Raskaaksi 2011

Vivi

Silmät suurina ihmettelijä

Hip hei hurray!! Vuosien vauvakuumeilun jälkeen olen vihdoinkin siinä pisteessä että saan raskautumista alkaa yrittämään :) Aikaisemmin ongelmana on ollut sopivan isäehdokkaan puuttuminen mutta nyt sekin on löytynyt ja haluaa vauvaa joten tästä se yritys sitten lähtee :)

Olen 27-vuotias ja vakituisessa työsuhteessa, yhdessä emme lapsentekokaverin kanssa asusta ainakaan vielä mutta viimeistään sitten olis tarkotus muuttaa kun/jos raskaaksi tulen. Olemme molemmat erakkoluonteita ja meille on sopinut tämä vallan mainiosti ettemme samoissa osotteissa asu mutta jos vauva meille suodaan niin tilanne tietenkin muuttuu.

Onkos muita joilla yritys alkaa nyt? Olis kiva vaihtaa kokemuksia samassa tilanteessa olevien kanssa, tuntuu ettei vielä voi kirjoitella tonne äidiksi ensi kertaa eikä joko nyt onnistaneisiin joten päätin sit availla tän :)

Onnellista ja vauvarikasta uutta vuotta kaikille :)

 
Heips,

Täällä on toinen ensimmäistä raskautta ihan pian yrittämään alkava. 14.1 lähtee ehkäisykapseli pois ja sen jälkeen aletaan tikkaamaan oikein kunnolla <3<3

Itse olin 28 vuotias ja 7 vuotta ollaan yhdessä miehen kanssa asuttu ja rakastettu ennen kuin uskottiin että tämä kestää.
 
Minä ilmoittaudun myös porukkaan mukaan =) esikoinen on 7kk ja uusi raskaus olisi toivottu keväällä tai alkukesästä emoticon Olen 28-vuotias, miehen, pojan ja kahden kissan kanssa asutaan Nokialla.

Minä olen vauvakuumeillut siitä asti kun tulin esikoisen kanssa laitokselta kotiin!! Mies voisi olla tyytyväinen vain yhden lapsen kanssa mutta tietää, että minä en ole valmis luopumaan haaveestani saada isompi perhe mistään hinnasta, en mistään hinnasta! Eikä tuosta nyt oikeasti ole tarvinnut kättä vääntää, kun asia on ollut tiedossa hänellä jo aika varhain kun alettiin silloin joskus seurustella emoticon

Nyt pitäisi vaan malttaa vielä hetki odottaa pikkukakkosta, mikä on hitsin vaikeaa kun kavereille syntyy nyt vuodenvaihteessa tosi monta vauvaa! Yksi syntyi 20pv ja toinen jouluaattona. Ikäeroa lapsille olis meidän mielestä hyvä olla se lähemmäs pari vuotta, ja lisäksi haluaisin tiputtaa nyt kevään ajan omaa painoa alemmas että seuraava raskaus olis sitten vähän helpompi. Ei edellisen aikanakaan kamalasti vaivoja ollut, mutta loppuraskaus oli aika hankalaa ja varsinkin synnytyksen jälkeen ja kuumana kesänä olo ei ollut kiva emoticon
 
Hei, täällä yksi tänä vuonna 22 täyttävä esikoisen yrittäjä :) Mieheni on minua vuoden nuorempi, asutaan saman katon alla Helsingissä ja yhtä ollaan pidetty reilu vuosi nyt..

Lopetin pillerit Lokakuussa 2010 ja nyt siis 3. luomukierto menossa.. tällä hetkellä kp 13/27-34..
 
Täällä ainakin taitaa mennä tämä kierto ihan plörinäksi, ei taideta ehtiä miehen kans näkemään enää tälle viikkoa, viime kerrasta on jo useita päiviä jotenka jos ei mitään supersiittiöitä ukkokullalla ole niin seuraavassa kuussa sitten uusintayritys, plääh... Toisaalta vauvaa olen halunnut jo niin monet vuodet niin eipä tässä enää muutama kuukausi sinne tai tänne tunnu missään :)
 
Täälläkin ilmoittautuu yksi joilla yritystä. Oikeastaan yritetty on jo lokakuun lopusta saakka jolloin jätin pillerit pois. 3 kierto menossa siis. Kierto heitellyt niin että eka oli 30 päivää ja en bongannut ovista, toisessa kierrossa bongasin oviksen kp 14 kohdalla mutta sitten alkoi menkat kp 23 :/ nyt mennään sitten kp 18 ja ovistikkuun tuli vahva viiva eilen. Mitään tuntemuksia oviksesta ei kyllä ole ollut. Sormet ja varpaat ristissä toivotaan että nyt tärppää :)
Ollaan siis molemmat 25 vuotiaita ja ekaa yritetään. Yhtä ollaan pidetty keväällä 5 vuotta.

Kovasti onnea yritykseen kaikille ja toivotaan että kaikilla tärppäis pian :)
 
Heippati!

Täällä liittyy joukkoonne yksi forumillekin vasta liittynyt toiveilija. :) Oon 24-vuotias, mies on muutaman vuoden vanhempi. Meidät vihittiin ihanan lämpimänä heinäkuisena päivänä viime kesänä viiden vuoden seurustelun jälkeen. emoticon

Marraskuun lopussa sitten päätettiin, että nyt olisi pienokainen tervetullut. Joulukuussa kehitin ittelleni jo ison kasan raskausoireita kun olin täällä ensin lukenut keskusteluja. :) Onneksi tiesin, että suurimman osan varmaan kehitin ite, kun koko ajan vahtasin, joten sain pidettyä jalat maassa eikä siksi pettymys menkkojen alkaessa pari päivää sitten ollut kovin suuri. Kivempi asennoitua niin päin, että raskaus on alkaessaan iloinen yllätys eikä sen alkamattomuus suuri pettymys. :) Varsinkin kuin näin aloittelijoita ollaan vielä tässä hommassa. :D

 
Ompas ihana törmätä ns. vertaisryhmään. Mieheni kanssa on petiä pöllytetty perheenlisäyksen toivossa lokakuusta lähtien -  vielä ilman tulosta. Itseäni asia meinaa usein turhauttaa, tuttava piirissäni on useita pariskuntia, jotka ovat saaneet plussan kertayrittämällä. Yritän ajatella positiivisesti, että hyvin harjoiteltu on puoliksi tehty tms, mutta tiukille se joskus ottaa. Varsinkin, kun mediasta kävelee vastaan uutisia aborteista yms. Mutta ystävät, ei masennuta. Paistaa se aurinko joskus risukasaankin > ui se siittiö joskus meidänkin munasoluun ja hedelmöittää sen.

Onnellista ja intiimiä vuotta kaikille vertaisille! Toivottavasti tästä vuodesta tulee meille kaikille yhtä onnellinen!
 
Mä löydän itteni uudestaan ja uudestaan täältä forumilta lukemasta ihmisten kommentteja raskaudestaan, vaikka ahkerasti yritän opiskella. Oon kyllä ihan mahdoton. En siis edes voi olla vielä raskaana, uuden vuoden aattona tein negatiivisen testin ja sunnuntaina alkoi ne menkatkin, mutta silti ajatukset pyörii vaan siinä, että mitä jos kohta oon. Luen raskaus- ja lapsijuttuja, mietin nimiä, lasken päiviä ovikseen ja siihen, kun seuraavien menkkojen pitäs alkaaa jne..

Ootteko muut yhtä höperöitä vai osaatteko suhtautua asiaan maltillisemmin? :) Jos osaatte, niin vinkit ovat tervetulleita! Mä tiedän kyllä, että raskaaksi tuleminen ei ole mikään itsestään selvyys, mutta en silti osaa olla innostumatta siitä, että se on mahdollista. Varsinkin kun oon oottanut häistä lähtien (heinäkuu -10) että voidaan jättää pillerit pois, mutta koko ajan oli syitä jatkaa vielä pari kiertoa. Nyt oon lopulta jättänyt ne pois, enkä meinaa pysyä nahoissani, vaikka järki sanookin, että turha riemuita ennen kuin nappaa. :)
 
emoticon mä voisin liittyä joukkoon myös. vaikkakinn tonne kesäkuisiin jo ahkerasti oon kirjoitellut vuoden ajan. elikkäs oon 35v ja reilu 5v oltu yhdessä avokkini kanssa.
nyt siis esikoinen 6kk ja toista olen hinkuamassa. jo ton viivin syntymän jälkeen ajateltiin että toinen saa tulla jos on tullakkseen.
mutta vasta marraskuussa mulle iski se hirvee vauvakuume!!! lasken päiviä ovikseen ja yritän pongata sitä ja oon ihan höperönä. ajoitan peiton pöllyttämiset just otollisille päiville ja sitten ootan ihan hermona sitten että alkaako menkat vai ei.... eikä tätä hommaa helpota yhtään se että kierto sekoilee oikein kunnolla.
toinen ipana olis kyllä enemmänkin kuin tervetullut. emoticon
ekaakin yritettiin sen 3.5vuotta pillerien lopettamisen jälkeen. kokemuksesta tiijän että sitten kun lyö hanskat tiskiin ja asennoituu että ei sitä lasta tule niin varmasti tärppää. niin kävi viivinkin kanssa. muutamia kuukausia suunniteltiin elämää uudelta kantilta ja ettei meille lasta tule ja mäkin vaihdoin työpaikkaa niin eiköhän reippasti ennen 4kk koeajan  päättymistä ipana ilmotellut tulostaan.. elämä meni pikkasen uusiksi. :)
harmi kun tänne ei saa sitä tikkeriä omasta kierrosta jonka aijemmin sai...
mutta plussatuulia vaan kaikille. :)
elämme jännittäviä aikoja.. :D
 
Me aloitettiin yrittäminen jo viime vuoden puolella mutta peiton heilutus jatkuu edelleen ahkerasti =) Tärppipäivät käsillä ja kohta voisi jälleen lämmitellä hieman tuota miestä hommiin...
 
Voin lohduttaa että ihan yhtälailla malttamattoimia ollaan täällä emoticon ei meinas millään malttaa odottaa varsinkin just kun lähipiirissä näitä ekasta kierrosta raskaaksi tapauksia on useita. Mutta hiljaa hyvä tulee, pitää vaan yrittää olla miettimättä koko asiaa ja odotella rauhassa. Kyllä se sieltä vielä tulee emoticon
 
Heipä hei!

Täälläpä olisi yksi vauvakuumeilija lisää joukkoonne. Ollaan jo yli yhdeksän vuotta miehen kanssa yhdessä kuljettu nuoresta iästämmä huolimatta ja nyt olisi perheenlisäys tervetullutta. Syksy meni kamppaillessa erinäisten leikkausten kanssa ja aloitusta on jouduttu lykkäämään. Mutta nyt siis toista yritystä mennään. Taustalla vielä tämmöinen mörkö kuin endometrioosi, jonka vaikutusta lapsen saantiin ei vielä voi tietää... aika näyttää. Ihan positiivisin mielin kuitenkin toistaiseksi. Onko joukossa muita endon kanssa eläviä?
 
Kp 20/27-34... Joko jännittää.. Juu vähän  emoticon Oireita olen kuvitellut sata ja muutenkin pohtinut ja pyörittänyt päässäni... Todennäköisyys raskauteen on HÄVIÄVÄN pieni.. Ukko kun keksi PIHTAAMISEN ;) Juuri kriittisinä päivinä..
 
Kyllä tämä aikamoista arpapeliä on. Itse toivoin, että olisin ehtinyt "kärsiä"
mahdollisen pahoinvoinnin ennen harjoittelua. Toiveeni osittain on toteutunut,
ainakin tähän mennessä -  en ole raskaana ja harjoittelu parhaillaan
käynnissä eli ei pahoinvointia... Omaan päähäni yritän kovasti takoa ajatusta
"pessimisti ei pety". Yritän usein ajatella, etten voi saada lasta ja elää sen
tiedon kanssa. Tässä lapsi asiassa kun tuntuu olevan parasta "tulee jos
on tullakseen" asenne -  ja sitä asennetta en osaa hyödyntää. Katsellaan
nyt sitten. Toiveissa olisi oma lapsi.
 
Hiphei. Tervetuloa mukaan vaan kaikille uusille :)

Itselläkin tässä mennään kp 23 / 23-20. Kovasti yritän touhuta kaikkea ja unohtaa koko jutun vähäks aikaa :) ovis tuli kp 18 eli kierron kai kaiken jären mukaan pitäis olla nyt sen 31 pvä, mutta viimeks oli ovis kp 14 ja menkat alko kp 23. Kyllä se tästä viikon päästä viimestään selviää kuinka sitä käy, pitää vaan malttaa odottaa rauhassa :)
 
Heissan!
Minäkin ilmottaudun mukaan. E-pillerit jätin pois joulukuus.. Nyt on menos kp 19/28.. Ens viikon lopulla koittaa jännät päivät kun saa testailla.  :) Miehen kanssa toivotaan nopeaa raskautumista, mutta aika kuitenki näyttää.
 
Heippa teille kohtalotovereille emoticon

Liityn keskusteluun näillä eväillä;
Olen 27v, mieheni 26 ja hänellä on jo 9v tytär.
Aihe on ollut arka juuri tuon pikkulikan takia....
 Tiet ovat erkaantuneet ja yhteys häneen katkennut :(
Olen kuunnellut miehen ajatuksia ja samalla potenut vauva kuumetta...
 Nyt hänkin kertoi olevansa valmis perustamaan meidän yhteisen perheen, ei sillä että se olisi ollut missään vaiheessa poissa kuvioista.
 Tuossa vuoden vaihteessa vain tuli se hetki milloin voimme ruveta kunnolla "peuhaamaan" ;)

En ole syönyt pillereitä enää 1,5v koska ne eivät ole sopineet minulle.
Huonoja kokemuksia myös lähipiiri täynnä joten päätimme lopettaa niiden käytön.
Sen sijaan olemme käyttäneet siitä lähtien keskeytettyä yhdyntää mikä on toiminut.
Nyt vain ei tarvitse enää keskeyttää ;)
Olen ihan innoissaan, 4v kuljettu yhdessä...Lapsi täydentäsi elämän :)
 
Täälläkin yritetään kovasti unohtaa koko juttu, mutta eihän siitä mitään tule. Palstoilla tulee roikuttua päivittäin lukemassa kaikkea mahollista ja purkamassa omia ajatuksia. Olo on samanlainen ku pienenä oottaessa jotain jännää tapahtuvaksi :) Kunpa kaikkien vastoinkäymisten jälkeen onni olis meidän puolella.
 
kiva kun tänne alkaa kertymään enemmänkin meitä vauvakuumeilijoita.. :)emoticon

meilläkin taas kohta jännät paikat. huh. ei meinaa taas pää kestää.. noh kohtahan
se taas selviää tuleeko menkat vai ei................... ei kyllä tarviis.. täällä toivon
niin että saisin toisen vauvan. esikoiselle kaverin ja ittelle ehkä sen viimosen lapsen.
mullahan tota ikää on jo sen verran että kolmatta tuskin tulee.
haluan kokea raskauden ihmeellisen maailman uudelleen. ja synnytyksen kun toi
edellinen meni ihan mönkään. ja kiirellisesti sektioon. ehkäpä seuraava vauva eheyttäis
mua kaikinpuolin. ja jäis ihana kuva koko toimituksesta...
tervetuloa vaan kaikille kuumeilijoille.. :)
 
Takaisin
Top