Miten olette nimen valinneet?

Meillä kaikki nimet valkattiin ihan vaan sen takia että tykätään niistä! Ekan nimen oon halunnu jo pitkään lapselleni, ja kaks muutakin nimee on niin nättejä. Ja nimenomaan tykkään et etunimi on suomalainen, luonnosta johdettu ja kuulostaa kivalta lausuttuna. Toinen nimi on vähän muunneltuna meiän molempien suvuista. Oli kiva saada joku nimi suvusta, mut en vaan sen takia valkkaa mitään nimee lapselle et ois pakko laittaa joku sukurasite (ellei ite tykkäis nimestä yhtään). Ja kolmas nimi on kans valittu sen takia et tykkään siitä, mut ois ollu vähä liian pramee ekaks nimeks, mut "lisänimenä" nätti. Ehdotin tätä nimee miehelle, ja hän tykkäsi siitä kans joten siihen päädyimme. Itelläni ei mitään muuta ehdotusta ees ollu, enkä pojalle ois keksinykkä, ja miehellä ei ollut yhtään ehdotusta joten valinta oli helppo. Oltas oltu pulassa ellei tyttö ois ollu nimen näkönen, onneks oli!!
 
Meillä on kummallakin 3 nimeä ja vauvallekin haluttiin 3. Ekasta tykätään molemmat kun haluttiin nimi, joka sopii sekä suomalaisen että ulkomaalaisten suuhun, toinen on miehen papalta ja kolmas mun isopapalta, tykätään niistäkin ihan muutenkin, että ei ainoastaan suvun takia anneta. Poika siis tulossa :)
 
Me päätettiin miehen kanssa silloin kun neitimme syntyi 29.maaliskuuta 2009 että laitetaan se nimi hänelle minkä minä itse päätin jo nuorena 15v-16v että jos ensimmäinen lapsi on tyttö niin hänen nimeksi tulee Jasmin Josefiina..Ja sen nimen me sitten tosiaan laitettiin tytöllemme..Toista yritämme kovasti ja jos hän on poika niin sitten olen päättänyt että mieheni saa päättää sen nimen koska itse olin päättänyt neidin nimen.[:)]
 
Meillä nyt taidan minä loppupeleissä päättää nimen. Oon tässä jo melkein päättänytkin jo..etunimi on tiedossa,mutta kaksi muuta toista nimeä muokkailen vielä mitkä sointuu nätisti :)
 
Meillä olisi kahdelle tytölle ja yhdelle pojalle valmiina nimiä. Harmittaa vain että vuosikaudet suunnitelmissa ollut tytön nimi on parissa viime vuodessa kivunnut top10-listalle. [8|]  En haluaisi että lapsi joutuisi kokemaan saman kuin itse, että luokalla on vähintään yksi toinen samanniminen, mutta vaikealta tuntuisi tuosta jo "omaltatuntuvasta" nimestä luopuakaan, jos tyttö saataisiin. Onneksi sentään sukunimi on harvinainen, täyskaimoja tuskin löytyisi.
 
Eiköhän se nimi valita kyllä aika suurelta osin ihan sillä perusteella miltä se kersa näyttää. Saa  sitten itsensä mukaan sen nimen, eikä mitään Taikakukka Kastehelmeä kun on jääny äidille prinsessavaihe päälle.
 
Meillä on pitkien vääntöjen jälkeen löytynyt tytölle jo nimi (mille annan vielä mahdollisuuden vaihtua jos löydän muun mieluisan ja molemmille sopivan). Nimi on vanha, vahva suomalainen. Niin oli aiempikin molempien suosikki mutta eräs liian lähellä meitä oleva pölli sen, hittolainen. Ei hänellä kyllä ollut aavistusta että se oli MINUN..[:D] Toinen nimi tytölle tulee minun äidin ja anopin etunimien yhistelmästä, tulee näppärästi tosi nätti nimi niistä. Tämän päätin jo aikaa sitten, varmaan sillon kun anopin ekan kerran tapasin[:D]

Pojan nimestä käydään edelleen taistelua, mies haluaa nimeksi oman ukkinsa nimen, mikä onkin hyvä ja vahva nimi, mutta mikä on a) tosi yleinen b) suvustakin löytyy useampi samanniminen ja c) siskolla oli kunnon *ulkku poikaystävä jolla oli tämä nimi. Ja kun kerroin siskolle että (en tässä paljasta oikeita nimiä) meidän pojalle tuleekin sitten nimeksi Pekka Hemminki, niin tämä sanoi että kiva, just sama nimi kun SILLÄ Pekalla. Että osu sitten jopa se toinenkin nimi ja täten upposi.

Sen myönnytyksen olen kuitenkin tehnyt että se voidaan antaa nimeksi, mutta kutsumanimeä siitä ei tule.

EDIT: Mies minusta on oikeilla jäljillä kun sanoi ettei pidä ajatella VAUVALLE sopivaa nimeä, vaan nimeä jonka voi kuvitella minkä ikäiselle vaan. Se on hyvä pointti, vaikea kuvitella jotain keski-ikäistä Nöpönassu Heitulaa...
 
Toisaalta, eikö ole kuitenkin hyvä että ennen vauvan nimeämistä tajutaan että hei, tämä nimihän ei enää olekaan esim. niin harvinainen ku luultiin? Kun olin ensimmäisellä luokalla, meillä oli 3 Juhaa, 3 Sannaa ja 3 Hannaa. Nyt koulumaailmassa pyörähtäessäni piti todeta että eipä enää ollut luokalla noita nimiä. Ei ollut enää edes Mikoja, Mikkoja, Timoja, Annoja, Minnoja. Minun oma nimeni tuli vastaan kerran vasta yläasteella ja seuraavan kerran vuosien päästä työelämässä ja hänkin oli syntynyt 50-luvulla, jolloin nimi oli suosittu. Lisäksi, esim. isoja Anna-Liisoja tiedän lukuisia, vaan missä ovat pienet Anna-Liisat? Ei taida olla nimi enää suosittu, joten siinä ehkä vaihtoehto tulevan vauvan "harvinaiseen" nimeämiseen...Uskoisin, että suuremmalla todennäköisyydellä ensimmäisellä luokalla tulee olemaan tyttö Jemina tai Iida kuin Anna-Liisa [:)]
 
Mein tytsyn nimeksi tuli Aava Senja Katarina. Aava on sellanen nimi josta olen pitänyt jo pitemmän aikaa. Senja Katarina oli mun isomummon nimi. Ja ku se sopi vielä hyvin yhteen [:)] Ristiäiset oli siis tänään..
 
Meillä mies valitsi pojallemme nimen. Minulla olisi ollut tytölle montakin nimiehdotusta, mutta pojalle ei yhtään...
Mies valikoi 2 pojan nimeä, joista sain sitten valita kumman laitamme pojalle. Halusimme ihan tavallisen nimen, mutta kuitenkin sellaisen joita ei kovin paljoa ole. Ettei sitten koulussa joka toinen poika ole saman niminen...
Pojastamme tuli Tatu Antero.
Pojan toinen nimi oli itsestäänselvyys. Minun isän, isänisän, mieheni ja mieheni isän toinen nimi on Antero.
Aika kiva sattuma, että näin monella lähisukulaisella on sama toinen nimi...

Olisin halunnut, että masuaikana vauvalla olisi ollut joku kiva lempinimi, joka passaa tyttöön että poikaan (emme halunneet tietää vauvan sukupuolta). Mutta emme keksineet mitään luontevaa. Joten se oli vain tylsästi -vauva-.
 
Meillä on ristiäiset 4.4 ja nimen kanssa on ollut miettimistä, halusin erikoisemman nimen ja nyt kun nimi on valittuna niin ei se nyt olekkaan niin erikoinen. mutta meistä kiva ja sopiva tytölle [:)] Etunimeksi tulee nimi josta olen pitänyt jo kauan aikaa ja se on ajaton ei vanhene eikä vielä ole top 10!
toisiksi nimiksi valitsin nimet jotka sopii en nimiä jotka olisi suvussa. en itse ole sen sortin ihmisiä että nimen pitää kulkea suvussa vaan nimen pitää olla lapsen näköinen ja semmoinen mistä molemmat vanhemmat tykkää. En miettinyt että onko koulussaa saman nimisiä, mitä sitten jos on? kuitenkin jossain vaiheessa tulee tilanne että on saman niminen lapsi kuin itellä, niin miksi se ei voisi tapahtua koulussa?
 
Raskausviikolla 21+2 mennähän eikä sukupuolesta ole vielä tietoa -toivon mukaan tulevissa ultrissa selviäisi. Itellä on sellaanen tyttö-fiilis: tuntuu, että mahan asukas on tyttö ja toivonkin, että pikku prinsessa meille tulis -poikaan en tietenkään pety vaikka vähän ns. harmittaiskin mutta pääasiana on se, että tää pikkuruinen prinsessa/prinssi on terve.

Itelläni nimiehdotuksia olis tytölle Sara Elizabeth (mahollisesti vielä kolmanneksi nimeksi joku nimi miehen suvun puolelta) ja pojalle Viljami Matias (ja mahollisesti myös kolmaskin nimi). Miehelleni oon nää ehrotukset kertonut ja eipä sieltä ainakaan suurempia vastaan panemisia ole tullut [:)]
 
Lapselle tulee sellainen nimi joka hänelle sopii. En käytä suvun nimiä, ellei ne ole sopivia yhdistelmään ja lapselle yleensä.
Eikä yksikään lapsistani ole saanu pakolla suvusta nimiä. =)
Vauvan nimen lopullisesti päätän vasta syntymän jälkeen
 
Meillä on lasten nimet päätetty lopullisesti vasta kun lapsi on syntynyt. Kun tosiasia on että siinä vaiheessa sitä vasta näkee miltä vauva näyttää ja minkä luontoinen se on. Entä jos on päättänyt antaa vauvan nimeksi Vieno Unelma mutta vauva osoittautuukin tosi temperamenttiseksi tapaukseksi...[;)] Ristiäisiin mennessä joka tyttö on löytänyt sopivan nimen, listaustekniikkaa on täälläkin suosittu. Nimilistoista on etsitty sopivia vaihtoehtoja ja sitten vedetty yli niitä mitkä eivät missään tapauksessa käy. Jotain siitä aina jää jäljelle. Siihen sitten toinen nimi joko listasta tai muuten vaan yhdessä pohtien. [:)]
 
Mä vielä tähän kommentoin että se nimi mikä valittiin silloin odottaessa laitettiin nimeksi. Mä en oikein tavoita ajatusta siitä että vauva ei näyttäisi jonkun nimiseltä... Kun sehän näyttää vauvalta. Persoona tulee sitten ilmi myöhemmin. Enkä oo vielä tavannut ihmistä joka ei näyttäisi nimiseltään (jos nyt tajuatte mitä ajan takaa) [:-][:D].
 
Meillä etsittiin mukavaa nimeä, joka alkaisi u-kirjaimella ja löytyihän se. (sekä minun, että äitini nimi alkaa u:lla) Neidistä tuli siis Unni.
 
Meillä kävi sillee, ku kakkoselle (joka on siis vasta haaveissa :) mietittiin nimeä, ni ehdotin miehelle tytön nimeä ja se tyrmäs heti alkuun sen. Olin sitte vähän pettyny ku musta se olis ollu tosi ihana nimi eikä niin kauheen yleinen. En siis halua hirveen yleistä nimeä lapselleni, ekallaki on harvinaisempi nimi, ja on aika epätodennäköistä että löytyy kaimoja samasta päiväkotirymästä/luokalta. Mies on töissä postissa ja tavalliseen tapaan lähti seuraavana päivänä meiän nimikeskusteluista töihin. iltapäivällä ku tuli kotiin, ni tuli sit sanoo et kai meiän on se nimi annettava sit kakkoselle, jos meille tyttö suodaan, ku hänen silmiin oli postia jakaessa osunu se samainen nimi :DD Pojan nimestä onneks ollaan oltu yhtä mieltä heti alusta alkaen.

Nyt on siis nimet jo valittu, kunhan vaan saadaan kakkonen alulle!!
 
Raskausaikana ei tiedetty kumpi tulee ja olin jo melko varma että poika sieltä tulee ja pojalle keksittiinkin helposti nimi.
Mutta yllätysyllätys! Tyttöhän se sieltä tuli, sitten alkoi tytön nimen miettiminen. Tarkoitus oli kastaa lapsi Ida Katariinaksi, minusta itsestäni piti tulla Ida, mutta nimi vaihtui ristiäispäivänä ja Katariina on sekä minun äitini että miehini äidin toinen nimi, joten se tuntui luonnolliselta. Kuitenkin päivänä jolloin papin piti tulla kotikäynnille mieheni ilmoitti ettei halua Idaa nimeks, kun ei kuulemma passaakaan meidän sukunimeemme. Niinpä internetin ihmeelliseen maailmaan ja sieltä löytyi kuin löytyikin sattumalta nimi Tinja, johon ihastuimme molemmat ja niinpä tyttäremme sai nimeksi Tinja Ida Katariina.
 
Meillä nimeä valittaessa tärkeimpinä kriteereinä on, että se on helppo lausua, vaikka lapsella olisi s- tai r-puhevika ja ettei nimestä saa väännettyä ikäviä haukkumanimiä... Muuten aiotaan valita mukavalta kuulostava nimi ja toinen nimi, jotka sopii hyvin sukunimeen. Jos tulee vaikeuksia päättää, niin luultavasti kattellaan vähä nimien merkityksiä...et mist nimi on alunperin tullu jne.
 
meillä on ajateltuna valmiiksi nimet yhdelle tytölle ja pojalle, joissa molemmissa 3 nimeä. Molemmissa nimissä on yksi suvun nimi. Tytön nimessä on minun suvussani kulkeva nimi ja pojan nimeen tulisi mieheni puolelta nimi. Muut osat on yhdessä pähkäilty :)
 
Takaisin
Top