitä tapahtuu.." ja jatkettiin päivän toimia kuin en olis ees testannut - mut tät tää meidän todellisuus vaan on valitettavasti olen toki plussasta varovaisen iloinen kuitenkin - onneksi on joku osa vielä joka ei oo ihan täysin luovuttanut ja katkeroitunut tässä hommassa

Oon huomannut että ikävintä tässä lapsettomuushommassa on se, ettei ole tippaakaan sellainen olo että ohjaisi ns itse omaa laivaansa. Sain ehkä tutkimuksiin lähdettyä pientä hallinnan tunnetta, mutta se kyllä katosi tosi nopeasti, koska tuntui että mikään ei onnistu sutjakasti, mene järkevissä aikatauluissa jne.. puhumattakaan miten tää vaikuttaa parisuhteeseen, perhe elämään, töihin/opikseluun.. ja sit samaan aikaan puolitutut tosiaan näkee hoidot jotenkin melkeen jopa jonain glamourina (indi kirjoitti samaa).. sillain, ööm, mitä hiton hienoa siinä on että en enää tiedä kuinka moni on ronkkinut mun alapäätäni, samaan aikaan kun joku on saanut kaksi tai kolme lasta luomuna samassa ajassa, sillä ihan perinteisellä vaakamambolla

Onnea @siska plussasta Toivotaan, että viivat vahvistuu ja hän pysyy kyydissä loppuun asti

Helppo samaistua teidän fiiliksiin. Täällä 6+6 ja edelleen tuntuu, että on vaikea uskoa olevansa ”oikeasti raskaana”. Lisäksi jollain hölmöllä tavalla tuntuu, että läheiset on jopa enemmän innoissaan tästä kuin itse osaa olla, vaikka raskaus on sekä mun että miehen toiveiden täyttymys ja ollaan niin kiitollisia tästä.

Ja tohon glamouriin on pakko sanoa, että vaan ne, jotka ei oo läpikäynyt lapsettomuutta ja hoitoja voi sanoa, että ne olis glamouria

 

[Jefar]

Heippa kaikille,
nyt voikin jo siirtyä tänne kai.
Oon ollu aktiivisesti mukana Raskaaksi 2022&2023 ketjuissa.

Taustalla esikoinen -09 ja keskeytys -10

Nykyisen puolison kanssa nyt yk7 meneillään.
Hänellä ei lapsia ennestään.

Mulle tehty lile 6/21 ja kiloja tippunut -65kg
Tuon jälkeen alkanut erittäin kivuliaat menkat ja runsaat ekat 2pv johon sain lääkkeet 12/22 lisää tymislääketieteen konsultaation mukaan.
Muok. Ennen leikkausta nuoruudesta lähtien ei ongelmia menkoissa(toki erittäin liikalihavuudesta johtuen tuli harvoin)
Leikkauksen jälkeen säännöllistyi samantien.

2kk ja vieläkin lääkkeistä huolimatta kivuliaat ja otin oma lääkäriin yhteyden uudelleen ja laittoi lähetteen 2/23 lisääntymispkl joka HYVÄKSYTTIIN , nyt odotellaan siis tietoa/ensikäyntiaikoja sieltä

 

[Jefar]

Ja HUS Tilkan Viuhka siis kyseessä

 

[Monni92]

Tervetuloa mukaan ketjuun @Jefar! Toivottavasti tuolla ensikäynnillä selviää asioita, ja saadaan asiat etenemään.

 

[Jefar]

Tervetuloa mukaan ketjuun @Jefar! Toivottavasti tuolla ensikäynnillä selviää asioita, ja saadaan asiat etenemään.

Toivotaan ja toivotaan eniten sitä luomuplussaa kuitenkin

 

[siska]

Mä nyt spämmään vielä tännekin tän päivän testikuvan

Ylin pc, keskimmäinen halppis one step ja alin ehkä hiukan liian vähän aikaa uitettu medigoo kun tekeytyi hitaasti (mutta vahvistunut kuitenkin edellisistä) (8pv siirrosta, eli dpo 13?)

 

[Mrs Willow]

@siska, oikein hyvin näkyy Toivottavasti viiva vahvistuu! Mikä on olotila?

 

[Kuuttituutti]

@siska nyt toivotaan maailman tahmaisimpia sukkia matkaan

 

[Onnenomena]

@siska Ihanaa!

 

[siska]

Kiitos onnitteluista ja nyt tosiaan toivotaan parasta täällä menee fiilikset edelleen vähän ylös ja alas, mut meinas kyllä tänään semmonen helpottunut itku tulla kun iski alkuraskauksista tuttu pieni pöyrrytys päälle. Vaikkei eihän ne oireet nyt tulevaisuuden kannalta vielä mitään kerro, mutta jotainse on kuitenkin

 

[Juliet92]

Kiitos onnitteluista ja nyt tosiaan toivotaan parasta täällä menee fiilikset edelleen vähän ylös ja alas, mut meinas kyllä tänään semmonen helpottunut itku tulla kun iski alkuraskauksista tuttu pieni pöyrrytys päälle. Vaikkei eihän ne oireet nyt tulevaisuuden kannalta vielä mitään kerro, mutta jotainse on kuitenkin

Kyllä ne oireet itsellekin tuo turvaa tiedän tunteen.

Täällä jäytää jo närästyksen kaltainen tunne ja tissit arat. Pissalla ravaus kans melkosta. Täälläkin testeissä vahvistumista.

@Jefar lyhyttä visiittiä tässä ketjussa