Raskaudesta kertominen

Miten omat läheiset voi noin sanoa :sad001

En tiedä... :sad001 mut voin sanoo että en kyllä odota kertomista... onnitteluita en muista saanneeni sukulaisiltani, 3 raskautta takana... muistan synnytyksen jälkeen hyvin läheinen minulle kysyi että olenko miettinyt vähän tehokkaampaa ehkäisyä... noh... sitten ultran jälkeen kerron varmaan.. Kiitos et sain valittaa. :shifty:
 
Eka päätettiin että ei kerrota kellekkään ennen np-ultraa. Vaan aina tullu tilanteita eteen jossa on ollu ”pakko” kertoa tai ei oo viittiny valheilla. No nyt siitä tietää jo monet :D
 
Meillä tietää jo molempien perheet ja muutamat kaverit, muksuille myös paljastettiin viime viikolla [emoji173]️ meillä myös perheiden vastaanotto oli vähän laimea, ei tietenkään mitään kauhistelua tai huokailua, mutta ei myöskään mitään ”voi että miten ihanaa!”-reagointiakaan, koskaan. Se vaan on niiden tyyli, vähän joka asiaan. [emoji16]
 
Onko muilla joku tietty henkilö jolle kertominen tuntuu epämiellyttävältä / pelottaa? Itse en yhtään haluaisi esikoisen isälle kertoa... hän kun osaa olla halutessaan hyvinkin vaikea :sad001
 
Onko muilla joku tietty henkilö jolle kertominen tuntuu epämiellyttävältä / pelottaa? Itse en yhtään haluaisi esikoisen isälle kertoa... hän kun osaa olla halutessaan hyvinkin vaikea :sad001

Minulla tekee tiukkaa kertoa entisen kuolleen aviomieheni vanhemmille eli lasteni mummulle ja papalle. Se on niille kova pala kun olen mennyt eteenpäin...
 
Jännittää kertoa omalle isälleni, koska hän on vähän hankala tyyppi enkä tiedä miten hän asiansa ilmaisee. Asuu kyllä kaukana että pitää vaan soittaa ja kertoa.
 
Parin viikon päästä (ma) on nt-ultra, samalla viikolla kerrotaan tuleville isovanhemmille. Mietin, että milloin olis fiksuin hetki ottaa asia puheeksi töissä? Esimies on toisessa toimipisteessä kuin minä, joten joutuu sitten erikseen sopia tapaamisen tän takia, ellei satu eteen muuta luontevaa tilannetta.
 
Mekin kerrotaan isovanhemmille ja perheille vasta ensi viikon ultran jälkeen :p

Miten ja millon meinaatte siis töissä esimiehelle sanoa? Mulla on jo pahoinvointi helpottanut, mutta esim. yhdesti tuli heikko olo ja menin ikkunan ääreen juomaan kalpeana vettä, niin oli pakko kertoa läsnä olevalle kollegalle että mistä se varmaankin johtuu.. :wink
 
Mekin kerrotaan isovanhemmille ja perheille vasta ensi viikon ultran jälkeen :p

Miten ja millon meinaatte siis töissä esimiehelle sanoa? Mulla on jo pahoinvointi helpottanut, mutta esim. yhdesti tuli heikko olo ja menin ikkunan ääreen juomaan kalpeana vettä, niin oli pakko kertoa läsnä olevalle kollegalle että mistä se varmaankin johtuu.. :wink
Töissä kerroin jo esimiehelle kun joudun olemaan töistä pois nt ultran takia. Pakko ei tietenkään olisi ollut.
 
Riippuu varmaan vähän työn luonteestakin, koska kantsii kertoa. Mulla oli aika fyysinen työ ja raskaus ei maailman helpoin, niin oli hyvä kertoa jo aikaisin. Ylimääräiset huilitauot ymmärrettiin paremmin ja lopulta sain kevyempiä tehtäviä. Nyt en oo töissä ni ei tartte stressata sitä.

Kurjaa, että täytyy pelätä jollekin kertomista. Kattilin ja Katariinan tilanteet on kyllä ihan ymmärrettäviä! Toivotaan, että menee ilman suurempia konflikteja.

Mua jännittää kertoa melkein kenellekään... Pelkään, että joku ajattelee, että mitä noi köyhät ja epävakaat enempää lapsia pykää tähän maailmaan. Ja ahdistaa se, että hyväntahtoiset ihmiset ottaa sit minut linssin alle ja kyselee vointia ja tarkkailee mahan kasvamista... Osa tästä on ihan mun nykyistä ahdistuneisuutta ja siihen liittyvää vainoharhaisuutta, luulisin. Kai se siitä sit kun tän asian kanssa vaan tulee kaapista.
 
Miulla tilanne, että oon palaamassa nyt alkuun hetkeksi töihin reilun kolmen viikon päästä ja varmaan kerron kyllä aika heti, kun tää näkyy jo... yks kaverikin jo kysy.
Oon siis hoitovapaalla vielä ja tarkotus olis olla vaan reilu kk nyt, kun mies jää kotiin isävapaille.
 
Jeps, esimies alkoi ihmetellä mitä mun sähköisessä kalenterissa on "Oma meno", kun niitä on useampi. Pakko huomenna kertoa mistä kyse, ettei ihmettele. Olisin vasta nt-ultran jälkeen halunnut, mutta ei voi mitään. Esimies saa tietää raskaudesta sit aiemmin kuin tulevat isovanhemmat. Vähän pöllöä.
 
Mä kyllä kerroin pomolle jo tosi ajoissa, mun mielestä ihan normaalia jos joutuu työaikana lähtemään pois niin kertoa miksi... tosin mulla myös töissä lääkeaineiden käsittelyä mitä en nyt voi tehdä niin tästäkin syystä oli pakko kertoa töissä raskaudesta
 
Moii, isosisaruksille kertominen? Meillä 6v esikoinen. Hän varmasti jo aavistaa, puhuu siihen malliin. On myös murheissaan kun mä vaan "sairastan" enkä jaksa samanlailla ku yleensä. Mutta kertomista olen pitkittänyt kun pelkään jos kävisikin ikävästi. No kysymykseni on, että oletteko kertoneet lapsille että aina vauva ei jaksa kasvaa mahassa loppuun asti? Jotenki oon niin peloissani. Ja tiedän että esikoinen toivoo niiin tätä.
 
Esikoinen täyttää kesäkuussa 6 ja kuopus melkein perään 4 v. Ajattelin nyt nt ultran jälkeen kertoa sadun avulla vauvasta ja näyttää ultrakuvan. Vatsa alkaa jo näkyä ja äitienpäivänä kokoonnutaan mummin luona joten joku saattaa asiasta mainita. Haluan, että kuulevat minulta ja isältä eikä sukulaisilta. Tiedän , että mitä tahansa voi vielä sattua, mutta toivotaan parasta.
 
Mulla kans ens ma nt ultra, niin sen jälkeen jos kaikki näyttää olevan ihan hyvin. Mulla myös iso maha jo, ja mietin kanssa ettei tuu just sillai että joku muu siitä sanoo lapsen kuullen. Ja on se aika raskasta yrittää tätä verhoilla.
 
Me ei salailla enää kun NT:ssä kaikki hyvin. Moni tietää jo... Lapsille ei olla kyllä sanottu. Taitaa olla ajankysymys kun joku lipsauttaa. Toisaalta tahtoisin niille sanoa mutta toisaalta joku kuiskaa korvaan että ei vielä..
 
Takaisin
Top