Raskaaksi 2019

[Nipanderi]

Primääri vs sekundäärinen lapsettomuus. Siinäpä vasta aihe jota on tullut itsekin mietittyä viime aikoina tosi paljon. Primäärinkin kokeneena oon itse sitä mieltä, että sekundäärinen lapsettomuus ei oo yhtään mitään siihen verrattuna. Totta kai sekin siis oma surunsa, mutta ihan erilainen. Kaiken on kuitenkin jo päässyt edes kerran kokemaan. Saa kutsua itseään jonkun äidiksi. Minusta siihen verrattuna se, ettei pääse uudestaan synnyttämään/imettämään/jne, tai lapsi ei saa sisarusta, on aika vähäpätöistä. Mutta näähän on tosi subjektiivisia asioita, jokaisella ne omat kokemuksensa ja surunsa ja kaikki oikeutettuja.

Itsellä ei ole vielä tällä toisella kierroksella tullut kovin suurta surua. On kyllä myös myönnettävä se, että esikoisen diagnosointi/kuntoutusprosessi on vienyt niin paljon mehuja, ettei ole ollut suuremmin aikaakaan. Muutenkin yritys on kestänyt aika vähän aikaa. Just kirjoitin esitietolomakkeen, jossa kysyttiin yrityksen kestoa vuosissa ja kuukausissa. Kirjoitin 8 kuukautta. Siinä mietin että mikä oikeus mulla on olla tuolla hoidoissa, ja venyttää odotusaikaa jollekin, joka on tahkonnut esikoista vuosia. Samaten mietin, että mulla on yk 6 menossa. Ei siis juuri mitään. Ihan hyvin vois yrittää luomuna useamman kierron.

Mutta onhan mulla myös ihan selkeitä ongelmia. Eikä mua olisi noihin hoitoihin hyväksytty, ellei lääkärit olisi sitä katsonut aiheelliseksi. Omien arvioiden mukaan mulla on ollut tässä yritysaikana 2-3 ovista. Aika vaikeahan sitä on ilman ovulaatiota raskautua. Jos keskimäärin naisella on joku 10-14 ovulaatiota vuodessa, niin aika monta vuotta saa tällä tahdilla yrittää, että se tulee täyteen.

Hiton PCO :arghh: Tai mikä ikinä liekään mikä näitä hormoneita sekoittaa. Ärsyttää sekin, ettei tätä tunnuta hoidettavan muilla tavoin, kuin hormonaalisella ehkäisyllä tai lapsettomuushoidoilla. Mä voisin ainakin sitä mahdollista kolmatta sitten ihan hyvin tjottailla, jos vain sais asialliset kierrot jollain tavalla aikaiseksi. Tai sitten aikansa kanssa olla ilman hormonaalista ehkäisyä, mutta kun tää aiheuttaa niin paljon muitakin inhottavia oireita.

Näitä päiviä näköjään täälläkin, kun oikein mikään ei ole kivaa.

Totta. Nää on kyllä vaikeita asioita ja allekirjoitan kyllä kaiken mitä kirjoitit.

Silti esim. Omalla kohdalla lapsettomuus nyt tuntuu henkisesti isommalta jutulta kuin primäärinä. Kai mutkin siihen kastiin voi laskea kun yli 2 vuotta oli silloinkin yritys käynnissä.

Itsellä tää kyllä johtuu puhtaasti itsekkäistä syistä. Mun elämä ja elämäntyyli oli aika huoleton ja minäpainotteinen. Matkustelin töiden ja muutenkin takia/perässä ja olin ihan hirveän monessa mukana. Mun elämä oli hirveän (minua) tyydyttävää eikä ollut niin aikaa ajatella näitä asioita. Olisin varmasti pystynyt siinä elämässä olemaan onnellinen ilman lapsiakin, vaikka se ei toivetilana todella ollutkaan. Enkä todella sano, että vaihtaisin silti ikinä omaa tilannetta lähtötilanteeseen.

Nyt taas kun elämä on monella tapaa riisutumpaa (ei missään tapauksessa huonompaa) tää tuntuu paljon isommalta asialta. Siksikin tavallaan toivoo, että nää olis nopeasti vaan käsitelty pois alta, että sitten voi käsitellä ne mahdolliset lopulliset pettymyksen tunteet.

Se silti pitää paikkansa, että tässä yrityksessä ei kulje enää mukana se ajoittain iskenyt kuristava tunne, että mitä jos todella käy niin, että ei ikinä yhtään lasta tule.

Mutta tosiaan. Hyvin subjektiivista kaikki. Tsemppiä ihan jokaiseen tilanteeseen.

 

[dimou]

Totta. Nää on kyllä vaikeita asioita ja allekirjoitan kyllä kaiken mitä kirjoitit.

Silti esim. Omalla kohdalla lapsettomuus nyt tuntuu henkisesti isommalta jutulta kuin primäärinä. Kai mutkin siihen kastiin voi laskea kun yli 2 vuotta oli silloinkin yritys käynnissä.

Itsellä tää kyllä johtuu puhtaasti itsekkäistä syistä. Mun elämä ja elämäntyyli oli aika huoleton ja minäpainotteinen. Matkustelin töiden ja muutenkin takia/perässä ja olin ihan hirveän monessa mukana. Mun elämä oli hirveän (minua) tyydyttävää eikä ollut niin aikaa ajatella näitä asioita. Olisin varmasti pystynyt siinä elämässä olemaan onnellinen ilman lapsiakin, vaikka se ei toivetilana todella ollutkaan. Enkä todella sano, että vaihtaisin silti ikinä omaa tilannetta lähtötilanteeseen.

Nyt taas kun elämä on monella tapaa riisutumpaa (ei missään tapauksessa huonompaa) tää tuntuu paljon isommalta asialta. Siksikin tavallaan toivoo, että nää olis nopeasti vaan käsitelty pois alta, että sitten voi käsitellä ne mahdolliset lopulliset pettymyksen tunteet.

Se silti pitää paikkansa, että tässä yrityksessä ei kulje enää mukana se ajoittain iskenyt kuristava tunne, että mitä jos todella käy niin, että ei ikinä yhtään lasta tule.

Mutta tosiaan. Hyvin subjektiivista kaikki. Tsemppiä ihan jokaiseen tilanteeseen.

Juu, mulla se ensimmäinen kierros meni siksikin ihan kauheaksi, kun yritysaikana jouduin myös työttömäksi ja muutin miehen perässä toiselle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Ei ollut mitään muuta tekemistä kuin istua kaikki päivät kotona ja miettiä kuinka epäonnistunut ihminen onkaan. Ei ole töitä, ei ole kavereita, ei ole lasta eikä edes sellaista kroppaa, joka sen lapsen pystyisi minulle antamaan. Nyt on sit taas vastaavasti vähän liiaksikin kaikkea muuta hommaa, niin ei ehdi niin murehtimaan.

Ja sekin puoli tässä sekundäärisessä on, jos on aiemmat lapsensa saanut ihan mitään ongelmia. Onhan se nyt ihan valtava shokki kun keho ei enää yhtäkkiä toimi. Samankaltainen surutyö siinä pitää tehdä, mitä primäärissäkin.

 

[Jesbe]

Primääri lapsettomuus. Ite oo saanu aikaan lasta kun se kohdusta viety heti. No, nyt on tänään eka lugesteron, lämmöt on noussut ja muutenkin on oireet et ovis nyt oli. Jännä sinällään että Digi ei hymyillyt. No, saa nähdä miten tämä etenee..

Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin <3

 

[Sammie]

Mulla aina kosteeta oviksen jälkeen. Ehkä sulla muuttui km jälkeen? Toki voit raskaanakin olla, itse en ainakaan halua lämpöihin liikaa luottaa, vaikka edelleen niitä mittailen :banghead:

Kiva kuulla susta NewMoon! Oliko punktion jälkeen mitään kipuja?

Jaa... Kaikki lienee mahdollista Lämmöt käyttäytyy kyllä nyt ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Tähän asti niihin voinut luottaa, nyt näköjään ei.

 

[Jesbe]

Jaa... Kaikki lienee mahdollista Lämmöt käyttäytyy kyllä nyt ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Tähän asti niihin voinut luottaa, nyt näköjään ei.

Mulla lämmöt nousi eilen ja nyt vähän sahaa mut ovat kyl koholla selvästi ja tänään luget aloitan koska laskin et se on nyt dpo2 ja mul yöllä irtosi tai illalla joten vähän rajoilla ja kuitenkin tahdon et kaikki sujuu hyvin et yleisesti noi on aloitettu dpo2/3 mut näin itsellä lämmöt sahannu tosi paljon eri kierrossa eli ku tullu plus niin ei oo ollut eroa.. oikeammin just lainkaan et just se sahsavin oli kemiallinen ja sit se missä ei noussut lämmöt just yhtään oli joko tm tai varhainen km

 

[MrsCherry(?)]

Täällä kp3, ei siis tullut vuoden viimeisen päivän haamujen haamusta ikinä plussaa... Edellinen kierto oli lopulta 55pv. Hämmentävää tää keskenmenon jälkeinen elämä, kun hormonit on aivan sekaisin Jos en olis käynyt gynellä sen edellisen tiputtelupätkän jälkeen (kp33) ja hän ei olisi silloin todennut ovulaation olleen paria päivää aiemmin, olisin tulkinnut sen tiputtelun niukoiksi menkoiksi ja kuvittelisin kierron olevan ihan ok tasainen: tämä nyt toissapäivänä päättynyt olisi tällä tulkinnalla ollut 29pv ja sitä edeltävä 26pv - vaikka todellisuudessa oli siis yksi pitkä 55pv kierto ja tuo kp27 alkanut tiputtelu olikin oviksesta... :banghead: Tilasin nyt ovistestejä, että voi alkaa tikuttelemaan sitä sit seuraavaksi. Tällä kierron sekoiluilla saattaa joutua aika pitkän pätkän tikuttamaan

Positiivista tässä on se, että menkat tuntuu nyt ekaa kertaa km:n jälkeen ns. normaaleilta - tähän asti vuoto on ollut aina jotenkin erilaista (rusertavaa ja koostumukselta epämääräistä). Ehkä tää on merkki jonkinlaisesta palautumisesta vihdoin!

 

[Elisa26]

Taitaa mennä terolutin syömiseksi nyt ennen, kun pääsee letrot aloittamaan. Ei ole menkat alkaneet ja kp42. Oisivat nyt voineet vaan tulla, niin ei olisi tarvinnut tätä välivaihetta tähän, mutta tällä mennään. Onneksi gyne nuo kuitenkin suoraan reseptille laittoi.

 

[jamm]

Sammie testiä??

 

[Sammie]

Sammie testiä??

Juuri heräsin ja mietin, pitäisikö... Ehkä huomenna?

 

[Elisa26]

Juuri heräsin ja mietin, pitäisikö... Ehkä huomenna?

Mikä dpo?❤

 

[Sammie]

Mikä dpo?❤

Epäilen, että dpo9. Tai sitten ei edes vielä ovista

Ehkä testaan, josko saisin sen negan kkm:n jälkeen, kun sunnuntaisin oon testannut :)

 

[Poistettu]

.

 

[Sammie]

Testaa :bag:

Testasin, mutta en viisastunut Hailakan positiivinen testi

 

[Poistettu]

.

 

[Sammie]

Vahvempi kuin edellinen? Kuvaa :bag:

Vaikea sanoa Näkyy kuvassa, mutta on niin hailura, että ei varmasti täällä enää näkyisi.

 

[TiinuLiinu]

Onko sulla ollut samalla tunne, ettet pysty liikkumaan? Unihalvauksissahan sanotaan, että voi nähdä tummia hahmoja. Mulla ei oo noita ollut, mut muistan yhden kerran, kun pelkäsin koko yön jotain, mitä en nähnyt. Tuntui ihan kuin musta pilvi olisi ollut koko talon yllä. Luulin sekoavani siitä tunteesta. Tuntui vahvasti kuin jotain pahaa olisi ympärillä tai jotain pahaa tapahtuisi. En vieläkään tiedä, mitä se oli.

Pystyin kyllä liikkumaan, ja tavallaan säpsähdin siihen ja kysyin mieheltä aika kovaan ääneen, että mikä se oli!? Toinen heräs siihen ja oli ihan unen pöpperössä että ai mikä, sit tajusin itsekin että mitähän kummaa. Mulla kyllä ennemmin ollut tuntemuksia että joku katsoo, tai on lähellä ja saa sellasen inhottavan pelottavan olon, mut näitä on aika harvoin, joskus ollu muka jotain tummia hahmoja, mut yleensä ne on ollu varjoja ja vilkas mielikuvitus. Nyt paristi oon nähnyt sen liikahtavan tumman hahmon.

Mä kyllä oon sanonu tän 6 vuotta mitä oon asunut täs asunnossa, että täälä on joku kummitus/henki. Oon vaan varma, ku sen jotenki tuntee, ehkä se vilkas mielikuvitus, ehkä ei. Nyt ollut pitkä aika ku en sitä oo aistinut, koska hankittiin koira, ja musta tuntuu et sen jälkeen on rauhoittunut. Tosin joskus koira tuijottaa olkkarista keittiöön ja murisee, mut sielä ei oo yhtään mitään.
mut joskus mm. Lapsen leluauto lähti illalla (lapsi nukkui, mies töissä) keittiössä yksin soimaan. Se oli pelottava. Esim. Paristojen loppuminenhan voi tehä sitä, mutta siinä autossa on edelleen ne samat paristot ja se soi, ja tää oli vaan se yks kerta kun näin kävi. Tästä on joku 4 vuotta, ja sillon ei ollu ees koiraa jota olis voinu syyttää.
Se varmisti mun tunteen. Täältä on otettu myös yks kuva, jo ennen mun tänne muuttamista, nii siinä oli lipaston lasin heijastuksessa joku vanha mies hahmo. Se oli aika karmiva ku näin sen.
Outoahan täs on että asutaan rivitalossa. Mutta täs paikalla on ollut aikoinaan vanha maatila. Mut mä oon miehellekin sanonu että meillä on täälä joku henkikaveri. Se ei ehkä usko sitä, mut ei nyt ihan hullunakaan mua pidä puoliksi vitsillä itsekin oon, mut silti jotenkin vaan aavistan että miksi ei olis.
Käytiin nimittäin joskus yhdellä uimarannalla, tai mä jäin autoon ja mies meni sinne, mut tuli aika nopeasti pois, ku sielä oli kuulemma jotenkin karmiva ja epämukava tunne. Mä siis tiesin sen paikan ja tiesin että siinä ihan vieressä oli tällänen kummituskartanona tunnettu iso talo. Mutta en ollu miehelle tästä kertonut ja se ei tiennyt sitä. Mut sitten kun lähdettiin siitä pois nii näytin sen talon ja sanoin että mikä se oli. Mun serkku oli joskus käynyt siinä talossa ja sielä tosiaan oli karmiva tunnelma, ja kuvissa näkyi jotain ihme juttuja. Tästä talosta vissiin on tehty isompiakin "kummitus" tutkimuksia. Mut oli mies vähän säikähtäneen oloinen sen jälkeen.



Ja tosiaan noista unista heräämisissä säpsähdän siihen ja huomaan että alan just puhumaan ku säikähdän niin. Ehkä se on jonkinasteista unihalvausta, ei kestä vaan niin kauaa että tiedostaisin sen etten pysty liikkua. Tai säpsähdän siitä nopeaa hereille.


Tää nyt ei varsinaisesti liittynyt vauvakuumeiluun mut keskenmenon jälkeen kyllä alkanut nuo unihalvausmaiset hahmot, vaikka on niitä tunne juttuja ollut pitkään.

 

[jamm]

Pystyin kyllä liikkumaan, ja tavallaan säpsähdin siihen ja kysyin mieheltä aika kovaan ääneen, että mikä se oli!? Toinen heräs siihen ja oli ihan unen pöpperössä että ai mikä, sit tajusin itsekin että mitähän kummaa. Mulla kyllä ennemmin ollut tuntemuksia että joku katsoo, tai on lähellä ja saa sellasen inhottavan pelottavan olon, mut näitä on aika harvoin, joskus ollu muka jotain tummia hahmoja, mut yleensä ne on ollu varjoja ja vilkas mielikuvitus. Nyt paristi oon nähnyt sen liikahtavan tumman hahmon.

Mä kyllä oon sanonu tän 6 vuotta mitä oon asunut täs asunnossa, että täälä on joku kummitus/henki. Oon vaan varma, ku sen jotenki tuntee, ehkä se vilkas mielikuvitus, ehkä ei. Nyt ollut pitkä aika ku en sitä oo aistinut, koska hankittiin koira, ja musta tuntuu et sen jälkeen on rauhoittunut. Tosin joskus koira tuijottaa olkkarista keittiöön ja murisee, mut sielä ei oo yhtään mitään.
mut joskus mm. Lapsen leluauto lähti illalla (lapsi nukkui, mies töissä) keittiössä yksin soimaan. Se oli pelottava. Esim. Paristojen loppuminenhan voi tehä sitä, mutta siinä autossa on edelleen ne samat paristot ja se soi, ja tää oli vaan se yks kerta kun näin kävi. Tästä on joku 4 vuotta, ja sillon ei ollu ees koiraa jota olis voinu syyttää.
Se varmisti mun tunteen. Täältä on otettu myös yks kuva, jo ennen mun tänne muuttamista, nii siinä oli lipaston lasin heijastuksessa joku vanha mies hahmo. Se oli aika karmiva ku näin sen.
Outoahan täs on että asutaan rivitalossa. Mutta täs paikalla on ollut aikoinaan vanha maatila. Mut mä oon miehellekin sanonu että meillä on täälä joku henkikaveri. Se ei ehkä usko sitä, mut ei nyt ihan hullunakaan mua pidä puoliksi vitsillä itsekin oon, mut silti jotenkin vaan aavistan että miksi ei olis.
Käytiin nimittäin joskus yhdellä uimarannalla, tai mä jäin autoon ja mies meni sinne, mut tuli aika nopeasti pois, ku sielä oli kuulemma jotenkin karmiva ja epämukava tunne. Mä siis tiesin sen paikan ja tiesin että siinä ihan vieressä oli tällänen kummituskartanona tunnettu iso talo. Mutta en ollu miehelle tästä kertonut ja se ei tiennyt sitä. Mut sitten kun lähdettiin siitä pois nii näytin sen talon ja sanoin että mikä se oli. Mun serkku oli joskus käynyt siinä talossa ja sielä tosiaan oli karmiva tunnelma, ja kuvissa näkyi jotain ihme juttuja. Tästä talosta vissiin on tehty isompiakin "kummitus" tutkimuksia. Mut oli mies vähän säikähtäneen oloinen sen jälkeen.



Ja tosiaan noista unista heräämisissä säpsähdän siihen ja huomaan että alan just puhumaan ku säikähdän niin. Ehkä se on jonkinasteista unihalvausta, ei kestä vaan niin kauaa että tiedostaisin sen etten pysty liikkua. Tai säpsähdän siitä nopeaa hereille.


Tää nyt ei varsinaisesti liittynyt vauvakuumeiluun mut keskenmenon jälkeen kyllä alkanut nuo unihalvausmaiset hahmot, vaikka on niitä tunne juttuja ollut pitkään.

Uskon kyllä et jotkut ihmiset aistii noita paremmin kuin toiset. Kunhan on kiltti henki :)

 

[TiinuLiinu]

Ja tää meidän päätös, että ei yritetä ja ehkäisy käytössä on kyllä lipsunut
Tosin eipä tässä kohtaa kiertoa vois edes raskautua. Mutta sinällään idea oli se että pidetään se tauko kunnollisena mut eipä se nyt haittaa. Kyllä se vauvakuume on herännyt niin kovaa takas, että voisin jopa kuvitella lähteväni raskaana sinne ulkomaille, vaikka ois kuinka kuuma ja iso maha mutta katsotaan nyt, eihän se varmaan ees tärppää helposti, ku viimeksi meni se puolisen vuotta.

 

[Helena80]

Uskon kyllä et jotkut ihmiset aistii noita paremmin kuin toiset. Kunhan on kiltti henki :)

Niin mäkin uskon. Itelläni ollut kaikenlaisia kokemuksia. Em usko, että maailma on pelkästään se, mitä nähdään.

 

[Jesbe]

I

Pystyin kyllä liikkumaan, ja tavallaan säpsähdin siihen ja kysyin mieheltä aika kovaan ääneen, että mikä se oli!? Toinen heräs siihen ja oli ihan unen pöpperössä että ai mikä, sit tajusin itsekin että mitähän kummaa. Mulla kyllä ennemmin ollut tuntemuksia että joku katsoo, tai on lähellä ja saa sellasen inhottavan pelottavan olon, mut näitä on aika harvoin, joskus ollu muka jotain tummia hahmoja, mut yleensä ne on ollu varjoja ja vilkas mielikuvitus. Nyt paristi oon nähnyt sen liikahtavan tumman hahmon.

Mä kyllä oon sanonu tän 6 vuotta mitä oon asunut täs asunnossa, että täälä on joku kummitus/henki. Oon vaan varma, ku sen jotenki tuntee, ehkä se vilkas mielikuvitus, ehkä ei. Nyt ollut pitkä aika ku en sitä oo aistinut, koska hankittiin koira, ja musta tuntuu et sen jälkeen on rauhoittunut. Tosin joskus koira tuijottaa olkkarista keittiöön ja murisee, mut sielä ei oo yhtään mitään.
mut joskus mm. Lapsen leluauto lähti illalla (lapsi nukkui, mies töissä) keittiössä yksin soimaan. Se oli pelottava. Esim. Paristojen loppuminenhan voi tehä sitä, mutta siinä autossa on edelleen ne samat paristot ja se soi, ja tää oli vaan se yks kerta kun näin kävi. Tästä on joku 4 vuotta, ja sillon ei ollu ees koiraa jota olis voinu syyttää.
Se varmisti mun tunteen. Täältä on otettu myös yks kuva, jo ennen mun tänne muuttamista, nii siinä oli lipaston lasin heijastuksessa joku vanha mies hahmo. Se oli aika karmiva ku näin sen.
Outoahan täs on että asutaan rivitalossa. Mutta täs paikalla on ollut aikoinaan vanha maatila. Mut mä oon miehellekin sanonu että meillä on täälä joku henkikaveri. Se ei ehkä usko sitä, mut ei nyt ihan hullunakaan mua pidä puoliksi vitsillä itsekin oon, mut silti jotenkin vaan aavistan että miksi ei olis.
Käytiin nimittäin joskus yhdellä uimarannalla, tai mä jäin autoon ja mies meni sinne, mut tuli aika nopeasti pois, ku sielä oli kuulemma jotenkin karmiva ja epämukava tunne. Mä siis tiesin sen paikan ja tiesin että siinä ihan vieressä oli tällänen kummituskartanona tunnettu iso talo. Mutta en ollu miehelle tästä kertonut ja se ei tiennyt sitä. Mut sitten kun lähdettiin siitä pois nii näytin sen talon ja sanoin että mikä se oli. Mun serkku oli joskus käynyt siinä talossa ja sielä tosiaan oli karmiva tunnelma, ja kuvissa näkyi jotain ihme juttuja. Tästä talosta vissiin on tehty isompiakin "kummitus" tutkimuksia. Mut oli mies vähän säikähtäneen oloinen sen jälkeen.



Ja tosiaan noista unista heräämisissä säpsähdän siihen ja huomaan että alan just puhumaan ku säikähdän niin. Ehkä se on jonkinasteista unihalvausta, ei kestä vaan niin kauaa että tiedostaisin sen etten pysty liikkua. Tai säpsähdän siitä nopeaa hereille.


Tää nyt ei varsinaisesti liittynyt vauvakuumeiluun mut keskenmenon jälkeen kyllä alkanut nuo unihalvausmaiset hahmot, vaikka on niitä tunne juttuja ollut pitkään.

Ite aistin ihme juttuja ja jotenkin tunnen että jotain on tekeillä ja nyt tässä asunnossa on ihme negatiivinen energia, tosin nyt ajan kanssa se on lähtenyt se inhottava energia ku oon putsannu kämppää, mutta pari joka tän omistaa erosi täällä asuessaan ja ovat nyt sitten palanneet yhteen. Mun ex ja mä ku muutettiin tähän niin meillä suhde ajautui karille ja jotkut muistavat että ihan jopa väkivaltaa käyttäen sitten joutui poliisin taluttamana eikä saa lähestyä. Nykyinen suhde on kestänyt mutta pakko sanoa että koen että enemmän olen kyllä riidellyt ja kokenut itse ihme negatiivisia fiiliksiä tässä asunnossa... Nyt tämä myös otsonoitiin kun oli miniloma toisaalla ja se saattoi auttaa mutta olo on helpottanut ja noi mun useat putsauskeissit. Uskoo ken uskoo mut uskon että negatiivinen energia jää ja tarttuu.