Miten olette nimen valinneet?

Meillä nimi ollaan saatu päätettyä niin, että oon tolle miehelle heitellyt kivoja nimiä ilmoille aina silloin tällöin ja mies on sitten niitä itse mielessään hautonut, mikä ois kiva. Omia ideoita ei hällä tunnu olevan.. Meillä etunimi siis plakkarissa sekä kolmas nimi. Toisesta nimestä eilen viimeiksi saunassa ehdottelin vaihtoehtoja. Kolmannesta nimestä en antanutkaan mitään miehelle mietittäväksi kun sen nimen olen aina johonkin lapselle halunnut. Eipä tuo oo hanttiin siitäkään pistänyt :P

Mileim rv 24+4
 
Meillä ei kanssa mieheltä tullut oikein kommenttia nimiehdotuksiin. Sitten kun vauva oli syntynyt ja ilmoitin, että tämän ja tämän niminen lapsesta tulee, niin mies heräsi kommentoimaan. Siinä vaiheessa sitten sanoin, että olin jo päättänyt, että nimi on tämä kun hän ei ollut kommentoinut, joten ei muuta kuin anna vaihtoehtoja. Hyvin toimi ja nimi saatiin päätettyä sitten :)

Työnimeä ei myöskään ollut, mutta kun lapsi syntyi keskosena (ei siis oltu mitään lappuja tullut täytettyä sairaalalle), niin siinä vaiheessa kutsumanimeksi annettiin Taneli, jolla lasta kutsuttiin ennen oikean nimen antamista.
 
Meidän esikoispojan nimi oli sellainen, jota aluksi ehdotin ystävälleni ennen kuin kummallakaan oli edes lasta tulossa. Se nimi jäi pyörimään päähän ja aloin tykästyä siihen. Ja lopulta kun meille oli tulossa poika, päätimmekin antaa sen hänelle. Ystäväni oli täysin ok asian kanssa :) Toisen poikamme nimeä valitessa oli hieman hankalampaa. Meillä oli useampi vaihtoehto joista yritimme pähkäillä mikä olis paras. Lopulta päädyimme nimeen, joka sopi parhaiten esikoisen nimen kanssa, yhtä monta kirjainta ja osa kirjaimista samoja. Ja nyt kaksi vuotta myöhemmin nimi on osoittautunut täydelliseksi juuri meidän pojanviikarillemme! :p

Nyt kuumeillaan kolmatta ja nimiasiat on kovasti pyörinyt mielessä. Tytölle meillä on jo esikoisen odotusajasta lähtien ollut nimi valmiina, joten se tulisi kolmannelle, jos hän sattuisi olemaan tyttö. Pojan nimi on taas hieman hankala valita ja siinä asiassa meillä sama kun Mileimillä, että miehellä ei ole oikein mitään järkeviä ehdotuksia, joten minä aina välillä heitän jonkun nimen ja me kummatkin tyrmäämme sen heti :hilarious:

Toinen nimi on kummallakin pojalla pidempi ja vieraskielinen, mutta kuitenkin suomessakin esiintyvä. Meistä ei kumpikaan ei halunnut antaa lapselle suvussa kulkevaa nimeä vaan niin että nimi olisi lapsen ihan ikioma. Ja sukunimi on mieheltä koska olemme naimisissa ja minulla on miehen sukunimi. Ensimmäisen syntyessä emme vielä olleet naimisissa mutta poika sai silti isänsä sukunimen koska olimme jo päättäneet mennä naimisiin tulevana kesänä ja aioin ottaa mieheni sukunimen.

Tulipa sepustus :grin
 
Meillä ei esikoisen nimen valinnassa hirveästi vääntöä ollut. En enää edes muista kumpi alunperin ehdotti pojan etunimeä, sen verran yhteinen päätös nimenvalinta oli. Toisista nimistä tuli vähän enemmän keskustelua, kolmas nimi on miehen toinen nimi ja toinen nimi on miehen suvusta kauempaa löytyvä nimi, josta tykättiin molemmat. Suvusta löytyminen oli mukava ylläri, kun oltiin jo etukäteen kys. nimeä mietitty. Toiseksi nimeksi oli myös mun suvusta nimi ehdolla, mutta se ei sitten sopinut mukaan. Ehkä seuraavalle sitten!

Sukunimi on miehen, luonnollisestikin kun ollaan naimisissa ja oon miehen nimen ottanut :)

Seuraavan lapsen nimen kanssa varmaan tulee ongelmia, vaikka en olekaan vielä raskaana, ollaan pyöritelty pari kertaa mukavia nimiä huviksemme. Ei oikein käy yksiin mielipiteet nimistä... :rolleyes:
 
Latasin Väestörekisterikeskuksen sivuilta listat parin viime vuoden yleisimmistä vauvoille annetuista pojannimistä, ja totesin, että kaikki etukäteen mietityt nimet olivat tuolla listalla. Noin yleisen nimen antaminen lapselle oli kuitenkin ehdoton ei, joten jotain muuta piti löytää.

Seuraavaksi latasin Väestörekisterikeskuksen sivuilta listan kaikista Suomessa annetuista pojannimistä, joita on kymmenellä tai useammalla. Listasta sitten pienellä excel-pyörittelyllä suodatettiin pois nuo viime vuosien suosituimmat nimet, kaikki ääkkösiä tai aksentteja sisältävät nimet, kaikki a-loppuiset pojannimet (monessa maassa a-kirjain lopussa tarkoittaa tytönnimeä), nimet joissa on eksoottisia kirjainyhdistelmiä kuten bd tai ck, kaksoisvokaalit (esim. Aa nimessä olisi tuskallista tavata ulkomailla), jne. Loput käytiin excelissä läpi, ja heitettiin pois kaikki nimet, jotka ehdottomasti eivät kelvanneet. Tuossa vaiheessa yli 5000 nimeä oli hylätty, ja jäljellä oli enää 55 nimeä joista valita. Pari viikkoa noita 55 yhdisteltiin eri tavoin kunnes se oikea yhdistelmä löytyi.

Nyt pojalla on nimi, joka on helppo kirjoittaa suurimmassa osassa maapalloa, mutta joka on sen verran harvinainen, ettei samannimisiä tule täällä joka käänteessä vastaan, mutta toisaalta nimi ei ole kummallinen tai outo väännös -- ja joka tietysti miellyttää myös lähisukulaisia. Isovanhemmilta ja tädeiltä ja sediltä kysyttiin myös mielipide ennen päätöstä.
 
Meillä oli vähän samanlainen prosessi kuin edellisellä, paitsi ettei oltu ihan noin systemaattisia :joyful: Eli kansainvälisyyden vuoksi pojannimiksi ei sellaisia jotka loppuvat a-kirjaimeen ja tytönnimiksi ei sellaista jotka loppuvat o-kirjaimeen. Ei saanut sisältää ääkkösiä. Piti olla kohtuullisen helposti lausuttava ja kirjoitettava ainakin suomeksi, ranskaksi, italiaksi ja englanniksi. Ja tietenkin konnotaatiot kaikilla edellämainituilla kielillä piti olla positiivisia. Heiteltiin sitten erilaisia ehdotuksia miehen kanssa toisillemme, ja kun löytyi sellaisia, joista molemmat tykkäsivät, niin laitettiin "ehkä" listalle. Ei ihan hirveästi jäänyt vaihtoehtoja kun nuo kaikki kriteerit otettiin huomioon.
 
Saako kysyä, että miksi kriteerinä oli kansainvälisyys? Itselleni tulee mieleen vain monikulttuurinen perhe, mutta onko taustalla ollut joku muu syy? :) Jäi kiinnostamaan..
 
Mieheni on italialainen, minä siis suomalainen, puhumme keskenämme englantia ja asumme Belgiassa, jossa puhutaan ranskaa ja flaamia. Eli ainakin siksi kaivattiin nimeen kansainvälisyyttä :wink

Mutta varmaan vaikka asuisin ihan Suomessa ja koko perhe olisi suomalainen, niin kuitenkin varmaan ainakin jossain mittakaavassa - en tosin ihan näin paljon - miettisin tuota kansainvälisyysnäkökulmaa, koska maailma on niin kansainvälinen paikka nykyään, ja eihän sitä tiedä mihin se lapsi päätyy.
 
Me ei meinattu miehen kans päästä pojan nimemisessä mihinkään suuntaan.
Toki toisen nimen olin päättänyt jo ennen syntymää jos poika tulee, toinen nimi oli siis oman isäni toka nimi ja hänen isäns.

Ekasta nimestä kiisteltiin kuukausi tolkulla, kaikki mitä mä ehdotin oli "outoja" tai "ei nimiä ollenkaan" ja mies ei tuntunu ottavan kovin vakavasti vaan hänen ideat oli luokkaa Uljas Ukko :D
Jos nyt tarkemmin miettii nii jokanen kolmesta nimestä oli tavallaan mun päättämää ku miehen vastaukset kaikkeen oli hiljasuus, "jaa", "ei helvetissä", "aha" tai "mmmmm" :D
 
Esikoisen nimen olin "päättänyt" jo 12 vuotiaana, kun kuulin ekaa kertaa silloin kyseisen nimen ja ihastuin heti. Silloin päätin että jos joskus tytön saan, niin sen annan nimeksi hänelle. Ja esikoisen synnyttyä, se tuntui oikealle, eikä miehelläkään ollut mitään nimeä vastaan :)

Toiselle sitten nimeä etsittiin listasta ja valittiin varteenotettavat vaihtoehdot ja kirjattiin ylös. nimiä listaan taisi tulla 4kpl. Poikien nimiä en kelpuuttanut yhtäkään :D kyllä sillon pelotti että entä jos tulee poika, niin varmaan nimettömäksi olis jäänyt :D :wink

Nyt samalla taktiikalla mennään, kirjataan aina ylös, kun jossain tulee kiva nimi vastaan ja sitten myöhemmin katsellaan yhdessä listaa ja mietitään sieltä sitten lopullista nimeä. :)
 
Ekan nimen mies kekkasi almanakasta 2vuotta ennen kuin edes olin raskaana, tykästyi, ja niin tykästyin minäkin. :D

Toka ja kolmas nimi tulee suvusta. :)
 
Takaisin
Top