Syyskuun turinat

Kiitti Sanna. Tää vaan on tosi ahdistavaa kun ei pysty tekeen edes niitä perusjuttuja kotona saatikka sitten yhtään mitään mukavaa. vauvakuume on suurinpiirtein kokonaan lopahtanut, kauheeta sanoakin. sitten kun olis kaikkea sellasta mukavaa tiedossa esim läheisen ystävän lapsen ristiäiset jolle ollaan kummeja jne, niin ei voi yhtään tietää pääsenkö edes paikalle :( paras ystäväni on pitkään suunnitellut mulle ja yhdelle toiselle hyvälle ystävälle sellasta hemmottelupäivää ja nyt pelkään et sekin kaatuu. noi on toki pieniä juttuja monen muun rinnalla, mut ahdistaa ja pelottaa kun on niin pahoinvoinnin vankina, sidottuna sohvaan ja tietokoneeseen :I

nyt tuli taas valivalivali, mut eipä mulle muuta kuulu kun tätä masennusta.

te joilla on jo useampi lapsi entuudestaan, oliko toisen lapsen tuleminen perheeseen jotenkin mullistavaa arjen kannalta, oliko tuplasti enemmän hommaa ja oliko stressiä? Oliko ihan erilaista kun kuvittelitte?
 
Olen käynyt lukemassa, mutta en juurikaan ole ehtinyt/jaksanut vastailla.

Itse olen ollut viime aikoina hieman masentunut, asiaa ei auta se, että viime yönä valvoin 3 tuntia kun heräsin puoli kolmelta ihan yllättäen. Harmittaa oikeastaan ihan kaikki. Masentaa myös se miten paljon joudun luopumaan asioista tämän raskauden takia... Tietenkin olen mielettömän onnellinen lopputuloksesta, mutta nyt vaan on tällainen masennuskausi päällä

Ultra ensi maanantaina, jännittää se mielettömästi.

Onnellista odotusta kaikille!

Halaus ja tänään poksutaan 11+0!
 
Mä jonnekin kirjoitin mun tuntemuksista oisko ollut esittely-osioon?? kun mulla vauvakuume kääntyikin ihan masikseksi ja ahdisti niin kaikki!! Vieläkin tulee niitä mitään / ketään / kukaan ei kiinnosta päiviä. Tosi outoo. Ja joo, lapsiahan mulla on kolme entuudestaan mut en oikein muista sitä meidän vauva-aikaa.. toinen kun syntyi tai siis sitä odotin, olin kyllä paremmalla tuulella. Kaipa se liittyy myös tuon parisuhteen hyvinvointiin tuo oma mieliala..

Löytyi, kirjoitettu 11.9.

Noista mielialoista kommentoin.. meille tehtiin IVF, syystä että laitatin klipsit n. 10 vuotta sitten. Lasta siis haluttiin, sitä varten oli säästetty rahaa jne (hoito maksoi ihan v*tusti, kelakorvausta ei saanu kun itse tehty este raskautumiselle). No niin. Oliskohan menny 2 viikkoa plussan jälkeen, joo, se alkoi ekan varhaisultran aikaan jolloin todettiin 2 sikiötä, se mun masistelu. En ollut onnellinen raskaudesta, en ollut onnellinen mistään. Kiukutti, ihan kaikki. Synkkiä ajatuksia varsinkin öisin, kun ukko kuorsasi vieressä. Riitelevät isommat lapset saivat aikaan sen, että olin itse valmis muuttamaan pois johonkin yksiöön ja huonompina hetkinä mietin jopa lapsen antamista isälle ja eroa, olin valmis luopumaan kaikista elukoista, siis en yksinkertaisesti jaksanut yhtään mitään ja kaikkein vähiten halusin kellekään kertoa mitä kuuluu ja miten menee.  Huoh. Nyt on mennyt viikko paremmin.
 
Tähän pitäis saaha videoklippi siitä neuvolasta saatavasta DVD:tä, jossa se yli-sympaattinen psykiatri lässyttää siitä, kuinka kaikki mahdolliset tunteet on "täysin normaalia". Ootteko muuten pystyny kattoon sitä loppuun asti? Melkosta komediaa!! Nuissa masennuksissa sun muissa negatiivisissa tunteissa on hankalaa se ku tässä vaiheessa pitäis muka olla niin kauheen onnellinen ja riemuissaan... Mua nyt ei suoranaisesti masenna, mutta kyllästyttää välillä koko vauva-intoilu! Työkavereille oon kertonu, niin ne on niin innossaan ja maireina että oikeen ällöttää! Välillä tuntuu että mieskään ei osaa enää muusta puhua ku vauvasta ja mahalle... Varsinainen "turn on" makuuhuoneessa!!!
Oma innostus on jostain syystä vähä jälkijunassa... Ootan että mahan kasvaminen tekis raskaudesta vähä konkreettisemman ja jos sitä viittis jo jonki pikkusen bodyn ostaa tai jotain... Onhan tässä tietenki vielä joku kuukausi aikaa alkaa tajuamaan... :)
 
Minä en oo vieläkään kattonu sitä. lapsellisesti odotan että ukkoa kiinnostaisi yhdessä katsoa. Eipä sitä kiinnosta edes kysyä miten menee, itse kun on huitsan kaukana ulkomailla töissä.
 
Tänään kävin sitten ekaa kertaa neuvolassa, aika oli niin huono ukkoselle että ei työltään päässyt.
Kamalaa, kuinka paljon asioita piti päättää heti!
 "Nii sun pitäis nyt sit päättää tää ultra, että kumman tahdot" - en ollut tajunnutkaan, että olis jotenkin erityyppisiä ultria. No otin nyt sit sen, missä otetaan lisäks verikoe näihin Down-juttuihin liittyen. Sen kun testailee.

"Joo sit sun pitäis viel päättää että missä halut synnyttää" - wtfaaaaak, mä luulin et joku sanoo et "sun synnytyspaikka on si tää" mut eeei, se oiskin ollu liian helppoa. Pikkukaupungin tyttönä en oo edes tajunnut, että isossa kaupungissa vois olla useempi paikka mihin mennä synnyttämään :D

Voi mä oon niin pihalla näistä. Miten jotkut ensiäidit ees tietää näistä? Täälläkin törmänny ensiodottajiin jotka puhuu kuin mitkäkin vauvailun insinöörit, MISTÄ NE ON TIETONSA OIKEEN IMENEET? :D Voi että kun tunnen oloni niin tyhmäksi. Välillä en tiedä, että pitäiskö mun oikeesti jo tietää jotain odottamisesta/synnytyksestä/äitiydestä/vauvoista (sarjassamme tyyliin montako viikkoa vuodessa on) vai onko asiat sellasia että ne sitten vain oppii. No enivei, suht koomista tämä silti on.

Ultra on nyt sitten siis 2-4 viikon päästä, sen tietää jo nyt. Nyt mulla on 8+2, ja se ultra tehään viikolla 10+4 - 12+6. Kirjeitä odotellessa!
Synnytyspaikaksikin sitten menin päättämään Kätilöopiston sairaalan. Toisaalta se toinen siinä Meilahdessa on kai menossa remonttiinkin juuri ennen omaa laskettua aikaa, niin en tiedä olisko se sitten loppujen lopuksi ollut edes mahdollinen.

Pientä stressiä ja sen myötä kovia vatsaoireita on aiheuttanut työpaikan YT-neuvottelut. Tänään lopulta pillahdinkin oikeen kunnon vollotukseen, kun alkoi pelottamaan tulevaisuus niin pahasti. Stressi on just se, mitä en tähän tilaan haluaisi lisäksi mutta ei sille mitään voikaan. Toivottavasti YT:t ovat siis pian ohi ja käy parhain päin, enkä joudu olemaan työtön mamma joka sitten epätoivoisesti yrittää löytää jonkin työn pitkän töistäpoissaolon jälkeen.

Tällaista siis tällä kertaa!
 
Päijät-Hämeen alueella on helppoa, ei ole muuta kuin yksi vaihtoehto :D Silloin kun ensimmäistäni odotin, olin niiiiin nuori etten edes tajunnut ajatella mitään. Kävin neuvolassa silloin kun piti ja that's it. Sitten kun iski kamala turvotus ja huono olo, yritin vain syödä kotona ananasta ja sanoin kaverille että tää kuulemma vähentää turvotusta. Kaveri soitti samantien toiselle kellä oli auto ja passitti äitipolille. Sinne jäin ja seuraavana päivänä hätäsectio rv30. Ikää oli silloin 18v, täytin pojan syntymästä 2 kk päästä 19v, laskettu aika ois ollut juuri mun syntymäpäivä ja osastolääkäri tuli meitä molempia onnittelemaan sinä päivänä.
 
Rouva Nappula, oih, ei ole kiva jos pahoinvointi on niin voimakasta ettei lenkkeilystäkään tule mitään. Mulla lähinnä helpottaa kuvotukseen kun lähtee juoksemaan.

Siilineiti, onnea jälleen hyvistä ultrakuulumisista!

Eevi^, Meidän collielle syntyi 2 pentua pari vuotta sitten. Noissa kahdessakin oli tekemistä, eikä meillä ollut sillon lasta jaloissa pyörimässä edes. Aikamoista menoa siis voin kuvitella että teillä on ollut. Nyt on meidän shetlanninlammaskoira astutettu (on sijoituskoira). Menee kuitenkin kasvattajalleen synnyttämään kasvattajan toivomuksesta (tosin nyt mulla ei oliskaan mahdollisuutta pentuja hoitaa kun töissä käyn). Keväällä ei astutus onnistunut, toivotaan että olis tärpännyt tällä kertaa!

Mellu, mukava että pahoinvointi alkaa pikkuhiljaa helpottamaan :)

vitsukka830, aika kultaa muistot :) Ei sitä tiedä että jos se pahoinvointi nyt katoaisikin lähiaikoina niin ensi kerralla et enää muistaiskaan miten kamalaa tämä alkuraskaus oli. Toivottavasti pian sulla olo helpottaa että pääsisit nauttimaan raskaudestasi! *hali*

Halaus, tsemppiä ensiviikon ultraan! Kyllä mun mielestä raskaus saa välillä vähän harmittaakin. Valintoja kun on pakko tehdä. Mua ainakin harmitti se, että kun olin juuri palannut töihin äippälomalta ja päässyt takaisin töihin joista nautin, niin jouduin siirtymään toiseen työpisteeseen loppuajaksi. Tuntuu aika tylsältä kun on normaalisti voinut olla kierrossa mukana ja nyt on jymähtänyt parin työpisteen orjaksi. Ja tätä jatkuu vielä seuraavat 6kk. Kyllä mietin sillon kaks kertaa kun plussasin että oonko nyt tästä onnellinen vai en, edelleenkin joskus mietin että oliko mulla edes vauvakuumetta vai vaan ajatus siitä että esikoinen saa mahollisimman lyhyellä välillä kaverin.

Huuhkaja, ihana tuo sun kertomus neuvolakerralta :). En se ois minäkään arvannut että sen synnytyspaikan vois valita. Ei täällä ainakaan voi vaikka haluaiskin :D Mulla oli esikoisen kanssa samanlaiset tunteet ekan neuvolan jälkeen. Tuntu etten tienny mitään mistään ja olin ihan sekasin asianpaljoudesta. Tuntu ku ois tarvinnu jonku tutkinnon että ois valmis tekemään lapsen :) Vannotin sitten miehen mukaan seuraavalle neuvolakäynnille ettei menis niin paljon asiaa ohi, mutta sitten sitä asiaa ei enää niin paljon ollutkaan.

Sanna77, huh huh mikä kokemus esikoisen kanssa. Niin sitä eka raskaudessa kuvitteli, että ekan 12 viikon jälkeen ei ole enää mitään hätää ja kaikki menee hienosti loppuun saakka. Noh, ei se nyt ihan aina niin mene.

Omaa namiskuukkelia;
Eilen oli neuvolalääkäri ja ultrasihan se samalla. Yksi elävä sikiö on oikeassa paikassa. Istukan paikkaa ei maininnut, enkä muistanut kysyäkään. Vastasi viikkoja 8+6, eli melkein viikolla heitti terveydenhoitajan laskuista ja LA muuttui myöhemmäksi -> 24.4.2013.
emoticon 
Muuten oli tosi mukava lääkäri ja muutenkin mielyttävä käynti, mutta lääkäri vähän nuhteli siitä että näin pian sektion jälkeen oon taas raskaana. Sanoi, että vuosi olisi pitänyt pitää taukoa ennen kuin olisin saanut raskaaksi tulla. Mies siinä vieressä pyöritteli silmiään että miks en ollu sanonu ettei saada vielä yrittää. Yritin siinä sitten selittää, että edellisen raskauden jälkitarkastuksessa kysyin minut leikanneelta lääkäriltä että milloin saadaan ruveta toista yrittämään ja hän sanoi, että vuosi täytyy olla synnytysten välillä, mutta mieluiten puolitoista (meille tulee aika tasan just tuo puolitoista). No ei se lääkäri nyt onneksi aborttia suositellut vaan sanoi että täytyy seurata ettei tule kipuja tuohon sektioarven seutuun. Nyt sitten tänään iski päälle sellanen tunne töissä (potilaita nostellessa), että onko tässä nyt sitten tosissaan oltava varpaillaan sen arven kanssa ja kuinka suuri todennäköisyys on että ratkean ennen kuin saadaan vaavi maailmaan?! Anteeksi kielen käyttöni, mutta turha itkeä kun on jo paskat housussa. Täytyy vaan toivoa että kaikki menis hyvin loppuun saakka.
emoticon
 
Unelma-Anelma, ollaan samassa veneessä. Mulla myös sektio ja aikaa siitä on kulunut vasta 9 kk. Kieltämättä vähän pelottaa kuinka vanha haava kestää tän venymisen ja ettei istukka sitten kiinnittyisi arven päälle (voi ilmeisesti aiheuttaa ongelmia sekin) mutta ei voi mitään, näillä mennään. 
 
Ainiin, mua muuten harmittaa se että täällä on niin monta ketjua meneillään etten millään ehdi lukea kaikkia. Huomasin että tuonne Huhtikuu 2013-ketjuun oli edelleen kirjoiteltu vaikka luulin että se oli vaihdettu näihin kuukauden mukaan vaihtuviin ketjuihin. Ja sitten esimerkiksi kaikkien ultra- ja neuvolakuulumiset jää lukematta kun ne lukee tuolla toisissa ketjuissa vaikka ne on varmasti sellaisia aiheita että ne kaikkia kiinnostaa. Ei sillä, ihan hyvä järjestelmä on jos ehtii vaan jokaisen ketjun erikseen lukemaan ja kommentoimaan kun on aihealueittain. Ja etenkin jos on sellaisia aiheita, jotka ei kaikkia huhtikuisia koske niin on helppo hypätä otsikon perusteella ohi. Mulla vaan ei aika riitä kaikkia selaamaan. Siksi kirjoitankin lähes kaiken tähän ketjuun ja pahoittelen jos se jotain ärsyttää. Olen sitten varmaankin laiska ja saamaton :D Kyllä minusta olisi mukava muidenkin ultra- ja neuvolakuulumisia tässä ketjussa lukea enemmänkin.
...vali vali vali, anteeksi! Tällä mammalla on nyt kyllä selkeesti jo nukkumaanmenoaika ja tämä kommentti olisi kannattanut jättää kirjoittamatta. Kaikesta huolimatta Kauniita unia kaikille!
 
Hei!

En nyt muista kuka, mutta joku sanoi, että oli jäänyt kysymättä ultrassa, että mihin kohtaa istukka on kiinnittynyt. Minä kysyin rv 12+1 olleessa ultrassa kätilöltä sitä, ja vastaus oli, että "se on vähän joka puolella vielä, vasta puolenvälin ultrassa nähdään mihin asettunut"
  ...musta tosi outo vastaus, jotenkin hämmennyin enkä osannu kysyä lisää selitystä. Osaisko joku selittää lääkärin kommenttia?
  Siis kai se istukka nyt on joku yks selkeä juttu eikä mitään ainetta ympäri kohtua :D oonko ihan pöljä vai kätilön vastaus vähä hassu...
 
Minä olen taas ajatellut, että näissä kuukausittain vaihtuvissa ketjuissa jutellaan niitä näitä, mitä mieleen juolahtaa, aihetta ei mitenkään rajattu.

Ja sitten ultra-, oireet, kuvat- ym. -ketjuissa sitten otsikon mukaan. Minusta se on kyllä hyvä, koska ei minuakaan kiinnosta kaikki asiat, enkä siis edes lue kaikkia ketjuja, ihan vaan otsikon perusteella mikä kiinnostaa. Lähinnä tätä, neuvola- ja ultrakuulumiset luen (ja kirjoitan). :)
 
Mullekki sanottiin ultrassa siitä istukan paikadta että katotaan vasta seuraavassa ultrassa ja se esitteli sellasta ohjelmaa, jonka mukaan ne toimii, jossa oli lueteltu tarkkaan kaikki mitä pitää kattoa... Mut voisko se istukan paikka olla sitte selkeempi ku kohtuki on kunnolla kasvanu...
 
Huuhkaja Insinööri täällä hei! o/ Itsellä ainakin tuli vauvakuumeessa pyöriessä luettua kaikki mahdollinen mitä vaan netistä löytyi raskaudesta ja oman kaupungin käytännöistä yms ja silti välillä tulee yllätyksiä vastaan. Mutta kannattaa oman kaupungin nettisivuilta vilkaista että mitä niillä on protokolla asioiden suhteen. Espoon kaupungilla ainakin oli hyvin selkeästi selitetty kaikki aina neuvolassakäyntiviikoista alkaen jutut.

Unelma-Anelma ja muut Itse ainakin tykkään tästä että on vähän jaoteltu mistä löytyy mitäkin. Ei tarvitse yhtä ketjua kahlata läpi siinä kohtaa kun muistelee että jossain puhuttiin mitkä vaunut olivat hyvät ja toisaalla mainittiin se hassu alavatsakramppailu vaan osaa edes hieman tarkemmin etsiä. Varsinkin kun kyseiset ketjut aika pitkälti ovat hitaammin täyttyviä ja pidempään ajankohtaisia kuin nämä kuukausiketjut. Tässä ketjussa taas sitten löytyy noita yleisiä fiiliksiä ja on kiva kun mennään suht samaan tahtiin niin löytyy paljon tuttuja kokemuksia joihin voi sitten nojautua.

Omaa napaa, hitsi kun nää olot heittelee, väsyttää ja paleltaa ja sitten onkin taas kuuma ja hirmuisen energinen olo. Pitäis jaksaa siivotakin ja harjata koira kun lauantaina meillä ois pienimuotoiset juhlat niin haluais koiran ja kämpän pestyksi ja kiiltämään. :)
 
Huuhkaja, heh, oon ihan yhtä pihalla kuin säkin. :) en todellakaan tajua mistään vauva-asioista mitään, enkä ole ottanut selvääkään vielä, kun odotan että tää raskaus etenisi pidemmälle. edellisessä km-raskaudessa olin myös ekassa neuvolassa ihan huuli pyöreänä, kun piti valita synnytyspaikka! tällä kertaa osasin sen sentään miettiä jo etukäteen. valitsin naistenklinikan. mäkin oon lukenut tosta remontista, mutta ei mulle mitään neuvolassa siitä sanottu, la 9.4.
mutta eiköhän ne asiat sitten selviä ajallaan ja jos ei, niin käytetään maalaisjärkeä. :)
 
Huuhkaja: Jännä miten paljon käytännöt vaihtelee pk-seudulla eri neuvoloissa. Minun ei tarvinnut vielä ekalla kerralla valita muuta kuin ultra-paikka, ja sen ei kuulemma tarvitse olla sama kuin synnytyspaikka. Luultavasti haluan synnyttää kuitenkin kättärillä kun se on lähellä kotia...YT:t on kurjia. Meilläkin oli viime keväänä, niin tiedän millaista se on. Jos et ole vielä kertonut raskaudesta pomolle, niin nyt kannattaa, sillä raskaana olevalla on parempi irtisanomissuoja myös YT:iden aikana.

Halaus: Tsemppiä! Ei ole kivaa kun masentaa... Minullakin tuli heti plussauksen jälkeen paljon epäilyksiä että haluanko tätä sittenkään. Mies oli jo ihan huolissaan, että aionko tehdä abortin. Onneksi se tunne meni ohi. Toivottavasti menee sinullakin pian!

Omaa: Minua väsyttää! Olin ajatellut, ettei väsy iskenyt, mutta nyt tuntuu että mikään unimäärä ei riitä. Eilenkin kävin unille yhdeksältä ja heräsin kuudelta, ja nukuin sikeästi yhdellä vessaheräämisellä. Silti nyt väsyttää. zzzz
 
Ensi viikolla olisi se ultra missä sitten katsotaan ne turvotukset.
Jotenkin musta on viimeisen reilun viikon aikana tuntunut siltä, että
kaikki ei olisi sen turvotuksen osalta ihan kunnossa...
Mies rauhoittelut, että se johtuu vaan jännityksestä ja toivon myös itsekkin niin.
Mutta mulla on jotenkin niin vahva tunne siitä, että turvotusta olisi...
 
Muikkis nuo tuntemukset voi kyllä onneksi valehdella reippaastikin. Itse menin sen vuodon jäljiltä ultraan sillä mielin että siellä ei sydän syki mutta sykki kuitenkin. Olin aivan varma että kesken on mennyt. Joten peukut pystyyn että kaikki on hyvin!
 
Unelma-Anelma: aaa okei :) No toivottavasti nyt tärppäs!


Huuhkaja: Mulla oli sama homma ekassa raskaudessa, olin ihan pihalla, mutta vausta luin muiden juttuja ja kavereilta kyselin :) sillä tieto loksu päähän, mut aina tuli jotai uutta matkanvarrella.


Tosta istukan paikasta. Mulla kyllä katottiin ekassa raskaudessa missä istukka oli, mutta ne sanoivat että se toden näköisesti siirtyy ja seuraavaan ultraan mennessä olikin siirtynyt. ja sinne jäi loppuu saakka.

Mullakin sektiosta aikaa nyt tän kuun lopussa vuos, sektio haava ei kipeä, mutta mulla on iho edelleen jostain kohtaa siitä läheltä kipeä/arka. :s

Hyi ku on paha olo, onneks se vatsatauti ja kuume meni ohi, mut nyt raskauspahoinvointi tuli taas esille, ei sentään oksentelua :) Mä en ole vieläkään saanut kutsua ultraan.. reilu 2 viikkoa odotellut. huomenna tai ma soitan kättärille että mikä maksaa.
 
Heippuli kaikille!

Aattelin vähän päivitellä kuulumisia, kun on vierähtäny muutama viikko tässä.. Kaikki tosiaan oli ok sen vuodon osaltam mistään ei löytyny vuodosta enää jälkeekään. Vähän jäi kyllä harmitaamaan, ettei se gyne suostunu ruveta ettimään sykettä sillon, totes vaan, että "koita tosta nyt sykettä ettiä". Noh, siitä pari päivää ku oli kulunu, ni alko pahoinvointi. En siis oo ollu enää oikee paniikissa, ku olo on ollu tosi ällö ja vellova, eikä oikee meinaa mikää maistua. Ultra on näillä näkymin 15.10, jollei sitä nyt jouvuta siirtää. Viikkoja ois nyt kasassa 9+0 sen varhaisultran mukaan :)

Täällä sairastetaan... Ensin oli tytöllä outo päivän kestäny kuume ja sit sunnuntai-iltana allekirjottaneelle nous lähes 39 kuume! Siitä sit selvisin ja sairaanhoitaja epäili jotain angiinaa, mut eipä se sitäkään ollu. Noh, tiistaina alko käsii ja jalkoihi tulee (tosi kivuliaita) patteja ja sit ne vaan lisäänty koko ajan. Lisäks nenässä, kasvoissa ja korvissa oli rupia. Kävin eilen sit taas päivytyksessä ja sit selviskin, et sairastan enterorokkoa, eli suu- ja sorkkatautia JA märkärupee! Tää on ihan kamalaa... Ei meinaa pystyä käsiä nyrkkii laittaa ja käveleminen sattuu. Kaikki ketkä pääkaupunkiseudulla asutatte, olkaa varovaisia, molempia on kuulemma nyt liikkeellä. Olo on ku jollain kapisella vuohella. Vauvalle näistä ei sentää oo haittaa, huh.

Huuhkaja, tuli kans aivan yllätyksenä noi sairaalavalinnat! Valkkasin ite iha vaan sen mukaan mihi pääsee yhellä bussilla :P

Halaus, oon ite tosi masistyyppiä ollu aina, mut jotenki ekan raskauden jälkeen tuntu siltä, et kaikki ne tuntemukset jotenki kuuluu asiaan. Tavallaan niinku saa yhen asian käsiteltyä kerrallaan omalla ajallaan ja joka kerta ku yks kriisi on ohitettu on taas askelta edempänä olemaan astetta kypsempi vanhempana. Nimenomaan nään ne raskausajan kriisit niin, et ne vaan kuuluu siihen prosessiin. Jaksuja ja vaik nyt tuntuu paskalta, ni ei se haittaa, eikä myöskään oo se lopullinen olotila.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top