Syyskuun turinat

Minäki palailen taas näihin juttuloihin mukaan :) 
Toki olen lukenut teidän juttujanne, mutta vastaamiseen asti en oo jaksanut/kyennyt jne. 

Mutta ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa jaksuhalit kaikille keskenmenon saaneille ja myös niille, jotka kärsivät varsin inhottavista oireista, minä mukaan lukien.

En oo ees pysyny laskuissa mukana monesko viikko tämä on kun kärsin pahoinvoinnista. Oksentelen pitkin päivää iltaan asti, hyvää oloa ei taida koko päivänä olla paria minuuttia kauempaa. Koulussa en oo voinu olla ja onneksi opettajat on ymmärtäneet. Jään toki opinnoista tosi paljon jälkeen, mutta ei voi mitään. En yksinkertaisesti kykene menemään kouluun, kun sen oksentamisen lisäksi ongelmana on se, etten pysty samalla hallitsemaan virtsarakkoa, joten kotonakin oksentaessa pitää istua pöntöllä ja oksentaa sankoon :( 

Elmalle onnittelut, että kaikki olikin hyvin! 

Nazutukselle kans peukkuja, että syke löytyy! 

Ite kävin viime maanantaina neuvolassa ja terkkari ultrasi, että nähtiin onhan pikku kaveri oikeessa paikassa ja kyllähän sieltä jotain löytyi :) Sydänääniä ei kuunneltu, sen tekee sitte kätilö np-ultrassa 17.päivä. 
Mutta niin ku terkkari sano, että turhaan varmasti murehdin, koska mulla on niin vahvaa tämä pahoinvointikin, että aika varmasti voi sanoa, että pienellä on kaikki hyvin. Silti se jännittää ja pelottaa.

Alias ei ole valittu: Mun mielestä voi aivan hyvin käydä ostoksilla, vaikka saikulla onkin. Tiedän kyllä tunteen, että on itellä syyllinen olo, kun siellä tallustelee, mutta itse sinä tiedät parhaiten mihin kykenet, eikä muilla ole siihen sanomista. 

Tämmöstä nyt näin syyskuun aluksi.. yritän kirjotella ahkerammin ja kommentoida teidän juttujanne. Tämä olo vaan vetää välillä niin heikoksi, ettei oikein kykene. Ja välillä tuntuu, että kun tulee tänne lukemaan näitä juttuja, nii kahta kauhiammin alkaa oksettaa... heh! :D

Hyvää syyskuun alkua kaikille!! 
 
Jopas ilahdutti kun katselin kalenteria jo totesin että LA on 7kk päästä, eihän tämä nyt enää sitten niin kauaa kestäkään. Ensi viikolla pyörähtää jo 11 viikko käyntiin niin voi alkaa jo rauhoittumaan kaiken muunkin suhteen ja alle kaksi viikkoa nt-ultraan jota odottelen kuin kuuta nousevaa.
 
Hyvää syyskuuta kaikille :) Hurjaa, juurihan elokuun puolivälissä vasta plussasin. Kyllä kai nämä päivät vaan kulkee...ensimmäiseen neuvolaankin enää reilu viikko.

Milly82: Kurjaa tuollainen pahoinvointi, toivottavasti lievenee (ja loppuu kokonaan) jossain vaiheessa. Vähän tuli pala kurkkuun kun terkkari on sulle sanonut että se on varmasti hyvä merkki kun voit niin pahoin, että pikkuisella kaikki hyvin. Itsellä pahoinvointi ja muutkin oireet on nyt aika nollassa. Pitää vaan uskoa että oireet on kaikilla erilaisia, ja luottaa että kaikki menee kuten on tarkoitettu.

Ärsyttävää kun kukaan ei varoitellut että ennen sitä helpotuksen huokausta noin viikolla 12 joutuu odottamaan kamalassa epätietoisuudessa. Olin aina ajatellut että plussatestin jälkeen olen sitten onnellinen odottaja, en käytännössä ajatellut tätä aikaa ennen ensimmäistä ultraa. Tää on niiiin riipivää :D Mulla ei ole missään vaiheessa ollut vuotoa (muuta kun valko), joten se kai on jo yksi hyvä merkki.

Täällä porskutellaan 6+2 :) Mites samoissa ajoissa menijät, jaelkaas vähän lähipäivien oireita?
 
Ikuisuus: Ihanaa kun kaikki on mennyt hyvin, kohta olet jo kriittisen aikarajan ylittänyt :)
 
Mami1986: Onhan se niin yksilöllistä, että tuskin on mitään syytä huoleen, vaikkei paljon oireita olekaan! Eihän joillain tule mitään ja joillain taas tulee koko litania. Ja ne oireetki voi hävitä jossain vaiheessa ja siltikään ei ole välttämättä syytä huoleen. Ainoastaan jos vuotoa alkaa tulemaan, niin sitte voi ehkä jo alkaa vähän pelkäämään. 

Ikuisuus: Sitä voi tosiaan jo pikkusen hengähtää sitten, kun alkaa olemaan km-riskit pienemmät, joten sitä odotellessa :) 

Kaupasta tarttui mukaan käsityölankoja, että jos uskaltais alkaa jotain pientä tekemään vauvalle, ihan silleen hiljukseen ja vähän salaa.. ;) 
Ei ole oikein voinut nauttia tästä raskaudesta pahan olon takia, mutta jos sitä vähän sais piristystä, jos jaksaisi ees vähän kerralla näpertää jotain pientä..
 
Tänään töissä nostin sellaista todella painavaa kassia ja tunsin hetkellisesti vihlaisun alavatsassa... Kyllä siinä jäi hetkellisesti miettimään, että mitähän nyt......
 
Kiva kuulla Milly82:kin pitkästä aikaa :) Mun eka raskaus oli just tommonen, 24/7 pahoinvointia, eikä musta ollut yhtään mihinkään. Siis ekat kolme kk.

Tämä toinen on ollut huomattavasti helpompi. Viimeiset kaksi viikkoa huonovointisuutta ja olen oksentanut vain noin 10 kertaa. Ja vähän tuntuu siltä, että olo alkaa helpottaan jo nyt.

Jaksamisia vaan kaikille pahoinvoiville ja muillekin!

Aamu 9 + jotain
emoticon
 
Milly82, oih voih! Harmi että pahoinvointi on niin rajua ja jäät nyt opinnoissa jälkeen. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin ne opinnot sitten suorittaa niin älä sitä murehdi! Ihana että ultraäänessä oli kaikki hyvin :) Mä olen muuten kans jo kaivanut langat esille, mutta en oo saanu vielä mitään aikaan. Epäilisin että saattaa mennä kyllä pidemmänkin aikaa ennen kuin mulla on mitään valmista. Laitahan sitten kuvia tuonne käsitöitä tekevien ketjuun valmiista töistä :)

Ikuisuus, niin 7kk enää jäljellä ja aika menee yllättävän nopsaan sitten loppua kohden ;)

Mami1986, mulla eka raskaudessa ei ollu "selkeitä" oireita. Rinnat oli arat, kuvotusta ja väsymystä oli ja ihan muutaman kerran vaan oksensin sitten vähän myöhemmillä viikoilla (oisko ollu 8+ eteenpäin?). Tämä raskaus on hyvin paljon samanlainen. Väsyttää ja välillä vähän kuvottaa, mutta ei oo ollu tarvetta käydä kurkkaamassa pönttöön. Rintoja ei arista lainkaan. Koita vaan nauttia nyt raskaudestasi ja olla murehtimatta liikoja ;) Mulla nyt siis 6+5.

Sitten hieman omaa napaa; tännekin on nyt iskenyt joku flunssa. Nessu on ihan tukossa ja väsyttää ja palelee. Oi kun nousis vähän vielä kuumetta niin vois hyvillä mielin soittaa huomenna töihin ettei tuukkaan. Se on vaan jotenkin niin suuri kynnys soittaa jäävänsä kotiin jos sitä kuumetta ei ole vaikka muuten olis sairas olo. Typerää, mutta kun ei kasvatukselleen mitään voi :D
Eilen kerroin muuten siskolle olevani raskaana (hän on nyt rv 37+). Olisin halunnut kertoa jo heti kun sain tietää, mutta piti ensin vähän totutella ajatukseen itse. Näin parin viikon jälkeen plussasta on muka jo niin rauhallinen ja turvallinen olo että ajattelin että samapa se on kertoa. Muulle perheelle kerron sitten kunhan sydän sykkii todistetusti <3

Paljon jaksuja pahoinvoinnista ja muistakin ikävistä vaivoista kärsiville! Toivotaan että nämä ikävät oireet jäis historiaan kunhan päästään toiselle kolmannekselle ;)

MUOKS; Niin siis huomennahan on vasta sunnuntai, en mä sillon mihinkään töihin soita kun saan muutenkin kotiin jäädä :D Vähän oon päivistä sekasin...
 
Niinhän se on jo syyskuu, kesä vain hujahti ohitse kunnolla tulemattakaan. Onneksi nyt on ollut vähän kivempia päiviä.

Voimia keskenmenon saaneille. :( Ja onnittelut hänelle jolla (anteeksi en nyt muista nimimerkkiä) olikin ollut väärä hälytys, mahtoi olla mieletön fiilis! :)

Itsellä puuhaa riittää noiden kahden tyttösen kanssa kotosalla (4 v ja 1v 9 kk), ei paljon ehdi raskautta ihmetellä. Ekassa raskaudessa kyllä tunnusteli joka vihlaisua ja olotilaa. Toka raskaus olikin sitten jo paljon "oireettomampi" (lue: oli enemmän puuhaa esikoisen kanssa) ja tätä kolmatta toistaiseksi on tuskin edes huomannut.. ;) No, en kyllä ole kärsinytkään läheskään sellaisissa mittakaavoissa pahoinvoinnista koskaan mitä täällä osalla on ollut, voimia!

Reilu viikko ja olisi ensimmäinen neuvola. Kyllä täälläkin vähän oireetomuuden takia sitä odotellaan. En oikein voi vieläkään uskoa koko asiaa todeksi, täysi yllätys kun on. Ehkäpä ultra vähän saa asiaa pään sisään paremmin. Harmittaa kun tämä alku on nyt tässä mennyt vaan pienessä shokissa. Tämä kun saattaa olla vimeinen raskaus meille, niin olisi ollut kiva nauttia kaikesta. Mutta minkäs teet, eihän tunteilleen mitään voi.

Onko kellään muulla täällä raskaus tullut yllätyksenä?
 
Mulle toi raskaus tuli hieman yllätyksenä, mutta hyvin iloisena sellaisena! :) 

Nyt on alkaneet ihan kamalat pahoinvoinnit, että oikeen mitään ei taho saada alas, muuten kuin väkisin. Toivon vaan ettei tuu ihan samanlaista pahoinvointia kuin tuolta esikolta, kun laihuin 10kg ekan kolmanneksen aikana. Täytyy vaan yrittää mennä positiivisin mielin eteenpäin.

Ootan kyllä ihan tosi kovasti ekaa ultraa, joka on 5.10. :)
 
Mun täytyy nyt kyllä fiilistellä, notta se kamala aika, noin neljä viikkoa, taitaa olla taakse jäänyttä elämää. Tämän viikon ollut paljon parempi olo ja jaksanut tehdäkin kaikenlaista :)
 
Heippa kaikille kanssa sisarille! Mä en ole aiemmin kirjoittanutkaan tänne mutta jospa nyt :) elikkä olen 22-vuotias nainen etelä-pohjanmaalta:) entuudestaan minulla on poika 1v1kk ( aikamoinen rasavilli ü) LA on 5.4 varmistui juuri perjantaina siihen saakka olen ollut uskossa että se on 22.3 mutta kätilö oli sitä mieltä että la muuttuu vielä kun pääsen nt-ultraan :) mutta katsotaa :) Mistä päin olette? Onko tämä jo kakkonen vai esikoinen? Omasta raskaudestani voin kertoa että huonoja oloja on toki ollut mutta ei niin paljon kun esikoistani odotin :) Joudun pistämään klexanea koko raskausaikani sekä 6 vk raskauden jälkeen koska edellisen synnytyksen( section) jälkeen minulle puhkesi laskimotukos. Onko täällä muita klexanen käyttäjiä?
 
Tervetuloa tänne joukkoon "kasvavaan" kaikille uusille emoticon

Siilineiti: Meille tuli ihan yllätyksenä tämä. Ei ollut tarkoitus ajatella lasta ennen ensi vuotta, josta olimme puhuneet kyllä ääneen jo. Olemme yhdessäkin olleet vasta tammikuusta asti (vaikka ihan kovin nuoria emme enää ole). Mutta, käyhän se näinkin, tulee se joka tapauksessa nyt sitten ensi vuonna se vauva emoticon
 
kylläpä on kummallista! kirjotin tonne elokuun ketjuun viestiä mutta se tulikin Alias ei ole valittu-nimimerkin tekstiksi....!!!! sama kun nyt kirjauduin sisään luki tossa ensin Alias ei ole valittu-nimimerkki, eikä mun omaa!!
vähän outoa. uskaltaako täällä kirjoittaa enää mitään?
 
No niin pääsinhän kirjoittelemaan! :) Piti siis jo elokuussa kirjoitella mutta on ollut hieman väsymystä ja verenpaineiden kanssa ongelmia kun ne ovat hieman matalalla niin tulee sellainen höntti olo ja sit huimaa koko ajan... Eikä kyllä tuo esikoinen hirmuisesti koneella anna olla.. :D Luulin aluksi että tämä raskaus on oireeton mutta kyllähän niitä oireita tulla tupsahti.. :S Pahoinvointia ei ole onneksi ollut mutta ei kyllä esikoistakaan odottaessa ollut muuta kuin pientä etovaa olo ja varsinkin aina silloin kun meni jumboon tuon hk:n tehtaan ohi. :) Hitto kun aika taas matelee ja innolla sitä odottaa että pääsisi ultraan (24.9.) katsomaan pikku kakkosta. Noh, ei auta kuin odottaa ja yritän nyt useammin päästä kirjoittelemaankin tänne.. :D 
 
Niin ja vitsukka830 munkin alias oli jostain syystä pari päivää sitten vaihtunut alias ei valittuun.. ?
 
Iltoja!

Joku oli kysellyt millä viikoilla kävin ultrassa, 6+1 oli arvio ultran mukaan. Huolet on nyt vähän tosin häviämässä, kun on tullu oikein kunnon vellova pahoinvointi kehiin. Tuskin tässä yököttäs, jossei siellä joku koittais kasvaa :) Meillä tuli myös pienenä yllätyksenä tää raskaus, kun just vasta oltiin puhuttu, että pitäskö vielä vähän oottaa ja siitä ei menny ku pari päivää, ni oli jo tää alulla :D Leppoisaa sunnuntaakia!

-Nazutus

ps. vitsukka830, tää foorumi on ollu aivan sekas ja jossain vaiheessa oli monenki nimet "Alias ei valittuna". Aattelin ite laittaa oman nimen tästä lähin alle, jos tää nyt vielä näyttää jatkuvan. Mies on nörtti työkseen ja sekään ei oikeen tajunnu mistä tommone vois johtua :S
 
Virkistävää syyskuuta odottajat! Jospa pirtsakat syysaamut sais pahoinvointiakin vähemmälle... :)

Mami, olen täällä useampaan otteeseen todennut, että mulla alkoi merkittävät oireet vasta 6+3 jälkeen. Eli ei kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa... ;) Ja jos ei kummempia oireita tule, iloitse, sillä esim jatkuva paha olo tekee elämästä aika hankalaa.

Sanna, en malta odottaa, että täällä päästäisiin samoihin fiiliksiin. Edelleen olen sohvaperuna, jota yököttää kaikki, varsinkin ruoan valmistus. Ja pitäisihän tuo muu perhe pitää edes jonkinlaisessa ravitsemuksessa... Mies ansaitsee 10 pistettä ja papukaijamerkin, kun on jaksanut kotitöitä ja ruoka-asioita minun ollessa täysin toimintakyvytön!

Kerroin tänään kahdelle siskolle. Toinen oli TODELLA liikuttunut, ihana <3 On ollut tarkoitus kertoa myös omille vanhemmille, mutta sopivaa saumaa ei ole löytynyt... Pikkumiehen ollessa ihan vieressä ei voi kertoa, kun kerromme hänelle vasta niskaturvotusultran jälkeen. Miten muut, joilla on jo lapsia, missä vaiheessa aiotte kertoa heille? Etenkin lähinnä tuollaisille leikki-ikäisille?

Olen menossa ensi viikolla kampaajalle. Tuolla maaliskuun odottajissa oli keskustelua kosmetiikan käytöstä ja hiusten värjäyksestä raskausaikana. No, nyt sain hepulin, sillä menen sinne just 9+5, tärkeimmät elinten kehitysviikot... En voi olla ajattelematta, että vauvani voisi periaatteessa saada kemikaaleista oikeasti jotain haittaa. Mutta taas toisaalta, mulla on lähes 2 cm juurikasvu ja ensi viikonloppuna on ystävän häät... En todellakaan halua sinne tämän juurikasvun kanssa (näin turhamainen olen, pakko myöntää!!). Miten te suhtaudutte asiaan??

Taidanpa ottaa ja katsoa jonkin nyyhkyleffan sunnuntai-illan kunniaksi :)
 
Takaisin
Top