Synnytyksestä palautuminen
- Ketjun aloittaja M&S
- Aloituspäivämäärä
P
perho
Vieras
.
Last edited by a moderator:
Täälläkin laitettiin pinni ponnistus vaiheen tohinassa, mulla ei ollut mitään hajua koko asiasta, ennen kuin vauva oli sylissä ja kätilö mainitsi, että älä ihmettele tuota nirhaumaa vauvan päässä. Samoin kun olivat joutuneet tekemään pienen viillon, se meni ihan ohi vaikka mielestäni olin ihan tajuissani? Tikkejä tuli "muutama", koitin kurkkia tuonne alakertaan, niin aikalailla varmaan se kolme niitä tuli. Synnytyksestä nyt 6vrk, istuminen on ollut nyt kaks päivää ihan pois suljettu, kiristää tikkien kohdasta. Virtsatessa kirvelee tikkien kohta, jossei huljuttele vedellä samaan aikaan. Ja kakkonen tuli vasta toisena päivänä synnytyksestä ja ehkä vähän arastelinkin sitä, ei saanut lihaksiin yhtään tuntumaa niin ei saanut ponnistettua kunnolla. Nyt on pikkuhiljaa ummetus helpottunut ja tekniikka parantunut. :D Kuumia aaltoja ollut, univelkaa kertynyt, vähän ollut heikko ja höntti olo kun on ollut niin paljon sisällä. Jälkisupparit kesti kivuliaasti 3-4pvä lähes joka imetyksellä.
Miehelle kirosinkin, että ilman noita tikkejä olisin jo lähes elämäni kunnossa.
Miehelle kirosinkin, että ilman noita tikkejä olisin jo lähes elämäni kunnossa.
Mulla tuli 15kg lisää ja nyt (synnytyksestä 4 viikkoa) pari kiloa enää lähtöpainoon. Oon pariin otteeseen vetäny vanhoja vaatteita päälle, ja tullut siihen tulokseen, että olenpa helkkarin epämukavia vaatteita, lähinnä siis housuja, pitänyt ennen! Puolisen vuotta äitiysvaatteissa on tehnyt tehtävänsä ja musta on tainnut tulla tosi mukavuudenhaluinen... :)
Alavatsakivunkin syy selvisi; kun tulin suihkusta niin pulpahti kunnon klöntti ulos. Kipu helpotti kyllä heti että tätä se kohtu työnsi pihalle. Soitin osastolle kun oli senkokoinen mistä on siellä ollut puhetta, mutta sanoi että jos ei kuumetta nosta tai tule lisää klönttejä tai normaalia runsaanoaa vuotoa tai vointi huonone niin ei hätää. Seuraillaan nyt sitten.. Näin mulle esikon syntymän jälkeenkin kävi että kotiintulon jälkeen tuli klöntti.
Äh tää ei vaan oo ollut mun päivä 
kyllä se babyblueskin nosti päätään ja aloin itkemään valtoimenaan kun mies suunnitteli jos olisi huomenna lähtenyt uistelemaan. Ajatus jäämisestä molempien lasten kanssa kotiin vielä fyysisesti vähän romuna sai mut hajoamaan. Tulishan mun äiti auttamaan mutta ei se oo sama asia eikä varmasti koko päivää täällä olis. Mies EI siis lähde.
Josko huomenna parempi päivä tän mielen ja kropan kanssa.
kyllä se babyblueskin nosti päätään ja aloin itkemään valtoimenaan kun mies suunnitteli jos olisi huomenna lähtenyt uistelemaan. Ajatus jäämisestä molempien lasten kanssa kotiin vielä fyysisesti vähän romuna sai mut hajoamaan. Tulishan mun äiti auttamaan mutta ei se oo sama asia eikä varmasti koko päivää täällä olis. Mies EI siis lähde. Josko huomenna parempi päivä tän mielen ja kropan kanssa.
Pientä ajoittaista bluesia havaittavissa täälläkin. Ja tunteisiin ottaa etenkin anopin hössötys imetyksestä ja olihan se käyny ostamassa jo korvikettakin meille kotiin vielä kun synnärillä oltiin. Se vatutti ihan tosissaan, kysymättä, ihan täysin turhaan ja vielä sitä korvikemerkkiä, jota en todella käyttäis. Varsinkin, kun imetyksen kanssa ei oo ollut ongelmaa. Muutenkin kulminoituu ehkä turhankin paljon häneen mun negaatiot, kun ravaa täällä joka toinen päivä ja eilenkin oli niin hankalalla marttyyri tuulella, etten jaksanu. Plaah, sori avautuminen. Ihana ihminen hän on ja tarkottaa hyvää, mutta ehkä tää semiblues ja hänen vaihdevuotensa ei oo toimiva yhdistelmä.
Soitin eilen välilihan tikeistä ja kävin äippäpolilla näytillä. Kipuilivat siis kovin, enkä ole kyennyt istumaan pariin päivään. No emättimen puolella oli ommel auennut ja vähän tulehtunut. Ab-kuurille pisti ja särkylääkettä tarpeen mukaan. Harmittaa tuon pikkusen massun puolesta, toivotaan että maitohappotipat auttais häntä.
Muuten tikkailut oli siistit ja ok, mutta tuo sisätutkimus tässä vaiheessa ei ollut yhtään kiva juttu. :D
Soitin eilen välilihan tikeistä ja kävin äippäpolilla näytillä. Kipuilivat siis kovin, enkä ole kyennyt istumaan pariin päivään. No emättimen puolella oli ommel auennut ja vähän tulehtunut. Ab-kuurille pisti ja särkylääkettä tarpeen mukaan. Harmittaa tuon pikkusen massun puolesta, toivotaan että maitohappotipat auttais häntä.
Muuten tikkailut oli siistit ja ok, mutta tuo sisätutkimus tässä vaiheessa ei ollut yhtään kiva juttu. :D
Tääl kans palautuminen hyvässä vauhdissa. Normi istumista en edes harkitse tikkien takia vähään aikaan.
Paino on mysteeri mutta vyötärönympärys on 17cm pienempi kuin ennen synnytystä. Enää pienehkö pömppö joka tuntuu kutistuvan päivä päivältä. En kai mie näin helpolla tästä selviä? :D
Paino on mysteeri mutta vyötärönympärys on 17cm pienempi kuin ennen synnytystä. Enää pienehkö pömppö joka tuntuu kutistuvan päivä päivältä. En kai mie näin helpolla tästä selviä? :D
Voi perse ku alkaa masentaa ku luin just tän koko ketjun. Täällä ei olla ihan yhtä hyvin parannuttu. Eilen tuli neljä viikkoa synnytyksestä ja kipu ei oo hävinny mihinkään. Ensin sattu repeämään sekä eppariin ja nyt sattuu vielä edelleen tuohon eppariin. Epparista huolimatta repesin siis aika pahasti ja menetin 2,7l verta. Hemoglobiini on onneks palautunu nopeesti takaisin lähtötasolle. Joo, ja niitä tikkejä tuli aika paljon molempiin haavoihin, en edes tiedä kuin paljon, kun olin melkein tiedottomassa tilassa heti synnytyksen jälkeen, mutta parikymmentä minuuttia meni siihen jälkityöhön. Eikä ne oo muuten vieläkään sulanut vaikka useesti päivässä suihkuttelen. Ja edelleen kirvelee. Pitää vissii mennä kohta jo lääkäriin ku ei tunnu paranevan tää. Ja lisäksi vielä kutittaa tuonne emättimeen ihan hulluna. Ihan paskaa! Minä en ala...
Muokattu viimeksi:
Voi ei Kattika! Soittoa vaan äitipolille ja ilman muuta meet, niin kun ois jo! Eihän ne välttämättä mitään voi tehdä, mutta saapahan selvyyden mikä siellä on tilanne ja mahdollisesti jotain droppia helpottamaan elämää. Mulla ei sentäs tullut kun muutama ommel, joista yks auennut ja sitä myötä tulehtunut, ja tääkin kipu on jo liikaa, en uskalla edes kuvitellä teikän fiiliksiä. Tsemppiä!