Voi kun täällä on, ja on ollut, monella odottajalla vaikeaa! Kyllä omat "vaivat" tuntuvat niin pieniltä... Siksi en olekaan ihan hirveästi tänne kirjoitellut, kaikki kun pääsääntöisesti mennyt oikein mainiosti. Nyt kuitenkin on vähän pskempi fiilis. Eli mun mammis alkaa noin 5 vkon päästä ja esimies on ollut raskaudesta tietoinen jo 4 kk. Nyt kuitenkin eilen tuli selville sellainen, että tyyppi, jonka piti ottaa osa mun töistä, ei sitä teekään, koska tämä mun esimies ei ole kertonut töiden laajuudesta totuudenmukaisesti. Ja, vaikka ei olekaan mun ongelma periaatteessa, aloin stressaamaan tätä ihan simona. Yö meni valveilla stressatessa verenpaineiden huidellessa varmaan ties miss. Ja tämän takia sitten alkoi supparit. Niitä oli säännöllisen epäsäännöllisesti. Aamun sarastaessa olo ihan kökkö, pää kipeä ja tajuton väsy. Paineet varmaan vieläkin ihan liian korkeat. Supparit ovat hellittäneet, onneksi. Jäin kotiin täksi päiväksi. Vatuttaa ja ketuttaa niin paljon työkavereiden takia, että tuo homma meni ihan päin sitä itteensä, koska nehän tästä kärsii, koska tuo yksi osa-alue mun duunissa on suoraan heidän työmääräänsä verrannollinen, mutta he eivät sitä hommaa taas voi tehdä. Ääh, oon aina ollut stressaava luonne, mutta raskauden takia se pitäisi jotenkin saada loppumaan. Mutta kun ei vaan osaa olla huolehtimatta.
Sori, että täällä avauduin, en vaan tiennyt missä muuallakaan sitä tekisin. Joo mies ymmärtää, mutta hän ei tajua miksi minua ottaa päähän tilanne, minä kun en ole tehnyt mitään sen aikaansaamiseksi. Esimieshän tästä on vastuussa.
Pöh, ehkä tämä tästä. Ilma kuvastaa fiiliksiä...
Kaisukkene 29+3