Pulinaketju

[Kaarin]

Tuli hiki kyllä jo lukiessa Peppipupun hääjärjestelyistä! Mahtavaa, että jaksatte suunnitella ja toteuttaa just sellaiset juhlat kuin itse haluatte! :)

Itsellä ei ole minkäänlaista halua mennä naimisiin, ja vielä vähemmän minkäänlaista halua järjestää juhlia :bag: Silti minusta on hienoa kuulla muiden järjestämisistä, kun naimisiinmeno on kuitenkin aika iso juttu loppujen lopuksi, ja on tärkeää, että juhlat ovat juuri sellaiset kuin hääpari haluaa niiden olevan.

 

[Peppipupu]

Ihanaa kuulla ihmisten häistä!

 

[Pikkuvarpaat]

Heippa taas
Pahoittelut menetyksistä niin paljon oli tullu kaikkee
Onnea Peppipupu
Täyty olla hetki pois ku tuntuu että kaikki kaatuu päälle... Yo juhlat juhlittu onneks jotain hyvääkin

 

[Hento Haave]

Ihana lukea hääsuunnitelmista ja häistä! Mä täällä vielä kosintaa odottelen... mut hirsitaloa ollaan suunniteltu, ja yks tontti on kiikarissa jo. Ens viikolla mennään katsomaan sitä. Mies sai nyt työpaikan täältä, eli meidän ei tarvi siirtyä raastavaan etäsuhteeseen kesälomien jälkeen, vaan nyt työ on täällä missä mä asun, aloittaa elokuun puolivälissä uudessa työpaikassa. Päästään oikeesti suunnittelemaan yhteistä elämää!! Voi kun pääsis niitä häitäkin jo suunnittelemaan...

 

[Peppipupu]

Mä pöllö tein raskaustestin innoissani kun oli enää vaan ruskeaa tuhrua eilen, mutta kyllä se edelleen on positiivinen. Haalea mutta silti ei mikään haamu. Vertasin kyllä kp 31 testiin ja on laskenut. En jaksaisi millään odottaa.

 

[twisted]

Meillä exän kans oli maailman tylsimmät häät. Ennen esikoisen kastamista meidät vihittiin.

Nykyisen kanssa oli just meidän näköiset häät.

Meidät vihittiin meän pienessä puisessa kyläkirkossa. Meän oma perhepappi vihki meät, puhui niin kauniisti ja kun oltiin puhuttu aikaisemmin just meidän tarinasta ja kaikesta elämästä, niin herkisti siellä just se miten se meistä puhui ja meidän tulevasta avioliitosta.

Sen jälkeen otettiin parit kuvat kirkolla ja tultiin meille. Äiti ja isäpuoli söi kakkua ja käytiin sit lapset heittää naapuriin. Porukat lähti ajaa kotiin Lappiin ja me lähdettiin Tampereelle Grill It! Syömään. Syötiin kolmen ruokalajin illallinen ja sit miehen porukat lähti baariin (kuulemma juhliin meitä) ja me miehen kans sekä meidän 4 ystävää tultiin meille. Haettiin lapset kotiin, syötiin kakkua ja sit laitettiin muksut nukkuu. Pelattiin lautapelejä yhdessä yöhön saakka. Tosin raskaus ja pitkä päivä verotti morsianta ja mä nukahdin ennen muita

Vieraat lähti puoli kahden aikaan ja sit oli vielä "villit" avioseksit ja omaan sänkyyn nukkumaan

Kosiminen ja se reissu oli se the juttu tässä hommassa. Oltiin Kolilla vaeltaessa miehen kans kaksin (tai no meän pikku-justiina oli juuri ilmoittanut että on tulossa). Oltiin Ryläyksen kiviputouksella kaksin (just vähän sen jälkeen kun sieltä lähdettiin niin sinne lappas porukkaa ihan sikana).

Mies asenteli kameraa muka että ottaa itselaukaisimella meistä ja näköalasta yhteiskuvan. Sit se tuli mun viereen ja asetteli mua seisoo niin et katselin sinne näköalalle. Kohta se sanoi et "ei kun käännyppä sittenkin tänne" ja siinä se oli polvilleen kosimassa <3

Seuraavana päivänä kiivettiin Ukko-Koli jne ja saatiin sieltä tosi hyvä kuva kun joku "somevaikuttaja" oli siellä ja mies kysyi et osaisko meistä ottaa kuvan. :D

Tilasin siitä kuvasta makkariin seinälle canvastaulun muutama päivä sitten.

 

[Suski75]

Noilla suunnitelmilla muuten Peppipupu on taatusti häissään raskaana eikä voi ottaa ensimmäistäkään.
Oletan noiden suunnitelmien toimivan yhtä tehokkaana raskauden aiheuttajana kuin ilmoittautumisen sterijonoon.

 

[Alcyone]

Onnea Peppipupulle kosinnasta! Ihanan kuuloisia hääsuunnitelmia teillä, tulee varmasti kivat juhlat.
Pahoitteluni keskenmenneestä raskaudesta!

Samoin oli mukava lueskella muiden häistä, millaiset kenelläkin on ollut. Oman näköiset on aina parhaat.

Tuntuu että meidän häistä on jo ikuisuus, vaikka vastahan ne oli helmikuussa. Pienten juhlien vastapainoksi oli tarkoitus järjestää kaveribileet tänä kesänä, mutta monestakin syystä ne jäävät nyt pitämättä, mikä on itselle vain helpotus.

En kauaa malttanut olla pois foorumilta. Suru tulee aaltoina, ja joka päivässä on hyvät ja huonot hetkensä. Meidän rakas, pikkuinen tyttömme syntyi 1.7. menehtyneenä. Vaikka raskausviikkoja oli vasta noin 14+0, niin vauva näytti ihan täydelliseltä pikku kasvoineen, sormineen ja varpaineen. Tokihan hänestä näki, ettei hän ollut terve, mutta äidin silmään oma pieni on aina täydellinen. Saatiin pidellä häntä sylissä ja muistoksi jäi pienet jalanjäljet kortissa sekä valokuvia. Myöhemmin tässä kuussa on hautajaiset. Minua on lohduttanut paljon se, että näinkin pienet kuolleena syntyneet vauvat haudataan, ainakin Naistenklinikalla. Itse synnytys/tyhjennys oli muutamassa tunnissa ohi ja pääsin siedettävillä kivuilla. On mahdollista, että tyttö oli ehtinyt kuolla jo vähän aiemmin, mutta siihen ei lopullista selvyyttä saada. Nyt vaan elellään päivä kerrallaan ja selvitään tästäkin hiljalleen.

 

[Suski75]

Voimia Alcyone.

 

[twisted]

Itku tulee Alcyone <3 :'( Voimia ihan hirveesti surun keskelle <3 Hän on pieni enkeli teidän elämässä <3

 

[Yölento]

Alcyone, osanottoni ja voimia suruunne <3

 

[_kirahvi]

Ihan pistää huippaamaan Peppipupun hääsuunnitelmien valmistumisen vauhti. :-)

Meilläkin meni kyllä 3v sitten vauhdilla. Kosinta tuli puolivälissä marraskuuta ja mies ehdotti häät helmikuun alkuun. Pidin aluksi hulluna ja halusin kesähäät, mut sitten sanoin et jos näyttää siltä että kirkon+hääpaikan/ruoan ja hääkoltun saa tuossa vauhdissa niin sopii. Kaikki muu on sitten boonusta. Kävin äkkiä muutaman hääpukukaupan läpi ja pari vaihtoehtoa löytyi niin pistettiin sitten vaan tuulemaan. :-).

Huvitti kyllä kolttukaupoissa kun useamman kerran myyjien oletus oli, että häät on vasta SEURAAVAN vuoden helmikuussa. :-D

 

[Yölento]

Ihan pistää huippaamaan Peppipupun hääsuunnitelmien valmistumisen vauhti. :)

Meilläkin meni kyllä 3v sitten vauhdilla. Kosinta tuli puolivälissä marraskuuta ja mies ehdotti häät helmikuun alkuun. Pidin aluksi hulluna ja halusin kesähäät, mut sitten sanoin et jos näyttää siltä että kirkon+hääpaikan/ruoan ja hääkoltun saa tuossa vauhdissa niin sopii. Kaikki muu on sitten boonusta. Kävin äkkiä muutaman hääpukukaupan läpi ja pari vaihtoehtoa löytyi niin pistettiin sitten vaan tuulemaan. :).

Huvitti kyllä kolttukaupoissa kun useamman kerran myyjien oletus oli, että häät on vasta SEURAAVAN vuoden helmikuussa. :-D

Minä olen aina ihmetellyt, mihin sitä vuoden tai kahden valmisteluaikaa tarvitaan. Tuskin kukaan alkaa ihan itse lankaa kehrätä pukua varten ja jos ostaa valmiina, ehtii morsiamen mitat muuttua monta kertaa.

Pitää muuten ihan kertoa, kun näin unta Peppipupusta! Oltiin jo aika lähellä hääpäivää, joka oli myös raskauden laskettu aika. Olin kaasona ja mietittiin, että miten vuorataan pikkarit siltä varalta, jos synnytys alkaa kesken seremonian, ettei mekko mene likaiseksi tai jos synnytys käynnistyy ennen häitä, niin pääseekö sairaalasta käymään omissa häissään ja pääseekö vauva mukaan ja riittääkö siteet, ettei puku mene veriseksi.

En tiedä, miten kävi.

 

[_kirahvi]

Onnea Peppipupulle kosinnasta! Ihanan kuuloisia hääsuunnitelmia teillä, tulee varmasti kivat juhlat.
Pahoitteluni keskenmenneestä raskaudesta!

Samoin oli mukava lueskella muiden häistä, millaiset kenelläkin on ollut. Oman näköiset on aina parhaat.

Tuntuu että meidän häistä on jo ikuisuus, vaikka vastahan ne oli helmikuussa. Pienten juhlien vastapainoksi oli tarkoitus järjestää kaveribileet tänä kesänä, mutta monestakin syystä ne jäävät nyt pitämättä, mikä on itselle vain helpotus.

En kauaa malttanut olla pois foorumilta. Suru tulee aaltoina, ja joka päivässä on hyvät ja huonot hetkensä. Meidän rakas, pikkuinen tyttömme syntyi 1.7. menehtyneenä. Vaikka raskausviikkoja oli vasta noin 14+0, niin vauva näytti ihan täydelliseltä pikku kasvoineen, sormineen ja varpaineen. Tokihan hänestä näki, ettei hän ollut terve, mutta äidin silmään oma pieni on aina täydellinen. Saatiin pidellä häntä sylissä ja muistoksi jäi pienet jalanjäljet kortissa sekä valokuvia. Myöhemmin tässä kuussa on hautajaiset. Minua on lohduttanut paljon se, että näinkin pienet kuolleena syntyneet vauvat haudataan, ainakin Naistenklinikalla. Itse synnytys/tyhjennys oli muutamassa tunnissa ohi ja pääsin siedettävillä kivuilla. On mahdollista, että tyttö oli ehtinyt kuolla jo vähän aiemmin, mutta siihen ei lopullista selvyyttä saada. Nyt vaan elellään päivä kerrallaan ja selvitään tästäkin hiljalleen.

Tämä on sydäntäsärkevä tarina Alcyone! Voi pientä tyttökultaa. <3

 

[Kaarin]

Kyyneleet tuli täälläkin Alcyone, paljon voimia sinne teille <3 Sydän rutistuu kun vain ajattelenkin sitä tuskaa, mitä käytte läpi Tuntuu taas niin pieniltä ja turhilta nämä omat mukaongelmat taaperon ja oman jaksamisen kanssa, kun pienen enkelitytön matka käy ajasta ikuisuuteen

 

[Alcyone]

Kiitos kaikille tuesta!

 

[lambi]

Voi Alcyone
Onneksi saitte kuitenkin pitää tyttöä käsissä ja luoda jotain muistoja! Ne on kullan arvoisia surun käsittelyssä

 

[Pikkuvarpaat]

Voi alcyone olen todella pahoillani

 

[Peppipupu]

Minä olen aina ihmetellyt, mihin sitä vuoden tai kahden valmisteluaikaa tarvitaan. Tuskin kukaan alkaa ihan itse lankaa kehrätä pukua varten ja jos ostaa valmiina, ehtii morsiamen mitat muuttua monta kertaa.

Pitää muuten ihan kertoa, kun näin unta Peppipupusta! Oltiin jo aika lähellä hääpäivää, joka oli myös raskauden laskettu aika. Olin kaasona ja mietittiin, että miten vuorataan pikkarit siltä varalta, jos synnytys alkaa kesken seremonian, ettei mekko mene likaiseksi tai jos synnytys käynnistyy ennen häitä, niin pääseekö sairaalasta käymään omissa häissään ja pääseekö vauva mukaan ja riittääkö siteet, ettei puku mene veriseksi.

En tiedä, miten kävi.

Ihana!

 

[Peppipupu]

Onnea Peppipupulle kosinnasta! Ihanan kuuloisia hääsuunnitelmia teillä, tulee varmasti kivat juhlat.
Pahoitteluni keskenmenneestä raskaudesta!

Samoin oli mukava lueskella muiden häistä, millaiset kenelläkin on ollut. Oman näköiset on aina parhaat.

Tuntuu että meidän häistä on jo ikuisuus, vaikka vastahan ne oli helmikuussa. Pienten juhlien vastapainoksi oli tarkoitus järjestää kaveribileet tänä kesänä, mutta monestakin syystä ne jäävät nyt pitämättä, mikä on itselle vain helpotus.

En kauaa malttanut olla pois foorumilta. Suru tulee aaltoina, ja joka päivässä on hyvät ja huonot hetkensä. Meidän rakas, pikkuinen tyttömme syntyi 1.7. menehtyneenä. Vaikka raskausviikkoja oli vasta noin 14+0, niin vauva näytti ihan täydelliseltä pikku kasvoineen, sormineen ja varpaineen. Tokihan hänestä näki, ettei hän ollut terve, mutta äidin silmään oma pieni on aina täydellinen. Saatiin pidellä häntä sylissä ja muistoksi jäi pienet jalanjäljet kortissa sekä valokuvia. Myöhemmin tässä kuussa on hautajaiset. Minua on lohduttanut paljon se, että näinkin pienet kuolleena syntyneet vauvat haudataan, ainakin Naistenklinikalla. Itse synnytys/tyhjennys oli muutamassa tunnissa ohi ja pääsin siedettävillä kivuilla. On mahdollista, että tyttö oli ehtinyt kuolla jo vähän aiemmin, mutta siihen ei lopullista selvyyttä saada. Nyt vaan elellään päivä kerrallaan ja selvitään tästäkin hiljalleen.

Alcyone niin surullisen kauniisti kirjoitit, että tuli itku! Kovasti voimia suruun!