Hento Haave
Sanaisen arkkunsa ammentaja
,
Muokattu viimeksi:
T
Tähti ★
Vieras
Kiitti. Itkettää...Mieskään ei ole nyt mun luona, on ollu kolme päivää kotonaan hoitamassa asioita. Ja fiiliksetkin ollu sen mukaiset - oon taas pari kertaa päivässä ollu sitä mieltä että meidän suhde on loppu. Sen pitäis kertoo mulle että menkat on alkamassa, eh heh. Kun on vaikeuksia tunnesäätelyn kanssa, niin kaikki, siis ihan KAIKKI asiat rämmitään äärimmäisyyksien kautta. Toisaalta varmaan samat mielialanvaihtelut tulis alkuraskauden hormonien ansiosta. En mä varmaan ikinä enää tuu raskaaksi. Tää on niin toivotonta yrittämistä
Hentohaave :) Olen pahoillani
Mutta onhan teillä suhde mitä ihanin....eihän se kai ole sama asia, kuin vauva
Uutta yritystä putkeen
T
Tähti ★
Vieras
T
Tähti ★
Vieras
Mä en kyllä edelleenkään huomaa ovista yhtään mistään
Helena80 :) Tapahtiuuko sinun ovulaatio sitten varmasti?
T
Tähti ★
Vieras
En mä varmaan ikinä enää tuu raskaaksi. Tää on niin toivotonta yrittämistä
Hentohaave :) Nuorillakin voi ottaa aikaa raskautumisessa, saati sitten meillä 45++++ veteraani-ikäisillä.
Älä nyt maatasi myy siksi, että ei hetkessä onnistu. Muutama kuukausi ei ole aika eikä mikään vielä. Tietenkin kaikki meistä haluaisivat vauvansa ihan HETI!
Mutta harvemmin se niin menee.Minäkin odotin yli 23-vuotta esikoista, ennen kuin se tähän maailmaan tuli. Hipoo luultavasti ennätyksiä
Ja sinullahan on jo lapsia. Kaikilla ei ole yhtäkään ja todella pitkään monet yrittävät ja joskus turhaan.
Onko sinulla sympatiaa muita kohtaan?
Nyt vaan kestää ja jaksaa....sitten uutta yritystä!
T
Tähti ★
Vieras
No en mä oo ikinä ovista tuntenut ja kolme lasta jo on, että on se ainakin todistettavasti tapahtunut
Ei meidän kaikkien tarvitse samanlaisia olla eikä pidäkään. Joku toinen tuntee oviksen ja joku toinen ei.
Helena80 :) Lähinnä se, että onko varma, että se tapahtuu?
Oon Vastavirran akalta saanut tämän ajattelun siitä, että siitä pitäisi varmistua...
Aina voi olla asiat "huonommin", mutta se ei akuutin pettymyksen hetkellä lohduta.
Lapsettomuus ja sekundaarinen lapsettomuus on molemmat syvältä. Vaikka olisi jo 14 lasta, voi syli silti kaivata sitä yhtä puuttuvaa ihan yhtä paljon kun sitä ensimmäistä.
Musta olisi kamalaa jos toista tai kolmatta kuumeileva ystävä ei uskaltaisi avautua mulle yrityksensä vaiheista ja pettymyksistä.
Lapsettomuus ja sekundaarinen lapsettomuus on molemmat syvältä. Vaikka olisi jo 14 lasta, voi syli silti kaivata sitä yhtä puuttuvaa ihan yhtä paljon kun sitä ensimmäistä.
Musta olisi kamalaa jos toista tai kolmatta kuumeileva ystävä ei uskaltaisi avautua mulle yrityksensä vaiheista ja pettymyksistä.
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
Aina voi olla asiat "huonommin", mutta se ei akuutin pettymyksen hetkellä lohduta.
Lapsettomuus ja sekundaarinen lapsettomuus on molemmat syvältä. Vaikka olisi jo 14 lasta, voi syli silti kaivata sitä yhtä puuttuvaa ihan yhtä paljon kun sitä ensimmäistä.
Musta olisi kamalaa jos toista tai kolmatta kuumeileva ystävä ei uskaltaisi avautua mulle yrityksensä vaiheista ja pettymyksistä.
Oon samaa mieltä. Silloin, kun masentaa tai surettaa, ei auta yhtään, että joku tulee sanomaan, että jollain muulla on asiat huonommin tai että minullahan on hyvin asiat. Siitä tulee vain pahempi mieli. Olisi kiva, jos saisi sympatiaa ja kuunneltaisiin mieluummin. Onhan minullakin jo lapsia, mutta silti toivon vielä yhtä.
T
Tähti ★
Vieras
Aina voi olla asiat "huonommin", mutta se ei akuutin pettymyksen hetkellä lohduta.
Lapsettomuus ja sekundaarinen lapsettomuus on molemmat syvältä. Vaikka olisi jo 14 lasta, voi syli silti kaivata sitä yhtä puuttuvaa ihan yhtä paljon kun sitä ensimmäistä.
Musta olisi kamalaa jos toista tai kolmatta kuumeileva ystävä ei uskaltaisi avautua mulle yrityksensä vaiheista ja pettymyksistä.
Motto78 :) Oot ihanan järkevä :)
Ja siksi tämä palstakin on, että voi avautua :)
Mun viesti ei ole se, että täällä lapsia mitataan lukumäärässä ja siinä, että se lukumäärä vaikuttaisi pettymyksen määrään.
Se mitä yritän sanoa, on että asiat on aika tavallisia ja pettymyksiä kokee kaikki. Elämässä kannattaa olla tasapainossa, eikä olla heti heittämässä miestä pihalle, jos lasta ei kuulu muutamassa kuukaudessa.
Nyt sanoin...
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi:
T
Tähti ★
Vieras
Vastavirran akka :) Et ole väittänyt mitään...vaan halunnut, että ovulaatio tapahtuu varmasti.
Ei ole huono juttu. Pidän hyvänä ajatteluna tätä! :)
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
Mun siskollahan on pcos eikä ole ikinä hakenut varmistusta oviksesta. Nyt on kohta kolmas syntymässä.
Alkuunhan oli viiden vuoden lapsettomuus ja kävivät hoidoissa, kun lapsettomuus todettiin. Sitten, kun hoidot lopetettiin hoitoyksikön lopettamisen vuoksi, he lopettivat yrittämisen ja tulivatkin luomusti raskaaksi aika pian. Ihmeitä tapahtuu.
Edit: hän ei siis koskaan itse hakenut varmistusta oviksesta, mutta tietysti se tutkittiin lapsettomuushoidoissa. Kuulosti tuo mun teksti nyt ristiriitaiselta, pahoittelut!
Alkuunhan oli viiden vuoden lapsettomuus ja kävivät hoidoissa, kun lapsettomuus todettiin. Sitten, kun hoidot lopetettiin hoitoyksikön lopettamisen vuoksi, he lopettivat yrittämisen ja tulivatkin luomusti raskaaksi aika pian. Ihmeitä tapahtuu.
Edit: hän ei siis koskaan itse hakenut varmistusta oviksesta, mutta tietysti se tutkittiin lapsettomuushoidoissa. Kuulosti tuo mun teksti nyt ristiriitaiselta, pahoittelut!
Muokattu viimeksi:
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi:
T
Tähti ★
Vieras
Helena :) Tottakai saat toivoa lisää lapsia. Sitä ei kukaan kiellä.
Mutta olet hyvin tasapainoinen, etkä nyt ole lopettamassa suhdetta tähän tämän takia.
Yritän sanoa, että elämässä on pettymyksiä, mutta ei sen takia kuulu tehdä äkillisiä kompromisseja - etenkään suutuspäissä, tai itkun vallassa. Siksi vastasin näin Hentohaaveelle.
En usko, että mulle olisi koskaan enää tullut mieleenkään toivoa lasta, mikäli en olisi tavannut tätä mun nykyistä miestä. Nyt se vaan on jotain biologiaa (?) varmaan se tarve saada juuri tämän miehen kanssa yhteinen lapsi tai kaksi. Kun rakastaa juuri tätä miestä niin kauheasti.
Ja onhan ne mun aikaisemmat lapset nyt sitten (valitettavasti) erolapsia, joiden elämään tai kasvatukseen ei pysty täysillä vaikuttamaan. Onhan heidät jaettava toisen kodin kanssa. En tiedä onko tossa ajatuksessa mitään järkeä kenenkään mielestä. Mutta haluaisin siis kokea lapsen kasvatuksen ydinperheenä.
En tiedä onko hentohaaveella yhtään tällaista ajatusmaailmaa, mutta uusi mies taisi hänelläkin olla.
Mua on joskus ottanut päähän se kun nimenomaan olen yrittänyt tsempata itseäni vaikeilla hetkillä sillä, että on monella asiat vielä huonommin. Toisin päin siis kuin mistä puhuitte.
Voi olla tapahtunut jotain kauheaa, lapsi kuollut, tai syöpään elinaikaa puoli vuotta. Mulle tulee siitä olo, että ei tässä nyt paljon ole aihetta vinkua. Ja sitten mulle sanotaan, ettei niin saa ajatella. Oma kohtalo tuntuu lähimmin ja siihen pitää vain keskittyä.
Ja onhan ne mun aikaisemmat lapset nyt sitten (valitettavasti) erolapsia, joiden elämään tai kasvatukseen ei pysty täysillä vaikuttamaan. Onhan heidät jaettava toisen kodin kanssa. En tiedä onko tossa ajatuksessa mitään järkeä kenenkään mielestä.
Mutta haluaisin siis kokea lapsen kasvatuksen ydinperheenä.En tiedä onko hentohaaveella yhtään tällaista ajatusmaailmaa, mutta uusi mies taisi hänelläkin olla.
Mua on joskus ottanut päähän se kun nimenomaan olen yrittänyt tsempata itseäni vaikeilla hetkillä sillä, että on monella asiat vielä huonommin. Toisin päin siis kuin mistä puhuitte.
Voi olla tapahtunut jotain kauheaa, lapsi kuollut, tai syöpään elinaikaa puoli vuotta. Mulle tulee siitä olo, että ei tässä nyt paljon ole aihetta vinkua. Ja sitten mulle sanotaan, ettei niin saa ajatella. Oma kohtalo tuntuu lähimmin ja siihen pitää vain keskittyä.
T
Tähti ★
Vieras
Oli osittain... Alussa ei
Vieläkin haaveilem 20++ ikäisistä lapsista, mutta se aika meni jo.
Ei voi syyttää vain toista. Siinä ajassa ehtii olla monia eri "aika kausia", kuten opiskelut, työt, matkailu ja urakehitys....
Lopulta lapsi ja avioliitto.
Monta monessa. Valittaan en ole ehtinyt vielä tähän mennessä.
Nyt uutta uraa ja toista lasta putkeen!!
Dpo9
Last edited by a moderator:
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
En usko, että mulle olisi koskaan enää tullut mieleenkään toivoa lasta, mikäli en olisi tavannut tätä mun nykyistä miestä. Nyt se vaan on jotain biologiaa (?) varmaan se tarve saada juuri tämän miehen kanssa yhteinen lapsi tai kaksi. Kun rakastaa juuri tätä miestä niin kauheasti.
Ja onhan ne mun aikaisemmat lapset nyt sitten (valitettavasti) erolapsia, joiden elämään tai kasvatukseen ei pysty täysillä vaikuttamaan. Onhan heidät jaettava toisen kodin kanssa. En tiedä onko tossa ajatuksessa mitään järkeä kenenkään mielestä.
En tiedä onko hentohaaveella yhtään tällaista ajatusmaailmaa, mutta uusi mies taisi hänelläkin olla.
Mua on joskus ottanut päähän se kun nimenomaan olen yrittänyt tsempata itseäni vaikeilla hetkillä sillä, että on monella asiat vielä huonommin. Toisin päin siis kuin mistä puhuitte.
Voi olla tapahtunut jotain kauheaa, lapsi kuollut, tai syöpään elinaikaa puoli vuotta. Mulle tulee siitä olo, että ei tässä nyt paljon ole aihetta vinkua. Ja sitten mulle sanotaan, ettei niin saa ajatella. Oma kohtalo tuntuu lähimmin ja siihen pitää vain keskittyä.
Mulla on samanlaiset ajatukset ollut kuin sulla tuosta, että voi olla jotain kauheaa tapahtunut jne. Mä en tästä vauvahaaveesta huutele, koska mulla kun on kaikilla lapsilla haasteita, niin sitten saa kommentteja, että miksi ihmeessä te lisää haluatte, kun noissa kerran on työtä ihan riittävästi. Mut meidän perheellä menee hyvin ja kaikki apukin on otettu vastaan, mitä on tarjottu (puhe- ja toimintaterapiat), joten sehän on ihan meidän oman arvioinnin varassa, pärjätäänkö vai ei.
T
Tähti ★
Vieras
Ja onhan ne mun aikaisemmat lapset nyt sitten (valitettavasti) erolapsia, joiden elämään tai kasvatukseen ei pysty täysillä vaikuttamaan. Onhan heidät jaettava toisen kodin kanssa. En tiedä onko tossa ajatuksessa mitään järkeä kenenkään mielestä.
En tiedä onko hentohaaveella yhtään tällaista ajatusmaailmaa, mutta uusi mies taisi hänelläkin olla.
Mua on joskus ottanut päähän se kun nimenomaan olen yrittänyt tsempata itseäni vaikeilla hetkillä sillä, että on monella asiat vielä huonommin. Toisin päin siis kuin mistä puhuitte.
Voi olla tapahtunut jotain kauheaa, lapsi kuollut, tai syöpään elinaikaa puoli vuotta. Mulle tulee siitä olo, että ei tässä nyt paljon ole aihetta vinkua. Ja sitten mulle sanotaan, ettei niin saa ajatella. Oma kohtalo tuntuu lähimmin ja siihen pitää vain keskittyä.
Kuukassius :) Toivotaan lisää lapsia
Täällä lapsia ei lähdetty nuorena hankkimaan, koska mies ilmoitti heti, ettei ota erolapsia. Siksi eka lapsi tuli 43-vuotiaana ja nyt toista yritetään 46-vuotiaana.
Ollaan oltu yhdessä 30-vuotta ja esikoinen on nyt 3v.
Ei hätäilyä..... :)
En ota kantaa erolapsiin, vain miehen näkemys tässä on tiukka.