----45+++++ kuumeiset

Mulla on samanlaiset ajatukset ollut kuin sulla tuosta, että voi olla jotain kauheaa tapahtunut jne. Mä en tästä vauvahaaveesta huutele, koska mulla kun on kaikilla lapsilla haasteita, niin sitten saa kommentteja, että miksi ihmeessä te lisää haluatte, kun noissa kerran on työtä ihan riittävästi. Mut meidän perheellä menee hyvin ja kaikki apukin on otettu vastaan, mitä on tarjottu (puhe- ja toimintaterapiat), joten sehän on ihan meidän oman arvioinnin varassa, pärjätäänkö vai ei.
Itse uskon, että erityislasten tai muuten vaan haastavien kanssa voi elämä myös ihan kuin huomaamatta helpottua. Kun lapset kasvaa. Ja mistäs sitä tietää miten suuri ilo teidänkin perheessä siitä vauvasta voisi olla myös niille isommille lapsille.:):Heartred
 
Kuukassius :) Toivotaan lisää lapsia:cheers

Täällä lapsia ei lähdetty nuorena hankkimaan, koska mies ilmoitti heti, ettei ota erolapsia. Siksi eka lapsi tuli 43-vuotiaana ja nyt toista yritetään 46-vuotiaana.

Ollaan oltu yhdessä 30-vuotta ja esikoinen on nyt 3v.

Ei hätäilyä..... :)

En ota kantaa erolapsiin, vain miehen näkemys tässä on tiukka.
Nyt käyn kai vähän hitaalla.:bored: Mutta mikä on kuukassius?:hilarious:
 
Itse uskon, että erityislasten tai muuten vaan haastavien kanssa voi elämä myös ihan kuin huomaamatta helpottua. Kun lapset kasvaa. Ja mistäs sitä tietää miten suuri ilo teidänkin perheessä siitä vauvasta voisi olla myös niille isommille lapsille.:):Heartred

Ihanasti sanottu :love7 Tuo meidän esikoinenhan auttaa jo kotitöissä ja on paljon kuopuksen tukena. Ja aattelen niin, että kun nyt on kolmesta erityisestä jo kokemusta, neljännen kanssa pärjäis hyvin, jos jotain tulisi.
 
Mulla oli valtava tarve perustaa perhe. Suhteen alussa ilmoitin kantani asiaan ja onneksi saman suuntaisia olivatkin. En olisi lähtenyt suhteeseen toista mieltä olevan kanssa. Ei ero koskaan ole tavoite, mutta silti niitä tapahtuu. Minäkin tykkään ydinperheestä, mutta monella muullakin tapaa kasvaa ihan terveitä lapsia. Vaikka jo ajatus siitä, että itse joutuisin osittain luopumaan lapsistani eron myötä on kamala. Silti siihenkin sopeutuisi, jos olisi pakko.

Vastavirran akka :) Ollaan hyvin samalla tavalla ajattelevia.

Mieskin oli sitten mukana lapsiajatuksessa, vielä silloin 30-vuotiaana.

Mutta ei innostunut, kun näki muuta "dramatiikkaa" eroperheiden takia. Piti oman kantansa ja sitten lapsihaaveet jo jäi tauolle, kun kummallakin töissä meni hyvin, palkkaa tuli lisää ja matkusteltiin ympäri maapalloa...sielun kyllyydestä.
 
Täällä kuumottaa poskia ja tuntuu lämpöiseltä. Ajatus ei kulje. Tällaisia oireita ovitrellesta vai oonko tulossa kipeäksi? Alaosasto tuntuu jotenkin selkeästi hellältä. Munasarjat ja kohtuseutu. Erikoista.

Ihan perseestä on kun tulee aina se kp1. Mutta sit mietin mitä kaikkea muuta meillä elämässä onkaan. Jotenkin olen surun ja murheen hetkelläkin aina enemmän se "puoliksi täynnä" - ihminen. Eipä tee musta parempaa, vaan erilaisen siihen toiseen ryhmään verrattuna.

Ja mullahan on täydellisen kellontarkka kierto ja silti epäilys etten ovuloi. Että kannattaa oikeasti tarkastaa. Pidin tuosta irrotuspiikin antamasta huolettomuudesta. Ja aion jatkaa vaikka maksan kin joka kk sit sen ultran. Ilman sitä en piikkiä saa. Menköön rahat, hyvään tarkoitukseen!
 
Täällä kuumottaa poskia ja tuntuu lämpöiseltä. Ajatus ei kulje. Tällaisia oireita ovitrellesta vai oonko tulossa kipeäksi? Alaosasto tuntuu jotenkin selkeästi hellältä. Munasarjat ja kohtuseutu. Erikoista.

Ihan perseestä on kun tulee aina se kp1. Mutta sit mietin mitä kaikkea muuta meillä elämässä onkaan. Jotenkin olen surun ja murheen hetkelläkin aina enemmän se "puoliksi täynnä" - ihminen. Eipä tee musta parempaa, vaan erilaisen siihen toiseen ryhmään verrattuna.

Ja mullahan on täydellisen kellontarkka kierto ja silti epäilys etten ovuloi. Että kannattaa oikeasti tarkastaa. Pidin tuosta irrotuspiikin antamasta huolettomuudesta. Ja aion jatkaa vaikka maksan kin joka kk sit sen ultran. Ilman sitä en piikkiä saa. Menköön rahat, hyvään tarkoitukseen!
En ole gynekologi, mutta jollain oli tässä vasta ne fakfestit, niin jos alapää siksi kipeä.:laughing025
No joo..nyt voisin vaikka olla hiljaa vähän aikaa.:laughing002
 
Nää on kyllä moniulotteisia asioita nämä lapsen'hankinta' hommelit. Mulla on myös ollut niin vahvana tarve saada lapsia että olisin niitä yrittänyt saada vaikka itse, eron partaalla tai vaikka yhden illan jutuista jos ei mies olisi ollut suopea asialle.
Meillä tuo on siis onneksi suopunut moneen lapseen, vaikka hänelle itselle olisi kaksikin riittänyt vallan mainiosti. Yhdessä tätä laivaa yhä luotsataan ja mä otan täyden vastuun lastenhoidosta. Toki tuo auttaa jos on vaikka itsellä se pää kainalossa yms.
Meitä on niin moneen junaan. Tässä vauvajunassakin on hurjasti paikkoja vapaana..
 
Vähän sama minullakin, tosin tuskin olisin sentään yhden illan juttuihin lähtenyt. Niissä on niin isot riskit, pahimpana riski elämän pituisiin huoltajuustappeluihin. Mieluummin lähtisin spermapankin asiakkaaksi kuin tekisin lapsen sellaisen miehen kanssa, joka ei lapsia halua.
 
Mä oon aina ollut puoliksi täynnä ihminen. Enää en tiedä mikä olen. Paitsi lapseton nelikymppinen. Lapsettomuuden viitan ottaminen kannettavaksi
on ikäänkuin luonut pimennysverhon mun ja maailman väliin. Tai oon niinkuin kietoutunut johonkin paksuun seittiin, josta en pääse irti.

Halusin välttää tuon lapsettomuudentuskan-leiman ottamisen ja kuvittelin siihen pystyväni. Jotenkin ymmärsin, että se on jotain niin raskasta, mihin en koskaan halua joutua. Ei olla siis lapsia haluttu aiemmin ja aina toin sen myös esille, jos jossain puheeksi tuli, että tämä on ihan tietoinen valinta.

Yrityksen alkaessa uskottelin itselleni, että katsotaan nyt vaan tämäkin kortti, ettei tarvitse sitten myöhemmin katua, ettei edes yritetty. Jos ei tärppää niin ei sitten, jatketaan onnellisina samoin kuin ennenkin. Vähänpä ymmärsin. Nyt saan elää tän tuskan kanssa, hyvin suurella todennäköisyydellä, koko loppuelämäni.

Dpo 9, en testannut.
 
Eipä tarvitse pelätä ovitrellen näkymistä testeissä. Jos tänään siis dpo1. Näin mun hormoonit aina näkyy... :hilarious:
 

Liitteet

  • _20190610_192216.JPG
    _20190610_192216.JPG
    22.9 KB · Katsottu: 117
Joo kyllä se tarve oli valtava. Ehkä olisin itsekin sopivan kumppanin puutteessa ryhtynyt melkein mihin vaan. Onneksi ei tarvinnut. Ihan sama tarve iski mkm jälkeen. Jos olisi mielipiteet eronneet, niin ehkä minäkin sinne pankkiin olisin marssinut. Vaan onneksi ei tarvinnut. Vaikka vauvaa ei enää saataisikaan, niin mahdollisuutta ei ole kukaan vienyt. Se riittää.

Vastavirran akka :) Mulla tarve meni ohi, vaikka vauvakuume oli monta vuottta. Mutta koska elämä näytti muutoin olevan mallillaan, niin....elettiin sitä.

Suunnitelma oli sitten hankkia lapset 40++++ ja nyt rämä yksin toki riittää, ellei toista enää tule :)

Kumppania ei voi muuttaa. Harvalla miehellä olisi varaa pitää omaa mielipidettä kovin pitkään, ellei ole vähän "special'......ja ns. "tavis" mieheen en olisi koskaan tyytynyt, eikä sellainen suhde olisi varmaan kestänyt vuotta - paria kauempaa:joyful:
 
Takaisin
Top