Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Huomenta!
Tälläinen tuli eilen illalla ja nyt keräilen rohkeutta uuden tekemiseen.View attachment 88962
Muoks: kyllä siinä viiva on edelleen
Hyvin hentoinen, mutta livenä selkeä. Myös yliopiston apteekin testissä selkeä haamu. Apua! 1,5 vuotta, ei yhtään plussaa ja nyt.View attachment 88964


Vitsit miten vähän löytyy runoja, tai löytyy kyllä mutta ei sellaista yhtä mikä kattaisi kaiken: lapsen toivomisen, yrittämisen, epätoivon, keskenmenot, lapsettomuuden, sekundaarisen lapsettomuuden.. Enkä itsekään osaa runoilla.
Tyydyn siis äitienpäivän toivottamisen sijasta lainaamaan Tabermannin runoa:
"Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä,
Toivo ja Pelko
Yhdessä tulevat,
yhdessä lähtevät
Siinä välissä
puristavat lujaa
toistensa kättä
Joka avaa ovensa Toivolle,
päästää myös Pelon sisälle,
joka ottaa syliinsä Pelon
saa omakseen myös Toivon
Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä
emmekä muuta voi tehdä
kuin seurata samaa polkua
~Tommy Tabermann"

Raskaana oleva kaverini päätti sit just mulle laittaa viestiä miten ärsyttää kun ei saanut edes aamukahvia sänkyyn tai kukkapuskaa. Niih, noh jotkut odottelee sitä plussaa ja omaa vuoroa epätoivoisena edelleen..
Meilläkin oli "kiva" aamu. Sanoin miehelle että tiesitkö että tänään moni on surullinen. Hän vastasi että tietää mutta niin on nekin joiden äiti on kuollut. Sanoin et joo tottakai mut miks hänen pitää vähätellä asiaa tolla kommentilla. Sit mies sanoi että hän on täysin kyllästynyt puhumaan lapsettomuudesta ja aihe saa hänet vain ärsyyntymään nykyään että miksei voi iloita kun ilon aiheita on vaan liittää kaikki aina lapsettomuuteen. Loukkaannuin hitosti tuosta tai ennemminkin siitä et toi mies ei jaa selvästi yhtään näitä mun tunnekokemuksia, haluaako se edes lasta kun ei tunnu näköjään missään!? Tuntui että oon yksin tässä paskassa. Tuli sitte hetken päästä halimaan ja sanoin että ymmärrän hänen ajatuksensa mutta oon silti vihainen. Ja kyllä mä järjellä ymmärränki et ilmeisesti liikaa muistuttelen tästä aiheesta ja se voi ärsyttää jos itse ei "halua ajatella negatiivisesti" mutta silti vähän suru siitä että oon yksin näiden tunteiden ja ajatusten kanssa ja yritän nyt sit olla sanomatta yhtään mitään aiheeseen liittyvää. Kai tää on tätä eritahtisuutta asioiden käsittelyssä.
ihmiset käsittelee eri tavoin. Meilläkin oli "kiva" aamu. Sanoin miehelle että tiesitkö että tänään moni on surullinen. Hän vastasi että tietää mutta niin on nekin joiden äiti on kuollut. Sanoin et joo tottakai mut miks hänen pitää vähätellä asiaa tolla kommentilla. Sit mies sanoi että hän on täysin kyllästynyt puhumaan lapsettomuudesta ja aihe saa hänet vain ärsyyntymään nykyään että miksei voi iloita kun ilon aiheita on vaan liittää kaikki aina lapsettomuuteen. Loukkaannuin hitosti tuosta tai ennemminkin siitä et toi mies ei jaa selvästi yhtään näitä mun tunnekokemuksia, haluaako se edes lasta kun ei tunnu näköjään missään!? Tuntui että oon yksin tässä paskassa. Tuli sitte hetken päästä halimaan ja sanoin että ymmärrän hänen ajatuksensa mutta oon silti vihainen. Ja kyllä mä järjellä ymmärränki et ilmeisesti liikaa muistuttelen tästä aiheesta ja se voi ärsyttää jos itse ei "halua ajatella negatiivisesti" mutta silti vähän suru siitä että oon yksin näiden tunteiden ja ajatusten kanssa ja yritän nyt sit olla sanomatta yhtään mitään aiheeseen liittyvää. Kai tää on tätä eritahtisuutta asioiden käsittelyssä.

ihmisillä yleensä on erilaiset tavat käsitellä ja lähestyä asioita
kummankin kokemus asiasta on yhtä oikeutettu eikä varmasti tarkoita sitä että toinen haluaisi vähemmän lasta. 

Huomenta!
Tälläinen tuli eilen illalla ja nyt keräilen rohkeutta uuden tekemiseen.View attachment 88962
Muoks: kyllä siinä viiva on edelleen
Hyvin hentoinen, mutta livenä selkeä. Myös yliopiston apteekin testissä selkeä haamu. Apua! 1,5 vuotta, ei yhtään plussaa ja nyt.View attachment 88964




Ehkä häntä sattuu se niin paljon, ettei halua puhua siitäihmiset käsittelee eri tavoin.
Meillä mies aina jaksaa uskoa että saadaan vielä vauva, ainut mitä hän harmittelee (minä myös), jos vanhempamme ei kerkeä koskaan näkemään lastamme..