Syyskuun turinat

Unelma-Anelma: Kiitos, täällä tosiaan olo jo paranee ja kävin ostaa kaupasta mansikkakeittoa ja se on niin hyvää, jos huonompi olo vielä meinaa nostaa päätään :)
pakko oli tulla pikasesti kommentoimaan mun huonetoverin kommentit, joka oli samaan aikaan synnyttämässä sillo minun esikoisen aikaan ja jaoin hänen kanssaan yhteisen huoneen. Eli hänelle tehtiin sektio esikoisen aikaan (oli siis synnyttämässä sillo 2011 toista lasta) ja sit synnytti tämän toisen lapsen normaalisti alateitse. Ja hän kertoi, että hänen sektioarpensa olikin vain jotain 2mm paksu, kun sen ois pitäny olla vissiin vähintään 5mm paksu, jotta arpi kestää synnytyksen. Ja oli ollu todella lähellä että arpi ois revenny synnytyksessä ja sit vielä sanoi että jos joskus kolmannen synnyttää, niin ei enää ikinä synnytä alakautta, että nyt hän tiesi mitä se synnyttäminen todella on ja oli ollu kauheet tuskat ja sitä vanhaa sektioarpea pakotti. Sanoi vaan että kyllä se leikkaus on niin helppo tapa :)
No, siitä ei oo itellä kokemusta ja toivottavasti ei tarvii kokea, mut mua vaan huvitti, että nii-in, mäkin just synnytin normaalisti enkä helpommasta synnytystavasta tiiä :D ku se huonekaveri niin hauskasti tupisi siitä synnyttämisestä, että mitä hommaa..

No tällä tarinalla toivon, että jos ois joku keino teillä, joilla on sektio synnytys takana ja ei kävis ainakaan samalla tavalla tai pahemmin ku tuolle huonetoverille, että vois jotenki varmistaa että on turvallista synnyttää alateitse jos se on mahdollista. Kauhee miten paljon tekstiä ja yhteenpötköön, pahoittelen!! jos nyt kukaan ees sai mitään selvää :D
 
Muikkis, minäkin olin ihan varma, että sikiöllä on kauheat niskaturvotukset. Jotenkin tiedostamatta suojelin omaa psyykettä ja varauduin pahimpaan... Luulin jopa ihan todella, että tämä on sitä äidinvaistoa, että sikiöllä on varmasti joku hätä. No, eipä ollu äidinvaistoa... Tsemppiä ultran odotukseen :)
 
mullakin on tosi epävarmaolo että miten mahassa voidaan :( toivottavasti kaikki olis hyvin!

kysymys: ettehän oo välttäneet kaikkea missä on pellavansiemeniä, ettehän? siis esim.leivissä on vähän jokaiseen tungettu niitä ja margariineissa yms. mies on ollut aika tarkkana noista suosituksista ja mä en oo taas jaksanut niin tarkasti noudattaa kaikkea... nyt on sittenhuono omatunto.

istukan paikasta: kohtu on vielä sen verrna pieni, että istukka on levinneenä joka puolelle ja sitten kun kohtu kasvaa, istukka jää suhteessa pienemmäksi ja siirtyy johonbkin paikkaan. näin mulle sanottiin viime raskaudessa!

sektioasiasta: mulla on kaveri joka on ihan viimeisillään raskaana ja viimeksi puolitoista vuotta sitten saanut lapsen sektiolla, kaikki mennyt raskaudessa hyvin, tälläkin kertaa haluaa sektion.

Huuhkaja: sanoit että teidän paikkakunnalla ei saisi sitä toista ultraa automaattisesti?joskus se oli jollain kaverilla täälläkin päin niin, että piti valita ja sit omakustanteisesti toinen ultra jos halusi. ne mun kaveritkin otti tän ekan ultran kunnan kautta.

 pahaaoloa edelleen jonkin verran, mutta eilen en oksentanut kertaakaan!!!!!!!!! mieliala siis vähän kohentunut myös, toivottavasti se hellittää tästä kokonaan...
 

Muikkis kirjoitti:
Ensi viikolla olisi se ultra missä sitten katsotaan ne turvotukset.
Jotenkin musta on viimeisen reilun viikon aikana tuntunut siltä, että
kaikki ei olisi sen turvotuksen osalta ihan kunnossa...
Mies rauhoittelut, että se johtuu vaan jännityksestä ja toivon myös itsekkin niin.
Mutta mulla on jotenkin niin vahva tunne siitä, että turvotusta olisi...

Muikkis. Mulla ihan sama, olen jopa selvitellyt näitä asioita etukäteen jo valmiiksi. Lukenut mitä tutkitaan ja miten jatkotutkimukset menee jne... 
Itse en todellakaan ole normallisti mitenkään pessimistinen tyyppi. Nyt vaan on se tunne, ettei kaikki ole normaalisti :( Maanantaina klo 14.30 se selviää... Voi olla, että sunnuntai-ilta ei uni helposti tule.

 
Viltsukka: Mulle th sanoi, että pellavansiementen suhteen voi käyttää maalaisjärkeä. Eli suuria määriä ei suositella, mutta huoletta voi syödä esim. leipää, jossa niitä sattuu olemaan. Yleensä nuo määrät ovat silloin niin pieniä, että sillä ei ole mitään merkitystä.
 
Huih, täällä olisi jo viikot 12+1, joten ensimmäinen kolmannes takanapäin! :) Mua on jo pariviikkoa vaivannu ihan sairaat iskias kivut. Jos joku ei tiedä mitä tuo on, niin selästä lähtee vihlova kipu, joka kulkeutuu pakaran kautta jalkaan. Oon suunnilleen joka ilta joutunu kävelee kumarassa ja ottaan tavaroista ja seinistä tukea. Välillä en pääse istumasta ollenkaan ylös. Eniten ärsyttää se, ettei mies ymmärrä näitä kipuja. Että kyllä täälläkin on tullut miehelle päätä auottua ja muuttamassaki oon ollu pois, mutta onneks toi mies on kuitenki niin ihana ettei ota mun juttuja tosissaan:D.. On onneks hyviäkin päiviä ettei riidellä. Ärsyttää vaan tää kipu kun pahenee töissä (teen istumistyötä, kaupan kassalla) enkä millään viitis hakea saikkua. Olin juuri viikon saikulla jännetulehduksen takia kun meni käsi töissä, ja mun pomo soitti siitä mulle valituspuhelua ja eilen sen naama oli kun petolinnun perse kun sitä töissä näin. En todellakaan kerro sille tästä raskaudesta vielä aikoihin mitään. Meillä moni on tällähetkellä raskaana ja se kyykyttää niitä ihan hulluna. Ihan säälittää :(

Mulla olis maanantaina se kauan odotettu ensimmäinen ultrakin..Jännittää! Ja toisaalta tuntuu ettei edes tekis mieli mennä sinne..Mun ajatukset risteilee aina kamalasti. Kokoajan mä oon vauvaa halunnu ja innolla odotan että saan sen syliini, mutta välillä mietin sitten että miten pärjätään kahden kanssa. Ja että voiko tämä toinen olla mitenkään yhtä rakas kuin esikoinen, osaako sen kehittymisestä edes iloita niin paljoa kuin mitä esikoisen kehittymisestä, osaanko huomioida kummankin jne.jne.

Jännittää myös, kun tarkoitus olisi maanantaina kertoa äidilleni tästä masusta. Ajattelin että lähetän sille kuvaviestinä ultrakuvan.. Se sekoaa taas ihan täysin ja alkaa hössöttää, mutta toisaalta kivaa jos hän tietäisi, niin voisi edes välillä jutella jonkun kanssa näistä oloista, mies kun ei ikinä näitä vauvajuttuja ymmärrä:D..En sitten tiedä milloin mies kertoo vanhemmilleen. Mun äitee vaan asuu toisella puolella suomea ja kuukauden päästä nähdään seuraavan kerran niin jospa hössötys pölykin laskeutuisi siihen mennessä..
 
summerwine, täällä on aivan samanlaisia huolia sen suhteen, että voinko rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin esikoista tms... Olen ymmärtänyt, että lähes kaikilla ystävillä ja tutuilla, joilla on useampia lapsia, on ollut aivan samanlaisia ajatuksia. Eli varmasti kuuluvat asiaan ja 2 lapsen äidin rooliin valmistautumiseen. Aivan varmasti lapsia rakastaa yhtä paljon ja on kiinnostunut heidän tekemisistään samalla tavalla, mutta jokaisen lapsen kanssa on ne tietyt asiat, jotka kokee ehkä enemmän omaksi. 

Tuli tässä mieleeni, kun ensi kuussa käyn Helsingissä reissussa, että voisitteko suositella jotakin oikein hyvää lastentarvikeliikettä vaunujen katseluun pääkaupunkiseudulta? Periaatteessa sinne pitäisi päästä edes jotenkuten julkisilla... Esikoisen vaunut ovat siskolla käytössä, joten tarvitsemme uudet.
 
merihevonen ainakin Sellossa, Leppävaarassa on aika iso vauvatavaraliike missä näkyy olevan valtava määrä vaunujakin. Sinne pääsee keskustasta helposti junalla tai bussilla.

Tyttöjen ja poikien värit Tuli muualta lueskeltua ja pientä ärtymystä jo aiheutti, mistä lähtien vihreä ja oranssikin ovat olleet poikien värejä joita ei muka voisi tytölle pukea? Ylipäätään oma järki sanoo vastaan aika pahasti etteikö voisi laittaa sinistä tytölle ja pinkkiä pojalle. Oon itse tekemässä unipussia vauvalle ja kotona sattui olemaan riittävästi vain vaaleanpunaista ja valkoista lankaa joten sen värinen siitä sitten valmistuu. Mitenkään en jaksa uskoa että jos poika tulee niin saisi jotain valtavia traumoja siitä että nukkuu elämänsä ensimmäiset 3kk vaaleanpunaisessa pussissa.
 
Mellu: tosta sektio synnytyksestä, mulle ainakin lääkärit ovat sanoneet että ei ole mitenkää vaarallisempaa mun nyt synnyttää alateitse kun sektio haava, jos kahdesti olisi leikattu, se olisi eri asia. Mä ainakin synnytän alateitse jos vaan ei käy mitään ja on tullakseen sieltä , mutta ymärsin kyl pointtisi :)



Ikuisuus: Noista väreistä, no vihreä mun mielestä on aina ollut poikien väri, mutta limevihreä taas molemmille, oranssi.. oon aina mieltänyt sen tyttöjen väriksi, MUTTA mulla on itselläni tyttö, käytän ihan mitä värejä vaan, sinistä, vihreetä, oranssia, keltasta, ruskeeta, mustaa, punasta, valkosta ym ym ym... eli siis mulle ei ole mitään väliä noilla väreillä onko tytön vai pojan väri :D ja joskus jos pojan saan niin aivan ehdoton on että poika saa tyylikkään pinkin paidan! :D
 
Summerwine, minulla oli ekassa raskaudessa noita iskias-kipuja, mutten nyt yhtään muista, että missä vaiheessa. Ne oli kyllä inhottavia.

Ikuisuus, en ole kyllä missään nähnyt sanottavan, että vihreä ja oranssi olisi poikien varejä. Mielestäni unisex-värejä parhaimmasta päästä.

Ihan sama, kunhan ei ole vaaleansinistä eikä vaaleanpunaista! Yök. ;)
 

Ikuisuus kirjoitti:
Tyttöjen ja poikien värit Tuli muualta lueskeltua ja pientä ärtymystä jo aiheutti, mistä lähtien vihreä ja oranssikin ovat olleet poikien värejä joita ei muka voisi tytölle pukea? Ylipäätään oma järki sanoo vastaan aika pahasti etteikö voisi laittaa sinistä tytölle ja pinkkiä pojalle. Oon itse tekemässä unipussia vauvalle ja kotona sattui olemaan riittävästi vain vaaleanpunaista ja valkoista lankaa joten sen värinen siitä sitten valmistuu. Mitenkään en jaksa uskoa että jos poika tulee niin saisi jotain valtavia traumoja siitä että nukkuu elämänsä ensimmäiset 3kk vaaleanpunaisessa pussissa.


Mä ite tykkään selkeistä, kirkkaista väreistä, eikä söpön vaaleanpunaiset tai -siniset ole ikinä olleet mulle mitenkään must have-värejä kun vaatetusta katsotaan. Ellei nyt joku sukulainen väkisin osta, niin näitä värejä ei meille ollenkaan ole tulossakaan. En myöskään ole sitä mieltä, että tytölle ja pojille ois omat värit ja sitten vielä erikseen unisex-värit.
Mullekaan ei ole ikinä tullut mieleen, etteikö voisi joidenkin jaottelemia "sukupuolivärejä" laittaa sekaisin. Kun katselee kaupungillakin ympärilleen, niin kyllä siellä pojilla ja miehillä löytyy punaista ja vaaleanpunaistakin vaatetuksesta, ja tytöillä sinistä ja vaaleansinistä.
Mulle värit ovat aina olleet enemmänkin fiiliksen ja vuodenajan värejä, ei sukupuolten värejä.
 
väreistä: mä tykkään kyllä käyttää kaikenlaisia värejä, myös sitä vaaleanpunaista on meillä paljon :) ihan oikeastaan vaan siksi että meijän tytölle jotenkin se sopii kauheen hyvin. mut tosi paljon on myös sinistä, oranssia ja ulkovaatteet on olleet viimeisen vuoden aikana tumman siniset tai vihreet :) mä tykkään kans kirkkaista väreistä, esim vihree ja punanen on musta ihania raikkaita värejä lapsella :) viime keväänä kun ostin sellasen vihreen ulkohaalarin tytölle, niin se myyjä sanoi, et "kyllä Kai tota tyttökin voi käyttää" :)

musta on muuten hauska seurata, kun mun mies pukee tyttöä, niin sillä ei oo kyllä yhtään silmää, että mitkä värit/vaatteet sopii yhteen. ei sillä ettäkö sillä olis väliä enkä mä siitä sano mitään, se on vaan jotenkin söpöä... :D
 
Fredrika, kysyitkö siis istukasta kätilöltä vai lääkäriltä? Kuulostaa aika hassulta kyllä jokatapauksessa. Mutta sikiöpussi on vielä pienempi kuin kohtu ja mahtuu siellä vielä liikkumaan ennen kuin "turpoaa" paikoilleen. Liittyisikö sitten siihen myöskin se istukan paikka että sekin vasta sitten kiinnittyy lopullisesti? Rouva Nappula, voihan se olla niin että ehkä se istukka ei ole vielä tarpeeksi kasvanut tai tiheydeltään sellaista että sen kohdan voisi varmuudella sanoa :) vitsukka830, mutta sinäpä sen sanoitkin järkevästi :)

Aamu81, Ikuisuus ja muut, taisin olla vaan harmissani kun olin missannut hyvät keskustelut tuolla muualla kun en ehi muuta ketjua seurata kuin tätä.

Ikuisuus, mulla kans olot vaihtelee hyvinkin nopeesti. Välillä istun takki päällä viltin alla ja välillä valitan sitä kun on niin kamalan kuuma :D Noista väreistä tosiaan, mä puen meidän poikaa kyllä melkein mihin vaan (paitsi vaaleanpunaiseen kun en siitä henkilökohtaisesti tykkää). Jos tulee tyttö niin varmasti sillekin oranssia ja vihreää puen :) Vaan kyllä meidän pojalla oli pienenä vaaleanpunaisia kietaisupaitoja kun ei viitsinyt uusia ostaa. Ei se lapsi niistä väreistä traumoja eka elinvuosinaan saa (sitten vasta jos ruvetaan tarhassa tai koulussa kiusaamaan). Mitä enemmän värejä niin sen parempi ;)

Muikkis, tsemppiä ens viikon ultraan! Koita olla jännittämättä sitä liikaa ;)

Eevi^, mulla ei oo kyllä enää se iho kipeä sektioarven alueelta, mutta kyllä se toki on aika joustamaton joten kiristää jos on turhan tiukat housut (mulla viilto pystyssä) tai jos Joonatan sattuu potkasemaan vaihtaessani siltä vaippaa. Harmi, että pahoinvointi nostaa taas päätänsä :(

Nazutus, jaksamisia sairauden kouriin! Ei kuulosta mukavalta ollenkaan :(

Mellu, no mulle sektio oli kans melko helppo. Olihan se tosi kipee sillon aamulla kun heräilin nukutuspöllyistä (myöhään illalla mut leikattiin), mutta kun saatiin kipulääkitys kohilleen niin painelin menemään jo ihan ku alakautta synnyttäneetkin :D Toka yönä heräsin vauvan itkuun ja pomppasin vanhasta muistista ylös sängystä ja sitten vasta muistin että piti haavaa varoa ja kyljen kautta nousta :D Onneks ei siinä vaiheessa ratkennu! Huonekaveri oli paljon kipeämpi. Mutta kuten sanoit, toivotaan ettei kukaan täällä nyt repeis liitoksistaan eikä vanhat arvet synnytyksessä kipuilis ;)

summerwine, mulla oli viime raskaudessa iskias-kivut varmaan aikalailla samoilla viikoilla kuin sulla. Välillä jymähin keskelle eteistä kun en voinukaan yhtä-äkkiä varata toiselle jalalle. Mies ei voinu auttaa kun asentoa en voinu yhtään muuttaa kun se niin vihlas. Siinä yhessä kikatettiin kun ei muuta voinu. Hetken ku ootti niin sit pääsin varovasti eteenpäin. Mutta mulla ne meni kyllä sitten muutamassa viikossa ohi, vaikka pelkäsin että tätäkö tämä on loppuaika ;) Tsemppiä ultraan!

Nyt tää pikkuperhe lähtee mummon 80-vuotis synttäreille, jospa ei tartutettas flunssaa :-/
 
Mulla on tänään taas vaihteeks ollut hirveän paha olo. Kivutkin taas palanneet. En kyl yhtään huolissani oo, mut en vaan tykkää tästä olotilasta.
Aamulla ei mennyt mitään muuta alas kuin mehua. Sitäkin ehkä puoli litraa, joka saattoi edesauttaa pahaa oloa - en ees uskalla kattoa paljonko sokeria vedin samalla kurkusta alas. Meillä on normaalisti sellaisia sokeroimattomia tuorepuristettuja mehuja, mutta tämä versio ei nyt tällä kertaa tainnut olla.
En keksinyt mitään muuta oireiden lievitystä, kuin nukkumisen. No, mukavat parin tunnin päikkärit tuntuivatkin ihan kivalta, vaikka nyt sitten on ylinukkunut olo (tuntuu vähän siltä kuin olisi pölyä aivoissa tai muuta mikä aiheuttaa tunkkaisen olon).
Otin nyt herättyäni hieman porkkanoita ja ripottelin päälle aromisuolaa, ja olo parani oikeastaan välittömästi. Mulla on muutenkin ollut helpompaa saada suolaisia tai suolattuja ruokia alas, ja sitä syödään mikä alas menee.

Tänään sitten tapaan yhden hyvän ystävän, jolle saan kertoa vauvauutiset. Jännä kyllä en osaa yhtään arvuutella, miten hän tulee reagoimaan. No, sen näkee muutaman tunnin päästä! :)
 
Olin äsken viettämässä kahden kaverin 20: siä, kyllä ihmettelivät ku en juonu, snaoin sit et antibiootit, ni ei voi :D Nohhh jos 9.10 selvii utlras et kaikki hyvin niin siinä sit kuulevat mikä se antibiootti mahtokaa olla oikeesti :P
 
Eevi: joo siis ei varmasti sektiolla synnyttäneillä ole mitään vaaraa synnyttää toista lasta alakautta :) en minä sitä epäilekkään. Oli vaan niin hurjaa kuultavaa, ku se huonetoveri selitti, miten lähellä oli ollu ratkeamista. Sitä mä vaan pohdiskelin että kai ne lääkärit osaa sen kattoa ja sanoa että haava kestää synnyttämisen :) ettei vaan tosiaan kukaan joudu läheltäpiti tilanteeseen :D

Tänään tein pitkästä aikaa ruokaa ja jopa leivoin!! mieskin sanoi että on tätä odotettu :D Jes, olen elävien kirjoissa takaisin! ainut vaan että edelleen joka päivä pyörryttää ja päätä särkee melkein joka päivä ja pitkään :( ei oo kiva, mut siihen on varmaan joku luonnollinen syy.. ja enempi on ruvennu vihlomaan/nykimään alamahaa, voihan kohdun kiinnittimet mitä sitä saakin kokea!! :D Niin ja jauheliharuuat ei kyllä vielä mene alas tai en voisi kuvitella syöväni niitä, yök! ompa taas sekavaa tämä minun kirjoitus, pahoittelen siskot! <3
 

Mellu kirjoitti:
päätä särkee melkein joka päivä ja pitkään :( ei oo kiva, mut siihen on varmaan joku luonnollinen syy.
Syynä voi olla progesteronihormoni. Mulla ollut molemmissa raskauksissa myös inhottavat päänsäryt. :/
 
Heissan!

Pitkästä aikaa tänne kirjottelen, olen taas elävien kirjoissa =)
Olen käynyt kyllä teidän juttuja lukemassa mut on ollu niin hirvittävää pahoinvointia etten oo jaksanu kirjotella. Mutta nyt on kolmas päivä ilman pahoinvointia, jiihaa! (Tänään on 12+1). Ruoka on maistunu ja viikonloppuna jopa leivoin.

Keskiviikkona on np-ultra, jännittää. Mulle on pompsahtanu vauvamaha =) Kaveri, joka ei tienny et oon raskaana kävi viikonloppuna ja sano et sulla on ihan selvä vauvamaha. Pakkohan se oli myöntää.

Summerwine: Mulla oli kovat iskiaskivut kun odotin esikoista. Neuvolassa opettivat sellasen venytyksen mikä vähäsen autto ja alaselän hierontaa vaan paljon ni se auttaa (hierojakaverini neuvoi, että iskiaskipu johtuu siitä että alaselässä on jotkut "päärynänmuotoiset" lihakset jotka jumiutuvat ja puristavat iskiashermoa, ne lihakset pitää saada rentoutettua). Mies vaan joka ilta hieromaan!
 
Joku mainitsi, että liha ei maistu. Minäkin olen täysin palannut kasvisruokavalioon tässä raskauden myötä. Olen siis ollut kasvissyöjä vuosia, mutta lisäsin tuossa kesällä kanaa ruokavaliooni. Baby vissiin on nyt kuitenkin sitä mieltä, että hänestä ei lihansyöjää tehdä, kun ajatus kanasta ällöttää niin pahasti. Onneksi vuosien kokemuksella osaan syödä oikein myös pelkällä kasvis-kalaruokavaliolla. En siis aio enää koskea kanaan niin kauan kun se ällöttää.  Mies on tästä vähän pettynyt, hän kun niin mielellään kanaa söisi, mutta ei sitä kuitenkaan itse jaksa kokata, joten puputtaa nyt sitten kasvisruokaa minun mukanani.

Ihanaa, että monilla alkaa jo pahoinvointi helpottaa. Niin minullakin :) Ruokaällötykset vaan on yhä tallella. Vielä kun väsymyksen saisi loppumaan, niin tässähän olisi ihan uudestisyntynyt!
 
Hyvät viikon alut kaikille!

Täällä tosiaan oli tänään toinen neuvolakäynti, neuvolakuulumisiin kirjoitinkin jo. Oon monta päivää tässä oottanu et koska saan sydänäänet kuuluun omalla dopplerilla.. sitten lauantaina pitkästä aikaa kokeilin ja löysyin ne pienen etsimisen jälkeen :) myöhemmin illalla ei enään löytynyt ja eilen löysin taas :) tuli kyllä tosi hyvä fiilis! Ja täänään neuvolassa ne löyty heti, tosin siel on varmaan paremmat vehkeet ja täti mainitsi että vauva on jotenkin tosi syvällä.

Mulla kans ollu tota iskias kipua välillä ja ei oo kyl mitää mukavaa ku repäsee niin mukavasti välillä tuolta alaselästä..

On kyllä jotenki niin masentava olo, varsinkin kun vaan vettä sataa :/ taidan mennä saunan peseen....

Ja hei tonne favebook ryhmään joku olikin kirjoitellut 4d ultrasta. Niin onko kellään kokemusta siitä? Hintaa? Onko hintansa arvosta?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top