Miten olette nimen valinneet?

meil oli valmiiks etunimi tytölle ja pojalle josta molemmat pidettii kovasti mut sit ne toiset nimet aihautti enemmä päänvaivaa ku mietittii et kaks vai kolme nimee... kolmee nimee me sit päädyttii, sukunimi molemmilta puolilta..
 
Meillä oli miehen kanssa yhtenäinen linja nimistä:  Pitää olla perinteinen suomalainen nimi ja kirjoitusasulta ehdottomasti sama kuin ääntämykseltään.  Ei siis mitään prinsessanimiä ;)

Mulle oli tärkeintä että se kutsumanimi kuulostaa "mun lapseltani", moni ihan kiva nimi karsiutui listalta pois kun ei kuulostanut omalta vaikka ihan mukava nimi olikin.  Kummallakin meidän lapsella on kolme nimeä, niillä jälkimmäisillä ei ollu mulle niin merkitystä kunhan sointuisivat ensimmäisen nimen perään :)

Kummastakaan lapsesta ei tiedetty sukupuolta etukäteen joten jo ekalla kerralla mietittiin sekä tytön että pojan nimi.  Pojan nimi tuli sitten heti käyttöön ja tytön nimi jäi varastoon.  Sen pääsi sitten kuopuksella käyttämään :)

Sukunimeksi tuli miehen nimi.  Hänelle se oli tärkeää, mulle ei niinkään.  Ja tavallaan siinä oli myös se idea että JOS me joskus mentäisiin naimisiin niin koko perheellä olisi sama nimi.
 
meillä etunimi valittii sillee et ois suomalaistenki helppo lausua ettei mikkää perus vaikee kauhee ruottalaisnimi vaik molemmat ollaa ruotsinkielisiä...

sukunimi taas oli molemmista tärkeet et oli miehen, mä oon vähä vanhaaikanen ku mä oisin halunnu olla naimisissa ennen ku hankin lapsia mutta ilmeisesti se oli liian suuri pala miehelle ku se et hankittii laps...  mutta kyl me viel jossai vaihees mennää naimisii, ainaki toivottavasti...
 
Me tiedettiin tulevan lapsen sukupuoli etukäteen. Mä mietin raskausaikana kivoja tytön nimiä ja keksinkin sellaisen. Se kuulosti söpöltä, pienen ihanan, tytön nimeltä ja aloinkin kutsumaan meidän tyttöä siksi jo ennen kuin hän syntyi. Mieheni ei ollut aluksi niin innostunut kyseisestä nimestä, koska se on kuulemma vanhan mummon nimi. Kyllähän se aika vanha nimi onkin, mutta on sitä ihan nykylapsillakin.

Toinen nimi valittiin siten, että kyselin anopilta, minkä nimisiä ihmisiä heidän suvussaan on/on ollut. Halusin toisesta nimestä vähän hienomman, prinsessanimen :)

Sukunimeksi tuli miehen sukunimi, koska ollaan naimisissa ja mun sukunimi on yhdistelmä tyttönimestäni ja miehen sukunimestä. Miehellä ei oikein ollut missään vaiheessa ehdottaa mitään nimiä, joten sain ihan luvan kanssa päättää tyttömme nimen :)
 
Meillä suurin osa kaksospojille nimistä tulee suvusta. Oikeestaan kuudesta nimestä yks on sellanen mitä ei oo suvussa kummallakaan. :) 
 
Meillä kyllä täysin yhteistuumin valittiin nimi ja se tuli melke ku salama kirkkaalta taivaalta :)
Oltiin mietitty kaikenlaisia vaihtoehtoja, yks oli varma, mun toinen nimi tulee lapsen nimeksi kanssa jos tulee tyttö (ja tätä siis pohdittiin kun ei vielä oltu varmoja kumpi tulee vaikka alitajuisesti mietittiin vaan tytön nimiä).
Pari kuukautta ennen laskettua aikaa se sitten kolahti, etunimi on erikoisempi mutta sanana on pyöriny meidän elämässä kauan :) Toinen nimi tulee miehen mummolta ja kolmantena on se mun toinen nimeni :) Sukunimenä on meidän yhteinen nimi.
 
Monella pariskunnalla on varmaan se joku tietty kappale jolla on suhteelle jonkinlainen erityinen merkitys. Meidän lapsella on sama nimi kuin "meidän biisillä", ja lapsen toinen nimi tulee kappaleen kirjoittajan nimestä.

Nimi on ihana ja täydellinen meidän lapselle, mutta sen verran erikoinen, että sisarusten nimien kanssa tulee varmasti ongelmia.
 
Meillä esikoisen nimen kanssa ei ollu hankaluuksia.. Tietty silloin ei sukupuolta tiedetty, ja pojan nimi ikäänkuin jäi keksimättä siinä odotuksen aikana ja ajateltiin että mietitään sitä sitten jos poika tulee.

Tytölle mie olin jo joskus vuosia sitten keksiny nimen. Jostain sen päähäni sain ja päätin että jos mie joskus tytön saan, niin siitä tulee sen niminen. Sitä on vain reilulla sadalla nimipalvelun mukaan, joten ei mikään yleinen nimi. 2.nimen mies sitten yksi päivä laittoi miulle viestinä kesken työpäivän. Viesti meni jotenkin näin, että "jos me joskus saadaan tyttö, niin kävisikö sen toiseksi nimeksi ....." Tämä siis varmaan puoli vuotta ennenkuin ees tulin raskaaksi. Miulle kävi se nimi hyvin. 3.nimi tuli sit miun suvulta.

Nyt ois poika tulossa ja nimen kanssa sit ollukin enempi hankaluuksia. Miehelle ei meinannu sopia oikein mikään ja kun nimen pitää olla suht harvinainen kun esikon nimikin on. Etunimen keksin sit yksi päivä, mutta aika kauan mies sitä sulatteli ennenkuin se meni läpi. 2.nimi tulee miun suvusta ja sit 3.nimi keksittiin siihen loppuun sointumaan hyvin. :)

Sukunimi tulee mieheltä molemmille lapsille. Nyt sit vaan odotellaan poitsua syntymään tänne maailmaan ja osaksi meidän perhettä! :)
 
Me ruvettiin miettii nimee molemmille jo sillon ku luulin olevani raskaana (tästä aikaa reilu puoli vuotta). Nimet oli sen verran hyvät, että vieläkin samat nimet tulee olemaan. Molemmat saa vain kaksi nimeä, kun ei keksitty mitää iskevää kolmatta. Tytön nimet vain tuli yhdistelemällä, mutta pojan nimillä on ihan merkityskin. Etunimeksi tulee mieheni toinen nimi (hieman kirjoitusasua muutettuna) ja toiseksi nimeksi tulee mieheni edesmenneen veljen toinen nimi. Sopivat yhteen kuin nenä päähän.
 
Laitoin esitietolomakkeeseen hätäkastenimiksi nimet, joista ollaan yksimielisiä. Pojalle tulisi joka tapauksessa toiseksi nimeksi sama kuin isällään ja laitoin sen hätäkastenimeksi. Tytölle taas tulee joksikin nimeksi mummoni kutsumanimi ja se päätyi hätäkastenimeksi. Muuten aiotaan miettiä nimiasia lopulliseen muotoonsa vasta lapsen synnyttyä.
 
Meillä mies luottaa mun valintoihin ja antaa mun päättää nimet, kunhan nyt ei oo mikään kauheen omituinen :D

Jos on poika:
 Etunimi on nimi joka on mun syntymäpäivänä, valitsin sen jo 12 vuotiaana ja vieläkin se on ehdoton ykkönen :) Eli Aslak.
Toisen nimen halusin olevan lyhyt, kolme kirjaiminen. Mietin ensin Esaa, mutta enoni nimi on Esa, joten hylkäsin sen. Halusin jonkun vesi aiheisen nimen, joten valitsin nimen Ola, joka on espanjaa ja tarkoittaa aaltoa :)
Kolmas nimi on päätetty myös jo vuosia sitten. Se on lankoni nimi, eli Juhani.
Koko nimi siis Aslak Ola Juhani :)

Jos tyttö:
Etuninimi joka on minulle ollut rakas lapsesta asti.
Toinen nimi, sama kriteeri kuin pojalla, eli kolmi kirjaiminen ja vesi aiheinen.
Kolmas nimi oli sellainen, joka miellytti sekä kirjoitettuna silmää ja lausuttaessa korvaa :) (näitä nimiä en viitsi paljastaa, koska ovat niin harvinaisia)
 
Taalla ekaa viestiaan palstalle kirjoittava (ja ekaa lastaan odottava) nainen :)

Olen nyt rv 15+ 5 eli melko alussa viela mennaan mutta nimia on tullut mietittya. Tuntuu etta meilla nimenanto on vahan konstikkaampaa, koska asun ulkomailla (Yhdysvalloissa) ja mieheni on latino eli nimen tulisi olla suht helppo lausua takalaisittain mutta kuitenkin haluan nimeen jotain suomalaista ja myos meksikolaista... Hankalin tassa on varmaan se lausumisjuttu...eli esim. nimet jotka alkaa J:lla on huonoja, esim. Jenna lausutaan taalla "Dzena" (tajuatte varmaan engl.kielisen lausumistavan :D) ja suomalaisittain ihan "Jenna".

Sitten taas R-kirjain on ongelmallinen koska taalla se on pehmea r, Suomessa kova r. Jostain syysta en tahdo etta lapsen nimi lausutaan kahdella eri kielella hirvean eri tavalla, toivon etta se kuulostaa *suht* samalta sanoi nimen mina tai joku amerikkalainen. Toisessa nimessa joustan mutta etunimen pitaisi olla "helppo". Ei-sopivia nimia olisivat esim. Jatta, Juulia, Risto, Anna (vrt. englannin ja suomen melko erityylinen lausuminen), Reetta (nimi alkaa R:lla ja siina amerikkalaisille hankala kaksoiskonsonantti).

Sopivia nimia puolestaan olisivat esim. Lili, Niko, Leila, Maija... naista tosin yhtakaan en antaisi, heitin vain esimerkkeja. Ei ole kylla helppoa!:)

Tytolle on kylla oikeastaan jo nimi mietitty... Lucia Ester. Ensimmainen nimi on seka pienella varauksella suomalaiseen kulttuuriin ja suuhun sopiva (ainakin suomenruotsalaiseen...isani puolen suku puhuu suomea ja ruotsia, itse tosin en oppinut lapsena ruotsia) ja Lucia on myos latinalais-Amerikkalainen nimi. Ester on edesmenneen mummoni nimi ja paatin jo joskus nuorena etta se tulee toiseksi nimeksi jos jos koskaan tyton saan:)

Pojan nimi on vaikeampi... Mies tykkaa vahvoista, vanhoista "kalevalaistyylisista" suomalaisnimista jotka merkitsevat jotain, esim. Otso, Karhu (juu ei todellakaan Karhua...vaikea lausua ja se on olutta:D). Mies pitaa nimesta Ramon joka ei kylla jenkkien toimesta lausuttaisi latinolaisittain ja suomalaisittain kovalla r:lla... Mies pitaa myos nimista Ignacio (kiitos ei) seka Victor (juuei...). Itse haluaisin pojalle toiseksi nimeksi Rikhard (isan toinen nimi) tai Kristian (veljen toinen nimi ja serkun nimi). Olen myos pyoritellyt mielessa Ester-mummon puolison (pappapuoleni) nimea Nils.

Saapi nahda...tasan kuukauden paasta on rakenneultra, en malta odottaa sukupuolen selviamista, nimi tulee varmaan kehitettya heti ultran jalkeen:D. Taalla on tapana antaa lapselle nimi jo raskausaikana ja esim. sairaalasta ei vauvan kanssa paase lahtemaan kotiin ellei vauvan nimea ole kirjoitettu paperiin sos.turvatunnusta varten. Joten viimeistaan synnarilta lahdettaessa nimi on oltava.

 
Unohdin mainita etta tietenkaan mies ei hyvaksy omia ehdotuksiani pojannimista (Rikhard, Kristian)... Eli jos poika tulee niin todellinen aivoriihi nimen keksimiseksi alkaa
 
Meillä molemmilla kutsumanimi on vakiintunut nimeksi jolla kaikki ystävät, perhe ja tutut meitä kutsuvat (ja tuntevat) joten ajattelemme lapsen nimeä hänen kutsumanimen tai nimenmuunnoksen kautta. Suomalainen nimikalenterihan on täynnä muunnoksia pohjoismaisista, anglo-saksisista, raamatullisista ym. vieraskielistä alkuperää olevista nimistä. (esim. muinais-pohjoismaalainen Arn, ruotsinkielinen Arne, suomenkielinen Aarne ynnä 300 muuta nimeä)

Itse paljon maailmaa matkanneena arvostamme että omien nimiemme virallinen kirjoitusmuoto välittyy helposti monella eri kielellä. Siitä on hyötyä kun tutustuu uusiin ihmisiin eri kulttuureista, se helpottaa lentolippujen varaamisessa, lähtöselvityksissä, maahanmuutossa, virastoissa, lomalla, hotellissa, missä vaan tilanteessa missä nimen joutuu tavaamaan suomea taitamattomalle.

Minä kehitin nimipareja ja tyttöystäväni taas poimi yksittäisiä "kivalta" kuulostavia nimiä. Vielä ei olla sen vakavammin ruvettu yhdistämään ehdokaslistojamme, kun ei olla päätetty vielä et haluammeko edes tietää lapsen sukupuolta etukäteen. Juuri tämä nimeämisproggis ja tietenkin hätäkasteen mahdollisuus (itsekin hätäkastettu) on kai suurin syy miksi itse haluan tietää sukupuolen - mulle yhtä mieluisaa tuli tyttö tai poika mutta olis edes puolet helpompaa etukäteen miettiä nimeä :-)

Ensivilkaisulla ehdokaslistalla oli paljon nimiä jotka toisistamme tietämättä olimme molemmat valinneet kalenterista, eli lupaavalta näyttää
 
vaikea tehtävä oli nimen löytyminen, todella vaikea.. en ollut tajunnutkaan, miten erillainen nimimaku meillä miehen kanssa on ! :eek: mies ei ehdotuksistani kelpuuttanut Sisua, Nuuttia, Peppiä, Taikaa, Saagaa.. AARGHT! :angry8
olin jo varma, että masu-asukki jää ilman nimeä.. sitten sen jostain unettomana yönä keksin: tytön nimen, joka on tarpeeksi suomalainen & normaali miehellesekä sopivan harvinainen (myöhemmin kys. nimi alkoi kuitenkin nousta) minulle.
pojalle sovimme "Jimi"-nimestä, mies ei oikein ollut siitä mitään mieltä ja minulle taas tuli mieleen rokkikukot Jim Morrison & Jimi pääkallo .

no, tyttö tuli . tuli eikä Jimiä. ja hyvä niin, nyt 5v. myöhemmin tuo Jimi ei oikein enää nappaa...!

toisen tytön kohdalla nimi löytyi sitten kivuttomasti: minä taas raapustelin listojani, mutta mies ehdotti edesmenneen mummonsa nimeä ja muutaman sekunnin miettimisen jälkeen totesin että sopii. kyseessä on ns "top ten"-nimi, mutta erittäin kaunis ja typy on vastastyntyneestä asti näyttänyt ihan nimeltään! :Heartred


nyt olen ihastunut nimeen AUNI. enempää lapsia meille ei tule, mutta jos saisin vielä yhden tytön olisi tämä Auni
 
Me miehen kanssa listattiin nimiä mistä molemmat tykkää. Mä halusin et poika saa toiseksi nimeksi isänsä toisen nimen. Lopulta valittiin kaks parasta vaihtoehtoa ja sovittiin et niistä valitaan sitten toinen kun poika on syntynyt. Poika kun oli syntynyt niin mies sitten lähetti mulle sairaalaan yöllä viestin, että olisko poika sitten sen niminen minkä minä olin keksinyt ja se sitten valkattiin, kun sopi meidän pojalle :Heartred

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Tyttö vain näytti aivan nimeltään. :) Valittu nimi oli kyllä jo yksi suosituimmista vaihtoehdoista, joita olimme harkinneet. Toinen ja kolmas nimi valittiin miehen ja minun suvusta. :)
 
Mä listasin tyttöjen ja poikien nimiä joista tykkään, ja niistä sitten mies kertoi mistä tykkää ja mistä ei. Nimiä siinä aikamme pyöriteltiin, ja kun saatiin tietää että luultavasti tyttö tulossa niin keskityttiin miettimään enemmän tytön nimiä. Toinen nimi valikoitui aika pian; se nimi on myös anoppini toinen nimi, ja edesmenneen mummuni nimi. Eka nimi vaan tuli jostain.... kaunis, luonto-aiheinen nimi :)
Ja kun tämän lapsen nimi saatiin päätettyä, niin alettiin sommittelemaan jo mahdollisen seuraavan lapsen nimeä, eli nyt olis sit nimet valmiina jo seuraavalle lapselle, on hän sitten tyttö tai poika...
 
Vähän vanha ketju, mutta kiva puheenaihe, joten...

Meillä oli valmiina nimiehdotus tytölle, mutta pojalle ei oltu keksitty mitään kumpaakin miellyttävää. Ja poikahan sieltä sitten tuli (ei oltu haluttu tietää sukupuolta etukäteen). Saatuani pojan rinnalleni katselin häntä ja se vain tuli jostain. Mieleeni putkahti nimi, jota ei kumpikaan meistä ollut missään vaiheessa miettinyt ja mulle tuli heti tunne että hän näyttää ihan tältä nimeltä. Että se on hänen nimensä. Mieskään ei nimeä vastustanut. Ryhtyi päinvastoin miettimään samana iltana nimeen sopivaa toista nimeä ja seuraavana päivänä tuli meitä katsomaan mukanaan lyhyt lista nimistä, jotka hänestä oli sopivia toiseksi nimeksi. Aikamme niitä katseltiin, suurin osa tuntui mielestäni tavalla tai toisella huonoilta vaihtoehdoilta, mutta yhdelle lämpenin ja mieskin lopulta piti sitä parhaana (ainoana oikeana) vaihtoehtona. :)
 
Me listattiim odotusaikana kaikkia vastaan tulevia nimiä ja alleviivattii almanakkoja. :) lapsen synnyttyä ruvettiiin sitten "sovittamaan" nimiä, kutsuttiin vauvaa eri nimillä, juteltiin eri nimistä ja niiden väännöksistä ja mietittiin miten nimi sopii lapsen olemukseen sekä temperamenttiin. :) niin meille sitten muodostui lopullinen nimivalinta: juuri ennen ristiäisiä. :rolleyes: seuraavan kanssa todennäkösesti mietitään myös sointuvuutta esikon nimeen, tykätään molemmat siis että sisaruus kuuluu nimistäkin jo.:dance008
 
Takaisin
Top