Olipas kiva lukea teidan kuulumisia! :)
Luin niin monta sivua, etten enaa muista kuka mitakin sanoi, mutta joku kysyi tuosta erilaisesta kayttaytymisesta hoidossa? En tieda, mutta tuli mieleen, etta olisiko kaytoksen muutos sita, etta on vieraassa paikassa ilman ns. "tuttuja ja turvallisia" ihmisia? Parivuotiaille (ja vahan vanhemmillekin taaperoille) on ominaista se, etta itsenaisyys ja riippuvuus vaihtelevat. Etta toisaalta he haluavat olla itsenaisia ja ovat todella ylpeita taidoistaan, mutta ovat silti viela todella kiinni vanhemmissa ja muissa tutuissa ihmisissa. Toisiin lapsiin tutun ihmisen poissaolo vaikuttaa enemman kuin toisiin ja outo tilanne saattaa nakya erilaisena kaytoksena. Itse olen huomannut, etta uudessa paikassa tytto on myos sivustaseuraaja ilman tuttujen aikuisten lasnaoloa, vaikka muuten on sosiaalinen ja jopa kova komentamaan. Muutenkin han kayttaytyy todella kauniisti esim. hoidossa ja saamme usein kehuja, miten hyvakaytoksinen ja muut huomioiva lapsi meilla on. Ja heti kun kotiin paastaan, niin on
vahan eri meininki kellossa. :)
Tytolla on myos uhmaa, mutta nyt kun puheenkehitys teki harppauksen, se tuntuu helpottuneen. Nyt ymmarran, miksi han on itkenyt kasittamattoman paljon. Tytto puhuu ihan taukoamatta, kirjaimellisesti. Ja kun joku asia ei onnistu ensiyrittamalla, han kiukustuu ja turhautuu samantien, mutta nyt kun han puhuu, asiasta voi jutella ja selittaa. Siis oikeasti jutella niin, etta han vastaa ja jatkaa keskustelua. Tytolla on myos mielipide ihan jokaiseen asiaan. Joten pyrin aina antamaan hanelle vaihtoehdot, joista valita, ainakin asioissa, joilla ei ole valia. Esimerkiksi hanella on nyt kaksi sankya, pinnasanky ja taaperosanky, huoneessaan. Kysyn aina nukkumaan mennessa, kumpaanko sankyyn han haluaa menna nukkumaan. Ja fair enough, tytto pysyy siina sangyssa, jonka valitsee. Vaihto on sujunut ilman sen kummempia haslinkeja. Vain kerran han muutti mieltaan. Luulen, etta jos olisin vaihtanut suoraan taaperosankyyn, olisivat itku ja huuto olleet korviavia huumaavia eika tytto taatusti olisi pysynyt siella taaperosangyssa.
Pari viikkoa puolivaliin ja raskausmaha on alkanut kasvaa ihan silmissa.
Oloni on ihan hyva, mutta vasyn todella helposti. Aktiivisen taaperon kanssa ei ole aina helppoa. Mutta tytto on niin ihana, hoitaa leluvauvaansa kuin oikeaa, heijaa ja laulaa sille. Suukottelee ja silittelee. Syottaa ja nukuttaa. Ihana. :) Valilla han heittaytyy itse leikkimaan vauvaa ja luulen, etta kun sisarus saapuu, meilla on kaksi vauvaa - yksi vastasyntynyt ja yksi taapero-wanna-be-vauva.