Latasin Väestörekisterikeskuksen sivuilta listat parin viime vuoden yleisimmistä vauvoille annetuista pojannimistä, ja totesin, että kaikki etukäteen mietityt nimet olivat tuolla listalla. Noin yleisen nimen antaminen lapselle oli kuitenkin ehdoton ei, joten jotain muuta piti löytää.
Seuraavaksi latasin Väestörekisterikeskuksen sivuilta listan kaikista Suomessa annetuista pojannimistä, joita on kymmenellä tai useammalla. Listasta sitten pienellä excel-pyörittelyllä suodatettiin pois nuo viime vuosien suosituimmat nimet, kaikki ääkkösiä tai aksentteja sisältävät nimet, kaikki a-loppuiset pojannimet (monessa maassa a-kirjain lopussa tarkoittaa tytönnimeä), nimet joissa on eksoottisia kirjainyhdistelmiä kuten bd tai ck, kaksoisvokaalit (esim. Aa nimessä olisi tuskallista tavata ulkomailla), jne. Loput käytiin excelissä läpi, ja heitettiin pois kaikki nimet, jotka ehdottomasti eivät kelvanneet. Tuossa vaiheessa yli 5000 nimeä oli hylätty, ja jäljellä oli enää 55 nimeä joista valita. Pari viikkoa noita 55 yhdisteltiin eri tavoin kunnes se oikea yhdistelmä löytyi.
Nyt pojalla on nimi, joka on helppo kirjoittaa suurimmassa osassa maapalloa, mutta joka on sen verran harvinainen, ettei samannimisiä tule täällä joka käänteessä vastaan, mutta toisaalta nimi ei ole kummallinen tai outo väännös -- ja joka tietysti miellyttää myös lähisukulaisia. Isovanhemmilta ja tädeiltä ja sediltä kysyttiin myös mielipide ennen päätöstä.