On cokiksessa kofeiinia, eli ei suositella ylenpalttisesti.
Ja makeutusaineet kannattaa kans muistaa tsekkaa jos sellasia tuotteita käyttää.
Heinäkuun höpinät
- Ketjun aloittaja Seepra
- Aloituspäivämäärä
Ja makeutusaineet kannattaa kans muistaa tsekkaa jos sellasia tuotteita käyttää.
Mä juon kupin kahvia aamulla ja töissä 4 kuppia vihreää teetä. Normisti nuo olisi kahvia, mutta vähensin kahvia jo raskautta yrittäessä niin ei herätä epäilyjä. Täytyisikin tarkistaa paljonko teetä saa juoda, voi olla että sitäkin menee liikaa. Raakojen kalojen/lihojen kanssa olen tarkka ja pastöroimattomien maitotuotteiden , mutta olen suosituksista huolimatta joskus salmiakki karkinkin syönyt. En rehellisesti usko että yksi joskus haittaa, vaikka onkin kokonaan kiellettyjen listalla.
MsKooko
Jostain jotain jo tietävä
Ilmiantakaa parhaat pienissä pusseissa myytävät ei-rusina -makeat kuivahedelmät!
Tää pahoinvointi tekee kyllä lihavaksi, kun menee pelkästään kauppareissulla puolikas pussi karkkia, ettei oksu tule
Mua on auttanut tosi paljon taatelit! Ne on sen verran makeita, että usein yksi taateli riittää helpottamaan pahaa oloa.
Seepra
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Cokiksessa on kofeiinia, mutta tosi paljon vähemmän kuin esim. kahvissa. Eviran taulukon mukaan cokis 1 litra vs. 2 dl kahvia
Toki colassa on kaikkea muuta ei-niin-hyvää, kuten sokeria ja väri- ja muita lisäaineita, joten sitä kannattaa juoda kohtuudella. Hampaatkin voivat paremmin.
Seepra
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Taatelit mulle tuli kans mieleen. Ja siihen liittyen Barebarit ovat hyviä ja näppäriä kans. Pääsääntöisesti niitä löytyykin joka kaupasta, usein protsupatukkahyllystä.
Aima
Puuhakas puhuja
Oon kulkenut väsymyksen vuoksi vaan kodin ja työpaikan väliä viime viikot enkä ole juuri peilistä katsonut. Tänään laitoin pukkarissa omat housut jalkaan ja ihon myötäinen työpaita päällä. Ja oli oikein kunnon raskausmaha look 
Farkkuja en uskaltanut edes kokeilla illalla vaan suosiosta leggarit ja mekko päälle Jäänyt turvotukset tällä kertaa omaan arvoonsa kun ei ole ehtinyt normi vaatteita pitää
Farkkuja en uskaltanut edes kokeilla illalla vaan suosiosta leggarit ja mekko päälle Jäänyt turvotukset tällä kertaa omaan arvoonsa kun ei ole ehtinyt normi vaatteita pitää Mitenkäs teidän puolisot/kumppanit on suhtautunut raskauteen? Mä huomaan mun miehestä, että hän on aika varovainen kommentoimaan asioita mitenkään. Selvästi on säikähtänyt myös kahta keskenmenoa. Jotenkin itsekään ei osaa täysin riemuita, uskon että se onnen tunne tulee täysin vasta ekan ultran jälkeen jos kaikki on hyvin. Mä otin keskenmenot hirveen raskaasti ja mies on ollut todella suurena tukena tässä. Nyt alko vaan mietityttää että onkohan se itse saanut surra sen asian. 
Mitenkäs teidän puolisot/kumppanit on suhtautunut raskauteen? Mä huomaan mun miehestä, että hän on aika varovainen kommentoimaan asioita mitenkään. Selvästi on säikähtänyt myös kahta keskenmenoa. Jotenkin itsekään ei osaa täysin riemuita, uskon että se onnen tunne tulee täysin vasta ekan ultran jälkeen jos kaikki on hyvin. Mä otin keskenmenot hirveen raskaasti ja mies on ollut todella suurena tukena tässä. Nyt alko vaan mietityttää että onkohan se itse saanut surra sen asian.
Mun mies on tosi varovainen mutta selvästi innoissaan. Välillä aina silittää hellästi mun mahaa tai puhuu siitä miten ihanaa on, että joka päivä ollaan lähempänä sitä että meitä olisi kolme.
Ja kun tässä joku päivä grillattiin, niin paistoi mun pihvin aivan läpikypsäksi ja vielä huolehti, että onko nyt varmasti riittävän kypsä. 
Normaalisti ei suostu ikinä tekemään mitään muuta kuin reippaan punaisia pihvejä.Mutta sitten samaan aikaan ei oikein halua puhua vielä esim. tarkasta lasketusta ajasta tai mistään hankinnoista. Ja kovasti kyselee ja itsekin lueskelee keskenmenon todennäköisyyksiä ja oireita. Eli ei uskalla vielä liikaa innostua, minkä ymmärrän täysin.
Eukalyptys
Näppärä viestien naputtelija
Km pelko kyllä vie niiiiin paljon tästä koko hommasta pois..
Sama vika en oikeen jaksa uskoa ennen varhaisultraa joka on viikolla 7, eli 1,5vk päästä....
Kaikki nipistykset ja juilimiset pelottaa ja joka kerta kun käy wc:ssä ja pyyhkii niin pelkää että tuleeko verta. Ei oo kauheen autuas olo vielä
Km pelko kyllä vie niiiiin paljon tästä koko hommasta pois..
mä muistan kanssa että esikoisen aikaan en osannut edes ajatella että sehän olis tosiaan voinut mennä kesken. En edes tiennyt mistään esim. kkm yhtään mitään. Jälkeenpäin olen miettinyt että olis ollut varmasti tosi iso shokki jos kaikki ei olis ollutkaan hyvin!
Meillä mies on innoissaan, mutta varmaan muistaa keskenmenot ja mun stressin esikoisen raskausesta. Nyt on sama tunne. Vaikka jokaisen raskauden oireet on erilaiset, silti välillä mietitään onko kaikki kunnossa.
Laskin täs ett jos eka raskaus olisi syntynyt eikä mennyt kesken, se menisi syksyllä ekaluokalle.
Laskin täs ett jos eka raskaus olisi syntynyt eikä mennyt kesken, se menisi syksyllä ekaluokalle.
Voi kun se olisi se varhaisultra joka riittäisi, mutta mulla viimeksi kkm tuli sek jälkeen joten ehkä vähän helpottaa sit Np ultran jälkeen. Tod näk teen myös Nipt testin koska ikää on kuitenkin. Viimeksi tuli jo Down luvut 1:625 ja siitä viisi vuotta... tosin ystävällä tuli 1:9 ja myöh testit osoitti terveeksi.
kajo.
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meillä miehellä kesti aika kauan että reagoi mitenkään. Kerkesin siitä jo vähän loukkaantua ja huolestua kun ei tuntunut kiinnostavan yhtään ja ehkä jopa turhautu kun en mistään muusta puhunut. Reilu viikko siinä ehkä meni kunnes alko vähän innostumaan. Tosin nyt se on minä joka en enää halua puhua koko asiasta koska tuntuu niin vahvasti siltä että on kehitys tuolla pysähtynyt. 
Tuskin on. Mikään ei voi sitä todistaa, että olisi. Oireet vaihtelee päivittäin niin paljon, eikä oireettomuuskaan, tai oireet, takaa mitään. Pitää vain ajatella että mitään ei voi tehdä ja raskaana on kunnes toisin todistetaan!Meillä miehellä kesti aika kauan että reagoi mitenkään. Kerkesin siitä jo vähän loukkaantua ja huolestua kun ei tuntunut kiinnostavan yhtään ja ehkä jopa turhautu kun en mistään muusta puhunut. Reilu viikko siinä ehkä meni kunnes alko vähän innostumaan. Tosin nyt se on minä joka en enää halua puhua koko asiasta koska tuntuu niin vahvasti siltä että on kehitys tuolla pysähtynyt.
Mun miehen on jotenkin tosi vaikea uskoa, että ees ylipäätään oon raskaana. Hänen mielestä ei voi sujua hyvin, kun tärppäsi niin nopeasti esikoiseen verrattuna.Mitenkäs teidän puolisot/kumppanit on suhtautunut raskauteen? Mä huomaan mun miehestä, että hän on aika varovainen kommentoimaan asioita mitenkään. Selvästi on säikähtänyt myös kahta keskenmenoa. Jotenkin itsekään ei osaa täysin riemuita, uskon että se onnen tunne tulee täysin vasta ekan ultran jälkeen jos kaikki on hyvin. Mä otin keskenmenot hirveen raskaasti ja mies on ollut todella suurena tukena tässä. Nyt alko vaan mietityttää että onkohan se itse saanut surra sen asian.
ymmärrän sen. Mulla oli ihan samat fiilikset ekalla kerralla. Esikoista yritettiin 1,5 vuotta ja sitten toinen nappaskin heti pillereiden lopettamisen jälkeen. Ilmeisesti sitä jotenkin vaistomaisesti ajatteli että eihän tämä voi nyt näin helposti käydä
ehkä se oli vaan kiinni siitä että enää siitä ei ottanut niin suurta stressiä kuin esikoisen aikaan.