Elokuiset 2020

Meillä kyllä valitettavasti koira jäi lapsen syntymän jälkeen aika vähälle huomiolle ja huomasi, että vähän röyhkeästikin tuo koira lapseen suhtautui. Koira on siis tosi kiltti, mutta niin seurallinen, että "kilpailija" on kova pala sulatella ja varsinkin se, kun on pahnan pohjimmaisena tietty. Nyt kun esikoinen tykkää silitellä ja heittää tälle palloa, keppiä tms., niin huomaa, että koirakin on vapautuneempi. Se vaihe, kun lapsi ei ihan vielä tiennyt, että miten eläimiä pidetään hyvänä, oli koiralle aika raastavaa, kun ottaa itteensä heti komentamisesta, vaikka komennus oli tarkoitettu lapselle. Koira luikki aina loukkaantuneena karkuun, kun luuli tehneensä pahaa. Tietty siis koiraakin huomioitiin tuolloin vauvavaiheessa, mutta kun sille ei olisi mikään riittänyt. Aina kun vauvan kanssa oli, se kyttäsi surkeana vieressä "täysin hylättynä ja laiminlyötynä" ja se kävi jopa välillä tosi ärsyttäväksi.

Meillä onneksi iso piha ja koira saa juosta vapaana sekä fysioterapeutti kielsi hihnalenkit epämääräisten ontumisten vuoksi, niin se on pelastanut paljolta päävaivalta liikuttamisen suhteen.
 
Vauva kantoliinaan tai -reppuun :) toki sitten saa olla ekstravarovainen kaatumisen varalta :nailbiting:

Joo itsekin mietin kantoreppua. Edellisen vauvan kanssa oli manducan kantoreppu ja sen kanssa tein paljon kauppareissuja jne. Mutta mies sanoi heti, että koiralenkille et lähde vauva kantorepussa :joyful:
Paitsi tietty sit jos vois pitää koiria vapaana.
Muuten on ehkä pakko kulkee reittejä joihin pääsee vaunujen kanssa.
 
Meillä kyllä valitettavasti koira jäi lapsen syntymän jälkeen aika vähälle huomiolle ja huomasi, että vähän röyhkeästikin tuo koira lapseen suhtautui. Koira on siis tosi kiltti, mutta niin seurallinen, että "kilpailija" on kova pala sulatella ja varsinkin se, kun on pahnan pohjimmaisena tietty. Nyt kun esikoinen tykkää silitellä ja heittää tälle palloa, keppiä tms., niin huomaa, että koirakin on vapautuneempi. Se vaihe, kun lapsi ei ihan vielä tiennyt, että miten eläimiä pidetään hyvänä, oli koiralle aika raastavaa, kun ottaa itteensä heti komentamisesta, vaikka komennus oli tarkoitettu lapselle. Koira luikki aina loukkaantuneena karkuun, kun luuli tehneensä pahaa. Tietty siis koiraakin huomioitiin tuolloin vauvavaiheessa, mutta kun sille ei olisi mikään riittänyt. Aina kun vauvan kanssa oli, se kyttäsi surkeana vieressä "täysin hylättynä ja laiminlyötynä" ja se kävi jopa välillä tosi ärsyttäväksi.

Meillä onneksi iso piha ja koira saa juosta vapaana sekä fysioterapeutti kielsi hihnalenkit epämääräisten ontumisten vuoksi, niin se on pelastanut paljolta päävaivalta liikuttamisen suhteen.

Muakin mietityttää kovasti toi koirien suhtautuminen vauvaan :nailbiting:
Varmasti toinen ottaa vauvan hyvin vastaan, mutta toisen kanssa todennäköisesti tulee ongelmia. Se on oikein mamman poika ja haastavampi näistä koirista. Ei tykkää vieraista lapsista yhtään, vartioi mua ja varmasti on myös mustasukkainen mun huomiosta ääääh :dead:
 
Onnea! :Heartred

Mulla samat mietinnät kahden rhodesiankoira uroksen kanssa :nailbiting::nailbiting::nailbiting:
Kaksi edellistä lastani olen saanut ennen koiria ja silloin mietin, ettei lapsia enää tulisi, mutta toisin kävi.
Joudun lenkittämään koiriani yksi kerrallaan ja nyt todellakin huomaa jo raskauden siinä määrin, että lenkit alkaa tuntua välillä todella raskailta. Riistaviettisten koirien kanssa kun vapaana lenkittäminen on haastavampaa, niin sitä pääsee aika harvoin toteuttamaan.
Lisäksi tietysti jännitän sitä, etten kaadu koiran kanssa nyt raskaana ollessa ja mietin sitä miten hoidan metsäsamoilut sitten kun vauva on syntynyt o_O

Puolitoista vuotta sitten kaaduin toisen koirani kanssa kun lähti pupun perään yllättäin ja mursin kylkiluuni.. sen takia erityisesti mietin kaatumista :nailbiting::grumpy:

Kiitos:Heartred Saatko kuitenkin apua koirien kanssa?

Mulla itselläni kaksi dobermannia ja tosiaan ne tuli aikoinaan hankittua, koska lasten saaminen oli jotain niin kaukaista ja ajattelin, että sellaista päivää ei tule(luulin etten saa edes). Mietityttää hirveästi itseäni juurikin se miten jatkossa onnistuu koirapuistoilut, koska lapsia sinne ei saa viedä ja millaiset rattaat pitäisi hankkia jne. Toisaalta ei tässä ole kuitenkaan ainut kenellä lapsia ja koiria samassa taloudessa, joten eiköhän kaikki mene ok :)
 
Kiitos:Heartred Saatko kuitenkin apua koirien kanssa?

Mulla itselläni kaksi dobermannia ja tosiaan ne tuli aikoinaan hankittua, koska lasten saaminen oli jotain niin kaukaista ja ajattelin, että sellaista päivää ei tule(luulin etten saa edes). Mietityttää hirveästi itseäni juurikin se miten jatkossa onnistuu koirapuistoilut, koska lapsia sinne ei saa viedä ja millaiset rattaat pitäisi hankkia jne. Toisaalta ei tässä ole kuitenkaan ainut kenellä lapsia ja koiria samassa taloudessa, joten eiköhän kaikki mene ok :)

Oi dobberit on ihania! :Heartpink

Sepä se, muutkin ovat selvinneet niin eiköhän mekin! :grin Tosin paljon siinä on jokatapauksessa mietittävää ja suunniteltavaa, miten toimia missäkin tilanteessa.

Joo, kyllä mulla apua on! Miehen kanssa yleensä lenkitetään koirat yhdessä, mutta miehen vuorotyön takia on välillä itse lenkitettävä molemmat peräkkäin. On mulla myös yksi kaveri jolle kumman vaan koiran luotan lenkkikaveriksi :) Lisäksi saan välillä koirat hoitoon exälle, kenen kanssa ne olen hankkinutkin :smug:
No, tuleepahan pakkoliikuntaa nyt raskaanakin!! :laughing001
 
Muakin mietityttää kovasti toi koirien suhtautuminen vauvaan :nailbiting:
Varmasti toinen ottaa vauvan hyvin vastaan, mutta toisen kanssa todennäköisesti tulee ongelmia. Se on oikein mamman poika ja haastavampi näistä koirista. Ei tykkää vieraista lapsista yhtään, vartioi mua ja varmasti on myös mustasukkainen mun huomiosta ääääh :dead:

Mulla oli alkuun oletuksena, että ilman muuta koira "ottaa vauvan suojelukseensa" tai laskee lapsen "perheeksensä", mutta nyt oonkin enemmän siltä kantilla, et ihan varmaan tuo olis ihan mielihyvin kiikuttanut muksun jonnekki, josta sitä ei olis koskaan löydetty, jos vauva ei olis kokoajan ollut mun valvovan silmän alla :D

Itellä oli vauvavuosi lenkkeilyn ja muutenkin liikkumisen kannalta kaikista helpoin, nyt kun poika on 1v8kk, harrastamisesta ei tahdo tulla yhtään mitään. Lenkkeilykin kaatuu siihen, että poika mänttää ja huutaa rattaissa, kun haluaisi pois rattaista ja sitten kun päästää pois, sinkoilee vaan paikasta toiseen tai juoksee karkuun. Ärsyttävää. :D
 
Mulla oli alkuun oletuksena, että ilman muuta koira "ottaa vauvan suojelukseensa" tai laskee lapsen "perheeksensä", mutta nyt oonkin enemmän siltä kantilla, et ihan varmaan tuo olis ihan mielihyvin kiikuttanut muksun jonnekki, josta sitä ei olis koskaan löydetty, jos vauva ei olis kokoajan ollut mun valvovan silmän alla :D

Itellä oli vauvavuosi lenkkeilyn ja muutenkin liikkumisen kannalta kaikista helpoin, nyt kun poika on 1v8kk, harrastamisesta ei tahdo tulla yhtään mitään. Lenkkeilykin kaatuu siihen, että poika mänttää ja huutaa rattaissa, kun haluaisi pois rattaista ja sitten kun päästää pois, sinkoilee vaan paikasta toiseen tai juoksee karkuun. Ärsyttävää. :D

Apua! :excited001 En edes halua vielä ajatella tota taaperon ja koirien yhdistelmää :stop :laughing002
En tiedä milloin uskallan vauvaa ja koiria päästää edes samaan tilaan. Varmasti katsovat että mikä riista siinä vipeltää viimeistään sitten kun lapsi on konttausikäinen.
 
Meillä kyllä valitettavasti koira jäi lapsen syntymän jälkeen aika vähälle huomiolle ja huomasi, että vähän röyhkeästikin tuo koira lapseen suhtautui. Koira on siis tosi kiltti, mutta niin seurallinen, että "kilpailija" on kova pala sulatella ja varsinkin se, kun on pahnan pohjimmaisena tietty. Nyt kun esikoinen tykkää silitellä ja heittää tälle palloa, keppiä tms., niin huomaa, että koirakin on vapautuneempi. Se vaihe, kun lapsi ei ihan vielä tiennyt, että miten eläimiä pidetään hyvänä, oli koiralle aika raastavaa, kun ottaa itteensä heti komentamisesta, vaikka komennus oli tarkoitettu lapselle. Koira luikki aina loukkaantuneena karkuun, kun luuli tehneensä pahaa. Tietty siis koiraakin huomioitiin tuolloin vauvavaiheessa, mutta kun sille ei olisi mikään riittänyt. Aina kun vauvan kanssa oli, se kyttäsi surkeana vieressä "täysin hylättynä ja laiminlyötynä" ja se kävi jopa välillä tosi ärsyttäväksi.

Meillä onneksi iso piha ja koira saa juosta vapaana sekä fysioterapeutti kielsi hihnalenkit epämääräisten ontumisten vuoksi, niin se on pelastanut paljolta päävaivalta liikuttamisen suhteen.

Koiran suhtautumista mietitty täälläkin. On aivan ihana ja kiltti, ei isokaan koira, mutta vain muutamat ihmiset hyväksyy osaksi laumaa ja heiltä sitten kovin mustasukkainen huomiosta. Lapsista koiralla ei oikein ole kokemusta, viimeksi kun oli alle vuoden ikäisen kanssa tekemisissä, olisi ominut lapselta lelut itselleen.. :rolleyes:
Mutta katsotaan. Ajan kanssa, ja voihan olla että kaikki meneekin tosi hyvin! Lenkkien kanssa en usko tulevan ongelmaa.
 
Esikoista odottaessa koiramme oli 3v. Jännityksellä odotin vauvan ja koiran ensitapaamista vaikka koiramme hyvin kiltti onkin. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin :) ei ollut mustasukkaisuutta, enemmänkin suojeli vauvaa ja hakeutui viereen nukkumaan. Saas nähdä mitä vanha rouva nyt tuumaa kun vauva ajasta on se 5 vuotta aikaa :grin ainakin tällä hetkellä on koko raskauden ajan hakeutunut viereen masua vasten :happy:
 
Esikoinen hyppäsi illalla mun syliin vauhdilla ja polvi edellä mun mahaan. Kävi aika kipeästi ja kyllä säikäytti. Naikkarin päivystyksestä ohjeistivat että neuvolassa käynti tänä aamuna riittää. Tarvin sen jonku vasta-aine pistoksen. Neuvolasta eivät kuitenkaan nyt suostuneet mua ottamaan, vaan käskivät mennä sairaalaan tarkastukseen. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan huolta....:wideyed: Esikoisen kanssa oon yrittänyt puhua että pitää olla varovainen äitin mahan kanssa, mutta eihän kolmivuotias sitä kovin kauan muista.
 
Ilmeisesti kaikki hyvin. Eivät naikkarilla ultranneet, koska on niin varhaiset viikot vielä ja sikiö pitäisi siksi olla hyvin suojassa. Pistoksen sain, ja jos jotain oireita tulisi niin sitten mentävä uudelleen päivystykseen. Mutta hoitaja oli sitä mieltä, että tuskin enää tulee mitään. Hyvillä mielin siis jatketaan odotusta :):Heartred
 
Taalla harkkasupparit on tullut kaveriksi kera niiden aikaisen hengenahdistuksen

Mulla kans harjoitussupparit saapuneet, viimeksikin tuli tosi aikaisin ja oli tosi supistusherkkä kohtu
 
Minullakin on istukka edessä ja olen vasta yhden potkun tuntenut 18. raskausviikolla! Iltaisin on myös varsinkin 17. ja 18. raskausviikoilla ollut menkkakipumaista jomotusta alavatsassa, lääkärin mukaan ihan normaalia. Muuten on ollut tosi hyvä vointi tällä toisella kolmanneksella!

Meillä pikkukoira rakastaa vauvoja yli kaiken ja alkaa ulkonakin heiluttaa häntää jopa rattaille, vaikka olisivat tyhjät. :woot: On vaan niin huomionkipeä koira, että saa nähdä tuleeko mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan.
 
Huh huh, miten tää nyt jo voi tuntua näin tukalalta :woot: mulla on maha aika iso ja korkealla. Kovin kauaa ei pysty istumaan. Viikkoja kuitenkin `vasta` 25. Mua vähän jännittää onko lapsivettä liikaa ja kertooko se jostain poikkeavastao_O Kun en vielä päässyt käymään rakenneultrassa flunssan takia niin epätietoisuus vaivaa.
Siskollani on siis ollut kahella paljon lapsivettä ja lapsilla oli suolitukos syntyessään, joka sitten leikattiin heti. Vielä ensviikon keskiviikkoon pitää jännittää tätä :inpain:
 
Huh huh, miten tää nyt jo voi tuntua näin tukalalta :woot: mulla on maha aika iso ja korkealla. Kovin kauaa ei pysty istumaan. Viikkoja kuitenkin `vasta` 25. Mua vähän jännittää onko lapsivettä liikaa ja kertooko se jostain poikkeavastao_O Kun en vielä päässyt käymään rakenneultrassa flunssan takia niin epätietoisuus vaivaa.

Siskollani on siis ollut kahella paljon lapsivettä ja lapsilla oli suolitukos syntyessään, joka sitten leikattiin heti. Vielä ensviikon keskiviikkoon pitää jännittää tätä :inpain:

Mulla on vauva perätilassa ja siksi maha korkealla ja esim kumartuminen nostaa oksennuksen suuhun. Vauvan pää on suoraan rintalastan alapuolella ja tuntuu tukalalta jo nyt. Viikkoja 25+. Närästys on aika infernaalista ja helpotusta ei ole tiedossa, ellei vauva päätä kääntyä. Edellisessä raskaudessani oli sama juttu... Ettei olisi sinullakin vauva vaan hankalassa asennossa...
 
Mulla on vauva perätilassa ja siksi maha korkealla ja esim kumartuminen nostaa oksennuksen suuhun. Vauvan pää on suoraan rintalastan alapuolella ja tuntuu tukalalta jo nyt. Viikkoja 25+. Närästys on aika infernaalista ja helpotusta ei ole tiedossa, ellei vauva päätä kääntyä. Edellisessä raskaudessani oli sama juttu... Ettei olisi sinullakin vauva vaan hankalassa asennossa...

Potkut tuntuu kyllä enimmäkseen ylämahalle. Edellisissäkin raskauksissa vauva on pyöriny n. 30viikolle ja sitten vasta asettunut pääalaspäin, eikä olo oo tuntunut tältä. Mutta toivotaan että olis muuta kuin liian paljon vettä :happy: mua kans närästää tosi helposti ja tuntuu et ihan melki kaikki ruoka ettei oo mitään selkeetä närästyksen aiheuttajaa.
 
Taalla harkkasupparit on tullut kaveriksi kera niiden aikaisen hengenahdistuksen

Täällä sama! Tuli tuossa reilu viikko sitten, ei tarvinnu ku pikku pätkä kävellä ni alko supistaa ja tuntuu että ei saa henkeä yhtään... Tähän ihanaan korona aikaan vielä alkoi toki mietityttää että onko jotain sellasta... Viikko sitte kävin asiasta lääkärissä, korona testejä eivät tehneet, vko saikkua ja nyt on jo ihan eri. Supistaa kyllä yhtä herkästi, mutta ei enää ahdista henkeen. Huomenna töihin, kiireinen seisomatyö, saas nähdä kuinka käy... Epäilen että ei niin hyvin...
 
Takaisin
Top