Minä voisin liittyä joukkoonne myös. Muutaman kerran olen juttujanne tässä parin edellisen kuukauden aikana lueskellut. Tälle vuotta olen ollut jo raskaana, viime viikolla raskausviikolla 12+5 selvisi, että vauvamme sydän oli lakannut sykkimästä. :( Ei tullut meille jouluvauvaa...
Nyt on sitten keskenmenovuodot ohi ja yritän kovasti mieheni kanssa kääntää katsetta jo tulevaan. Ensimmäisiä kuukautisia odotan tulevaksi tuossa heinäkuun alkupuoliskolla suurinpiirtein, vaikka vaikeahan sitä on sanoa, kuinka sekaisin oma hormonitoiminta raskauden ja keskenmenon jälkeen on. Mitään jälkitarkastusta ei kuulemma tehdä, heinäkuun aikana pitäisi vaan viedä pissatesti labraan, jotta raskaushormonitaso voitaisiin tarkistaa. Itse en malta niin pitkälle odottaa vaan teemme itse testin ennen juhannusta. Toivotaan vain, että puhtaat paperit saataisiin ja "yritys" voisi alkaa. Olemme sopineet, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Toiveissa olisi, että raskautuminen tapahtuisi pian ja jouluvauvan sijaan saisimmekin kenties kesävauvan.
Olen siis 23-vuotias nuori nainen Oulun seudulta, Mieheni alkaa lähestyä 30v ikää ja yhteistä elämää ensimmäisen positiivisen raskaustestin tekohetkellä oli tasan 2½ vuotta. Syksyllä edessä muutto yhteiseen talouteen, vaikka epävirallisesti olemmekin yli vuoden jo yhdessä asustelleet. Mutta siinäpä lyhyehkö esittely.
Nunnu81: Ymmärrän tilanteesi ja tuntemuksesi. Minuunkin sattuu edelleen todella paljon ja itku on erittäin herkässä. Yritän kuitenkin ajatella, että keskenmenoon oli varmasti jokin syy. Kenties sikiö ei vain ollut elinkelpoinen ja parempi tosiaan, että kesken meni nyt kuin myöhemmässä vaiheessa. Nyt vaan annetaan hieman kehon palautua tuosta, ennen kuin ehkäisy jätetään pois. Samalla minua tosin pelottaa se, mitenhän mahdolliseen tulevaan raskauteen uskaltaa suhtautua, kun pelko menetyksestä varmasti tulee mieleen. Hienoa, että uskallatte yrittää heti uudelleen ja toivottavasti meille onni suodaan uudestaan. Itsekin yritän suhtautua yritykseen kuitenkin varoen...