Meillä kyllä valitettavasti koira jäi lapsen syntymän jälkeen aika vähälle huomiolle ja huomasi, että vähän röyhkeästikin tuo koira lapseen suhtautui. Koira on siis tosi kiltti, mutta niin seurallinen, että "kilpailija" on kova pala sulatella ja varsinkin se, kun on pahnan pohjimmaisena tietty. Nyt kun esikoinen tykkää silitellä ja heittää tälle palloa, keppiä tms., niin huomaa, että koirakin on vapautuneempi. Se vaihe, kun lapsi ei ihan vielä tiennyt, että miten eläimiä pidetään hyvänä, oli koiralle aika raastavaa, kun ottaa itteensä heti komentamisesta, vaikka komennus oli tarkoitettu lapselle. Koira luikki aina loukkaantuneena karkuun, kun luuli tehneensä pahaa. Tietty siis koiraakin huomioitiin tuolloin vauvavaiheessa, mutta kun sille ei olisi mikään riittänyt. Aina kun vauvan kanssa oli, se kyttäsi surkeana vieressä "täysin hylättynä ja laiminlyötynä" ja se kävi jopa välillä tosi ärsyttäväksi.
Meillä onneksi iso piha ja koira saa juosta vapaana sekä fysioterapeutti kielsi hihnalenkit epämääräisten ontumisten vuoksi, niin se on pelastanut paljolta päävaivalta liikuttamisen suhteen.
Meillä onneksi iso piha ja koira saa juosta vapaana sekä fysioterapeutti kielsi hihnalenkit epämääräisten ontumisten vuoksi, niin se on pelastanut paljolta päävaivalta liikuttamisen suhteen.