IVF/ICSI-HOIDOT 2021

[Aamuvirkku]

Täällä myös aika synkissä vesissä menty viime päivät. Pääosin syytän tätä paskaa fyysistä oloa, jotenkin on vaikea nähdä missään mitään hyvää kun punktion jälkeen ei ole mainittavaa edistystä olotilassa tapahtunut + stressaa meneekö eka PAS vasta elokuulle kierron & kesätauon takia. Blaaaaah. Hyperin piikkiin fyysiset ongelmat mitä ilmeisemmin ei mene vaan vmäisen ystäväni endon. Jotenkin alkoi sapettaa kun lääkäriä ei minun vointi kiinnostanut yhtään puhelimessa nyt kun totesi että hyperi ei näytä ottavan tulta alleen ja vaara ohi. Itselle tämä ei ole ollenkaan niin yksiselitteistä sillä tämä helvetillinen turvotus ja kivut estää normaalin elämän enkä ole stimulaation puolesta välistä tähän hetkeen käytännössä voinut muuta tehdä kuin pötkötellä. Ihan vaan ymmärtäväinen asenne ja pieni sympatia olisi hänen taholtaan riittänyt, mutta ei niin ei.

Aloin tässä miettiä kun alkioista en ole saanut muuta tietoa kuin sen että pakkasessa blastoja x 6 ja kaikki meidän alkiot viljeltiin lähtökohtaisesti blastoiksi asti eikä mitään edes ajateltu pakastaa aiemmin, että mikä on logiikka sen suhteen että tehdään näin vrs. pakastetaan jotain jo aiemmin? en saanut tähän mitään muuta vastausta kuin että yksilökohtaista. Mutta mitkä on ne tekijät jotka siihen vaikuttavat? Jäin itse miettimään sitä, että jos kerran blastoksi viljelemällä pyritään karsia elinkelpoiset esiin, niin miksi kaikille ei sitten tehdä niin jotta vältyttäisiin turhilta siirroilta ja erityisesti pettymyksiltä joita ei soisi kenenkään käyvän jatkuvasti tässä hommassa läpi kun on ihan riittävän raskasta puuhaa muutenkin.

 

[Vilja.]

Täällä on ollut hyvää keskustelua lapsettomien lauantaista sekä äitienpäivästä. Jaan monen kanssa nämä tunteet. Ja tosiaankin niin se taitaa olla, itselläkin oli ennen hoitojen alkua hyvin optimistinen olo, että nyt se lapsi saadaan. Oman hoitotaipaleen ja muiden kokemusten myötä onkin sitten havahtunut siihen, ettei tämä olekaan helppoa ja hoidot voivat lopulta päättyä niin, että jääkin kokonaan lapsettomaksi. Sitä kun saisi etukäteen selville, mikä se oma kohtalo tällä taipaleella on, niin voisi aloittaa esim. adoptio tai sijaisperhejärjestelyt jo aiemmin, tai ihan sitten sen surutyön. Hoidoissakin kun tuhraantuu paljon aikaa, ja käsitykseni mukaan adoptiossakin on jotain ikärajoja ja vaatimuksia, ja sekin prosessi kestää (en ole siis perhetynyt adoptioon vielä pahemmin).

Hassua on myös jotenkin se, että kaikkien viihdeuutisten myötä on ollut ennen omaa lapsettomuusprosessia siinä uskossa, että vanhemmitenkin on helppo saada lapsia. Kuinka naiivi olenkaan ollut! Ja kuulun siihen sukupolveen, joka on tyyliin peloteltu kuoliaaksi teiniraskauksien jne. suhteen. Mielestäni kouluissa pitäisi enemmän puhua myös siitä, että kaikille lapsien hankkiminen ei olekaan niin helppoa + nostaa esille erilaisia perherakenteita. Toki tämähän voi nykypäivänä olla aivan toisella tasolla, kuin silloin ysärillä Yhteiskunnan pitäisi myös enemmän kannustaa hankkimaan lapsia. Pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia siihen, että saisi työelämän ja perheen yhdistettyä ilman että joutuu stressaamaan mahdollisia lapsen sairastumisia ja kesälomien ohjelman järjestämistä jne.jne.

Palatakseni vielä tuohon harhaluulooni vanhemmalla iällä raskautumisen helppouteen, että aika monella Holloywood-julkimolla on saattanut sitten esim. olla lahjasolut käytössä tai omia munasoluja on pakastettu nuorempana tms. Nostankin hattua heille, jotka ovat omista hoitoprosesseistaan julkisuudessa kertoneet. Eilen juuri mietin sitä, että kuinkahan helppoa esim. Hollywood-tähtien on vaan adoptoida lapsia, onko se sitten sitä että rahalla saa ja hevosella pääsee..

Mutta itse olen sitä mieltä, että jos meidän hoitoprosessi ei omilla soluilla onnistu, olen avoin lähtemään lahjasoluihin. Minulle kävisi siinäkin kaikki versiot, esim. lahja-alkio jossa olisi munasolu + siittiöt joidenkin toisten kuin meidän. Omalla kohdallani en siis koe lopulta omien geenien eteenpäin jatkamista asiana, jonka olisi pakko tapahtua. Se on kuitenkin se rakkaus, mikä on suurin asia vanhemmuudessa Tästä jo miehellekin puhuin, eräänä erittäin mielensynkkänä päivänä. Hän ei oikein sanonut mitään sen kummempaa, mutta ainakin idea on iskostettu. Ja luulen hänenkin olevan kuitenkin sen verran liberaali ja realisti, että jossain vaiheessa on vaan siiryttävä seuraavalle askelmalle, jos tarve niin vaatii.

Tänään lähdenkin hakemaan pienen kyytiin, ellei nyt ihan viime hetkillä tule soittoa, että älä tule. Eilen iltapäivällä Maisaan oli tullut jotain kirjauksia koskien mikrohedelmöitystä + munasolujen ja alkioiden viljelyä. Alkoikin sen jälkeen jännittää, ja nyt jännittää myös tämän päiväinen käynti. On tämä kyllä yhtä vuoristorataa, saapa nähdä millaiset fiilikset ovat iltapäivällä.

 

[Stella01]

Mä en ole tänne pitkään aikaan kirjoitellut meidän hoidoista kuulumisia. Meillähän ei päästy kuin kerran punktioon ja kaikki muut yritykset on vaihdettu johonkin muuhun. Mulla siis oli olematon amh-arvo ja ikääkin 40v. Myös fsh-arvo viimeisessä mittauksessa oli korkea. Harkittiin jo lahjasoluhoitoja, mutta koska esikoinen on tullut luomuna niin toivottiin hänelle kovasti täysin biologista sisarusta. Kuin ihmeen kaupalla välikierrossa tulin sitten raskaaksi (hormonien avulla kyllä) ja nyt odotetaan jouluvauvaa. Tässä voi tietenkin käydä vielä miten vaan, mutta just nyt ollaan kiitollisia tästä. Halusin jakaa tällaisen positiivisen onnistumisen, jos se antaisi jollekin voimia jaksaa eteenpäin. Tiedän, että toisille tie on vieläkin vaikeampi, mutta tosi huonoillakin lähtökohdilla voi onnistua. Toivon niin, että me saataisin kaikki terveet vauvat syliin asti.

 

[Limppu]

Meillä on vasta ensimmäinen IVF takana eikä olla päästy vielä edes siirtoon asti, mutta kovasti mietin mitä tehdään jos julkisen tarjoama hoito ei tuota tulosta. Olen melko varma, että jatketaan yksityisellä puolella joko omilla tai lahjasoluilla ja harkitsemme samalla adoptiota. Olen aina ollut varma, että adoptio on minulle/meille paras ratkaisu, ellei muuten onnistu, mutta mediassa on viime aikoina ollut aika paljon juttuja ihmiskaupasta ja aikuisten adoptoitujen tarinoita, etten ole enää täysin vakuuttunut.

Pietarissa on klinikka, jolla on vauvataakuu ja paljon kansainvälisiä asiakkaita. Klinikalta saa rahat takaisin jollei hoidoista synny lasta ja paketin hinta on mielestäni ihan ok, kun taloudellinen riski on jaettu potilaan ja klinikan välillä. Pietari on kuitenkin aika lähellä kun rajat joskus avataan, ainakin jos asuu pääkaupunkiseudulla.

 

[Vilja.]

Pikainen omanapa. Meillä tosiaankin saatiin 12 munasolua, joista 9 hedelmöittyi ja kaikki olivat jatkaneet kasvua eteenpäin. Näistä saatiin kolme blastoa, joista yksi siirrettiin tänään ja kaksi pakastettiin. Muita seurataan vielä huominen, mutta voi olla etteivät päädy pakkaseen. Mutta hyvillä mielin olen, toivottiinkin että jos edes pari alkiota saisi pakkaseen, niin se olisi mahtava juttu! Ja täytyy vaan hyväksyä se, että ikää tullessa katoa käy. Meillä siis hedelmöittyneistä tuli 30 % blastoja. Täytyy nyt toivoa, että ne olisivat terveitä, ja toisivat lapsen syliin asti Mutta mikäänhän ei näissä hoidoissa ole varmaa, täytyy vaan koittaa tsempata itsensä optimistiseen moodiin, ja murehtia tarvittaessa vasta sitten kun seuraava etappi koittaa, eli testipäivänä. Luultavasti testaan kyllä jo aiemminkin, nähdäkseni tuleeko edes kiinnitysyritystä (pari testiä on jo tehtynä, niin hamotan vähän millaisia viivoja Ovitrelle on antanut).

 

[MyyräMatikainen]

Heippa
Tässä pikkuhiljaa alan seurailla tätä pinoa sillä silmällä. Eilen päästiin/jouduttiin, miten sen nyt ottaa, nimittäin ivf-jonoon.

Ehkäisy on lopetettu 8/2018. Yksi kemiallinen tänä aikana 12/2020. Siitä se ajatus sitten lähti. Sinne asti menty niin, että tyydytään tilanteeseen. Mutta kemiallinen nosti kyllä tunteet pintaan, että halutaan miehen kanssa yhteinen.
Minä 37v. Ja mies 42v. Yhdessä 2015 saakka.
Minulla 2 luomupoikaa 2008 ja 2009. Miehellä ivf-poika 2010. Ja nyt selittämätön lapsettomuus.

Eilen lapsettomuushoitojen ensikäynti, jossa lääkäri suositteli heti ivf-jonoon menoa. Ettei tuhlata aikaa ensin insseihin.

Amh-arvo oli 1,9. Mutta ultratessa munarakkuloita löytyi "vain" 10. Tuo nyt ei sano mulle mitään, mutta lääkäri ajatteli arvon perusteella niitä olevan enemmän.
Kävi monta kertaa selväksi käynnin aikana, että olen vanha :angelic::bag: Ja kun hoidot aloitetaan, niin maksimiannostuksella saan alkaa pistelemään.

Ovulaation oon bongannut sekä tikuilla että tuntemuksista, mutta jostain syystä nyt ei onni ole meidän puolella.

Ivf-jono on pitkä. Puoli vuotta noin ja lääkäri arveli, että "joskus syksyllä " tai loppuvuodesta olis meidän vuoro.

Seinäjoella on meidän oma poli ja Tampereella tehdään ivf.

Huh huh

 

[elo]

Pikainen omanapa. Meillä tosiaankin saatiin 12 munasolua, joista 9 hedelmöittyi ja kaikki olivat jatkaneet kasvua eteenpäin. Näistä saatiin kolme blastoa, joista yksi siirrettiin tänään ja kaksi pakastettiin. Muita seurataan vielä huominen, mutta voi olla etteivät päädy pakkaseen. Mutta hyvillä mielin olen, toivottiinkin että jos edes pari alkiota saisi pakkaseen, niin se olisi mahtava juttu! Ja täytyy vaan hyväksyä se, että ikää tullessa katoa käy. Meillä siis hedelmöittyneistä tuli 30 % blastoja. Täytyy nyt toivoa, että ne olisivat terveitä, ja toisivat lapsen syliin asti Mutta mikäänhän ei näissä hoidoissa ole varmaa, täytyy vaan koittaa tsempata itsensä optimistiseen moodiin, ja murehtia tarvittaessa vasta sitten kun seuraava etappi koittaa, eli testipäivänä. Luultavasti testaan kyllä jo aiemminkin, nähdäkseni tuleeko edes kiinnitysyritystä (pari testiä on jo tehtynä, niin hamotan vähän millaisia viivoja Ovitrelle on antanut).

Onnea matkaan! :) :angelic:

 

[Tammenterhotar]

Meillä on vasta ensimmäinen IVF takana eikä olla päästy vielä edes siirtoon asti, mutta kovasti mietin mitä tehdään jos julkisen tarjoama hoito ei tuota tulosta. Olen melko varma, että jatketaan yksityisellä puolella joko omilla tai lahjasoluilla ja harkitsemme samalla adoptiota.

Samanlaisia ajatuksia täällä. Vaikka vasta ensimmäisen IVF:n yksi tuoresiirto takana, niin silti ollaan ruvettu puhumaan siitä, mitä tehdään jos/kun julkisen hoidot tulevat täyteen tuloksettomina. Mietittiin jo IVF:ään jonotuksen aikana, että pitäisikö suoraan mennä yksityiselle, kun taloudellisesti se olisi mahdollista. Mutta päätettiin ensin käydä julkisen polku, koska jos se ei tärppää, niin sitten on taloudellista puskuria ottaa kaikki mahdolliset keinot käyttöön vielä yksityisen puolella. Tuntemuksia lahjasoluistakin ollaan käyty vähän jo läpi, vaikka mikään ei vielä viittaa niiden tarpeeseen - ja kyllä todennäköisesti lähdemme yrittämään niillä, jos omat solut vielä paljastuvat kuraksi. Adoptio tuntuu itselle vielä tosi vieraalta ajatukselta, mutta toisaalta en ole myöskään siihen vielä kovin syvällisesti perehtynyt.

 

[Vilja.]

Täällä myös aika synkisä vesissä menty viime päivät. Pääosin syytän tätä paskaa fyysistä oloa, jotenkin on vaikea nähdä missään mitään hyvää kun punktion jälkeen ei ole mainittavaa edistystä olotilassa tapahtunut + stressaa meneekö eka PAS vasta elokuulle kierron & kesätauon takia. Blaaaaah. Hyperin piikkiin fyysiset ongelmat mitä ilmeisemmin ei mene vaan vmäisen ystäväni endon. Jotenkin alkoi sapettaa kun lääkäriä ei minun vointi kiinnostanut yhtään puhelimessa nyt kun totesi että hyperi ei näytä ottavan tulta alleen ja vaara ohi. Itselle tämä ei ole ollenkaan niin yksiselitteistä sillä tämä helvetillinen turvotus ja kivut estää normaalin elämän enkä ole stimulaation puolesta välistä tähän hetkeen käytännössä voinut muuta tehdä kuin pötkötellä. Ihan vaan ymmärtäväinen asenne ja pieni sympatia olisi hänen taholtaan riittänyt, mutta ei niin ei.

Aloin tässä miettiä kun alkioista en ole saanut muuta tietoa kuin sen että pakkasessa blastoja x 6 ja kaikki meidän alkiot viljeltiin lähtökohtaisesti blastoiksi asti eikä mitään edes ajateltu pakastaa aiemmin, että mikä on logiikka sen suhteen että tehdään näin vrs. pakastetaan jotain jo aiemmin? en saanut tähän mitään muuta vastausta kuin että yksilökohtaista. Mutta mitkä on ne tekijät jotka siihen vaikuttavat? Jäin itse miettimään sitä, että jos kerran blastoksi viljelemällä pyritään karsia elinkelpoiset esiin, niin miksi kaikille ei sitten tehdä niin jotta vältyttäisiin turhilta siirroilta ja erityisesti pettymyksiltä joita ei soisi kenenkään käyvän jatkuvasti tässä hommassa läpi kun on ihan riittävän raskasta puuhaa muutenkin.

Onpa mälsää, jos olotila ei ole vielä kohentunut pukntion jälkeen Toivotaan, että pian helpottaisi! Jospa ekat kuukautiset punktion jälkeen tasaisivat tilannetta. Ikävä kuulla, jos lääkäriltäkään ei herunut sympatiaa.

Se mun piti kuitenkin sanoa, että hieno määrä blastoja teillä! :) Luulen, että siinä vaiheessa tehdään pitkä viljely, jos on paljon munasoluja jotka ovat hedelmöittyneet normaalisti. Jos taas munasoluja on vähän, niin silloin ne varmaan sitten pakastetaan aikaisemmin, raskaus voi kuitenkin alkaa muistakin kuin blastoista. Ja sekin on varmasti ihan tapauskohtaista. Olisikin hauska päästä kärpäsenä katossa katsomaan labran toimintaa!

 

[move88]

hei miten tämä nyt menee. meillä on ensikäyntiaika tilkkaan elokuussa. mä sain viestin, että Maisassa on tietoa. sieltä löytyy tiedot tuosta tulevasta lääkärikäynnistä. lisäksi mies sai kirjeen, jossa samat tiedot. lisäksi siinä sanotaan, että sinusta on pyydetty verikokeita, jotka tulisi ottaa mahdollisimman pian. nyt kun sitten menin kantaan katsomaan, niin siellä on lähete hiv- ja hepatiittilabroihin. missä vaiheessa näihin pitäis nyt sit mennä, kun missään ei lue? kauanko ne tulokset on voimassa ennen hoitoja? pitääkö ne verikokeet oikeesti ottaa jo ennen ensikäyntiä vai vasta ennen hoitojen aloitusta (eikö ivf-jonossa voi mennä helposti puolikin vuotta, joten sit taas verikokeet on vanhentuneet)?

 

[Aamuvirkku]

Onpa mälsää, jos olotila ei ole vielä kohentunut pukntion jälkeen Toivotaan, että pian helpottaisi! Jospa ekat kuukautiset punktion jälkeen tasaisivat tilannetta. Ikävä kuulla, jos lääkäriltäkään ei herunut sympatiaa.

Se mun piti kuitenkin sanoa, että hieno määrä blastoja teillä! :) Luulen, että siinä vaiheessa tehdään pitkä viljely, jos on paljon munasoluja jotka ovat hedelmöittyneet normaalisti. Jos taas munasoluja on vähän, niin silloin ne varmaan sitten pakastetaan aikaisemmin, raskaus voi kuitenkin alkaa muistakin kuin blastoista. Ja sekin on varmasti ihan tapauskohtaista. Olisikin hauska päästä kärpäsenä katossa katsomaan labran toimintaa!

Kiitos Vilja! koitan tuolla blastojen määrällä tässä pitää mieltä ylhäällä

Näin minäkin ajattelin, että munasolujen määrä vaikuttaa kuten sanoit, eli jos munasoluja paljon, viljellään kaikki blastoksi ja jos vähän, niin sitten pakastetaan esim. 3pvän jälkeen. Mutta jotenkin en ymmärrä silti, että miksi näin, koska eikös kuitenkin alkion tule kehittyä blastoksi asti jotta raskaudella on alkion puolesta mahdollisuus onnistua? Ja jos se blastoksi kehittyminen jää labrassa näkemättä, niin eikö silloin ole aika arpapeliä tuleeko sitä tapahtumaan? Toisaalta, kaikkihan tässä hommassa tuntuu kovin sattumanvaraiselta että en sitten tiedä... Todennäköisesti tässä oion railakkaasti mutkia suoriksi eikä asia ole lainkaan näin yksinkertaistettavissa, sori biologit

 

[Livie]

Meidän yksityisellä klinikalla top alkiot pakastetaan kaksipäiväisenä, eli ne alkiot mistä näkee jo että solut on tosi hyvänlaatuisia. Kehnommat viljellään blastoiksi. Naurattaa kun kun kuulin lääkärin ohjeistavan vielä biologia toisessa huoneessa "topiakset pakkaseen, muita viljellään".

Yksi tyttö-Topias nyt köllii mahassa, ensimmäinen siirto (pas) sai aikaan raskauden. Vain yksi blasto saatiin pakkaseen, toinen kuukahti matkalla. Tänään rv 23 :)

Meillä male factor ja sen takia lahjasiittiöt käytössä. Lähtökohdat piti olla tosi hyvät testien ja tutkimusten perusteella. Silti jotain epäonnistui lääkityksessä ja saalis oli pienehkö. Ja pettymys suuri.. Mutta tosiaan kaksipäiväisellä voi myös onnistua!

 

[Poistettu]

.

 

[jamm]

hei miten tämä nyt menee. meillä on ensikäyntiaika tilkkaan elokuussa. mä sain viestin, että Maisassa on tietoa. sieltä löytyy tiedot tuosta tulevasta lääkärikäynnistä. lisäksi mies sai kirjeen, jossa samat tiedot. lisäksi siinä sanotaan, että sinusta on pyydetty verikokeita, jotka tulisi ottaa mahdollisimman pian. nyt kun sitten menin kantaan katsomaan, niin siellä on lähete hiv- ja hepatiittilabroihin. missä vaiheessa näihin pitäis nyt sit mennä, kun missään ei lue? kauanko ne tulokset on voimassa ennen hoitoja? pitääkö ne verikokeet oikeesti ottaa jo ennen ensikäyntiä vai vasta ennen hoitojen aloitusta (eikö ivf-jonossa voi mennä helposti puolikin vuotta, joten sit taas verikokeet on vanhentuneet)?

Jos ne otetaan ivf takia niin sit riittää kun tietää et pääsee hoitoon. Elleivät muuta sano ensikäynnillä. Mut ivf takia ne voimassa 3kk, ja insseihin voimassa pidempään, en muista paljonko mutta tarpeeksi

 

[Aamuvirkku]

Mullakin vaan hyvä kokemus 2-päiväisen siirrosta.
Eka icsi ja 8 hedelmöittyi mutta vain 2 selvisi 2 päivän ikään jolloin toinen pakastettiin ja toinen siirrettiin. Tuoresiirrosta siis plussa ja vauva

Meidän yksityisellä klinikalla top alkiot pakastetaan kaksipäiväisenä, eli ne alkiot mistä näkee jo että solut on tosi hyvänlaatuisia. Kehnommat viljellään blastoiksi. Naurattaa kun kun kuulin lääkärin ohjeistavan vielä biologia toisessa huoneessa "topiakset pakkaseen, muita viljellään".

Yksi tyttö-Topias nyt köllii mahassa, ensimmäinen siirto (pas) sai aikaan raskauden. Vain yksi blasto saatiin pakkaseen, toinen kuukahti matkalla. Tänään rv 23 :)

Meillä male factor ja sen takia lahjasiittiöt käytössä. Lähtökohdat piti olla tosi hyvät testien ja tutkimusten perusteella. Silti jotain epäonnistui lääkityksessä ja saalis oli pienehkö. Ja pettymys suuri.. Mutta tosiaan kaksipäiväisellä voi myös onnistua!

Hienoja onnistumisia!

Tietysti näin onkin, että minkä ikäisellä alkiolla tahansa voi onnistua, lähinnä mietin sitä, että miksi kaikkia ei viljellä blastoksi asti jos kerran blastoksi kehittyminen tulee tapahtua jotta raskaus voi alkaa. Ja koska blastoksi kehittyminen tulee tapahtua, niin silloinhan todennäköisyydet onnistua pitäisi olla paremmat jos alkio on selvinnyt viljelyssä blastoksi asti ennen kuin siirto tapahtuu vrs. siirretään nuori alkio josta ei tiedetä selviääkö blastoksi vaikka olisikin Topias siirtohetkellä. Tämä on minusta tosi mielenkiintoista näitä yrittää ymmärtää, ja todellisuus varmasti on monimutkaisempi kuin tämä suoraviivainen analyysini. Lähinnä pohdiskelin näitä josko jollain olisi tullut lääkärin / biologin kanssa nämä puheeksi ja tietäisi oikeasti näiden minun pohdintojen sijaan

MUOKS: me käytiin myös yksityisellä ensikäynnillä julkisen jonon madellessa ja oltaisiin aloitettu siellä jos julkinen olisi vielä kestänyt pidempään, ja siellä tehtiin valmiiksi hoitosuunnitelma jossa oli, että kaikki alkiot viljeltäisiin blastoksi asti. Tuli mieleen tuosta kun Henskukka sanoit, että teillä yksityisellä kaikki viljellään 2päiväiseksi. Jännä miten erilaisia nää lähestymiset on!

 

[Tammenterhotar]

Tuo siirrettävän alkion iän pohdinta on kyllä kiinnostavaa. Luin jostain sellaisen näkökulman, että koska kohtu on otollisempi alusta alkion kasvulle kuin petrimalja, niin sellainen alkio, joka saattaisi kuukahtaa petrimaljaan, voisi lähteäkin kukoistamaan kohdussa. Mutta pieni disclaimer, että tämän väitteen oikeista perusteista en tiedä.

 

[nabss]

Tuo siirrettävän alkion iän pohdinta on kyllä kiinnostavaa. Luin jostain sellaisen näkökulman, että koska kohtu on otollisempi alusta alkion kasvulle kuin petrimalja, niin sellainen alkio, joka saattaisi kuukahtaa petrimaljaan, voisi lähteäkin kukoistamaan kohdussa. Mutta pieni disclaimer, että tämän väitteen oikeista perusteista en tiedä.

Oon kuullut samaa ihan lääkäriltä. Petrimalja on kuitenkin keinotekoinen ympäristö ja ne ns. huonommatkin alkiot voivat kohdussa lähteä kasvamaan, kun siellä olosuhteet ovat otollisemmat.

 

[Livie]

Juuri tämän saman vastauksen lääkäri antoi minulle kun kysyin asiaa, kohdussa olosuhteet ovat paremmat kuin petrimaljassa laboratoriossa.

 

[CherryRed]

Mäkin olen kuullut tuota, että kohtu on tietysti oikea ympäristö alkiolle kehittyä. Ja täällä on ollut onnistumisia 2-päiväisillä. <3
Alkioita kasvatellaan eri tavalla eri syistä eri hoitoihin ja eri tarpeisiin. Ja eri klinikat ihan työresurssisyistäkin pakastelee eri tavalla. Kannattaa vaan aina kysellä omalta hoitotaholta heidän politiikka/hoito.

Se on totta mitä @Tammenterhotar mietit, että blastoista on isompi prosenttimäärä onnistuneita raskauksia tilastollisesti. Täällä on sellainen yliopiston todennäköisyyslaskurikin, josta oli hauska katsoa, kuinka prossat nousi, kun kyseessä blastoja.

Mutta jos ei ole huolta esim. alkioiden laadusta (siittiöt huippua, munasolut nuoria) niin varmasti onnistuu ihan 2-päiväiselläkin. Mutta ihan tieteellisesti ja oikeasti alkion ulkonäkö ei kerro sen sisällöstä. Toki niistä näkee, mitkä eivät ole hyviä ja eivät varmaan jatka kehittymistä. Mutta, kun kyseessä on esim. vanhempi nainen tai tiedettyjä kromosomivika sukutauteja, ja on esim. 6 top blastoa, niin ei voi tietää ulkonäön perusteella, mikä on terve ja mikä ei, eli mistä voisi tulla raskaus ja terve vauva. Alkiodiagnostiikassa hyvin huomattu tämä. Ulkonäöllisesti top voi olla ihan kuraa.

Tällainen ongelma on tietysti pieni nuoremmilla naisilla, mutta kasvavassa määrin, mitä vanhemmaksi nainen tulee. Se on vaan niin julmaa, miten se anyploidisten määrä kasvaa vuosien varrella.
Meilläkin oli ulkonäön perusteella katsottu kaikki alkiot, mutta sitten kromosomitutkimus kertoi sen viimeisen laadun.

 

[Fliber]

Jos kiinnostaa CherryRedin mainitsema todennäköisyyslaskuri ni se on tuolla seuraavalla sivulla lapsettomuus keskusteluissa (mobiililla ainakin). Siitä on ihan hauska katsoa miten muuttuu todennäköisyydet, mutta en ottaisi liian tosissaan :)

Meillä yksityisellä olisin halunnut kasvatella blastoiksi asti, jotta vältytään turhilta siirroilta, mutta meillä lääkäri myös vahvasti sitä mieltä, että kohtu parempi ympäristö. Lopulta tuli viikonloppu vastaan ja kasvatettiin vain 3päiväisiksi.