Täällä vähän samat fiilikset, kun oireita on jotenkin "niin vähän". Sitten, kun tämä on vielä tosiaan ensimmäinen niin muutenkin vähän huuli pyöreänä mietiskelee, mitä kropassa tapahtuu. Jotenkin kauhutarinat ympäri vuorokauden oksentamisesta saa ajattelemaan, että voikohan näin "vähällä" päästä vai onko merkki siitä ettei kaikki sujukaan niin hyvin.
Hauska, että itse ajattelee oireita olevan tosi vähän. Mutta onhan noita kuitenkin: tissien huomattava kasvu ja kipeys, maha kipristelyt, ruoka "etoo" (vaikka ei okseta) ja nyt oon huomannut, että vessassa joutuu juoksemaan aiempaa useammin. Että onhan noita oireita kuitenkin jo jonkin verran