Mua ärsyttää kaksi asiaa ja aion nyt avautua niistä

Tämä ei ole tarkoitettu kenellekään loukkaukseksi, jos joku tunnistaa itsensä niin en tarkoita ketään teistä
ekaksi, mulla on facebookissa yks sellanen tuttava, kaveri-henkinen tyyppi jonka kanssa en kuitenkaan ole kovinkaan läheinen. Hän olisi halunnut lapsen mutta jotain häikkää on ollut ja kohtu ja releet poistettu. Tämä on tottakai surullista ja empatiani on hänen puolellaan 100 %. Ihan kamalaa olisi kokea tuollaista, mutta onko se nyt helkkari pakko joka joulujuhla-aika, kevätjuhla-aika, ja aina kun tulee mieleen et onpa surullista et ei ole lasta ja esim just eilen sen ikuisesti kahdestaan -biisin jälkeen, niin onko pakko päivittaa facessa että "voi kun tämä nyt on niin kamalaa". Mua inhottaa ihan hulluna tollanen säälin hakeminen. Tää on ehkä sellanen persoonaalisuus juttu, et se helpottaa omaa oloa jos koko maailma tietää. Itse en oikein kokosi luontevalta lähteä kertomaan omasa lapsettomuudesta julkisesti allekirjoittaen, vaikka tuomio tulisi että en saisi lapsia ollenkaan. Vaikka suurin osa mun ystävistä ja jopa osa mun lemppariasiakkaista tietää niin en silti kertois asiaa facessa. Ja mulla ei siellä oo ees kavereita kun joitain kymmeniä. Tällä mun tutulla on joku 400-500. Mun karvat aina nouisee pystyyn kun nään tän tyyppisen päivityksen.
ja tokaks, yks päivä ihan aloin miettiä et miks tää mua niin ärsyttää. oikein miehellenikin puhuin ja pähkäilin

Mun ystävällä on vauva, nyt 1 vuotta vanha. Aina kun ne menee autolla johonkin niin tää mun ystävä istuu sen vauvan kanssa takapenkillä. Mun mielestä se on tosi outoa, mä ymmärrän et kun tullaan laitokselta kotiin niin silloin, mut en tajua et enää, Ja toinen mä en kestä kattoa kun se on ihan ylisuojeleva. Se vasta ihan hiljan oppi nousemaan tukea vasten seisomaan ja ei siinä mitään. Mutta tossa muutama kuukaus sitten kun olin niillä kylässä ja se ei viel kontannu mut nousi istumaan lattialle niin se äiti tosi nopeeta laitto sen vauvan ympärille imetystyynyn et se ei kaadu. Ja tän tyylisiä juttuja on ihan hulluna. Varmasti hän parhaansa tekee eikä vahinkoa tuota mutta mua ihmetyttää mun oma reaktio. Mistä minä tiiän et jos vielä lapseni kanssa eläkeikään istun takapenkillä

Mut mulle tulee sellanen olo että en voi olla niiden lähellä kun ärsyynnyn niin paljon
Nää jutut nyt ehkä johtuu siitä että miettii varsinkin tossa kasvatus jutussa et miten sitä sit itse toimisi kun on se lapsi, mut kunhan nyt tuuletan
Ilpuri kp14/n.31, yk 24