Meillä on jotenkin ollut itsestäänselvää, että mä hoidan yöheräämiset, koska saan otettua päikkärit pojan kanssa ja mies menee aamulla aikaisin töihin kun me nukutaan. Sitten jos on ihan kamalia öitä ollut viikolla, niin mies saattaa hoitaa viikonlopun yöt.
Mies on kuitenkin tosi aamuvirkku ja nukkuu huonosti päivällä ja sen "yleinen hyvinvointi" huononee aika lailla jos on a) nälkäinen b) väsynyt. Mä taas en reagoi hyvin toisen kärttyisyyteen, joten kaikki on onnellisempia kun mä olen päävastuussa yöheräämisistä. Olen muutenkin illanvirkku.
Nyt ongelmana vaan on ollut tää raskaus ja siihen liittyny huono nukkuminen, jolloin unet on olleet mullekin riittämättömät ja laadultaan aika huonot. Viime yönä menin keskiyöllä nukkumaan. Poika nukkui jonnekin puoli viiteen, ja sitten olikin vaikea saada rauhoittumaan. Olis halunnut nousta ylös
Tunnin verran silittelin, sylittelin, annoin maitoa, tuttia, vaihdoin läpimärän vaipan, otin viereen, palautin pinnasänkyyn, peittelin, juttelin, hyssyttelin, annoin heittää tuttia ja yritin nukkua, nostin tuttia jne.
Lopulta poika nukahti, mutta itse pyörin valveilla. Kun aloin lopulta torkuttaa, poika heräsi uudelleen, mutta rauhoittui maidolla melko nopeasti (pientä taistelua oli taas) ja taas valvoin.
Mutta jos mies olis valvonut, se olis kärsinyt huonosta työpäivästä eikä varmaan osallistuisi niin paljon illalla pojan hoitoon. Että mukana myös omaa valintaa. Tilanne muuttuu, kun meille tulee pikkukakkonen ja hiukan jännittää kyllä kun molemmat on varmaan väsyneitä.