Pulinaketju

Kuinkas teillä mennyt vauvan kanssa? Onko maitoa irronnut? Entä mitä sanoisit niistä vaihtoehtoisista poppaskonsteista?
Vauvan kanssa menee hyvin lukuunottamatta iltaisia itkusessioita, minkä oletamme johtuvan vatsanväänteistä...ne ajoittuu aina about keskiyölle/aamuyölle mikä tekee niistä aika raskaita hetkiä. Päivisin tyyppi vetelee syöttöjen välit tyytyväisenä hirsiä. Ostettiin maitohappobakteereja ja Cuplaton kaasujenhajoittajaa jos auttaisi.

Maitoa nousee jonkun verran enemmän (paras pumppaustulos so far 35ml, kertasyötön pitäisi olla n. 70ml). Käytiin imetysohjauksessa ja saatiin hyviä korjauksia asentoihin, mitkä oli mulla ihan pielessä. Nyt pitäisi vaan saada vauva innostumaan imemään, joitakin kertoja on jäänyt lutkuttamaan rintaa, muilla kerroilla nälkäkiukku on jo ehtinyt tulla ja ei rauhoitu kuin vasta pullo suussa jota imee kuin viimeisessä hädässä...

Ohjauksessa onneksi myös sanottiin ettei pumppausta tarvii tehdä nupit kaakossa sen maksimoimiseksi, rinnat alkoi nimittäin olla niin kipeät että silmissä säkenöi kun pumppu pärähti päälle.

Popoaskonsteista ykkösolutta olen siemaillut nyt pari päivää (irvistellen ;-) ). Ja yrittänyt maksimoida ihoaikaa. Jos tulee muita konsteja mieleen niin kuulen mieluusti!

Puuh. Tämä tunteiden vuoristorata edelleen jyllää. Iltaa kohden alkaa tulla lievä epätoivo, ei mistään erityisestä mutta yleensä tämän elämänmuutoksen valtavuudesta ja pillitän ihan pienistä ja tiuskin mitättömistä asioista miehelle. Sitten taas aamulla kaikki näyttää valoisalta ja positiiviselta.
 
Vauvan kanssa menee hyvin lukuunottamatta iltaisia itkusessioita, minkä oletamme johtuvan vatsanväänteistä...ne ajoittuu aina about keskiyölle/aamuyölle mikä tekee niistä aika raskaita hetkiä. Päivisin tyyppi vetelee syöttöjen välit tyytyväisenä hirsiä. Ostettiin maitohappobakteereja ja Cuplaton kaasujenhajoittajaa jos auttaisi.

Maitoa nousee jonkun verran enemmän (paras pumppaustulos so far 35ml, kertasyötön pitäisi olla n. 70ml). Käytiin imetysohjauksessa ja saatiin hyviä korjauksia asentoihin, mitkä oli mulla ihan pielessä. Nyt pitäisi vaan saada vauva innostumaan imemään, joitakin kertoja on jäänyt lutkuttamaan rintaa, muilla kerroilla nälkäkiukku on jo ehtinyt tulla ja ei rauhoitu kuin vasta pullo suussa jota imee kuin viimeisessä hädässä...

Ohjauksessa onneksi myös sanottiin ettei pumppausta tarvii tehdä nupit kaakossa sen maksimoimiseksi, rinnat alkoi nimittäin olla niin kipeät että silmissä säkenöi kun pumppu pärähti päälle.

Popoaskonsteista ykkösolutta olen siemaillut nyt pari päivää (irvistellen ;-) ). Ja yrittänyt maksimoida ihoaikaa. Jos tulee muita konsteja mieleen niin kuulen mieluusti!

Puuh. Tämä tunteiden vuoristorata edelleen jyllää. Iltaa kohden alkaa tulla lievä epätoivo, ei mistään erityisestä mutta yleensä tämän elämänmuutoksen valtavuudesta ja pillitän ihan pienistä ja tiuskin mitättömistä asioista miehelle. Sitten taas aamulla kaikki näyttää valoisalta ja positiiviselta.
Toi tunteiden vuoristorata on tuttua. Itku tuli vaikka ei ollut syytä ja hepulitkin saattoi tulla ihan yhtäkkiä. Ahdistuskin iski välillä aivan puskista ja mulla on aina ekat 2kk niin paha d-mer että pääasiallinen ajatus ennen herumista on ollut itsemurha. For real. Onneks d-mer on loppunut kokonaan.

Imetystee, sitä kehutaan kovasti. Itsekin paketin ostin, mutta mulla nousikin maito niin kohisten että jäi juomatta. En kyllä aniksesta tykkääkään että ei haittaa että jäi juomatta.

Poppaskonsteista paras on se että oon itse täysin pelkkänä tuttina vauvalle. :)
 
Minä muistan vieläkin kun meidän pojalla oli vauvana muutaman viikon kestänyt kausi, jolloin huuto alkoi klo 22 ja loppui vaihdellen keskellä yötä, yleensä joskus kahden aikoihin :dead: Johtui varmaan just jonkinlaisista vatsavaivoista, kun monesti pierujumppa sai aikaan komeat paukut ja sitten poika olikin suht tyytyväinen, mutta ei silti suostunut nukkumaan, vaan alkoi seurustelemaan. Se oli kyllä raskasta aikaa, kun olin tottunut menemään nukkumaan siinä 21-22 aikoihin. Cuplaton oli meilläkin käytössä, mutta loppujen lopuksi siihen iltahuutoon auttoi vain aika. Se vaan loppui jossain kohtaa itsestään. Myös jonkinlaista normaalimpaa vuorokausirytmiä alkoi vauvalle muodostua vasta myöhemmin, vaikka yöt vietettiinkin hämärässä valaistuksessa ja hiljaisuudessa.

Nyt olen saanut nauttia jo pitkään siitä, ettei poika herätä öisin kuin harvoin. Muuten kyllä heräilen välillä useammankin kerran yössä.
 
Minä muistan vieläkin kun meidän pojalla oli vauvana muutaman viikon kestänyt kausi, jolloin huuto alkoi klo 22 ja loppui vaihdellen keskellä yötä, yleensä joskus kahden aikoihin :dead: Johtui varmaan just jonkinlaisista vatsavaivoista, kun monesti pierujumppa sai aikaan komeat paukut ja sitten poika olikin suht tyytyväinen, mutta ei silti suostunut nukkumaan, vaan alkoi seurustelemaan. Se oli kyllä raskasta aikaa, kun olin tottunut menemään nukkumaan siinä 21-22 aikoihin. Cuplaton oli meilläkin käytössä, mutta loppujen lopuksi siihen iltahuutoon auttoi vain aika. Se vaan loppui jossain kohtaa itsestään. Myös jonkinlaista normaalimpaa vuorokausirytmiä alkoi vauvalle muodostua vasta myöhemmin, vaikka yöt vietettiinkin hämärässä valaistuksessa ja hiljaisuudessa.

Nyt olen saanut nauttia jo pitkään siitä, ettei poika herätä öisin kuin harvoin. Muuten kyllä heräilen välillä useammankin kerran yössä.
Mä käytin Alinalla Bifibabya, saatiin siitä ihan ok apu alkuun. Ja meillä kans ekat viikot huudettiin. Ja yöt kukuttiin 01-04. Tsemppiä kirahvi. Suosittelen kantoliinaa, auttaa myös maidonnousuun. Liinassa saa olla minkäkokoinen vauva tahansa, reppuun on painoraja. Liinassa meillä tää kuopus lopetti rähjäämisen ja nukahti heti. Ihan pienenä nukuin myös liinaan illalla. Suosittelen kunnon puuvillaliinaa ja kietaisuristiä. Meillä huutoon ei varmasti mahavaivat ollut syynä, vaan turvattomuus. Isin syli ei kelvannut, vain äidin. Liinassa vauva kuulee äidin sykkeen, äidin hengityksen, äänen ja verenkohinan. Ja se lämpö. :Heartred
 
Meillä poika ei viihtynyt kantoliinassa yhtään :sad001 Sylissä kyllä. Ei viihtynyt kapalossakaan kuin ensimmäisenä päivänä syntymänsä jälkeen, sen jälkeen ei sopinut mitenkään oikein minkäänlainen "paketointi". Peittokin piti olla silleen vapaasti päällä, ja kädet oli yleensä peiton ulkopuolella pään molemmin puolin. Nykyään ei käytä peittoa ollenkaan.
 
Tsemppiä kirahvi!
Kuulostaa kovin tutulle noi yöhulinat, noin ne on kaikki meilläkin aloittaneet elämäänsä. Aika helpottaa :). Sillai yks yö kerrallaan sitä alkua eletään.
Hienoa jos oot saanut jotain apua imetys neuvojalta, ei kai siinä paljon sen kummempia poppasia tarvita enää, vauva voi hyvin ja äitikin sopeutuu tilanteeseen:shy:. Voihan se olla että imetyskin muuttaa vielä asemaansa, tai sitten ei. Mä koittaisin ehkä vielä kun vauva on nälissään niin pumpata ensin maidon nousuun ja sitten tissi suuhun-jos vauva ei jaksa sitä nousuvaihetta imeä tyhjää. Ehkä oot jo koittanutkin, mutta tälläi varmuuden vuoksi vielä tämäkin:p..

Ihanaa päivää kaikille! Olen yhtä viisuria köyhempi tänään ja niin iloinen siitä :smiley-ashamed004
 
Mää muistan ku meijän eka poika syntyi oli rauhallinen tapaus kunnes huuto alkoi 24/7 ja nukkui hyvällä tuurilla puoli tuntii sylissä... Kaikkia keinoja ja apuja kokeiltiin ei mitään apuja mistään.. Rupes oleen pikkasen väsy ym.. Kuukaudet kului ja huuto jatkui ja korva kierre alkoi oli ihan kaameeta aikaa... Sit putkitettiin korvat ei apua.. Kunnes kerran käytin tyttöä lääkärissä ja poika tietty mukana tuli ihana lääkäri vastaan joka sanoi että anteeks mutta hän tuossa kuuli pojan itkun ja aattelin kysyä onko hänellä huono olla johon vastasin joo tätä on tutkittu jo kohta vuosi.. No tämä lääkäri totesi saisko tehdä allergia testit.. Minä kahtoin pää pyörällä joo niistä kukaan ei ole puhunut mitään ja niin otettiin verta ja kas kummaa maitoallergia löytyi ja lopetettiin maito ja niin loppui huuto kin ja korvatulehdukset kuin seinään ja joo siitä lähtien oo osanu vaatia testejä jos vähänkään on siltä näyttänyt
 
Voi Pikkuvarpaat, miten voi lääkärit unohtaa ajatella allergioiden mahdollisuuden noin totaalisesti?! Jotenkin nyt maalaisjärjellä ajattelen, että eikö nyt ne pitäisi ihan ensimmäisenä sulkea pois, jos vauva vaan huutaa ja voi huonosti :sad001 Ihanaa kun löytyi asiallinen ja osaava lääkäri!

En itsekään osannut sinänsä vaatia allergiatestejä pojan huonon ihon takia, mutta kyllä useampaan otteeseen jouduin lääkärissä asiasta sanomaan aina vain painokkaammin, että nyt pitää oikeasti tehdä jotakin, kun lapsella on iho verillä jatkuvasti! Neuvolalääkärit vaan kohauttelivat olkiaan ja sanoivat, että rasvaile nyt sitten vaan lisää, vaikka siitä ei ollut mitään apua :sad001 Onneksi sitten löytyi yksi neuvolalääkäri, joka laittoi lähetteen erikoislääkärille, joka sitten testasi verikokein erilaisia allergioita, eikä niissä viitteitä löytynyt. Jos olisi vähäinenkin viite ollut johonkin allergiaan, niin hän olisi tehnyt perusteellisempia tutkimuksia.
 
Kaarinha nämä aina sano vain että ei tuon ikäinen voi olla allerginen ku ei saa mitään muuta ku rinta maitoo... Nyt jos joku mulle sanois noin niin nauraisin päin naamaa ja nykyään en kyllä lääkäreitä usko niin äkkiä ku tuolloin.. Nykyään ite pakottaa lääkärit ottaan testin jos vähänkään siltä näyttää kyllä tuo opetti pitään puolia
 
Kaarinha nämä aina sano vain että ei tuon ikäinen voi olla allerginen ku ei saa mitään muuta ku rinta maitoo... Nyt jos joku mulle sanois noin niin nauraisin päin naamaa ja nykyään en kyllä lääkäreitä usko niin äkkiä ku tuolloin.. Nykyään ite pakottaa lääkärit ottaan testin jos vähänkään siltä näyttää kyllä tuo opetti pitään puolia
Onpa omituista kommenttia lääkäreiltä. Kyllähän se äitikin syö ja sitä kautta vauva altistuu kaikenlaiselle. Kummipoikani vauvasta saakka allerginen ja äiti oli aika tiukalla dieetillä sen vuoksi, kun imetti.
 
Joo samaa mieltä KatMan kanssa, että tosi outoja lääkäreitä on kyllä ollut :sad001 Tuli oikein surullinen mieli, että on ollut pitkän aikaa kaikille hankala tilanne, erityisesti vauvalle, kun ei pysty mitenkään edes kertomaan, mikä on hätänä!

Minulla on oman lapsen syntymän myötä tullut aivan toisiin sfääreihin menevät tunteet lapsiin liittyvistä asioista kuin aiemmin on ollut. Ainahan kaikki huonot lapsille sattuvat jutut on koskettaneet, mutta kun on tuo oma tuossa, niin on kyllä ne tunteiden voimakkuudet moninkertaistuneet, kun aina sitten kuvittelee, että omalla lapsella olisi vastaava tilanne.
 
Arvatkaa kuinka met kysyttiin kaikkee joka paikasta.. Oltiin nuori silloin eikä jaksettu tapella ku ajateltiin et kyllä lääkärit tietää No nyt eikä enään sen jälkeen kyllä kuunneltu jos oma vaisto oli eri mieltä... Olihan se ihan kaameeta olla pienenkaa ku mikään ei auttanut siinä itkettiin välillä kaikki... Ja kyllä tehtiin myös näistä valitus
 
Joo samaa mieltä KatMan kanssa, että tosi outoja lääkäreitä on kyllä ollut :sad001 Tuli oikein surullinen mieli, että on ollut pitkän aikaa kaikille hankala tilanne, erityisesti vauvalle, kun ei pysty mitenkään edes kertomaan, mikä on hätänä!

Minulla on oman lapsen syntymän myötä tullut aivan toisiin sfääreihin menevät tunteet lapsiin liittyvistä asioista kuin aiemmin on ollut. Ainahan kaikki huonot lapsille sattuvat jutut on koskettaneet, mutta kun on tuo oma tuossa, niin on kyllä ne tunteiden voimakkuudet moninkertaistuneet, kun aina sitten kuvittelee, että omalla lapsella olisi vastaava tilanne.
Mulla on täysin sama kuin sulla. En lue siksi uutisia muita kuin Yleä, koska en kestä sitä tuskaa mitä paskalehdissä on ja mässäillään pahoilla uutisilla. Aina ekana miettii että "jos olisikin oma lapsi tuossa" se rupeaa ahdistaan. Enkä omalla ahdistuksella pysty maailman tilannetta parantamaan.

Mulla on Kambodzhassa kummityttö, nyt 7v. Ollut jo 4v sama. Se on pieni teko, ja pieni raha, mutta sillä rahalla parannan pienen kylän elämää ja tarjoan yhdelle lapselle koulun ja tulevaisuuden. Haluaisin tehdä niin koko maapallon lapsille, mutta yhteen on nyt varaa. :Heartred kasvatan omat lapseni niin että hekin voisivat tehdä samoin. :Heartred
 
Tuo on twisted hieno juttu, varsinkin silloin on hyvä ja mukava auttaa, kun tietää, että se apu oikeasti menee perille, eikä raha mene jonkun johtajarössin taskuihin, se on raivostuttavaa! Eikä ole yksi eikä kaksi avustuspuljua, joissa niin käy, että johtaja vetää kauheaa palkkaa työstään :sad001

Välillä tulee tehtyä jonkinlaista itsetutkiskelua ihan vahingossakin. Mietin tuossa taannoin, minkä ihmeen takia tykkään ostaa pojalle vaatteita, kenkiä ja leluja, miksi se tuntuu niin hyvältä. Itselleni kun ostan, fiilis ei ole lähimainkaan sama, oikeastaan ahdistaa ostaa itselle vaatteita. En siis missään nimessä halua hukuttaa poikaa lahjoihin ja turhiin vaatteisiin, enkä ostaa kasapäin leluja ihan vaan siitä ilosta, että on kiva hemmotella, vaan silleen kohtuudella. En oikein ole aiemmin keksinyt siihen järkevää selitystä, mutta sitten tuli mieleen, että voisiko se vaikuttaa, miten itse olen lapsuudessani kokenut sen, että en ole ikinä saanut sellaisia vaatteita kuin olen halunnut, tai saanut niitä leluja, joita itse olisin halunnut. Oma lapsuus oli siis kyllä hyvä ja suojattu, ja aina oli kyllä vaatteita ja kaikkea muutakin tarpeeksi, mutta minun omat mielipiteeni eivät ikinä merkinneet mitään niissä asioissa.

Nyt jo kysyn pojalta, että olisiko tämä kiva, kun löydän jonkin vaatteen tms. jostain verkkokaupasta. Toki tiedän, että poika on hulluna Ryhmä Hauhun, joten sillä teemalla tulee hankittua varsinkin paitoja. Enkä kyllä osta sitten sellaista vaatetta, josta poika sanoo, ettei tykkää. Ja tietenkin teen sitten sen viimeisen päätöksen omilla perusteillani, esim. kengissä ominaisuuksien suhteen, ja ostan siinä mielessä ne, jotka mielestäni täyttävät ne tarpeet, jotka esim. sää asettaa. Toisaalta tiedän, ettei pojan sanomisiin aina voi täysin luottaa, kun joskus hänellä taitaa mennä ei ja joo tavallaan sekaisin, tai sitten muuttaa mieltään kolme kertaa sekunnissa :D
 
Mä näin viimeyönä unta mis selitin mun appivanhemmille tästä vauvasta, joka oli maidolle allerginen... :hilarious: tapaus ei ollut ollenkaan hauska, mutta minust oli haussua et se tuli mulla ihan uniin saakka :Heartred
 
View attachment 94124 Tää on sit viimenen, mutta pakkohan se oli vielä kerran kokeilla. Tänään 5+4

Eilen pääsin keikkailemaan omalle työmaalle alkokatkolle, kyllä oli väsy akka kun illalla kotiuduin. Viikonloppuna sit Terhokotiin. Ihan kivaa vaihtelua hoitovapaaseen, vaikka ehdottomasti kotona viihdynkin. Mutta kun mies haluaa viettää kaksin aikaa pojan kanssa, niin ehdottomasti sen heille suon.

Millos KatMa testailee :smiley-angelic003
Hei hieno tulos noille viikoille!!
 
Mulla alkaa taa olemaan ihan epätoivoinen olo. Pas pitäisi alkaa ensi viikolla jos menkat suostuu tulemaan normaaliin aikaan. Itse manaan jo koronaa ja menkkojen puuttumista jnejne aivan varma, että jokin menee taas pieleen ja odotellaan lisää. Hassua, että mitä lähemmäs vihdoin tullaan, sitä epäilevämmäksi tulen koko vauvaoperaatioon.
 
View attachment 94124 Tää on sit viimenen, mutta pakkohan se oli vielä kerran kokeilla. Tänään 5+4

Eilen pääsin keikkailemaan omalle työmaalle alkokatkolle, kyllä oli väsy akka kun illalla kotiuduin. Viikonloppuna sit Terhokotiin. Ihan kivaa vaihtelua hoitovapaaseen, vaikka ehdottomasti kotona viihdynkin. Mutta kun mies haluaa viettää kaksin aikaa pojan kanssa, niin ehdottomasti sen heille suon.

Millos KatMa testailee :smiley-angelic003
Taitaa testailut jäädä, alaselkää juimii niin paljon ja hieman tiputtelee jo, niin taitaa menkat olla tuloillaan.
 
Tuo on twisted hieno juttu, varsinkin silloin on hyvä ja mukava auttaa, kun tietää, että se apu oikeasti menee perille, eikä raha mene jonkun johtajarössin taskuihin, se on raivostuttavaa! Eikä ole yksi eikä kaksi avustuspuljua, joissa niin käy, että johtaja vetää kauheaa palkkaa työstään :sad001

Välillä tulee tehtyä jonkinlaista itsetutkiskelua ihan vahingossakin. Mietin tuossa taannoin, minkä ihmeen takia tykkään ostaa pojalle vaatteita, kenkiä ja leluja, miksi se tuntuu niin hyvältä. Itselleni kun ostan, fiilis ei ole lähimainkaan sama, oikeastaan ahdistaa ostaa itselle vaatteita. En siis missään nimessä halua hukuttaa poikaa lahjoihin ja turhiin vaatteisiin, enkä ostaa kasapäin leluja ihan vaan siitä ilosta, että on kiva hemmotella, vaan silleen kohtuudella. En oikein ole aiemmin keksinyt siihen järkevää selitystä, mutta sitten tuli mieleen, että voisiko se vaikuttaa, miten itse olen lapsuudessani kokenut sen, että en ole ikinä saanut sellaisia vaatteita kuin olen halunnut, tai saanut niitä leluja, joita itse olisin halunnut. Oma lapsuus oli siis kyllä hyvä ja suojattu, ja aina oli kyllä vaatteita ja kaikkea muutakin tarpeeksi, mutta minun omat mielipiteeni eivät ikinä merkinneet mitään niissä asioissa.

Nyt jo kysyn pojalta, että olisiko tämä kiva, kun löydän jonkin vaatteen tms. jostain verkkokaupasta. Toki tiedän, että poika on hulluna Ryhmä Hauhun, joten sillä teemalla tulee hankittua varsinkin paitoja. Enkä kyllä osta sitten sellaista vaatetta, josta poika sanoo, ettei tykkää. Ja tietenkin teen sitten sen viimeisen päätöksen omilla perusteillani, esim. kengissä ominaisuuksien suhteen, ja ostan siinä mielessä ne, jotka mielestäni täyttävät ne tarpeet, jotka esim. sää asettaa. Toisaalta tiedän, ettei pojan sanomisiin aina voi täysin luottaa, kun joskus hänellä taitaa mennä ei ja joo tavallaan sekaisin, tai sitten muuttaa mieltään kolme kertaa sekunnissa :D
Mulla on tää ihan sama. Lapsuudesta on jääny tunne että kaikilla muilla oli kivoja juttuja mutta itsellä ei mitään tai tosi harvoin sain mitä pyysin koska sitä pidettiin turhana. Itse aion pitää huolen että lapsi saa ne vaatteet mitkä haluaa (kohtuuden rajoissa tietenkin) ettei tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi tai noloksi. Saa myös kokeilla kaikkia harrastuksia mitä itse haluaa enkä pakota harrastamaan jotain mistä ei pidä. Tosin yksi liikuntaharrastus pitää olla, mutta itse valittu. Tällä hetkellä tosin koronan takia ei käydä kuin kerran viikossa temppujumpassa. Uimakouluun haluaisi jo, mutta täytyy odotella kevääsen jotta näkee miltä maailma näyttää. En halua että on liikaa mahdollisia altistumispaikkoja. Tuossa 4 veessä vaan on energiaa vaikka koko kylälle niin lisäharrastukset olisi jo tarpeen.
 
Takaisin
Top