Kiitos kaikille
Kyllä täs jotenkin helpottunut olo on, kun tätä osannut odottaa ja tästä ei osannut ajatella että kaikki ois ok. Et jos se ei nyt ois mennyt kesken, nii sitten se ois ollut tosi paha jos myöhemmällä oliskin ollut jotain vaikeaa sairautta tai sit kohtukuolemaa tai muuta kamalaa. Helpoin näin ehdottomasti. Ja kun v. Viikko sitten tuli sellanen verinen limatulppa, nii se kyllä varmisti itselle että kesken menee.
Kunhan nää kivut ja vuoto helpottaa niin alotan jonkinlaisen kuntokuurin, koska kesällä ois tarkotus olla rantakunnossa kun lähdetään 2 viikoksi Egyptiin. Nyt uskallettiin maksaa varausmaksukin eilen illalla.
Jännästi yöllä ei ollut tullut paljoa vuotoa, mutta aamulla kun nousin niin hetken päästä alkoi taas. Sinänsä helpompi näin, niin ei yöllä tarvi ravata vessassa ja pelätä ohi vuotoa.
Ja kaikista oudointa etten oo itkenyt yhtään. Viime viikolla itkin sitä turhautumista että miksei voi jo vuoto alkaa kunnolla, ja syyllistin itseäni kun edes halusin toista lasta, ku kaikki on niin vaikiaa.
Kyllä ne itkut varmasti tulee, kun tajuaa asian ja menetyksen sit kun alkaa kuumeilu uudestaan, tää kaikki vaan on vienyt niin kaiken energian, että olo on vaan jotenkin helpottunut ja olo paljon kevyempi, kai oon pelännytkin, kun kohdunulkoinen ei oo pikkujuttu. Mulla ei oo enää moneen päivään ollut tuntemuksia/kipua munasarjoissa, joten uskon että se on itsekseen kuivunut sieltä, kuten kuulemma suurin osa kohdunulkoisista tekee, lääkärin mukaan. Paljon kuitenkin lukenut niistä, kun munanjohdin puhkeaa ja tulee vaaratilanne.
Nyt särkee päätä ja niskat jumissa kaikesta stressistä. Vähän heikko olokin, pitää varmaan rautaa alkaa syömään. Lääkäri käski lopettaa foolihapon syömisen, ettei se kohdunulkoinen saa voimaa kasvaa, en tiedä onko se kuinka yleistä. Oon sitten ollut kohta 2 vk kokonaan ilman vitamiineja.